Squeeze it, beibe! Kokemukseni kompressiosukista

Olen ties miten pitkään jo sillä silmällä kyttäillyt kompressiovaatteita blogeissa, nettikaupoissa kuin Instagramissakin - ja jättänyt omani hankkimatta. Viikolla kun kävimme Vaasassa (jossa kävin 6h automatkan jälkeen törkeässä helteessä verryttelemässä 6 km reippaan juoksulenkin muodossa) sain VIHDOIN aikaiseksi kotiuttaa omat kompressiosukat, jotta saisin selvää, onko kompressiosta todella hyötyä vai onko kyseessä pelkkä huuhaa-puhe.

Yleisesti kompressiosta voi todeta, että se perustuu verenkiertoa ylläpitävään paineeseen, jonka tiukka sukka muodostaa raajan ympärille. Kopioin Zero Pointin kotisivuilta tarkempaa infoa kompressiosta:

Kompression avulla laskimoläpät pysyvät suljettuina jolloin veri kulkeutuu sydämeen paremmin. Paine huolehtii myös etteivät suonet pääse laajentumaan liiaksi jolloin niiden toiminta ei häiriinny.

Tämän mekanismin tehtävä on kuljettaa epäpuhtaudet, kuona-aineet ja hapettoman veren takaisin sydämeen ja keuhkoihin hapettumaan ja palaamaan, jolloin saat lisää puhdasta happea työskenteleville lihaksillesi.

Vaikutus huolehtii nopeammasta aineenvaihdunnan toiminnasta ja poistaa epäpuhtauksia lihaksesta sekä tuo happea lihakselle, jolloin lihaksesi toiminta ja suorituskykysi on parempi.

Kompressio myös tukee lihasta ja pitää sen supistuksessa. Supistuksessa oleva lihas on tehokkaampi ja ei pääse tärähtelemään jolloin vältyt rasitusvammoilta.

Itse päädyin ostamaan kirkkaan pinkit yksilöt Zero Pointilta. 
Miksi ZeroPoint? Koska kyseessä on tosiaan kotimainen tuote, sukkia ja säärystimiä saa mitä cooleimissa (ja kirkkaimmissa) neon-väreissä ja hinta on muiden merkkien sukkiin verrattuna keskitasoa. ZeroPointeista olen lisäksi lukenut paljon hyviä kokemuksia blogeista ja kokeiltuani m.m. Asicsia ja 2XU:ta kaupassa päätin sijoittaa 29,90e (khyyllä, nämä olivat jopa tarjouksessa!) ja kokeilla näitä itsekin ja perustaa oman näkemykseni ja mielipiteeni peruskaurapuurotallaajan ja pullamössölenkkeilijän näkökulmasta (eihän kuulosta siltä, että pitäisin itseäni vähäpätöisempänä lenkkeilijänä, kuin muita "pro:ita"? Noeeei. Kunhan jätin tänään paikallisen 11,5km pituisen juoksutapahtuman välistä ja kävin itsekseni 10km hölkällä).

Tänään oli siis ensimmäinen, virallinen pidempi lenkkini ZeroPointit kintuissani enkä voi valittaa: jalat eivät tuntuneet menevän samalla tavalla hapoille kuin yleensä 10 km lähestyessä. Samoin palautuminen tuntuu jotenkin sujuneen paremmin sukat jalassa, koska en sattuneista syistä ehtinyt suihkuun ja riisumaan sukkia heti lenkin jälkeen, vaan talsin m.m. kauppaan ja tein ruokaa T:n kanssa vielä reilu tunnin lenkin jälkeenkin. Nyt n 4 h lenkin ja reilu 3h sukkien riisumisen jälkeen tunnen selvän eron entiseen (eli aikaan ennen kompressiosukkia) verrattuna: pohkeita ja jalkoja ei kivistä samalla tavalla. Toki olisi ideaalitilanne, jos voisin pitää kompressiosukkia jalassa suihkunkin jälkeen, mutta toistaiseksi mennään näillä, eli pidän sukkia lenkillä ja hyödyn niistä lenkin aikana.

Kaupassa arvoin pitkään, hankkiako sukat vaiko säärystimet, mutta päädyin sitten sukkiin puhtaasti käytännön syistä: nyt ovat sekä sukat, että säärystimet samassa "paketissa" ja paikassa, eivätkä ne koskaan häviä toinen toisestaan. Olin alunperin suunnitellut hankkivani neonkeltaiset sukat, mutta koska niitä ei ollut (ole edes olemassa, toim.huom.) päädyin pinkkeihin. Myyjä vinkkasi, että syksymmällä on tulossa m.m. oranssit sukat myös, jotka sopivat täydellisesti yhteen ruskavärien kanssa ;) Myyjä kertoi, että kompressiosukkia ostavat nykyään niin urheilijat kuin seisomatyötä tekevät ja paljon matkustelevatkin. Eli ihan perus-kaurapuuropullamössö-hengailijatkin uskaltavat mennä pyytämään myyjiltä neuvoa kompressiosukkia tai -säärystimiä hankkiessaan - ostajien kun ei oleteta olevan mitään super-jumppapirkkoja ;) Mielestäni on itse asiassa kiva, että ihan perus-liikkujakin otetaan huomioon urheiluvälineitä suunniteltaessa ja markkinoidessa (onhan kyseessä puhtaasti verenkiertoa ylläpitävä ja parantava tuote, josta kuka tahansa hyötyy!), koska nyky-yhteiskunnassa, jossa vallitsee fitness-buumi, paine suorittaa nousee välillä liiankin korkeaksi.

Summa summarum: aion jatkaa kompressiosukkien käyttöä, koska koin itse saavani niistä selvästi hyötyä niin suorituksen aikana, kuin sen jälkeenkin. Saatan toki ensi kerralla kotiuttaa säärystimet, jotta saan a) ne keltaiset yksilöt itselleni ;) sekä b) voin hyödyntää kompressiota myös suihkun jälkeen ja palautumisessa.

Oletko sinä kokeillut kompressiosukkia tai -säärystimiä? Mitä pidit?

ÄNTLIGEN skaffade jag mina kompressionsstrumpor, som jag så länge tänkt på och drömt om. Jag besöt mig för att köpa ett par från inhemska Point Zero, delvis p.g.a. sin tuffa neon-färg, pris (som ligger sådär mitt-emellan) men också för alla de goda erfarenheter, som så många delat med sig om på både internet och Instagram. Jag kunde helt enkelt inte motstå frestelsen längre, utan ville själv ta reda på om dessa märkliga kompressions-kläm-strumpor verkligen lever upp till sina löften om att göra steget lättare under länken, samt försnabba återhämtningen efteråt. Kompressionen baserar sig i all korthet på att den helt enkelt förbättrar blodcirkulationen i benen, vilket gör att syret cirkulerar bättre och kroppsdelen orkar mer.

Efter att idag ha gjort min första lång-länk (á 10 km) med mina grann-pinka ZeroPoints på kan jag inget mer än underteckna löftena: steget kändes faktiskt lättare, speciellt under de sista metrarna och benen känns såhär efteråt inte alls så tunga och liksom stickiga och tröga, som de tidigare gjort.

I framtiden tänker jag nog investera i ett par kompressions-calves (benvärmare?) också, så jag kan utnyttja kompressionen effekt till det maximala, både under och efter joggandet.  

Har du testat kompressionsstrumpor? Vad tyckte du?

Spring, spring, spring - run!

Ssssse on kaverit kevät ny: voihan jukranpujut miten olen kaivannut tätä hetkeä kun luonto pikkuhiljaa puhkeaa kukkaan, linnut laulavat (bilsan maikka tosin opetti yläasteella, että urokset oikeasti tappelevat nais-linnuista keskenään ja laulavat niin pirusti siksi. Kuulemamme "kaunis linnunlaulu" onkin tosiasiassa järkyttävää kiroilua ja v.ttuilua. Kiva pieni tietoisku, eikö?) ja hiekka narskuu kenkien ja pyöränrenkaan alla. (Koiranpaskakin haisee ja ilotulitteiden jämät täyttävät tienpientareet, mutta siitä ei nyt välitetä - sehän pilaisi koko idyllin kevään saapumisesta!) Aaaaah, ihanaa!

