onsdag 28 januari 2015

Get up, stay up. Koru, joka saa hakatunkin nousemaan.

Elämään kuuluvat niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin ja kaikki aiemmin tapahtuneet asiat elämässä kuljettavat tähän päivään ja muokkaavat meistä sellaisia, kuin tänä päivänä olemme.

En halua sääliä itseäni tai taustaani, koska tiedän, että muihin verrattuna olen kasvanut kuin pumpulissa. Tietty aika elämästäni tosin oli muuta raskaampi ja on jättänyt persoonaani syvät arvet, jotka muistuttavat minua päivittäin olemassaolostaan ja muistuttavat minua olemaan kiitollinen siitä, että se aika on jo ohi. Problematiikka koskien rentoa syömistä ja liikuntaa tuntuu helpottavan päivä päivältä, vaikka parin kilon painonnousu vähän hirvittääkin. Toisaalta oloa buustaa se, että lenkit sujuvat lisääntyneen ja monipuolistuneen ruokavalion myötä paremmin ja jaksan ylipäätään pyörittää arkeani paremmin nyt, kun en kyttää joka ikistä suupalaa. Ruokailuja suunnittelen edelleen, mutta rennolla kädellä ja enemmänkin siksi, että rakastan syömistä ja mieleni tekee nyt "ottaa takaisin" kaikki ne ruokailuhetket ja maut, joista niin pitkään kieltäydyin vaikka mieli teki. Hyvä esimerkki tästä on lauantai-illan vaniljajäätelö kinuskikastikkeella, joka on ehdoton suosikkini ja jota en aikoihin ole syönyt. Vvvvvoi juku miten hyvää se olikaan ja nautin antaumuksella annokseni, vaikka se jälkeenpäin aiheutti sokeri- ja maitomäärineen aikamoisen vatsanpurun. Oli jännä huomata, että kun nautti annoksestaan ja mausta, ei mieli tehnyt edes santsata, vaan yksi (inhimillisen kokoinen!) riitti. Aion tuntemuksista huolimatta pitää kiinni lapsuudesta tutusta karkkipäivästä, koska herkuttelua on helpompi pitää kurissa ja maltillisena jos sen säästää juhlahetkiin tai esim. viikonloppuun - kunhan sitten ei vedä övereitä ja syö viikonloppuna koko viikon edestä - ja hampaatkin kiittävät; kiille jos jokin kärsii jos kaiken aikaa napostelee makeaa (tai vielä pahempaa: hapanta ja makeaa).

Mutta takaisin tuohon vastoinkäymisiin ja Siperian opetuksiin. Törmäsin jo varmaan vuosi sitten blogien kautta Efva Attlingin koruihin, joista suuressa osassa on jokin sanoma. Äskettäni löytämäni huippu-blogi Noora & Noora muistutti minua jälleen korun olemassa olosta niin, että mieleni teki omistaa sille kokonainen postaus ;) Omalle kohdalleni tämä hevosenkengän muotoinen simppeli koru osuu kuin naulan kantaan ja harkitsen kovasti, josko se pitäisi kotiuttaa (kunhan lompakko hieman kasvaa..). Teksti Take no shit muistuttaa minua elämäni tähän asti kovimmista ajoista ja kuinka hemmetin vahva nainen olen, kun niiden jälkeenkin seison pystyssä - ehkä hieman tuettuna - mutta pystyssä ja jatkan elämääni. Koskaan enää, en enää koskaan, aio asettaa itseäni vastaavanlaiseen tilanteeseen, jossa kynsin hampain sinnittelen ja rimpuilen kiinni jossakin, joka satuttaa minua (ja läheisiäni) - sen olen oppinut ja siitä koru teksteineen minua muistuttaa.

kuva täältä
Herättävätkö Attlingin korut sinussa tunteita? Jos korut ovat sinulle tuntemattomia, suosittelen lämpimästi vierailemaan Efva Attlingin kotisivuilla, josta löytyy koko valikoima toinen toistaan kauniimpia, simppelisti suunniteltuja koruja. Me like.
 
*ajastettu postaus

1 kommentar:

  1. Efva Attlingin korut ovat toinen toistaan upeampia ja niillä kaikilla on jokin tarkoitus ja sanoma, en malta odottaa päivää jolloin saan itsellenikin jonkun upeuden! :)

    SvaraRadera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3