onsdag 7 januari 2015

"Miksi sä seurustelet mun kanssani? Eikö se ruoho ois vihreämpää muualla?"

Miksi sä haluat seurustella mun kanssa? Kysyin aamupalapöydässä jo ennen seitsemää T:ltä viime kuun Trendiä lukiessani. Idea lähti lukijan kysymyksestä rakkaudesta ekspertille, joho tämä vastasi. Kysymysasettelu meni kutakuinkin näin: mistä tietää, että se on rakkautta jos ei koskaan rakastu "todella kovaa"- tiedättehän, niin, että jalat meinaa mennä alta ja jo toisen ajatteleminen saa sukat pyörimään. Terapeutti vastasi, että "tavis-rakkaudesta" on hankala kirjoittaa hyviä hittibiisejä tai kirjoittaa bestselleriä, mutta että suurin osa rakkauksista näin tosimaailmassahan ei ole päätähuimaavia tai ilotulitteiden täytteisiä. Seksi ja sensaatio myy, jonka takia m.m. musiikkibisnes ja   TV-ohjelmat värittävät rakkausstoorejaan "hieman", jotta ne myisivät. Kuka hullu nyt perusarkea viitsisi katsoa kun sitä jo kotoa ja omasta takaa löytyy? Aivan. Salkkarit, BB, Kotikatu, OC, Täydelliset Naiset, Greyn Anatomia.. you name it, kaikissa niissä on hemmetinmoiset suhdekiemurat kudottuina ja ne ovat varmasti osasyy katsojalukuihin.

Parisuhteen laatuaikaa parhaillaan: mä vahdin kärryjä, T surffailee onnellisena Motonetissä :D

Itse olen tuon vatsanpohjaa kutittavan, villasukkia pyörittävän ja maailman vaaleanpunaiseksi värittävän ihihiiiiii-rakastumisen kokenut elämässäni 3 kertaa (noh, eipä kai pitäisi aliarvioida niitä ala-asteen ihastumisia; jotka mukaanlukien tuon 3 tilalla voisi olla 3956 :D) ja voi jukra, miten hyvältä se tuntuu. Voin edelleen hymyssä suin muistella nykyisen mieheni kanssa vaihtamaani ekaa pusua. Sanon vain: rankkasade, vieno hymy, "mä lähdenkin tästä sitten", "mitä jos joskus oltais enemmän ku pelkkiä kavereita?" ja siihen vastausta odottamatta muiskaisu suoraan suulle. Pitkään. Ihastumista seurasi pikkuhiljaa rakastuminen, yhteenmuutto ja yhteisen arjen alkaminen. Mitä pidemmälle suhde etenee, arkistuu ja ihastumiseen verrattuna tylsistyy, sitä enemmän huomaan joskus kaipaavani niitä vatsanpohjan perhosia, jännistystä ja toisen odottamista: koska mä sen jälleen nään? Koska voidan seuraavan kerran vaihtaa katseita kun se tuo mulle päivystykseen potilaan? Koska, koska, koska? Ihmeesti vastaavanlaiset tunteet ja fiilikset hälvenevät kun päivästä toiseen katsotaan toisiamme, pestään toistemme kalsareita ja sukkia, mietitään koska käydään kaupassa ja mitä ostetaan ("niitä vakioita, eli hedelmiä, raejuustoa, maitoa ja nakkeja") ja nukutaan joka yö samassa sängyssä, vierekkäin. Uskon ja tiedän, että KAIKKI suhteet ennen pitkää muuttuvat arkisemmiksi - viimeistään silloin, kun muutetaan yhteen ja aletaan pyörittää yhteistä arkea. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mitä pidempään ollaan yhdessä, sitä enemmän toista aletaan (jossain määrin) pitää itsestäänselvyytenä ja osana omaa elämää - kuten omia varpaita tai päivittäistä hampaidenharjausta, eikä toiselle enää yhtä usein kerrota, kuinka hyvältä hän näyttää, kuinka paljon sitä toista rakastaa tai miksi toinen tuntuu juuri sinulle siltä oikealta. Vaikka pitäisi ja vaikka tietää, että pitäisi. Sitä ei vaan tee.