Muutosten ja kehityksen aika puhaltaa ja narskuu myös omassa elämässäni ja minusta tuntuu, että ratkaisu selkä-niska-huimaus-vammaani alkaa pikkuhiljaa hitaasti mutta varmasti löytyä. Kävin eilen ensimmäistä kertaa fysioterapeutin vastaanotolla ja sain kovan tuomion: seisot vinossa, etukenossa ja rasitat niin niskaasi, kuin selkääsikin huonolla asennollasi. Oli todella herättävää ja havainnollistavaa seistä pelkissä alusvaatteissa peilin edessä ja katsella omaa kroppaa ja analysoida sen asentoa toisen neuvoessa vieressä: kuinka vänkyrässä seisonkaan! Ihmisen kuuluisi seistä mahdollisimman suorassa linjassa, niin että kepin voisi asettaa luotisuoraan kulkemaan jalkapohjasta polven ja lonkan kautta olkapäähän ja korvaan. Itse seison vahvassa etukumarassa apinan tavoin. Kireät takareidet vetävät polvia koukkuun, samalla kun lonkankoukistajat estävät lantion rennon heiluttelun. Ristiselkä työntyy eteen ja lukittautuu samalla, kun vatsa työntyy eteen perus-suomalais-junttimaiseen tyyliin ja olkapäät vääntyvät heikon "ulkolihaksiston" vuoksi eteenpäin ja kumaraan, suorastaan anteeksipyytävään tyyliin, ollessaan kuitenkin samalla reippaasti ballerinamaisesti "selkä suorassa"-tyylisesti taaksevedettyinä. Kirsikkana kakun päällä pää roikkuu eteenpäintyöntyneenä, jännittäen niskaa, joka raukkaparka kannattelee heikkojen pikkulihaksien varassa. Te, jotka mut olette hiljattain nähneet: oletteko kiinnittäneet tähän huomiota? Jos ette, niin no hätä: en minäkään. Ja eihän tässä puhuta kuin MINUN kropastani.

Fyssari antoi pari vinkkiä ja mielikuvaa minulle kotiläksyiksi, joita saisin maistella seuraavaan tapaamiseemme asti. Keksin itse, miten löytäisin "uuden" asentoni parhaiten - eli miten välttäisin vänkyrän selän, joka rasittaa ristiselkää ja niskaa: juntti. Minun pitää pyrkiä työntämään lantiota ylös- ja eteenpäin, sekä päästää olkapäät rennosti eteenpäin, vetämättä niitä väkipakolla taakse ja lukkoon työntäen rintaa rottingille. Huh, kuin opettelisi uudestaan kävelemään - 24-vuotiaana!

Mietin uutta asentoani käydessäni työpäivän jälkeen lenkillä. Lenkistä puheen ollen: aaaaah!! Koska olenkaan viimeksi voinut käydä AURINGONPAISTEESSA juoksemassa klo 16:45, Nike Freet jalassa? Aivan - ikuisuus sitten!

Lenkki sujui verkkaisesti ja vaihtelevasti; välillä hapotti ja heikotti ja päätä särki, välillä jalka nousi kuin Singerissä ja hymy vääntyi kuin väkisin naamalle: tämä on ihanaa! Välillä innostuin spurttaamaan jopa - ihan vapaaehtoisesti. Kumma vaikutus tuolla auringolla.. (minä kun INHOAN spurttailua ja intervallitreenejä)

Loppusaldoksi tuli reilu 10 km n tunnissa ja olin tyytyväinen kävellessäni jalkoja heilutellen loppuverkaksi pitkin Porvoon katuja. Vaikka kello oli inasen yli 18 oli ulkona edelleen niin valoisaa, että pystyin jopa nappaamaan pari valokuvaa juoksuasusta, joka koostuu todella hyväksi toteamistani tuotteista: Niken Free-lenkkareista joihin laitoin bambu-sukat (parhaat ikinä!), Haglöfsin Goretex-takista, Niken leggareista, ohuesta Peakin piposta ja alla olevasta Soc
in teknisestä paidasta. Urheillessa hyvät kamat ovat todella tärkeät ja itselläni mukavat ja hyvännäköiset kamat tuovat uutta potkua ja intoa treenaamiseen. Muutoin suosin tylsän neutraaleja värejä pukeutumisessani, mutta urheillessa en tiedä mitään parempaa kuin kirkkaat värit - neonit eritoten!

Mites kevät vaikuttaa teikäläisiin? Ojentuuko varsi suoremmaksi? ;)

Oj herregud vetni nu är den äntligen här: våren! Det är svårt att beskriva hur glad man blir när man hör gruset knastra under skobottnen eller cykeldäcken, höra fåglarna kvittra på morgonen då man promenerar till jobbet (beside the point: biologiläraren i högstadiet påstod att fågelsång egentligen består av en jädrans massa svordomar då herr-fåglarna strider om fröken-fåglarna) och ser solstrålarna även EFTER klockan 16. 

Jag tror äntligen - förhoppningsfull som jag är - att en lösning på mitt nack-rygg-yrsel-problem så småningom är påväg att finnas. Orsaken till detta är besöket hos fysioterapeuten igår, samt analysen hon gjorde på mig. I all korthet: in hållning är usel och definitivt orsaken till att min nacke är så totalt slutkörd och belastad som den är. Människan borde stå såpass rak att en käpp kunde stå spikrak från fotbottnen via knä och höft till axel och öra. I mitt fall står jag framåtlutad som en Janne Ahonen i överkroppen, drar huvudet bakåt och orsakar dubbelhaka (och belastar nacken som fan..), putar med mage och korsrygg och står med böjda ben, p.g.a. spändhet i baklårens muskulatur. Suck: en äkta finsk junt ma.o - bara crocsen och tennissockorna fattas..

Som tur berättade fyssaren att mitt problem inte är oöverkomligt, men att det nog kan ta tid innan jag får kroppen i skick. Min första hemläxa var att jag skall tänka - medan jag står - att jag skall lyfta höften liksom fram- och uppåt, samtidigt som jag låter axlarna vila avslappnat i stället för att med vål dra dem bakåt och skuffa bröstet fram som en domherre. Nice one - jag skall m.a.o. stå mer junttigt :D

Efter jobbet försökte jag tänka på detta även då jag joggade, men njöt mest av det otroligt fina vädret. Vadå när har man senast kunnat fara ut och springa i solsken lite före kl 17?

Joggandet löpte varierande, men med slutresultatet var jag riktigt nöjd: drygt 10km på en timme med både intervaller och hopp inkluderade.

Ojoj, hur påverkar våren er?

Goals for 201.. The rest of my life

Uudenvuoden aatosta ja uuden vuoden lupauksien teosta on jo aikaa (krööhömm, eihän tänään ole kuin 22. pvä?), mutta mottoni parempi myöhään kuin ei koskaan pelastaa minut tässä kohtaa, kun aion paljastaa, mitä lupauksia menin tekemään.

Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en ole juuri harrastanut elämäni aikana, koska tunnen itseni ja myönnän (kuten monen muunkin pitäisi tehdä) rehellisesti, etten niitä parin viikon jälkeen enää muista, enkä niitä näin ollen saavuta. Tänä vuonna aion tehdä poikkeuksen, koska tein lupauksen en vain vuodelle 2014, vaan loppuelämäkseni: aion pitää huolta itsestäni.

Viime vuosi oli minulle todella rankka, mutta opin itsestäni ja elämästä paljon ja kasvoin ihmisenä todella paljon. Elämä kolhi ja opin monta asiaa kantapään kautta ja kuljin niitä kaikkein kivikkoisimpia teitä, mutten ole katkera, koska opin samalla arvostamaan tiettyjä asioita ja arvoja, sekä nöyrryin ja tajusin, mitä elämältä haluan ja tarvitsen.

