söndag 24 maj 2015

Hyvän mielen viikonloppu, #pelastakaaolivia & somekateus

Rakastan sunnuntaita, etenkin kun takana on hyvänmielen-viikonloppu kuten minulla. Mitään suurta ja hekumaallista ei ole tapahtunut, mutta tässä sängyllä röhnätessäni mietin, miten moni asia on tänä viikonloppuna onnistunut tai muuten vain mennyt hyvin ja totesin, että (yllättävän) moni.

Päätinpäs jakaa nämä hetket kanssanne, vaikka vielä aamulla uusinta Oliviaa lukiessani totesin T:lle, että artikkeli, joka kertoo siitä, miten some ja sen eri kanavat saavat meidät muuttamaan itseämme someen ja eri profiileihin sopivammaksi, pitää NIIN paikkaansa. Tiedättehän kaikki ne herkulliset ruokakuvat, joita Instassa selaat kuola valuen ja mietit miten hemmetissä joku jaksaa laittaa annoksensa niin nätiksi joka kerta ja tunnet ruoka- (tai mitä tahansa muutakin - riippuen siitä, mitä kuvassa hehkutetaan) kateutta? Jep, minä tunnistan itseni ainakin ja voin ihan käsi sydämellä myöntää, että itse ainakin kuvia ottaessani mietin todella tarkkaan esim. kuvakulmaa tai asettelua ja räpsin tsiljoona kuvaa ennenkuin julkaisen sen edustavimman, eli sen kuvan, joka antaa minusta parhaan mahdollisimman kuvan. Ketä nyt suttuinen tai sekava annoskuva kiinnostaisi? Ketä sotkuinen lautanen inspiroisi? Hah, aivan - ei ketään. Juuri siksi on mielestäni sallittua asetella niitä kurkkuviipaleita ja pilkkoa mansikoita täydellisen kokoisiksi palasiksi ja antaa itsestään mahdollisimman Martha Stewarth:imainen kuva, kunhan vain lukija/katselija muistaa, että kuvan takana on vain yksi henkilön kaikista profiileista ja että kuva on monen päänraapimisprosessin takainen tuotos - ei todellisuutta. Voin vain todeta: #pelastakaaolivia ja pitää peukkuja, että Aller Media tajuaisi jatkaa Olivia-lehden julkaisua. Lehti, joka antaa naisten olla naisia ja ajaa tasavertaisuutta. Lehti, joka ei tuputa dieetti- tai urheiluvinkkejä, joiden avulla voitaisiin saavuttaa jotain, joksi muu media ja yhteiskunta haluaa meidät muuttuvan. Lehti joka antaa naisen olla nainen, opettaa olemaan siitä ylpeä ja vahvistamaan omaa naiseuttaan - olematta miehiä latistava äärifeministi. Lehti, jota kaltaiseni ortorektikko-taustainen uskaltaa selata kannesta kanteen tuntematta kertaakaan pelkoa siitä, että jokin artikkeli saisi minut kyseenalaistamaan, riitänkö tälläisenä. Riitänhän minä. Aamen, tässä lyhyt ylistykseni Olivia-lehdelle.

tyttöjen välistä rakkautta

Muttamutta, nyt siihen hyvänmielen-viikonlopun summaukseen.

Mikä perjantaissa oli hyvää?
Töissä oli hiljaista, joten pääsin lähtemään ajoissa. Kotona vaihdoin äkkiä vain vaatteet ja suuntasin Ronjan kanssa lenkille, ehdin istua hetken terassilla iltapäiväkahveja auringossa nautiskellen, ennenkuin nappasin vesipullon mukaan ja suuntasin kahvakuulaan. Selkää on nyt jumittanut tavallista enemmän ja pelkäsin vähän, miten kuulailu onnistuisi, mutta hyvinhän se. Ohjaajan rempseä ote tarttuu ja auringonpaisteessa oli ihanaa kuulailla n 15 naisen voimin. Kotona odotti koira, äkkiä kasaan heitetty perjantainen cheat-salad ja lasi punkkua. Nukkumaan menin aikaisin, nautin yksinolosta ja nukuin kuin pieni possu koko yön.

