Viimeaikaiset onnistuneet löydökset

Juteltiin eilen E:n kanssa blogeista (woop! Vihdoinkin kaveri, joka myös (myöntää) lukee blogeja ja jonka kanssa niistä voi keskustella!) ja siitä. mistä blogeista pidämme ja miksi, sekä millaisista postauksista pidämme. Yhteistuumin tulimme lopputulokseen, että arkiset postaukset ovat kaikkein kivoimpia lukea. Itse jopa kaipaan niitä parin vuoden takaisia postauksia, joissa esitellään uusia ostoksia (nevermind ne ajatukset, että nämä postaukset herättävät ostoshimoja) ja löytöjä, sekä esitellään ja vertaillaan eri tuotteita. Edelleen luen tälläisiä postauksia yhtä innokkaasti läpi kuin vuosia sitten ja luotan etenkin tutun bloggaajan mielipiteeseen jostakin tuotteesta ja ostan jopa usein tuotteen, jota hän on suositellut tai ainakin lähden tutustumaan tuotteeseen itse kaupoille, jos se vaikuttaa kiinnostavalta hänen esittelynsä perusteella.

Miksen siis itse tekisi postausta, jonka itse haluaisin lukea? Ei kaikkien postauksien tarvitse olla diippejä sukelluksia ja ajatuksia - päinvastoin kevyet hieman hömpähtävät vinkit ja ideat itse asiassa ovat mielestäni tervetulleita keventämään tunnelmaa :)

Lumene Mystic Volume waterproof-mascara

Ostin jokunen viikko sitten Mystic Volumen normaalin version, mutta se tuntui rapisevan päivän mittaan alaluomille etenkin lämpimämpinä päivinä, jolloin kroppa hikoilee enemmän ja rasvoittuu sitä myötä, antaen maskaralla loistavat olosuhteet levitä ripsiltä kohti poskia. Onnekseni Lumene kehitti heti normiversion jälkeen vedenkestävän waterproof-version, joten ei kun uudestaan kaupoille.
Vedenkestävä Mystic Volume on mielestäni normaalia parempi: koostumus on kuivempi, mutta lopputulos on sama erotteleva, pidentävä jo parilla vedolla (näitä ei kumpaakaan kannata kerrostaa liikaa, jolloin lopputulos on klönttinen) kunhan vaan muistaa "kuivata" harjaa puteliin ennen kun aloittaa maalaamisen :) Vedenkestävyyden olen testannut kaatosateessa sekä suihkussa, jossa se lähti hieman rapisemaan kun hieroin silmiä oikein reippaalla otteella. Tämä siis kestää hikiset tai vetiset juoksulenkit, sekä lämpimien kesäpäivien hikoilut moitteettomana - suosittelen! (18,90€)

Bikinit H&M

Ostin keväällä Stadiumista ihanan raidalliset bikinit, jotka ovat nyt käytön jälkeen osoittautuneet inasen pieniksi. Muistan ajatelleeni kaupassa, että ostan mieluummin hieman naftit kuin hieman lörpät biksut, koska ne useimmiten kuitenkin venähtävät käytössä. Onko mitään niin ärsyttävää kuin bikinit, joita saa kiskoa vilautusriskin pelossa? Noei, eikä sellaiset yllä voi uida. Toinen asia mikä meni mönkään SOC-biksujen kanssa oli se, että huomasin vasta kaupasta kotiin päästyäni, ettei halterneck-mallista narua saakaan irti. Niskajumien takia en voi sietää halterneckejä missään muodossa, koska ne tuntuvat ahdistavilta ja ajattelin että näistä(kin) biksuista saisi halterneck-osan irrotettua niin, että mallista tulisi suosikkini balconette - vaan ei. Buaah! Olisi pitänyt olla tarkempi jo kaupassa..
No onneksi on henkkamaukka. Vaikka päätän tyyliin joka kesä, etten enää osta halpisbiksuja vaan investoin vähän kalliimpiin, jottei joka vuosi tarvitsisi ostaa uusia, päädyn aina vaan H&M-myymälöihin löytämään omani - näin tänäkin vuonna. Emmin pitkään, tilaanko tosiaan siniset bikinit, koska olen ollut sitä mieltä, että sininen sopii paremmin vaaleahiuksisille eikä se ole minun värini. Niin vaan tein villin vedon ja klikkasin ostoskoriin ja kotiin siniset paisley-kuvioiset balconette-biksut, jotka istuvat täydellisesti, ovat todella kauniit eivätkä liioin purista eivätkä tipu yltä. (yläosa 14,99€ ja alaosa 9,99€)