Mietin pitkään, josko viitsin näitä n.s. "lupauksia" lainkaan täällä (hiljentyneen) blogin puolella edes paljastaa, mutta viime päivien tapahtumat ja uutiset saivat minut toisiin aatoksiin: miksi en paljastaisi lupauksia ja asioita, joihin toivoisin monen muunkin pyrkivän tai asioita, jotka ainakin herättäisivät ajatuksia ihmisten päissä ja kenties inspiroisivat jotakin tekemään samoin - tai edes harkitsemaan sitä! Suunnittelu kun tunnetusti on jo puolet työnteosta, eikö? ;)

Lupaukseni liittyvät terveyteen, jonka olen jälleen siis viime päivinä tajunnut olevan katoava luonnonvara, jonka otamme itsestäänselvyytenä - kunnes sen menetämme. Moniko tunnistaa itsestään, kuinka pieneksi ja itkuiseksi sitä itsensä tuntee kun kaatuu, loukkaa jalkansa ja alkaa klenkkaamaan? Tai herää aamulla räkä poskella, nokka tukossa ja kaktus kurkussa? Kyllä karhunpoikaa itkettää kun se sairastaa, mutta terveenä se harvoin pysähtyy olemaan kiitollinen tästä, vaan porhaltaa iloisena eteenpäin vailla huolen häivää ja usein jopa toisista välittämättä, oman napansa ympärillä pyörien.

Uudenvuoden- ja loppuvuodenlupaukseni terveyden vaalimisesta ja ylläpitämisestä, sekä itsestäni huolehtimisesta tarkoittaa konkreettisemmin kohdallani seuraavaa:

- kun väsyttää, lepään ja kevennän treenejä. Liikuntaa ei tarvitse jättää väliin, mutta raskaan punttitreenin voi surutta siirtää seuraavaan päivään jos päivä on ollut rankka eikä energiatasot riitä. Kevyt hölkkä- tai kävelylenkki raikkaassa ilmassa sen sijaan voi tehdä terää ja piristää. Sohvan pohjalle minun on turha jäädä, koska ärsyynnyn vain entistä enemmän ja puran pahaa oloani ympärilläni hääriviin ihmisiin. Ja fakta on se, että väsyneenäkin voi aina mennä koittamaan punttitreeniä, koska epäloogista kyllä sitä usein piristyy kun vaan pääsee alkuun ja treeni saattaa kulkea odotettua paremmin! ;)

- Instan kautta minua seuranneet tietävätkin jo, että haaveissani ja tavoitteissani siintää pyöreämpi pyrstö ja tiukempi keskivartalo, sekä lihaksikkaampi vartalo. Ylipäätään tiukempi paketti ajatuksella strong is the new skinny pyörii mielessäni ja on pääni sisällä maalitaulu, jota kohti pyrin. Miksikään fitnessmimmiksi en aio enkä ala, mutta astetta tiukemmaksi aion ryhtyä. Aamen.

-  opettelen syömään pienempiä annoksia, mutta edelleen terveellisesti ja välillä herkutellen. Koska tavoitteeni vartalon tiukennuksesta ja lihaksien kasvattamisesta vaativat ruokavalion ja treenin hienosäätöä, tiedän sen olevan vaikeaa - olenhan treenannut ja syönyt liki samalla kaavalla ties kuinka pitkään! Satunnainen herkuttelu, hedelmät ja hiilarit kuuluvat elämääni ja tiedän niiden olevan sixpackin este (en tosin edes sellaisesta haaveile..), mutta uskon, että esim. niiden syömisen ajoittaminen oikeaan ajankohtaan voisi olla ratkaisu. Toinen ongelmani - järkyttävä annoskoko - pitäisi saada rajattua niin, että söisin vaikkapa sitten useammin tai sitten laadukkaammin. Onnekseni en juuri suklaata ja muita makeisia himoitse ja harrasta, joten niiden nauttiminen pienissä määrin 1-2 kertaa viikossa tuskin on este tiukemman paketin saavuttamiseksi.
- mitä treenaamiseen tulee, haluaisin pyrkiä enemmän suuntaan less is more ja tehdä salitreenini tehokkaammin isoilla painoilla, harvemmilla, mutta sitäkin monipuolisemmilla liikkeillä. MaVe, vanha kunnon kyykky sekä punnerrukset ovat täysin aliarvostettuja liikkeitä, jotka rasittavat monta lihasryhmää kerralla ja antavat tuloksia suht. nopeasti. Ulkoilu juoksun ja lenkkeilyn muodossa saavat jatkua entiseen malliin, toimien henkireikinä ja yleiskuntoa ylläpitävinä lajeina, vailla sen kummempia tavoitteita (en esim. tavoittele maratonia)

Miten aion saavuttaa tavoitteeni?

Salitreenejä olen jo pikkuhiljaa muuttanut niin, että teen 4 sarjaa 3 sijaan ja olen jättänyt turhat hienosäädöt pois ja panostan määrän sijasta laatuun. Punnerrukset, kyykyt, HIIT-treeneistä tutut Vuoristokiipeilijät ja pomput ovat tulleet osaksi harjoitteluani ja nautin niiden aiheuttamasta lihasjumista täysillä: kehitystä taitaa tapahtua! Lisäksi lapsenomainen pomppiminen tuntuu muutoin niin vakavassa aikuisten maailmassa kivalta vastakohdalta  - kokeilkaa vaikka! ;)

PT:n palkkaaminen on myös käynyt mielessä ja olen jopa ottanut yhteen potentiaaliseen, ihailemaani naiseen yhteyttä. To be continued siis..

Parin viikon kuluttua olen myös menossa kehonkoostumusmittaukseen, koska haluan selvittää missä kunnossa kroppani oikeasti on. Uskon nimittäin, että kuulun kastiin laiha läski: vaikka olen varreltani kapea tapaus ja rasvaprosenttini saattaa olla matala, toivoisin enempiä lihaksia ja vaikka sitten skrodempaa vartta: pääasia on, että mittasuhteet säilyisivät ja olo pysyisi hyvänä.

Teitkö sinä joitain uuden vuoden- tai loppuelämänlupauksia? Herättävätkö lupaukseni sinussa ajatuksia?

Det är visst redan en tid sedan nyårsafton och nyårslöftenas lovade era, men jag tänker trots allt presentera det löfte jag gjorde. Bättre sent än aldrig, right?

Mitt nyårslöfte gäller inte enbart år 2014, utan resten av livet: jag vill och tänker ta hand om mig själv.

Förra året - 2013 - var det tyngsta under mitt liv någonsin, men jag lärde mig mycket om bl.a. anspråkslöshet, att uppskatta små vardagliga saker och att hälsan inte skall eller får tas för givet. Jag växte som människa så det knakade.

De senaste dagarnas händelser och nyheter har åter påmint mig om varför hälsan inte får tas för givet och samtidigt göra mig medveten om hur ofta vi egentligen gör det. VEM känner inte igen sig: hur ynklig och liten känner man sig inte då man halkar och vrickar foten och tvingas halta? Eller då man vaknar på morgonen, kan knappt andas p.g.a. täppt näsa och har lyckats odla en kaktus i halsen? Exakt.

Vad innebär mitt nyårs/resten-av-livet-löfte mer konkret då?

- då jag känner mig trött, vilar jag. Har dagen varit tung kan jag skippa en tung gymträning (också om träningen kan löpa desto bättre om man känner sig förbannad - try it! ;)) och i stället ta en lugn jogging- eller promenadlänk. För mig lönar det sig inte att bli liggandes på soffan hur trött jag än är, eftersom jag då garanterat slänger spydigheter över mina nära och kära och blir ännu mer inåtvänd och bitter.

- en tightare, mer muskulös kropp. Någon Jutta Gustafsberg tänker och vill jag inte bli, men ideologin strong is the new skinny är min målsättning: en mer muskulös kropp med rundare former, ja tack!

- att äta mindre portioner, fortfarande hälsosamt och med godsaker då och då. Någon diet vägrar jag följa, men eftersom jag strävar till en tightare kropp behöver mitt ätande finslipas och det är jag redo att göra.

- Vad det gäller träning är min nya ideologi less is more: jag vill träna stora muskelgrupper med stora tyngder, men satsa på kvalitet - inte kvantitet (som jag hittills gjort..). Löpandet och promenaderna i friska luften får fortsätta - utan målsättningar - som mina feelgood-stunder och jag-stunder, då jag nollar huvudet och bara njuter.

 Hur har jag tänkt uppnå mina mål då?

Eftersom det i mitt fall främst är frågan om finslipning tror jag professionell hjälp kan vara lösningen. Jag har faktiskt redan kontaktat en tjej som jag ser upp till, så vi får se ;)

Om ett par veckor skall jag också kolla upp min kropps sammansättning, främst för att ha en utgångspunkt och samtidigt få vetskap om hur mycket (litet) muskler och fett min kropp innehåller.

