Äitienpäivän asu ja kuulumiset

Heippa vaan! Ajattelin pitkästä aikaa tulla tekemään postausta näin arki-iltana työpäivän jälkeen - jopa sellaisen työpäivän, jona olen viettänyt koko 8h työvuoron puhelimessa ajanvarauksia ja hoidon tarpeen arviointeja, sekä neuvonta-puheluita tehden. Mies nukkuu sohvalla ja koira visusti siinä vierellä, joten mikäs minulla tässä koneen ääreen jälleen ollessa :D

Aamulla heräsin normaaliin tapaan kellon soidessa hieman ennen kuutta ja tunsin, miten kurkussa orastava kaktus sen kun kasvaa. Olen jo parina aamuna herännyt karhea, jopa kivulias tunne kurkussa ja tänään se tuntui entistä pahemmalta. Koska mies oli töissä ja tulisi vasta minun jo lähdettyäni kotoa, en juurikaan availlut ääntäni ennen töihin menoa ja voi herranjee mikä harakka suustani tulikaan kun yritin huudella koiraa aamulenkillä! Nyt pitäisi heti hakea kaupasta kaiken maailman hunajat, inkiväärit ja valkosipulit käyttöön ja tätä kirjoittaessa hauduttelen samalla uusinta suosikkiani: Pukkan piparminttu-laku-teetä. Suhtauduin todella skeptisesti lakun makuiseen teehen, mutta maistettuani tätä kampaajalla olin aivan myyty ja arvatkaa vain kuinka iloinen kun juuri tätä laku-versiota löytyi jopa meidän S-Marketista! Jee!

Viikonloppuna saimme nauttia mitä ihanimmista aurinkokeleistä, mutta keksinpä jo yhden huononkin puolen (itikoiden, siitepölyjen ja käärmeiden lisäksi) kuumissa keleissä: no juuri se kuumuus; koiraa ei voi ulkoiluttaa kuin aikaisin aamulla ennen auringonnousua tai vasta illemmalla sen jo laskettua ja yhtä lailla omat lenkit pitää säätää noihin aikoihin. Itselleni tulee tosi herkästi huono ja heikko olo jos oleskelen suorassa auringonpaahteessa (ei päde terassilla makoiluun ;)) ja yritän liikkua samalla - eilenkin pelkkä kävely teki pahaa! Mietinkin itse asiassa eilen Ronjaa lenkittäessäni illalla, että ihmiset kyllä ovat tosi erilaisia: toiset juoksevat jopa maratooneja +20 helteissä ja minä ahdistun jo pelkästä kävelystäkin kun mittari kohoaa yli +20. Toisaalta sekin on tottumuskysymys, koska jos miettii vaikka afrikkalaisia jotka oleskelevat kokoajan kuumassa, eivät he kärsi millään lailla helteistä, vaan viettävät arkeaan ja urheilevat ihan normaaliin tapaan siellä. Okei ehkä heilläkin treenit säädetään vuorokauden ei kaikista kuumimpiin-kausiin, mutta jos keskilämpötila on +33 , on periaatteessa meidän (minun) makuuni AINA liian kuuma :D

"ottaisiksä musta kuvan?" Illalla kekkereiden jälkeen, neiti kalkkunasääri

toppi H&M shortsit Forever21 laukku MiuMiu

Nojoo anyway lauantai-iltana päätin lähteä palauttelevalle höntsäily-lenkille ja jätin suosiolla kerrankin sykemittarin kotiin ja pakkasin pelkät kotiavaimet ja kännykän Spibeltiini. Vaikka koen Ambitin tuovan sekä turvaa (seuraan, etteivät sykkeet nouse liian korkeiksi) että lisää intohimoa juosta pidempiä lenkkejä, on sillä viimeiseksi mainittuun viitaten myös se nurja puoli, että sitä tulee helposti kuulosteltua enemmän mittarin antamin arvoja kuin omaa kroppaa. Halusin kerrankin siis juosta ilman että tietäisin kulutettua energiamäärää, kilometrejä tai sykkeitä ja lähdin hissukseen hölkkäämään illan suussa. Vaikka alku tuntui tahmaiselta, alkoi askel pikkuhiljaa rullata ja tunsin, miten askeleeni keveni (voi miten kliseistä, mutta totta) ja sieltähän se sitten tuli: juoksijan flow, eli tila, jossa juoksija tuntee olevansa voittamaton, painoton ja tietyllä tapaa yhtä luonnon kanssa. Jatkoin siis hyvän fiiliksen siivittämänä hölkkäilyä leveä virne naamalla ja kun vihdoin lopettelin kotikulmilla, tiesin, että olin lyönyt enkan: pitkiin aikoihin en ole noin kevyen tuntuisesti juossut yli 10 km (tiedän matkan, koska olen aiemmin juossut samaa mittari ranteessa)! Jälkihikeä odotellessa ja jäähdytellessä hain Ronjan mukaani kotoa ja suuntasimme koulun futiskentälle heittelemään frisbeetä ja palloja (molemmat koiran suosikki-leluja). En tiedä kumpi meistä oli onnellisempi kotiin palattuamme, mutta olimme molemmat yhtä hymyä. Lenkkien kunniaksi nautiskelimme tytöt molemmat gourmeeta: Ronjalle raakaa lihaa ja minulle salaatti, jonka kanssa maistelin uutta valkkaria, jonka haimme jo perjantaina Alkosta. Minä, joka en valkoviineistä edes pidä, taisin löytää uuden raikkaan makeahkon, mutta silti vähäsokerisen suosikin! Sunnuntaina, eli äitienpäivänä, olin edelleen aivan fiiliksissä lenkistäni ja kävimme sekä minun että miehen äitejä moikkaamassa, sekä isoäitejä omilta osiltamme. Kaikin tavoin onnistunut viikonloppu oli siis kyseessä :)

Ei mitään filttereitä, vaan puhdasta onnea reilu 10km jälkeen :)

..ja palautusateriaa. Kuvasta puuttuu leipä, jota söin hiilarin lähteenä :)

Sellaista tänään ja viikonlopulta. Entä sinulle?