Calvin Klein-tuoksu

Äitini toi yllärilahjana Tallinnan risteilyltä Calvin Kleinin Eternity Aqua-tuoksun, jota alkuun ensin emmin koska se oli nenääni liian merihenkinen. Pidän kevyistä kukkaistuoksuista ja päinvastoin kartan sitruksisia, sekä merihenkisiä hajuvesiä, joita usein pidetään raikkaina ja sporttisina tuoksuina. Kiittelin kohteliaasti lahjasta ja päätin antaa tälle mahdollisuuden ja suihkautin sitä parina päivänä töihin - onneksi! Eternity Aqua on kevyt ja juuri arkikäyttöön sopiva tuoksu, joka ei pistä nenään, on hennon makeahko mutta silti raikas kuin tuulahdus mereltä. Kyllä minua nauratti kun googlasin tuoksun todellisen kuvaelman, jossa sitä kuvaillaan valmistajan mukaan näin: Sädehtivän naisellinen Eternity Aqua for Her on vaivattoman elegantti ja kevyen raikas tuoksu. Luonnollisen tyylikkäälle naiselle, joka on itsevarma ja hienostunut, seksikäs ja eloisa kuin puhdas, raikas meren tuulahdus.
Nenäni ei siis ollut ihan väärässä ;) CK on tosiaan tämän kesäni arkituoksu, jota voin surutta käyttää myös työpäivinä, jolloin voimakkaat tuoksut ovat ehdottomasti poissuljettu. (sh n 50€)

Sellaisia löytöjä :) Hei olisi kiva kuulla mitä pidätte sillä puolen ruutua tämänkaltaisista postauksista? Ärsyttääkö tälläinen markkinointihenkinen teksti vai herättääkö se kiinnostusta? Jaammeko kenties samoja hyviä kokemuksia jostain tuotteesta?
Kivaa sunnuntaita! :)

Viikon kootut syypäät mun hymyyn: Haikkoon kartano, sade, ystävät ja laiskan miehen sushi

Heippa!

Jälleen on viikko tullut päätökseensä ja eletään (jo) sunnuntaita. Viikko kului nopsaan ja jokseenkin sumussa, koska nukuin todella huonosti koko viikon aina torstai-perjantai-yöhön asti: nukahdin hyvin illalla, mutta heräsin jo 4-5-aikaan enkä enää saanut nukuttua sen jälkeen. Itselläni univaje vastaa promillen-parin olotilaa, ajatus ei kulje ja olemus on kömpelö. Huonosti nukutun yön jälkeen lohduttaudun sillä ajatuksella, että seuraava yö todennäköisesti sujuu jo paremmin. Noh, valitettavasti sain kärsiä aina torstai-perjantai-yöhön saakka, ennen kuin Nukku-Matti vihdoin sai minusta yliotteen ja nukuin hyvin. Perjantaina heräsin sitten onnellisena hyvin nukutun yön jälkeen ja fiilistelin sitä pirteyttä, joka kropassani viikon tauon jälkeen tuntui: aah! Parhautta!

Mutta mutta, mennääs kuluneeseen viikkoon ja sen onnistuneisiin tunnelmiin ja juttuihin :)

REKO-tapaamisesta ostamani Strömsbergin ruukin kaurahiutaleet: en keksi sanoja, joilla kuvailisin lähellä tuotettujen kaurahiutaleiden eroa kaupasta ostettuihin: samettia, pehmeyttä, lempeyttä, rakkautta. Onneksi ostin samoin tein 2kg hiutaleita, jottei tarvitse enää palata takaisin kaupasta ostettuihin Kotimaista-sarjan luomu hiutaleisiin. Kilohinta ei eroa noista kaupan hiutaleista juuri lain (1,39e/kg VS 2e/kg), mutta maku ja koostumus ovat kuin yö ja päivä. Suosittelen lämpimästi joskus kokeilemaan pienempien tuottajien kaurahiutaleita: tuet suomalaista työtä ja pieniä tuottajia, saat miljoona kertaa parempaa puuroa, sekä hyvän mielen kaupan päällisiksi edellämainituista :)

Lumenen uusi True Mystic Volume-maskara, jonka ostin Sokokselta viime viikonloppuna (14,90e muistaakseni S-etukortilla): kunhan harjasta pyyhkäisee ensin "turhat" pois, saa tällä maskaralla aikaan aikamoiset Boom!-ripset: pitkät ja tuuhean näyttävän ripset. Kuten useimmat maskarat, uskon tämän(kin) paranevan kuivahdetttuaan hieman. Jos harjassa on liikaa massaa, klimppiytyvät ripset takuuvarmasti (mutta saahan ne kammalla sitten oiottua ;)), eli suosittelen pyyhkäisemään harjaa reippaasti puteliin, ennen ripsien kimppuun käymistä. Tämä on ehdottomasti paras maskara, jonka Lumene on (tähän mennessä) luonut - vahva peukutus tälle!