Väcker dessa några tankar hos dig? Gjorde du några nyårslöften?

 

I refuse to be(come) dull - good morning!

Ah, kiitos kun sain avautua eilisessä postauksessa väsymyksestä; nyt tuntuu jo paremmalta. Juttelin lisäksi pitkän tovin puhelimessa aiheesta ja vaikkemme mihinkään lopputulokseen päässeet huomasin puhelun loputtua, miten olo oli keventynyt: surut ja murheet eivät tunnu lainkaan niin raskailta jos ne saa jakaa jonkun kanssa!

Tiedän kyllä, ettei mikään poppaskonsti poista n.s. "kaamosmasista", mutta kai se vain on hyväksyttävä ja revittävä energiat pienimmistäkin aiheista ja iloita niistä sitten täysin rinnoin? ;)

Tämä torstaiaamuni alkoikin seuraavanlaisissa energisoivissa merkeissä:

Foam Roller ja reiden sivuosa

Foam Roller ja takareidet

Foam Roller ja selkä

Aamupuuroa, pakkasmarjoja, kuivattua viikunaa ja kalanmuna-chia-siemeniä

Heleyttävä meikki

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: hymy

Mukavaa torstaita!

Aah, tack för att jag fick avreagera mig igår: efter blogginlägget, samt ett långt telefonsamtal om samma tema känns tröttheten och bördan betydligt lättare, trost att den inte försvunnit.

Jag bestämde mig imorse för att påriktigt hitta det goda i de minsta tingen och började min morgon på följande sätt.

Ha en skön torsdag! :)

Back to basics: How are you doing?

Pitkästä (oman mittapuuni mukaan) aikaa heippa ja moi-moikka - mitä kuuluu? Blogia en nyt pariin päivään ole päivitellyt lainkaan ja viime kuulumis-postauksesta on hieman pidempikin aika. En ole viitsinyt ottaa tästä paineita, koska huomasin viime aikoina miten postauksien teko alkoi uuvuttaa ja tuntua työläältä, mitä en miltään rakkaalta harrastukselta halua; niidenhän kuuluu pikemminkin olla irtiotto arkeen ja rutiineihin ja pakoreikä todellisuuteen. Eikö? Hah, naureskelen tässä itsekseni ja mietin, jos kukaan edes on huomannut hiljaiseloani :D Toivossa on hyvä elää.. Sitä paitsi monet ovat todenneet, että spontaanisti tehdyt postaukset yleensä ovat niitä parhaita - ihan kuten spontaanisti alkunsa saaneet vauvat! Eieiei, ei hätää; tästä ei tule mikään tittitii-muiden-bloggaajien-tapaan-olenkin-viikolla-18-raskaana :'D (voisin sen sijaan kirjoittaa romaanin siitä, miten paljon kadun päätöstäni jättää pillerit pois toukokuussa, mutta säästäkäämme se toiseen kertaan)

Nojoo, anyway, takaisin aiheeseen: mitä kuuluu? Olen viime aikoina ollut tavallista väsyneempi ja syytä on selvitelty m.m. verikokein, mutta mitään suurempia löydöksiä ei onneksi ole tehty. Rautakuurin lääkäri tosin määräsi matalahkon hemoglobiinin takia, mutta muuten kaikki on kunnossa. Koska yksikään tutkimus ei ole selittänyt väsymystäni, olen pohtinut ja pallotellut syitä pääkopassani ja uskoisin, että olen löytänyt syyn: viime aikoina elämäni on muuttunut entisestään - kunhan olen antanut sen tapahtua. On jännä, miten tiettyjä asioita voi jännittää ja pelätä niin paljon, että vaikka niitä kuinka haluaisi, ei yksinkertaisesti vain uskalla päästää irti ja kääntää korttipakkaa - katsoa, mitkä kortit sinulle on jaettu. Olen tainnut jännittää uutta tilannetta niin paljon ja pistänyt vastaan - ikään kuin pitänyt ovenkarmeista kiinni X-asennossa kynsin hampain - jotta en joutuisi uuteen, täysin tuntemattomaan tilanteeseen. Lopuksi skeptisyyteni, karmeihin tarrautumiseni ja suoranainen teiniangsti-koppavuuteni alkoi pänniä itseäni niin paljon, että päätin vetää otsalampun päähän ja ottaa kartan esille, hellittää otteeni ja katsoa, mihin uusi tie vie. Mitä hävittävää minulla on? Aina voi sattua, mutta kliseistä kyllä: ei se ota, jos ei anna. Jos ei uskalla paljastaa itseään, uskaltaa olla haavoittuvainen ja herkkä itsensä - juuri se, joka oikeasti on - ei saa koskaan tietää, miten tarina olisi päättynyt. Toki voi jatkaa näyttelemistä, hanttiin pistämistä ja hankalana oloa, mutta tiukan analysointini jälkeen uskon, että se loppupeleissä juuri vie ihmisestä ne viimeisetkin voimat. Vaatii hurjasti rohkeutta olla oma itsensä, eikä se aina ole helppoa, mutta toivon, että se kannattaa. Muuten voi aina popsia lisä-D-vitamiinia väsymykseen.. ;) (sori huono huumorini)

Muita peruskuulumisia: joulu on pian täällä, enkä ole hankkinut vielä YHTÄKÄÄN joululahjaa. Perjantaina on vuorossa työpaikan pikkujoulut ja kävin äsken Sokoksella hakemassa glitterikynsilakkaa luodakseni mahdollisimman asianmukaisen lookin. Hah - mikä asianmukainen? Ja kuka edes muistaa seuraavana päivänä, miltä näytin pikkujouluissa? Parasta napata kuva ennen lähtöä - ihan noin varmuuden vuoksi.

Treenit sujuvat kivasti, vaikka viime viikolla keventelinkin niitä hieman flunssan takia. Tykkään edelleen juosta ja salitreenikin maistuu kun olen tehnyt hieman muutoksia ohjelmaan ja vaihdellut liikkeitä. Kyllä se eka leuka sieltä vielä joskus tulee ;)

Hui, nyt on jo aika mennä syömään iltapalaa. Aika kuluu pirun äkkiä kun kirjoittaa.. 

Mitä teille kuuluu?

 

Hej och hallå - länge sedan! (åtminstone enligt min egen måttskala..)

Jag har under den senaste tiden varit tröttare än normalt och har därför låtit bli att blogga. Efter att ha fått grönt ljus med blodproven som togs (vi fann inget annat "fel" än ett relativt lågt hemoglobin) har jag börjat fundera om det kunde finnas någon annan orsak till min trötthet och tror mig - efter X antal grubblerier - ha funnit den: det har under den senaste tiden skett en förändring, vilken jag varit väldigt osäker för, i mitt liv. Jag har med spänt mig, stretat emot och helt enkelt vägrat tro att någonting verkligen är påväg att hända och har med all min kraft pressat emot eftersom jag känt mig så otroligt osäker för det nya. Så bestämde jag mig för att ge upp, lägga ned mitt skyddspansar och se vad som väntar; jag orkar helt enkelt inte streta emot och vara jobbig och absolut allt annat än mig själv längre - Master, show me the cards! Det är konstigt hur otroligt försiktig man kan bli med att blotta sig själv och därmed visa att man är svag inför någonting nytt. Jag har ändå konstaterat att det är betydligt värre och tyngre att vara jobbig (haha, inte för att jag är enkel annars heller ;)) och motsträvig 24/7 än sitt känsliga, sanna jag. Gud så mycket det tar på ens krafter att hela tiden föra ett skådespel.. Puh. Jag hoppas att min intuition nu inte sviker mig, men då kan ju inget värre hända, än att en vinge brister, jag gråter ett tag och stiger sedan sakta men säkert upp igen; been there, done that.

Nå men i övrigt då, hur mår jag? Jobbet trivs jag fortfarande med och på fredag är det dags för lillajulsfest. Därför passade jag på att slinka in via Sokos och inhandla ett glitternagellack för att ha en verklig lillajuls-outfit (vilken knappast någon minns följande dag..). Tränandet smakar också bra, speciellt då jag ändrat på gymprogrammet en aning.

Ojdå, nu är det dags att gå och äta. Hur mår ni?

