Suhde, jonka jo luulin jättäneeni taakseni, löytyikin viime lauantaina edestäni jälleen: pohdintaa iloliemestä

Viime lauantaina verestin (hävettävän) pitkästä aikaa vanhoja muistoja käydessäni yläasteen luokan järkkäämässä luokkakokouksessa Stone´s-pubissa Keskuskadulla. Join ensimmäistä kertaa paria punkkulasillista enemmän alkoholia lähemmäs kahteen vuoteen ja nauroin ensimmäistä kertaa lähes katketakseni vuosiin. Oli hyvä olla ja aika kului kuin siivillä: yhtäkkiä kello oli jo 23 ja oli aika lähteä kohti Kampin bussiterminaalia ja suunnata kotiin. Seuraavana aamuna kuulostelin fiiliksiäni ja mietiskelin edellisen illan tapahtumia ja punnitsin suhdettani alkoholiin, jota siis vielä pari vuotta takaperin nautiskelin runsain mitoin viikottain ja bailasin kuin pieni hiiri jokaikinen viikonloppu.

Luokkakokouksen aloitimme esittäytymällä 10 vuoden tauon jälkeen toisillemme ja kerroimme ketä olemme, kenen kanssa asumme ja missä ja mitä päivät pitkät teemme. Oli jännä, miten sitä nuorempana kuvitteli, että moni olisi tässä kohtaa jo perheellinen, kalsareitaan myöten velallinen ja jotenkin, noh, rauhoittuneempi ja kypsempi kuin 10 vuotta sitten. Haha ja bullshit! Siinä me tilattiin porukalla hamppareita (ja minä toisiksi nuorimpana hain hetken syötyäni kyytipojaksi ketsuppiakin..), kumottiin viinipullo toisensa perään ja räkätettiin räät poskella - aivan samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten 18-vuoden rajapyykin ohitettuamme :D Illan aikana leikimme myös kypsästi juomapeliä, jossa piti arvuutella paljastuksia, joita olimme kirjoittaneet anonyymisti lapuille ja voi sitä hämmästyksen, kummastuksen ja jälleen räkätyksen määrää kun "syyllinen" saatiin selville. Välillä kyllä kävi mielessä, että olen aika pumpulissa kasvanut yksilö kun omat paljastukseni jäivät tasolle "olen peruuttanut epähuomiossa toisen auton päälle pimeällä sateisella parkkipaikalla" ja että olen loppujen lopuksi aika tylsää elämää viettänyt. Noh, eihän se minusta huonompaa ihmistä tee ja toisaalta minusta on hauskaa kuulla, miten erilaisia elämiä olemme viettäneet, vaikka lähtökohtamme ovat lähes samanlaiset :)

Ajan kulku tosiaan yllätti minut täysin ja onni onnettomuudessa havahduin kurkkaamaan kelloa ja ehdin nipin napin bussiin, joka kuljetti kotiin maalle takaisin. Kotona jaksoin hädin tuskin pestä meikkejä kasvoilta ennenkun nukahdin kuin nuijanukutuksen saaneena ja heräsin aamulla ihmeen virkeänä (olosuhteisiin nähden) ja suuntasin koiran kanssa aamupissille.

Noniin. Pystytettiin takapihalle fribakori ja innostuinhan minäkin viskelemään..

heittoasennosta ei sanaakaan..

..jännitys tiivistyy..

part 364: osuisinkohan pian jo siihen koriin..?

Boom! Toinenhan osui! (vahingossa..)

Koko päivänä en sitten mitään kovin fiksua saanut aikaiseksi: makasin terassilla ja otin aurinkoa, koitin yhdessä kohtaa käydä hiljaisella kävelyllä mutta suuntasin jo pian takaisin kotiin kun olo oli niin hutera (mikä nyt ei ole ihme kaiken sen punaviinin jälkeen..). Vaatteet puristivat ja olo oli hyvin epähehkeä ja turvonnut, vaikken varsinaisesta krapukasta kärsinytkään. Illemmalla grillailtiin T:n ja tämän kaverin kanssa  ja parannettiin maailmaa monen tunnin ajan. Olo oli pitkästä aikaa raukea ja rento.

Rennon letkeä sunnuntai :P

Jälkeenpäin olen pohtinut paljonkin suhdettani alkoholiin ja juhlimiseen ja päätynyt lopputulokseen, ettei yltiöpäinen kännäily sekä myöhäiseen yöhön valvominen enää ole minua varten: olen liian vanha siihen. Noei, tuskin juhliminen on yhdistetty johonkin tiettyyn ikään - voivathan vanhemmat ihmiset juhlia aivan yhtä lailla kuin nuoretkin, joten korjaan: kreisibailaus ja kännäily ei ole (enää) minua varten. Tietyssä vaiheessaa elämääni juhlin hyvinkin paljon ja koen, että olen juhlimiseni juhlinut. En missään nimessä kadu (ainakaan pahasti ;)) baarihistoriaani ja olen tietyllä tasolla jopa iloinen, että olen nuorempana juhlinut siinä mittakaavassa kun mieli teki ja täyttänyt bile-kiintiöni. Eipä sitten tarvitse alkaa sekoilemaan keski-ikäisenä, ryhtyä puumaksi ja ryhtyä täyttämään aukkoa, jonka bilettämättä jättäminen olisi minulle kehitellyt. Nyt voin sen sijaan hyvällä omallatunnolla nautiskella punkkulasillisen tai pari perjantai- ja/tai lauantai-iltaisin kotona ja mennä ajoisa nukkumaan. En kuitenkaan moralisoi tai kritisoi muiden juhlimisia - olemmehan kaikki erilaisia: toiset juhlivat myöhäiseen yöhön läpi elämänsä, toiset bilettävät joko nuorina tai vanhoina ja toiset eivät juhli koskaan. Niin kauan kun hoitaa juhlimisensa itselleen (ja läheisilleen) sopivalla tavalla, on se minusta ok :)

Hetki ennen ruokailua..

Huomatkaa kuolavana: "mulle kans sitä makkaraa, pojat!"

Hohheijaa. Aloin kirjoittamaan tätä viime sunnuntaina, mutta iltavuoro-putken jälkeen en kerta kaikkiaan ole jaksanut tai ehtinyt blogin äärelle tätä ennen. Uudet työkuviot verottavat sen verran voimia, että olen koittanut levätä ja käydä hiljaisilla palauttavilla kävelyillä kotona ollessani ja kerännyt voimia työvuoroja varten. Illat ovat päivytyksessä olleet vaihtelevan kiireisiä, mutta kun töihin menee klo 12 ja koitutuu päivästä riippuen 20-22 (plus ajomatkat 30 min), ei vapaa-aikaa esim. urheilulle juuri tunnu jäävän.

Kivaa torstaipäivän jatkoa kaikille! Itse aion jatkaa hetken sohvalla röhnöämistä, mahdollisesti käydä kävelyllä tai myöhäis-iltapäivällä suuntaan Porvooseen jokirantaan tyttötreffeille piiiiiiiitkästä aikaa :)