Keskiviikko-illan ruoka: sushityylinen kulho, johon laitoin täysjyvä-couscousia, kurkkua, vihreitä pitkiä papuja, kylmäsavulohta, seesaminsiemeniä - ja wasabia. Tämä vie ajatukset sushi-illalliseen, mutta joka ei vaadi hurjia ponnisteluita ja on sekä terveellistä, hyvää että täyttävää. NAM!

Haikkoon kartano, jonne olin ostanut avomiehelleni synttärilahjaksi yöpymisen kylpylähotelliin. Suuntasimme Haikkooseen perjantaina työpäiväni päätteeksi ja aloitimme kirjautumalla huoneeseen, josta oli näköala merelle. Lähdimme heti ulos kiertämään kartanoaluetta ja haistelemaan merta. Vaikka asumme lähellä kartanoa, emme kumpikaan ole aiemmin yöpyneet tai viettäneet ruokailua tai työkeikkaa pidempää aikaa tuolla. Minulla oli jonkin verran ennakko-odotuksia paikasta ja lähinnä jännitin, että paikka olisi Spa-henkisenä "liian" fancy meille taviksille, mutta miten väärässä olinkaan: vieraiden kirjo oli yhtä laaja kuin eläintarhassa, eikä kukaan ollut enemmän vai vähemmän tuonne kuuluva. Perjantai-iltana emme ehtineet muuta kuin kiertää kartanoaluetta ja käväistä äkkiä suihkussa, ennen kun jo suuntasimme kartanoon syömään. Söimme molemmat ensimmäistä kertaa pitkän kaavan mukaan 3 ruokalajin illallisen, nautimme ammattimaisen hovimestarin ohejistuksesta ja nautiskelimme hartaasti makuelämyksistä ja intiimistä, romanttisesta tunnelmasta, joka kartanosalissa vallitsi: hämyisä valaistus, ruusut, kimallus, sopiva määrä ruokailijoita (ei liikaa, jotta olo olisi ollut tukala, muttei liian vähän, jolloin olo olisi ollut nolo) ja gastronominen räjähdys suussa: ruoka oli täydellistä! Tunnelma, joka syntyi ruoasta ja miljööstä olisi ollut täydellinen jenkkityyliselle polvistuiselle, mutta tätä ei tapahtunut yhdessäkään pöydässä, vaikka suurin osa illallisvieraista oli nuoria pareja, jotka pitelivät söpösti toisiaan kädestä. Söimme alkupaloiksi graavattua siikaa, mummon kurkkuja ja tillismetanaa, pääruoaksi minä valitsin lammasta, emmervehnää ja kukkakaalia ja T taas söi savustettua härkää. Jälkkäriksi söimme molemmat raparperi-mantelipaistosta mansikkajäätelön kanssa. En keksi mitään pahaa sanottavaa ruoasta - päinvastoin voisin ylistää sitä maasta taivaisiin! Loppuilta meni huoneessa pötkötellessä ja menimme ajoissa n 23-aikaan nukkumaan. Lauantai-aamuna heräsimme varhain 7:30 ja suuntasimme kartanoon aamupalalle. Olimme kiitollisia kun meidät ohjattiin Romanovin saliin aamiaiselle, jossa oli klo 8 vähemmän porukkaa kuin isossa salissa, jossa olimme syöneet päivällisen edellisenä iltana: jälleen saimme nautiskella rauhassa seesteisen tunnelman keskellä toistemme seurassa runsaan aamiaisen ja herätä uuteen päivään. Aamupalan jälkeen pötkötimme hetken huoneessa ennenkuin suuntasimme Spa-osastolle, josta löytyi porealtaat, saunat, kylmä- sekä lämminvesiallas ja 12 metrinen allas. Porukkaa oli sopivasti, jotta tuonne vielä mahtui oleskelemaan ja kävimme vuoroin kylmässä sekä lämpimässä altaassa ja lopuksi höyrysaunassa, ennenkun piti lähteä pakkaamaan tavaroita huoneelle. Vierailu oli harmittavan lyhyt, mutta sitäkin rentouttavampi ja suunnittelimme jo, että Haikkoossa voisimme käväistä uudestaan. Pieni irtiotto arkeen - 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa - teki todella terää! Ronja oli ollut anoppilassa hoidossa reissumme aikana ja voi miten onnellinen olin, kun menimme pikkuistamme hakemaan: koira oli käyttäytynyt mallikkaasti ja oli seesteisen, väsyneen ja tyytyväisen oloinen - ihan kuten mekin! Näköjään hotellilomailu tekee hyvää koirillekin ;)