Let it rain, let it snow - after my visit to the candyshop I´m more than prepared for it all! May I present: my new Haglöfs is here!

Muistatteko vielä kun blogit noin vuosi sitten pullistelivat "kattokaa mun ostoxiiii"-postauksia? Bloggaajat esittelivät vuoronperään ostoksiaan - aina kynsilakoista merkkilaukkuihin ja hiuspinneihin. Kulutustottumuksia ihmeteltiin suureen ääreen, bloggaajia moitittiin rahan haaskauksesta, sekä siitä, että postaukset tartuttivat ostointoa lukijoihin, jotka sitten kärsivät yksi toisensa perään maksuhäiriöistä ja -vaikeuksista.

Ostos-postauksia näkee tänä päivänä todella harvoin - tiedä sitten johtuuko se kovasta kritiikistä vai ovatko ihmiset vähentäneet shoppailua (hah, viimeiseen en usko itsekään..), mutta nyt aion olla oikea vastarannan kiiski ja hehkuttaa - kyllä - HEHKUTTAA loisto-jymy-yyber-jees-löytöjä, jotka tein äsken Stadiumissa. Rahaa paloi, mutten kadu ostoksia pätkääkään: fiksuja, tarpeellisia ostoksia on kiva tehdä ;)

Monta vuotta minua uskollisesti palvellut Helly Hansenin Goretex-takki ei enää pitkään aikaan ole - suoja-aine-käsittelystä huolimatta - ole ollut kovin vedenkestävä ja olen katsellut sillä silmällä seuraajaa takilleni. Saatuani säähköpostia Stadiumista, josta saisi 20% alennusta kaikista - myös alennetuista - tuotteista, klikkailin itseni oitis verkkokauppaan ja meinasin tipahtaa tuolilta kun etusivulla komeili Haglöfsin Goretex-takki. Kokemusteni perusteella fakta on se, että hyvistä (ulkoilu)vaatteista tarvitsee maksaa hieman enemmän, koska hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä. Olin kuin pikku-hamsteri jouluaattona kun klikkailin ostoskoriin vaaleansinisen yksilön ja pidin peukkuja, että S olisi sopivan kokoinen. (toim.huom: samalla ihmettelin kyllä ääneen, miten pieniä kokoja KERRANKIN oli vielä jäljellä; ne kun yleensä loppuvat ensimmäisinä aleista).

Tänään sain sitten puhelun Stadiumista, että takkini oli saapunut. Tilaaminen verkkokaupasta oli kätevää, maksun sai suorittaa verkkopankin kautta (suosikki-vaihtoehtoni) ja postarit sai ilmaiseksi, kun valitsi noutopaikaksi myymälän. 
Porvoon Stadiumiin astellessani päätin tehdä pika-kierroksen ennen kassalle menoa ja se, noh.. Koitui kohtalokkaaksi. Matkalla kassalle syliini eksyi takin värien kanssa yhteen sopiva The North Facen microfleece 20€ (tälläistä olin ajatellut toivoa joulupukilta, koska se on olennainen osa talviliikkujan vaatevarastoa) sekä SOC:n ohut tekninen kauluksellinen (!) urheilupaita 25€ (jollaista olen etsinyt jo pitkään, mutten ole raaskinut haaskata 50€ moiseen pelkän logon vuoksi). Ainiin! Löytyihän paitojen ja takin seasta vielä perus-kortsupipo mustana 9,90€ (joka minun piti hankkia jo viime vuonna..).

Iso huppu - puhdasta rakkautta

Kassalla nauroin myyjälle, että nyt en kyllä katsele enää mitään, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen löytöihini koska ne olivat kaikki todella tarpeellisia (KERRANKIN!) ja sain vielä kaikista 20% alennusta. Melkin kuin rahaa tallentaisi pankkiin ;) Nyt kaapistani löytyy täydellinen varustus loppusyksyn ja talven urheiluhetkiä ilostuttamaan ja piristämään. Olen sen verta materialisti ja hölmö, että koen urheilun huomattavasti mukavammaksi, jos saan tehdä ja harrastaa sitä näteissä, mukavissa tamineissa :)

Onko siellä puolen ruutua tehty hyviä löytöjä viime aikoina vai odottellaanko sielä vielä (fiksusti) veronpalautuksia?

Minns ni hur bloggarna för ungefär ett år sedan ännu var fyllda med "titta vad jag har köpt"-inlägg? Ju mer kritik bloggarna fick för att de påstods provocera folk att köpa mer än de klarade av att betala och fick anmärkningar, desto mindre blev inläggen till antal. I dagens läge ser man dem knappt alls och huruvida det beror på att bloggarna blev utsatta för en sådan tusans kritik-storm eller att blogganra har minskat på konsumtionen (ghaha, det senare tror ja inte på för 5 penni heller ;)). Och hör och häpna, men nu tänker jag gå emot massan och presentera med STORA bokstäver fynden jag gjorde i Stadium idag och vara stolt över dem, trots att jag spendera en hel del pengar på dem.
Min blå Goretex-jacka av Helly Hansen har varit mig trogen i flera år, men har tyvärr förlorat sin förmåga att hålla vatten redan sedan ett par år tillbaks, varför jag har letat efter en ny redan ett tag. Problemet har varit att jag inte har hittat en som är av tillräckligt bra kvalitet till ett rimligt pris. Åtminstone enligt mina erfarenheter, så går kvalitet och pris hand i hand då det gäller sportutrustning och det lönar sig att satsa en femma till om man vill ha ett plagg som håller i flera år. Så gissa bara hur glad jag blev då jag fick e-post från Stadium, som erbjöd 20% rabatt på alla - även rabatterade - produkter. Hastigt klickade jag - ivrigt hoppandes på stolen - hem en goretex-jacka från inget mindre än Haglöfs - något som jag bara vågat drömma om! Att de dessutom ännu fanns jackor kvar i storlek S höll ja som ett tecken från ovan: denna jacka måste jag bara ha!
Jag valde att spara fraktkostnaderna och valde att avhämta jackan från Borgå Stadium. Innan jag hämtade jackan från kassan gick jag ett (ödesdigert) varv runt i butiken och gjorde grymma fynd: en microfleece från The North Face (som jag tänkt önska i julklapp och som är ett måste för den som rör sig utomhus på vintern) för 20€, en tunn löpartröja i tekniskt material från SOC 25€ (något jag letat efter redan länge, men vägrat betala typ 50€ för) samt en basic svart mössa (som jag redan skulle köpa förra året..) för 9,90€. 

Running out of time

Mihin päivät oikein katoavat? Huomenna on taas jo keskiviikko, enkä hädin tuskin muista tämän päivän tapahtumista mitään (viime viikosta puhumattakaan..) - niin nopeasti aika tuntuu kuluvan. Tavallaan se pelottaa minua, koska haluaisin nauttia enemmän arjen pienistäkin hetkistä, enkä pelkästään juosta pää kolmantena jalkana viikkojen läpi. En haluaisi hukata aikaani kiirehtimällä koko ajan. Minua harmittaa suunnattomasti se, etten kerta kaikkiaan jaksa muistella viime päivien tapahtumia (joitain pieniä lukuunottamatta ;)) koska ne eivät stressaantuneseen mieleeni ole painuneet. Höh. Olisi kiva muistella kiikkustuolissa joskus vanhainkodissa sitten jotain muutakin nuoruudesta kuin sen, että oli kiire.
Taitaisin olla loman - tai ainakin STOP-nappulan- tarpeessa.

Tässä päiväni yhteenvedettynä lukuina:

Heräsin pitkästä aikaa vasta klo 6 - aah, ihanaa!

27 päivystyspotilasta 5½ tunnissa

Vaivaiset n 15 potilaspuhelua

12,4 km juoksulenkki sateessa

3 pientä haavaa sääressä (kannattiko sheivata "ihan vaan nopsaan"?)

onneksi ei ketuta, että tämäkin heilahti eikä kengät näy..

