Running out of time

Mihin päivät oikein katoavat? Huomenna on taas jo keskiviikko, enkä hädin tuskin muista tämän päivän tapahtumista mitään (viime viikosta puhumattakaan..) - niin nopeasti aika tuntuu kuluvan. Tavallaan se pelottaa minua, koska haluaisin nauttia enemmän arjen pienistäkin hetkistä, enkä pelkästään juosta pää kolmantena jalkana viikkojen läpi. En haluaisi hukata aikaani kiirehtimällä koko ajan. Minua harmittaa suunnattomasti se, etten kerta kaikkiaan jaksa muistella viime päivien tapahtumia (joitain pieniä lukuunottamatta ;)) koska ne eivät stressaantuneseen mieleeni ole painuneet. Höh. Olisi kiva muistella kiikkustuolissa joskus vanhainkodissa sitten jotain muutakin nuoruudesta kuin sen, että oli kiire.
Taitaisin olla loman - tai ainakin STOP-nappulan- tarpeessa.

Tässä päiväni yhteenvedettynä lukuina:

Heräsin pitkästä aikaa vasta klo 6 - aah, ihanaa!

27 päivystyspotilasta 5½ tunnissa

Vaivaiset n 15 potilaspuhelua

12,4 km juoksulenkki sateessa

3 pientä haavaa sääressä (kannattiko sheivata "ihan vaan nopsaan"?)

onneksi ei ketuta, että tämäkin heilahti eikä kengät näy..

Harmittaa kun en ehdi kirjoitella blogiin yhtään niitä juttuja, joita haluaisin - m.m. esittelyä uusista mahtavista Salomonin juoksulenkkareista, FoamRollerista jonka hankin viikonloppuna, Lumenen uudesta LAB-yövoiteesta (johon olen rakastunut jo nyt!), sekä muitakin kuin vilivali-kuulumis-juttuja. Aika ei vain tunnu riittävän. Mietin usein, jaksaako kukaan tätä enää edes selailla, mutta olen päättänyt raapustaa tänne fiiliksieni mukaan - toimiihan tämä tietynlaisena päiväkirjana. En kiellä, etteikö mieltä lämmittäisi huomata, että lukijaluvut jopa ovat noususuuntaisia. Kommenttien ja mielipiteiden määrä toisaalta loistaa poissaolollaan, mikä saa minut aina herkkänä hetkenä miettimään, miksi hemmetissä tätä teen ja miksi tähän panostan. Vilivali.

Haamu? Noei, vaan pirteä likomärkä pöllö kera tärähtäneiden kenkien lenkin jälkeen ;)

Vart tar tiden vägen?

Jag minns knappt vad som hänt idag (för att inte tala om förra veckan!) och fasar för att det redan är onsdag imorgon! Tiden tycks bara flyta förbi och det harmar mig; jag skulle så gärna ha något annat att komma ihåg sen när jag nångång sitter i min gungstol på ålderdomshemmet, än att jag hade bråttom, Jag skulle så gärna njuta av vardagens små detaljer, ha tid att stanna upp och "se" dem och inte bara stressa dagarna i ända. Jag tror jag skulle vara i behov av en STOP-knapp eller semester (tyvärr finns ingendera inom synhåll..)

Min dag i all korthet i siffror:

vaknade för första gången på länge först efter kl 6

27 patienter på 5½ h

ynka 15 telefonsamtal

12,4 km jogging i regnet

3 små sår som följd av att "jag skall bara sheiva riktigt hastigt"

Det harmar mig att jag inte hinner blogga om det jag skulle vilja, bl.a. mina nya sjukt-sjukt-sjukt-bra springskor från Salomon, min FoamRoller som jag inhandlade i helgen, Lumenes LAB-nattkräm som jag är helt såld för redan, samt annat än klagomåls-inlägg. Vem tusan orkar läsa sånhärnt skit mer? Jag tröstar mig med att bloggen ju fortfarande är som en dagbok för mig och det ju är den främsta orsaken till att jag skriver (men erkänner att det ju nog är kul att märka att folk läser. Å andra sidan kommenterar folk väldigt sällan det jag skrivit och det får mig att fundera "onks järkee").