Urheilija vai kuntoilija?

Törmäsin otsikkoon viitaten "urheilija vai kuntoilija?"-kysymykseen Facebookissa juoksuyhteisössä, jossa kysyjä pyysi muita perustelemaan miksi ja millä kriteerein he määrittelevät itsensä urheilijoiksi vai kuntoilijoiksi. Itselleni kysymys ja pyörimään mieleen, mutten voinut vastata kysymykseen koska en tiennyt kumpaan kategoriaan kuulun.

Sivistyssanakirjan mukaan urheilijan ja kuntoilijan voi selittää näin:

urheilija

1. urheilun harrastaja tai ammattilainen. esim. Kunto-, huippu-urheilija. Amatööri-, ammattiurheilija. Penkkiurheilija.
   kuntoilija

kuntoilun harrastaja

Minun käsitykseni mukaan urheilijan asenne urheiluun on enemmän suunnitelmallinen ja kisoihin tähtäävä - jopa ammattimaisen oloinen - kun taas kuntoilija harrastaa urheilua enemmän fiilispohjalta, eikä tähtää kisoihin tai suunnittele treenejään. Kuntoilijan määritelmä kuulostaa huomattavasti löysemmältä kuin urheilijan ja kuntoilija kuulostaa ihmiseltä, joka sateen ropistessa kattoa vasten valitsee sohvanpohjan lenkkipolun sijaan eikä jatka juoksua ylämäissä vaan vaihtaa kävelyksi, koska ylämäkijuoksu nostaa sykettä ja tuntuu hetkellisesti jopa pahalta. Mikäli urheilijan ja kuntoilijan ero on tuo, on minun helppoa valita oma kategoriani: olen urheilija. MUTTA. Minä en tähtää kisoihin, en suunnittele treenejäni kalenteri kourassa ja lenkkien pituuden määrittää ennemminkin sykemittarin luvut ja olo kuin nousujohteisen treenin vaatimukset. Voinko sittenkään pitää itseäni urheilijana?

Haha ryhdistä päätellen jotakuta taitaa paleltaa lenkin jälkeen? ;)

Fakta on se, että etenkin pitkiksillä luotan kompressiovaatteiisiin koska ne ovat kokemuksieni perusteella toimivat: jalat eivät hyydy ja palautuminen on nopeampaa kuin tavalliset kuteet yllä. Suosikkini on kotimainen ZeroPoint, jotka istuvat kuin hanska käteen.

Toinen dilemmani onkin sitten se, että voinko esitellä itseni juoksijana koska en tähtää kisoihin enkä juoksutapahtumiin ja pitkikseni ovat (tällä hetkellä n 12 km). Repussani on kaksi puolimaratonia, joista toinen oli ex temporesti juostu reissu vanhempieni venerantaan ja toinen HCR 2012 vai 2013, mutta sen kummemmin en ole juoksutapahtumiin osallistunut. Teknisesti en ole juoksijana se otollisin, mutta tiedän olevani lahjakas ja että kerran viikkoon juostu pitkis ainakin takaa sen, että olen keskiverto-Pirkkoa paremmassa kunnossa. 

Loppujen lopuksi näiden dilemmojen keskellä voi toki kysyä itseltään, onko sitä pakko aina kategorisoida itseään? Oletteko huomanneet, että ihmisillä nykypäivänä tuntuu olla huutava tarve kuulua johonkin kategoriaan ja ryhmään? Uskon sen pohjautuvan yhteisöllisyyden ja hyväksytyksi tulemisen tunteeseen. Kategorioidessani itseni juoksijaksi, vältellessäni viljoja ja sokeria ja käyttäessäni pelkästään tietyn merkkistä pullovettä vahvistan yhteenkuuluvuuteni muiden kanssa, todistan olevani "normaali" enkä poikkea joukosta ja tiedän, etten jää ajatuksineni ja tekoineni yksin. Yksi ihmisen päämääristä elämässä on se, että hän haluaa tulla hyväksytyksi, mutta sellaisena kuin hän on - ei sellaisena, jona hänen ihailemansa ryhmä tai muotivillitys hänet muokkaa. Mutta onko loppupeleissä yhtään sellaista ihmistä, joka olisi vain ja ainoastaan oma itsensä - sellainen, joka ei olisi saanut ja ottanut vaikutteita ympäristöstään lain? Ei, en usko. Uskon, että ympäristömme muokkaa meistä sellaisia joita olemme, mutta tehtävämme on valita ne vaikutteet, jotka tuntuvat omimmilta ja joiden noudattaminen ja sovittaminen omaan elämään ei vaadi ponnisteluja, vaan tuntuu luonnolliselta.

Oletko sinä urheilija vai kuntoilija - vai jokin ihan muu?