Harmittaa kun en ehdi kirjoitella blogiin yhtään niitä juttuja, joita haluaisin - m.m. esittelyä uusista mahtavista Salomonin juoksulenkkareista, FoamRollerista jonka hankin viikonloppuna, Lumenen uudesta LAB-yövoiteesta (johon olen rakastunut jo nyt!), sekä muitakin kuin vilivali-kuulumis-juttuja. Aika ei vain tunnu riittävän. Mietin usein, jaksaako kukaan tätä enää edes selailla, mutta olen päättänyt raapustaa tänne fiiliksieni mukaan - toimiihan tämä tietynlaisena päiväkirjana. En kiellä, etteikö mieltä lämmittäisi huomata, että lukijaluvut jopa ovat noususuuntaisia. Kommenttien ja mielipiteiden määrä toisaalta loistaa poissaolollaan, mikä saa minut aina herkkänä hetkenä miettimään, miksi hemmetissä tätä teen ja miksi tähän panostan. Vilivali.

Haamu? Noei, vaan pirteä likomärkä pöllö kera tärähtäneiden kenkien lenkin jälkeen ;)

Vart tar tiden vägen?

Jag minns knappt vad som hänt idag (för att inte tala om förra veckan!) och fasar för att det redan är onsdag imorgon! Tiden tycks bara flyta förbi och det harmar mig; jag skulle så gärna ha något annat att komma ihåg sen när jag nångång sitter i min gungstol på ålderdomshemmet, än att jag hade bråttom, Jag skulle så gärna njuta av vardagens små detaljer, ha tid att stanna upp och "se" dem och inte bara stressa dagarna i ända. Jag tror jag skulle vara i behov av en STOP-knapp eller semester (tyvärr finns ingendera inom synhåll..)

Min dag i all korthet i siffror:

vaknade för första gången på länge först efter kl 6

27 patienter på 5½ h

ynka 15 telefonsamtal

12,4 km jogging i regnet

3 små sår som följd av att "jag skall bara sheiva riktigt hastigt"

Det harmar mig att jag inte hinner blogga om det jag skulle vilja, bl.a. mina nya sjukt-sjukt-sjukt-bra springskor från Salomon, min FoamRoller som jag inhandlade i helgen, Lumenes LAB-nattkräm som jag är helt såld för redan, samt annat än klagomåls-inlägg. Vem tusan orkar läsa sånhärnt skit mer? Jag tröstar mig med att bloggen ju fortfarande är som en dagbok för mig och det ju är den främsta orsaken till att jag skriver (men erkänner att det ju nog är kul att märka att folk läser. Å andra sidan kommenterar folk väldigt sällan det jag skrivit och det får mig att fundera "onks järkee").

Roll that body!

Innostuin kokeilemaan pötkylä-makkara-Foam rolleria, nähtyäni yhden äijän ähisevän moisen kimpussa salilla. En voinut vastustaa kiusausta kokeilla, jos makkara-pötkylällä tosiaan voisi aiheuttaa kipua ja ottaa selvää, miksi ihmeessä iso mies makasi salilla kyyneleet silmissä lattialla, rullaillen pehmeän rollerin päällä. Oliko kyseessä feikkaaja vai tosi-nössö?

Mikä ihmeen foam roller?

Foam roller ikään kuin hieroo ja auttaa lihasten pehmyskudoksia ja kalvoja palautumaan. Täydellinen kaveri lihasten huoltoon siis! Foam rolleria voi käyttää niin ennen kuin jälkeen treenin, sekä "kylmiltään", eli lämmittelemättä.

Hah, sain kyllä nielaista ja syödä sanani täysin napattuani Foam Rollerin omien jalkojeni alle: voi ristus Maaria sitä kipua, jota tunsin etureisissäni, rullaillessani lankkuasennossa pötkylän päällä hiljaa ees-taas. Tunsin, miten naama vääntyi entistä klonkumpaan irvistykseen, kääntyessäni sivuttain ja rullaillessani reiden ulkosyrjiä - auts, auts, auts!

pic from google

10 minuutin rullailun jälkeen nousin hymyilevänä irvistelevänä ylös ja kävelin (ihmeellisen) virkeänä pukkariin. Tuollaisen aion hankkia!

Pienen hintatarkastelun vuoksi taidan päätyä tilaamaan omani täältä Spartan shopista. Vaikka tuolta joutuu maksaa postarit päälle, on loppusumma edullisempi kuin esim. Stadiumista vastaava Casallin foam roller. Casallin pötkylä on sitä paitsi n 1/3 tuosta Spartanin rollerista - naurettavan pieni siis. The bigger, the better..

kuva lainattu spartanshop.fi

Onko makkara-pötkylä aka Foam roller sinulle tuttu?

Efter att ha sett en stor kille ligga på golvet på gymmet med tårar i ögonen och rulla på en korvformad foam roller blev jag nyfiken på att prova en själv. Jag ville ha reda på om killen var en mes eller om han fejkade, för varför skulle en så stor karl bli tårögd av en mjuk rulle va?

Jag fick äta upp mina ord direkt. Medan jag rullade lårmusklerna mot rullen (i plank-position med raka armar i golvet) kände jag hur ansiktet vreds i en grimas, vilken bara förvärrades då jag svängde mig på sida och rullade utsidan av låren. Ouch!

Varför foam roller? Foam rollern liksom masserar musklerna och får dem att slappna av och återhämta sig. Rullen kan man använda både före och efter träning, samt helt separat som muskelvård.

Efter att ha rullat omkring med tårar i ögonen i ca 10 minuter bestämde jag mig för att skaffa en egen rulle: den är ju suverän!

Spartan shop tycks ha den billigaste rullen, vilken är typ 3 x så stor (och ändå billigare!) än en motsvarande av Casall på Stadium.

Har du erfarenhet av foamrollern?

It´s OK to hate or ignore me after reading this

There ain´t no bad weather - only bad clothes.

En tajua tätä yhtälöä, joten jos joku minua astetta fiksumpi voi sen selittää, otan vastaukset ja valaistukset enemmän kuin mielelläni vastaan: miksi maanantaisen (vakkari-) jalkatreenin - kyykkyineen, prässeineen, lantionnostoineen päivineen - juoksu sujuu kuin vettä vaan? Olen jo parin viikon ajan toistanut itseäni niin, että teen maanantaina viikon rankimman salitreenin, eli pidän jalkapäivän, ja päädyn tekemään ns "palauttavan juoksutreenin" tiistaisin. Kuinka hemmetissä on mahdollista, että pystyn nimenomaan tiistai-iltaisin hiihtelemään kevyesti 10-12 km lenkkejä (ja energiaa jää vielä yli!) suht. reippaasti kipitellen, kun pyllykkää ja reisiä aristaa aiemmin päivällä töissä?

Vietin tämän työpäivän kansliassa sekä diabetes-koulutuksessa istuen ja pyöräilin kaatosateessa parin kilometrin siirtymät. Rankkasateesta ja koleasta kelistä huolimatta lähdin illalla sitten vielä goretex-takkiin, -kenkiin sekä talvijuoksuleggareihin sonnustautuneena pururadalle ja annoin askeleiden viedä.

 

12.02 km 1h 19 min 20 s 509 kcal keskinopeus 6:37

Juoksua lopetellessani en voinut uskoa Garminin näyttöä: reilut 12 km n 1 h 20 min. Ja yllätin itseni hymyilemästä hölmösti itsekseni. Ketään ei ollut onneksi todistamassa tätä virnettä ja virnuilua, koska ulkona tosiaan jylläsi vuoden toinen syysmyrsky, eikä kukaan tervejärkinen liiku silloin vapaaehtoisesti ulkosalla. Huhhuh pöllöä.

Det finns inga dåliga väder - endast dåliga kläder. Fan en sån klisché, men det stämmer. 
Kan någon smart människa förklara följande ekvation för mig: hur i hela fridens namn är det möjligt att jag dagen efter veckans absolut tyngsta gympass - alltså benpasset med alla benpress etc - orkar med lätta steg dra en 10-12 km länk och fortfarande ha energi kvar i kroppen då jag saktar in och börjar promenera (vilekt jag ofta gör eftersom jag inser att klockan börjar vara allt för mycket så småningom och det fortfarande finns saker och ting att uträtta hemma innan det är sovdags)? Jag tycker det vore mest logiskt att benen kändes som styltor just under den dagen, men icke sa Nicke; detta har jag nämligen erfarat redan i flera veckors tid!
Efter att ha suttit i kansliet samt på diabetes-skolning på jobbet, samt cyklat i ösregn, begav jag mig ut på en "avkopplande länk" på kvällen i hundvädret. Stegen kändes så lätta att jag knappt kunde tro det var sant, där jag sprang på spånbanan iklädd goretex jacka och -skor, samt vinterspringleggings. Snacka om att vara förvånad (och skitnöjd!) då jag saktade farten och tittade på screenen på Garminen: 12 km på typ 1h 20 min! Whoop! Jag insåg att ett löjligt brett leende spreds på mina läppar, men tröstade mig med att ingen skulle se mig - ingen frisk människa beger sig nämligen ut i höststormen!

