tisdag 25 februari 2014

Spring, spring, spring - run!

Ssssse on kaverit kevät ny: voihan jukranpujut miten olen kaivannut tätä hetkeä kun luonto pikkuhiljaa puhkeaa kukkaan, linnut laulavat (bilsan maikka tosin opetti yläasteella, että urokset oikeasti tappelevat nais-linnuista keskenään ja laulavat niin pirusti siksi. Kuulemamme "kaunis linnunlaulu" onkin tosiasiassa järkyttävää kiroilua ja v.ttuilua. Kiva pieni tietoisku, eikö?) ja hiekka narskuu kenkien ja pyöränrenkaan alla. (Koiranpaskakin haisee ja ilotulitteiden jämät täyttävät tienpientareet, mutta siitä ei nyt välitetä - sehän pilaisi koko idyllin kevään saapumisesta!) Aaaaah, ihanaa!



Muutosten ja kehityksen aika puhaltaa ja narskuu myös omassa elämässäni ja minusta tuntuu, että ratkaisu selkä-niska-huimaus-vammaani alkaa pikkuhiljaa hitaasti mutta varmasti löytyä. Kävin eilen ensimmäistä kertaa fysioterapeutin vastaanotolla ja sain kovan tuomion: seisot vinossa, etukenossa ja rasitat niin niskaasi, kuin selkääsikin huonolla asennollasi. Oli todella herättävää ja havainnollistavaa seistä pelkissä alusvaatteissa peilin edessä ja katsella omaa kroppaa ja analysoida sen asentoa toisen neuvoessa vieressä: kuinka vänkyrässä seisonkaan! Ihmisen kuuluisi seistä mahdollisimman suorassa linjassa, niin että kepin voisi asettaa luotisuoraan kulkemaan jalkapohjasta polven ja lonkan kautta olkapäähän ja korvaan. Itse seison vahvassa etukumarassa apinan tavoin. Kireät takareidet vetävät polvia koukkuun, samalla kun lonkankoukistajat estävät lantion rennon heiluttelun. Ristiselkä työntyy eteen ja lukittautuu samalla, kun vatsa työntyy eteen perus-suomalais-junttimaiseen tyyliin ja olkapäät vääntyvät heikon "ulkolihaksiston" vuoksi eteenpäin ja kumaraan, suorastaan anteeksipyytävään tyyliin, ollessaan kuitenkin samalla reippaasti ballerinamaisesti "selkä suorassa"-tyylisesti taaksevedettyinä. Kirsikkana kakun päällä pää roikkuu eteenpäintyöntyneenä, jännittäen niskaa, joka raukkaparka kannattelee heikkojen pikkulihaksien varassa. Te, jotka mut olette hiljattain nähneet: oletteko kiinnittäneet tähän huomiota? Jos ette, niin no hätä: en minäkään. Ja eihän tässä puhuta kuin MINUN kropastani.



Fyssari antoi pari vinkkiä ja mielikuvaa minulle kotiläksyiksi, joita saisin maistella seuraavaan tapaamiseemme asti. Keksin itse, miten löytäisin "uuden" asentoni parhaiten - eli miten välttäisin vänkyrän selän, joka rasittaa ristiselkää ja niskaa: juntti. Minun pitää pyrkiä työntämään lantiota ylös- ja eteenpäin, sekä päästää olkapäät rennosti eteenpäin, vetämättä niitä väkipakolla taakse ja lukkoon työntäen rintaa rottingille. Huh, kuin opettelisi uudestaan kävelemään - 24-vuotiaana!



Mietin uutta asentoani käydessäni työpäivän jälkeen lenkillä. Lenkistä puheen ollen: aaaaah!! Koska olenkaan viimeksi voinut käydä AURINGONPAISTEESSA juoksemassa klo 16:45, Nike Freet jalassa? Aivan - ikuisuus sitten!




Lenkki sujui verkkaisesti ja vaihtelevasti; välillä hapotti ja heikotti ja päätä särki, välillä jalka nousi kuin Singerissä ja hymy vääntyi kuin väkisin naamalle: tämä on ihanaa! Välillä innostuin spurttaamaan jopa - ihan vapaaehtoisesti. Kumma vaikutus tuolla auringolla.. (minä kun INHOAN spurttailua ja intervallitreenejä)

Loppusaldoksi tuli reilu 10 km n tunnissa ja olin tyytyväinen kävellessäni jalkoja heilutellen loppuverkaksi pitkin Porvoon katuja. Vaikka kello oli inasen yli 18 oli ulkona edelleen niin valoisaa, että pystyin jopa nappaamaan pari valokuvaa juoksuasusta, joka koostuu todella hyväksi toteamistani tuotteista: Niken Free-lenkkareista joihin laitoin bambu-sukat (parhaat ikinä!), Haglöfsin Goretex-takista, Niken leggareista, ohuesta Peakin piposta ja alla olevasta Soc
in teknisestä paidasta. Urheillessa hyvät kamat ovat todella tärkeät ja itselläni mukavat ja hyvännäköiset kamat tuovat uutta potkua ja intoa treenaamiseen. Muutoin suosin tylsän neutraaleja värejä pukeutumisessani, mutta urheillessa en tiedä mitään parempaa kuin kirkkaat värit - neonit eritoten!

Mites kevät vaikuttaa teikäläisiin? Ojentuuko varsi suoremmaksi? ;)



Oj herregud vetni nu är den äntligen här: våren! Det är svårt att beskriva hur glad man blir när man hör gruset knastra under skobottnen eller cykeldäcken, höra fåglarna kvittra på morgonen då man promenerar till jobbet (beside the point: biologiläraren i högstadiet påstod att fågelsång egentligen består av en jädrans massa svordomar då herr-fåglarna strider om fröken-fåglarna) och ser solstrålarna även EFTER klockan 16. 
Jag tror äntligen - förhoppningsfull som jag är - att en lösning på mitt nack-rygg-yrsel-problem så småningom är påväg att finnas. Orsaken till detta är besöket hos fysioterapeuten igår, samt analysen hon gjorde på mig. I all korthet: in hållning är usel och definitivt orsaken till att min nacke är så totalt slutkörd och belastad som den är. Människan borde stå såpass rak att en käpp kunde stå spikrak från fotbottnen via knä och höft till axel och öra. I mitt fall står jag framåtlutad som en Janne Ahonen i överkroppen, drar huvudet bakåt och orsakar dubbelhaka (och belastar nacken som fan..), putar med mage och korsrygg och står med böjda ben, p.g.a. spändhet i baklårens muskulatur. Suck: en äkta finsk junt ma.o - bara crocsen och tennissockorna fattas..
Som tur berättade fyssaren att mitt problem inte är oöverkomligt, men att det nog kan ta tid innan jag får kroppen i skick. Min första hemläxa var att jag skall tänka - medan jag står - att jag skall lyfta höften liksom fram- och uppåt, samtidigt som jag låter axlarna vila avslappnat i stället för att med vål dra dem bakåt och skuffa bröstet fram som en domherre. Nice one - jag skall m.a.o. stå mer junttigt :D
Efter jobbet försökte jag tänka på detta även då jag joggade, men njöt mest av det otroligt fina vädret. Vadå när har man senast kunnat fara ut och springa i solsken lite före kl 17?
Joggandet löpte varierande, men med slutresultatet var jag riktigt nöjd: drygt 10km på en timme med både intervaller och hopp inkluderade.
Ojoj, hur påverkar våren er?

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3