Entä lauantaissa?
Teimme Ronjan kanssa tavanomaisesti pitkän aamulenkin ja aurinkokin pilkahteli järvenpintaan peilaten. Kotona aamupalaa, -kahvia ja -lehti ennen Siivouspäivään suuntaamista. Siskontyttö W 6-v hypisteli korujani ja totesi vähän väliä "äääh, mä en kestä ku nää on niin ihania!" ja tanssahteli ympäri kirppispaikkaa, tarjosi välillä euron tai pari koruistani ja mutusteli tuoretta munkkia koko naama sokerissa ja oli syypää hymyyni. Ihana pieni W.
Lounaalla nautin savulohesta ja tämän kesän ensimmäisistä kotimaisista uusista perunoista. Aah, mie sanon vain: mikään ei vedä vertoja kotimaisille perunoille!! Olen pottutyttö henkeen ja vereen ja valitsen AINA keitetyt perunat, jos vaihtoehtoja on. Iltapäivällä heittelin frisbeetä Ronjalle ja naureskelin iloisesti häntä vispaten ympäriinsä höösäävälle koiralleni: miten iloiselta koira voikaan näyttää keltaista frisbeetä jahdatessaan :) Tämän jälkeen tein joogaa ja venyyttelyjä Pinterestistä inspiroituneena ja ai jee, teki hyvää tämän naisen kiviselälle ;)
Illalla odottelimme sitten T:tä saapuvaksi kotiin Ensihoitopäiviltä ja menimme parkkiksellle häntä vastaan. Iltapalaksi salaattia, punkkua ja jääkaapin päälle unohtuneita Pupuneidin rakeita Poliisit-maratonin siivittämänä. Haha, varsinaista romantiikkaa, mutta pääasia oli se, että istuimme sylikkäin sohvalla pitkästä aikaa ja oltiin vain. Meillä harvemmin katsellaan leffoja (emme kumpikaan oikein leffaihmisiä ole), eikä viime aikoina oikein olla rauhoituttu vain olemaan yhdessä (vailla puhelimia kummankaan kourassa..), joten eilinen tuntui parin päivän erossaolon jälkeen todella tärkeältä.

Mites sunnuntai? Nukuttiin ihan 08:12 asti, käytiin Ronjan kanssa heittelemässä keppejä heti aamusta ja voi juku miten tyytyväinen olin, kun koira toi kepit jalkoihin asti ja laski siihen (ja odotti toki palkkaa ;)) :)
Aamupalan jälkeen röhnäiltiin koko aamupäivä sohvilla, manattiin sadekuuroja ja keskipäivällä uskaltauduin sitten lenkille. Selkä on tosiaan ollut harmittavan kivistävä ja kankea, eikä juoksusta meinannut tulla mitään. Painelin kuitenkin (loppukilsat irvistellen) 10 km ja päädyin leikkipuistoon venyttelemään ja jälleen kerran Pinterestistä vinkkejä katsellen kokeilemaan myös uusia liikkeitä. Lenkin aikana sain puhelimeeni viestin, joka lämmitti sydäntä: joku välittää. Kotona valmistin elämäni onnistuineinta uunikanaa ja kasviksia ja vetäisin yläfemmat T:n kanssa näiden kunniaksi. VIHDOIN onnistuin valmistamaan sopivan mausteista ja kosteaa kanaa (VS yleensä se on kengänpohjankaltaista ja kuivaa..). Omnom. Kuvaa ja resepti tulossa teillekin :)

Sellainen hehkutus-postaus ja viikonloppu alkaa olla pian takanapäin. Ensi viikko tuo tullessaan sitä normiarkea, jonka vastapainoksi tälläiset röhnö-hyvänmielen-hihii-viikonloput tekevät terää ;)


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3