Have you ever had my kind of Tuesday?

Aamulla teki vain mieli jatkaa unia kellon soidessa ja olisin antanut mitä vain, jos olisin saanut joltakin halauksen. Pitkän ja lämpimän sellaisen. Sen jälkeen olisin voinut jatkaa (talvi)unta, mutta koska kello jatkoi ikävää kilinäänsä jouduin pakottamaan itseni ylös. Vaikka pidän työstäni, tuntui lähtö tavanomaista karkeammalta, koska eilispäivän kiire tuntui kropassa edelleen. Vaatetukseksi valikoitui siksi pehmeä, muhkea neuletakki jonka ostin itselleni viime vuonna synttärilahjaksi. Neuleeseen kietoutuessani tuntui edes hetken, kuin olisi sujahtanut jonkun syliin (sinkun halvin poikaystävä-korvike).

Päivä sujuikin odotettua sutjakammin ja nauroin pitkästä aikaa makeasti. Puheenaiheet nyt eivät ehkä liittyneet töihin, mutten ainakaan itse voinut vastustaa kiusausta höpötellä kaikkia turhuuksia kun minulla kerrankin oli työpari. Oli oikein mukavaa vaihtelua työskennellä parin kanssa kun töitä normaalisti paahdetaan yksinään :)

Iltapäivällä hyödynsin viime viikolta kerääntyneitä ylityötunteja ja lähdin hieman aiemmin ja poikkesin apteekissa hakemassa täydennystä vitamiinivarastoon. Aloitan jokaisen aamuni vedellä, jonka jälkeen kumoan ison lasillisen Beroccaa ja vahvan Omega 3-kapselin ja uskon vakaasti, että olen *kopkop* välttänyt flunssat tämän avulla.

Kotona kävin vain kääntymässä, koska olin jo töissä päättänyt lähteä lenkille. Eilen kävin tekemässä varsinaisen lössö-nössö-mukamas-jalkatreenin salilla, mutten yksinkertaisesti viitsinyt rääkätä kroppaani, joka tuntui vetelevän viimeisiään huonosti nukutun yön sekä todella rankan työpäivän jälkeen.
Tänään sen sijaan askel nousi taas kumman korkeasti, vaikka alaselkää kivisiti ja syke nousi ylämäissä ajoittain jopa hetkellisesti 180-tasolle! Ilma oli ihanan kirpsakka ja mieli ja ajatukset virkistyivät niin, etten jaksanut (taaskaan) välittää kilometreistä vaan annoin jalkojen viedä ja hups! Yhtäkkiä oli jo reilu 11 km hölkätty! Kesällä hankkimani Garmin Forerunner 210 on kyllä lyömätön kaveri lenkillä: sisäänrakennettu GPS, helppokäyttöisyys ja päheä ulkonäkö, sekä mukavantuntuinen sykevyö eivät aiheuta minkäänlaista ahdistusta, vaan toimivat pikemminkin henkisenä tukena minulle - sykkeen seuranta erityisesti: voin helposti seurata miten korkealle syke nousee ja tarvittaessa himmata vauhtia, sekö seurata taivallettua matkaa.

Lenkin jälkeen olin yhtä hymyä ja kävelin loppuverkaksi Intersportiin tsekkaamaan gore tex-lenkkareiden tarjonnan. Olen jo parin vuoden ajan ajatellut hankkia vedenkestävät juoksukengät, jotta juoksuharrastus voisi jatkua hieman inhimillisemmän tuntuisena ja kuivin jaloin myös talvikaudella ja älysin vihdoin toivoa moisia synttärilahjaksi. Myyjän avulla päädyin harkitsemaan Salomonin XA pro 3D ultra 2 gtx-kenkiä. Ero omiin Nike Free-lenkkareihini on valtava, mutta kenkä tuntui yllättävän rullaavalta ja istui hyvin jalkaan, vaikka tottuminen moisten kanssa juoksuun varmasti tulee viemään paaaaljon aikaa - ovathan ne jo huomattavasti painavammat!

Oho, tulipas sekasikiö-postaus. Nyt tämä tyttö suuntaa saunaan ja toteaa, että aamuinen "come and hug me"-modi on kaikonnut ja tilalle on tullut totaalinen mielenrauha. Juokseminen on halvinta terapiaa, tunnetusti. Heippa! Nyt saunaan :)

Ush vet ni. Imorse skulle jag ha gett vad som helst för att ha fått stanna under täcket och fått en stor lång kram. Jag skuller så gärna ha lekt björn och gått i ide och trots att jag gillar mitt jobb, kändes gårdagens stress fortfarande i kroppen och morgonen motvsträvig som ett rostigt rivjärn. Blä. Eftersom ingen kram fanns få, klädde jag på mig en tjock varm tröja som jag köpte pt mig själv förra året till födelsedagspresent. Den kändes så varm och go' att den NÄSTAN kändes som ett surrogat för en kram.
På jobbet steg humöret under dagen då jag för omväxlings skull fick jobba i par: jestas så gott vi skrattade och jestas sådana diskussionsämnen vi behandlade.. :D
Eftersom jag hade övertidstimmar att ta ut, gick jag tidigare från jobbet och styrde kosan via apoteket för att fylla på mina vitaminförråd. Jag börjar varje morgon med ett stort glas vatten, samt en Berocca och en Omega 3-kapsel och tror att jag *knack-knack* undvikit diverse flunsor tackvare detta.
Efter jobbet styrde jag stegen mot motionsbanan och lät benen föra. Gårdagens skrattretande benpass på gymmet var jag allt annat än nöjd med, men jag ides helt enkelt inte pina kroppen då den var så total-slut efter jobbet och en knapp nattsömn. Pulsen steg underligt högt under länken idag, men stegen kändes lätta och sköna och en runner´s flow fyllde kroppen. Det känns så tryggt att springa med min Garmin Forerunner 210, som jag köpte i början av sommaren, eftersom den både mäter sträcka och puls och liksom försäkrar att jag inte tar ut mig; det har jag gjort allt för många gånger redan. Hastigt hade åter drygt 11 km gått och jag sken som solen: oj så jag älskar att springa i friskt höstväder! Efter länken gick jag via Intersport för att kolla in utbudet av Gore tex-skor, vilka jag har önskat till födelsedagspresent. Ett par Salomon Xa pro 3D ultra 2 gtx står nu reserverade och jag överväger verkligen att köpa dem: trots att de är betydligt tyngre och klumpigare än mina Nike Free, kändes de sköna och liksom rullade bra.
Oj, snacka om att inte hålla tankarna i styr :D Summa summarum för idag: morgonens nedstämdhet är borta och ersatt av "aah, jag är så nöjd"-fiilis. Tack och hej - nu går jag i bastun!

No matter how high you score, you´ll never be good enough

Suorita, aseta tavoitteita, pyri parhaaseen, panosta, tee - älä nyt himpskatti soikoon ainakaan tyydy vähempään tai makaa reporankana paikallasi. Mitä enemmän suoritat, teet ja tuotat lopputulosta, sitä parempi.

Ajatus tähän postaukseen syntyi pitkiksellä, jolla äsken kävin. Töissä minulla oli suoraan sanottuna pask kettumainen päivä: mikään ei vain tuntunut kiinnostavan. Jaksoin hädin tuskin hymyillä potilaille, mutta päätin, etten antaisi huonon boogieni pilata heidän päiväänsä - käynti terveyskeskuksessa kun nyt ei muutenkaan kuulu useimmiten ihmisten lempitouhuun. Päivän statuspäivitykseni Facebookissakin oli Asennevammatiistai - ihan vain siksi, että teki mieli saada myötätuntoa ja sääliä - myönnetään!