Toisen seurassa kehtaat olla juuri niin pölvästi kuin miltä näytät :'D

Kuulostaa jokseenkin hölmöltä puhua suhteen arkistumisesta kun omalla kohdallamme seurustelua tuli 14. joulukuuta vuosi täyteen. Toisaalta meitä pidettiin jo 2 viikon seurustelun jälkeen "vanhana pariskuntana" ja muutimme yhteen 6 kk seurustelun jälkeen - jota ennen käytännössä asuimme yhdessä jo parin kuukauden seurustelun jälkeen :D Omalta osaltani olen miettinyt kovasti, mikä on voinut vaikuttaa siihen, että muutun n.s. tylsäksi suhteessa jo vuoden seurustelun jälkeen. Elämä kasvattaa ja Siperia opettaa; omien kokemusteni perusteella olen muuttunut kovemmaksi, enkä heittäydy samalla tavalla enää suhteisiin (tai muuhunkaan) kuin nuorempana, vaan suhtaudun uusiin asioihin "tasapaksusti". Tyypillisenä skorpionina kaasutan toki tarvittaessa nollasta sataan nanosekunnissa, muutan mielipiteitä ja ideoita lennosta ja olen tulta ja tappuraa kun oikein jostain innostun, mutta nimenomaa ihmissuhteissa olen muuttunut varovaisemmaksi, enkä samalla tavalla hyppää tarkistamatta, että pohja pitää. Onnekseni avokkini on tasapainoinen, eikä hermostu minun ajoittiasesta skeptisyydestäni, joka välillä on yhtä kyseenalaistamista, pessimistisyyttä ja "ihan sama"-menoa, mutta joka välillä heittää häränpyllyä ja innostun hamsteri juoksupyörässään, enkä millään suostu hidastamaan tahtia. Analyysia itsestäni päädyin tekemään luettuani Trendin terapeutin ohjeen, jossa hän pyytää lukijaa/kysyjää miettimään itseään muissa elämän valintatilanteissa: innostuuko hän nollasta sataan vai onko hän kentis hitaammin syyttyvää sorttia, joka varmistelee ennen päätöksentekoa. Tämä nimittäin peilaa myös käytökseesi rakastua: toiset ottavat lungimmin, toiset kaasuttavat kahta kauheammin, kun löytävät jonkun kiintoisan tyypin.

Miksi sitten seurustella jonkun kanssa?
Mietin itsekin, miksi seurustelen juuri T:n kanssa - varsinkin nyt kun arki on muuttunut arjeksi, eikä toisen näkeminen kutittele vatsanpohjaa.
No juuri arjen vuoksi. Hän on ihminen, jonka kanssa HALUAN viettää arkea.
Jonka kanssa haluan puhua tylsistä jutuista.
Jolle haluan soittaa ensimmäisenä kun jotain uutta ja mullistavaa tapahtuu.
Jonka seurassa voin olla täysin oma itseni; pelleillä, kiukutella, murjottaa ja käkättää kyyneleet valuen omille jutuilleni.
Johon voin turvautua kun minua pelottaa, minua ärsyttää tai harmittaa.
Jolle voin kertoa myös ikäviä juttuja, pelkäämättä saavani turpaan - henkisesti tai fyysisesti.
Joka ei jätä, vaikka tilanne olisi tiukka, vaan jonka voisin luottaa pysyvän rinnallani - ei edessäni, ei takanani.

Totesin ajellessani töihin, että arjen maistuessa "liikaa" arjelle, tekee hyvää muistuttaa itseään, miksi juuri TUON kyseisen henkilön kanssa sitä arkea tulee vietetyksi. Se, että suhteen eteen pitää tehdä töitä, jottei se kuivuisi kasaan on fakta. Aina ei maita, eikä aina voikaan olla päätäpahkaa ihastunut ja rakastunut, mutta suhdetta täytyy pyrkiä ylläpitämään muutenkin kuin toisen sukkia pesemällä ja antamalla suukon joka ilta. Itse huomioin toista esim. tekemällä puuron valmiiksi aamulla tai kattamalla aamupalatarvikkeet toiselle valmiiksi, ostamalla toisellekin jotain "pikkukivaa" jos ostan jotakin itselleni (esim. itselleni juustoa ja hänelle nakkeja :D) tai laittamalla tekstiviestin kesken päivää ja kysyä kuulumisia. Huomaan itsestäni, miten hyvälle tuulelle tulin myös jo tuon yllä olevan listan laatimisesta. Välillä pitää muistuttaa itseään miten mahtavan tyypin sitä rinnalleen onkaan kalastanut - ja muistuttaa häntäkin siitä, miten mahtava vonkale hän on!

Miten sinä ylläpidät "kipinää" suhteessanne tai miten huomioit toista?




Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3