Anyhow. Takaisin pitkikselle, jolle lähdin maattuani hetken sohvalla. Päätin, että juoksisin niin pitkään kun juoksu tuntui hyvältä. Viime juoksulenkkini tein sunnuntaina, jolloin postaus What we in Finnish would call paska lenkki syntyi: juoksu ei yksinkertaisesti vain kulkenut. Päätin siis, että suuntaisin takaisin kotiin, heti jos juoksu alkaisi tökkimään, jotten kehittäisi inhoa lempilajiani kohtaan. Huomasin jo alkukilometreillä, miten "suunnittelin" juoksevani 10 km, jota olen viime aikoina tehnyt aivan spontaanisti 1-2 kertaa/viikko. Manasin itseäni ja kelasin, kenen hemmetin takia sinne lenkille olinkaan lähtenyt: itseni vai jonkun muun? Tästä se ajatus sitten poiki eteenpäin ja päästään (vihdoin, aasinsiltaa pitkin päivän aiheeseen): suorittaminen - miksei nyky-yhteiskunnassa ole OK tyytyä siihen mitä on, vaan pitää pyrkiä aina vain parempaan?
 
Ei enää riitä, että olet hyvässä kunnossa. Sinun tulee olla fit. Mieluiten bikini-fit.

Ei ole ok harrastaa liikuntaa, koska se on hauskaa ja täyttää SPAT-koodin A98: Terveyden ylläpito/Sairauden ennaltaehkäisy - ehhei! Sinulla pitää vähintään olla treeniohjelma ja PT, joka piiskaa sinua säännöllisin väliajoin.

Töissä et saa vain tyytyä nykyiseen asemaasi, vaan sinun pitää alati kouluttautua ja oppia lisää, sekä mielellään erikoistua johonkin ja saada pieni prefixi titteliisi (ja mikäli et ole sairaanhoitoalalla mahdollisesti myös pieni bonus palkkanauhaasi) 

Juoksulenkki - jonka piti tuottaa minulle nautintoa ja raitista ilmaa - muuttuikin yhtäkkiä suorittamiseksi. Ja kyllä minua suututti: hemmetti, että meinasinkin mennä lankaan! Siltä seisomalta (tai no askeltamalta) päätin, että juoksisin ihan oikeasti vain niin pitkään kuin se tuntuisi hyvältä, sykemittaria seuraillen, mutta kilometreistä vähät välittäen.

Loppumatka muuttui toki hieman tuskalliseksi, koska vatsassa alkoi vääntää (kuten aina 10 km kohdalla), mutta nälkä "hieman" kasvoi syödessä kun huomasin, että 10 km rajapyykki oli ohitettu jo aikaa sitten ja askel tuntui edelleen kevyeltä.

Kotiportilla harmitti lopettaa juoksu, koska askel todella tuntui keveältä ja olisin helposti voinut vielä jarkaa, mutta koska vatsaa väänsi jo sen verta että naamakin alkoi irvistää, tyydyin - toki hymyssä suin - lopputulokseen 12,6 km ajassa 1h 22 min. 

Kilometreistä ja ajasta viis, olin todella tyytyväinen suoritukseeni, koska se todella tuntui hyvältä - niin kropasta kuin päästäkin.  

Haastan SINUT miettimään, kenen vuoksi suoritat, seuraavan kerran kun jotakin teet. Se tekee hyvää.

Dethär har definitivt inte varit min tisdag, då jag varit allt annat än mitt glada pigga jag. Hah, tvärtemot fick jag riktigt kämpa för att orka le och vara söt mot patienterna, men vägrade visa sura miner åt dem, då största delen ändå tycker att det är obehagligt att komma till hvc.
Efter att ha vilat en stund på soffan efter jobbet spände jag skobanden (älska mina gula Nike Free 3.0)  och begav mig ut och springa och bestämde mig för att springa så länge som det kändes bra. Senast jag sprang (för två dagar sedan på söndag) löpte joggandet allt annat än bra (vilket ledde till inlägget What we in Finnish would call paska lenkki). 
Redan under de första kilometrarna irriterade jag mig på tankarna om att "jag nog skall orka springa 10 km idag" (vilket jag under de senast veckorna gjort alldeles spontant 1-2 ggr/vecka) - vadå tänk om benen skulle bli trötta redan efter 4 km då? Skulle jag tvinga mig själv att springa eller? Till vilken nytta? Här kommer vi - via åsnebryggan - in på dagens ämne: att prestera, vilket man inte i dagens samhälle mer kan undvika.
Det räcker inte att må bra i sin kropp - du måste vara fit! (helst bikini-fit) 
Det räcker inte att sporta för att upprätthålla hälsan och må bra (och uppfylla kraven för min favorit-SPAT-kod A98: Terveyden ylläpitp/Sairauden ennaltaehkäisy) - nää, du skall ju ha gymprogram och en PT som piskar på dig.
På jobbet skall du absolut inte nöja dig med det du är. Du skall fortbilda dig, skaffa ett prefix till titeln och (ifall du inte är i sjukvårdsbranschen) kanske få ett litet bonus i lönen.
Det centrala är ändå att du inte duger som du är; du räcker helt enkelt inte till.
 Fan anamma tänkte jag och ändrade attityd medan jag sprang: jogga gör jag för att må bra och få frisk luft - inte för någonting annat!
Stegen blev allt lättare, då jag glömde kilometrarna och koncentrerade mig på att hålla pulsen på OK-nivå och njöt i stället. Visst måste jag erkänna att de sisa kilometrarva kändes tunga då det började vrida i magen (vilket det alltid gör vid 10 km), men jag kunde helt enkelt inte sluta. Framme vid hemporten var jag lite ledsen för att tvingas avsluta, eftersom jag lätt ännu kunde ha fortsatt springa, men nöjde mig med 12,6 km på tiden 1h 22 min och gick hem och skonade magen. Men visst är jag nöjd med min prestation, främst för att det kändes så otroligt bra för både kropp och själ (ghah, låter som direkt ur Bibeln..), men mest för att jag kunde lyssna på mig själv och glömde prestationsångesten.
Jag utmanar nu dig: nästa gång du gör någonting, fundera över vem det är som du gör det FÖR. 

Running in the woods, feeling weightless and emptying ones head

Koin sen jälleen. Pitkiksen jälkeisen euforisen olon nimittäin.

Tämä on ollut hyvä päivä aamusta alkaen: puuro maistui, työt sujuivat, onnistuin varaamaan peräti 3 eri paikkaa jossa voimme viettää iltaa työporukan kanssa, höpöteltiin ja naurettiin työkavereiden kanssa ja löysin Cittarista Malmgårdin luomuruis- sekä luomuspelttihiutaleita 0,90€ hintaan! 

 

Illalla suuntasin pururadalle ja kiersin 3 km reitin. Päätin kiertää sen vielä kertaalleen. Kolmas olisi sujunut jo rutiinilla, mutta koska vatsassani alkoi vääntää tyydyin kiertämään lyhyemmän 1,5 km reitin. Parikymmentä metriä ennen kotiporttia Garmin piippasi ranteessa: 10:05 km. Ei ihan turhaan mennyt se 1 h 5 minuuttia, vaikken kyllä lenkin aikaisista ajatuksista muista lainkaan - minä, joka yleensä ehdin kelata kaikkimaailman solmut ja murheet juostessani. 

Tänään vain juoksin. Ja olin onnellinen. Kuin taivaan lintu.

Lenkin jälkeen kaivelin kanahäkin uumenista lapaset, pipot ja heijastinliivin esiin. Että tervetuloa vaan talvi - olen valmis! ;)

Åh denna underbara känsla efter en lång länk.
Min dag har varit bra: jobbet löpte väl, lyckades fixa 3 ställen där vi kan ha samkvämskväll med arbetsgänget, skrattade och lyckades fynda ekologiska råg- och speltflingor från Malmgård från Citymarket för endast 0,90€/påse! Score!
På kvällen drog jag till spånbanan och lät benen föra. Slutsaldot blev 10:05km på typ 1h 5 min, vilket jag knappt kunde tro var sant då benen fortfarande kändes lätta och huvudet tomt. Jag minns inte ens vad jag tänkt på medan jag sprang, vilket är sällsynt; jag som alltid brukar lösa all världens problem medan jag springer.
Idag sprang jag bara. Och var lycklig. Lätt som en fågel.
Efteråt plockade jag fram vantar, mössor och reflexväst: välkommen vinter - I´m prepared! ;)