Kaveripariskunta, joka vieraili luonamme ekaa kertaa vuosi sitten, kävi eilen illalla meillä istumassa iltaa ja voi että sitä naurun raikamista! Juttua riitti ja tunnelma oli kotoisa - ei lainkaan awkward, vaikka tapasimme tosiaan n vuosi sitten viimeksi ja aamulla kerroin T:lle, miten pahoillani olen siitä, ettemme tapaa näitä ihmisiä usein: minulla oli niin älyttömän kivaa eilen! Ylipäätään olen kovin pahoillani siitä, ettei meillä juuri kaveripariskuntia ole - siis sellaisia, joiden kanssa viettäisimme aikaa. Molempien kohdalla suurin osa opiskelukavereista on muuttanut toisille paikkakunnille ja työkavereista suurin osa on huomattavasti vanhempia, eikä yhdessä hengailu vapaa-ajalla ole siksi luonnollisen tuntuista, koska elämme täysin erilaisia vaiheita. Pitänee olla onnellinen näistä harvoista, joita meillä on, eikä olla pahoillaan siitä, mitä meillä ei ole. Fakta on kuitenkin se, että toivoisin kovasti eläväisempää sosiaalista elämää kuin mitä minulla/meillä tällä hetkellä on, mutten tiedä, miten siihen päästäisiin.

Sadekuuro, joka kasteli minut läpikotaisin eilen lenkkini päätteeksi. Ajattelin kirjoittaa erillisen postauksen juoksemisestani, enkä nyt ala analysoimaan sitä tässä sen kummemmin, mutta aion hehkuttaa sitä, miten paljon kevyemmältä askeleeni tuntui eilen kun sade alkoi: ilman ollessa tukala alkulenkistäni syke pomppi huolestuttavan korkealla mutta laski kuin unelma, kun ilma viileni sateen alettua. Päätin lenkkini Ambitin näyttäessä 10,03 km ja olin onnellinen: selvisin lenkistäni hengissä pienistä ongelmista huolimatta, olin yhtä märkä kuin uitettu rotta ja viikon toinen lenkki oli suoritettu.

Mitä kivaa sinun viikkoosi kuului?

Kuluneen viikon kuulumisia kuvina: kilometrejä, ruokaa ja täydellinen off-shoulder

Voi miten aika rientää! Kävellessämme Ronjan kanssa tuossa 7:30-aikaan aamulenkillä (voitte kuvitella kuinka kova ruuhka siihen aikaan sunnuntaiaamuna on ;)) mietin itsekseni, että nyt täytyisi nauttia jokaisesta hetkestä, joka edes viittaa kesään - onhan tänään jo kesäkuun 12. päivä! Me suomalaiset tunnumme odottavan ja hehkuttavan kesää koko vuoden ja loppujen lopuksi kesä on kuitenkin aika lyhyt ja ainakin omalla kohdallani siinä käy helposti niin, että kun lataa hurjasti odotuksia ja suunnitelmia jotain tiettyä ajankohtaa varten, joutuu sitä herkästi ja nopeasti pettymään kun ei kaikkea sitten ehdi tai saakaan toteutettua. Sama pätee moneen juhlapyhään, kuten esimerkiksi vappuun ja jouluun: mietitään hurjasti koristeluita, kärrätään kärrykaupalla ruokaa ja krääsää kotiin ja puhutaan suunnitelmista jo viikkoja etukäteen työpaikkojen kahvihuoneissa ja rakennetaan tietynlaista illuusiota siitä, miten loistavan ihanan mahtavat ja ikimuistoiset bileet saadaankaan aikaan - kunnes sitten joudutaan (ainakin hieman) pettymään kun ei kaikkia odotuksia saavutetakaan. En haluaisi olla pessimisti, mutta realistina olen todennut, että usein vähempi on parempi ja joudun usein toppuuttelemaan itseäni järjestelyissä (minähän listaihmisenä rakastan suunnittelua ja erinäisten listojen tekemistä - kaikesta, joka jotenkin liittyy juhlaan :D), etten maalailisi liikoja haavekuvia taivaanrannalleni. Täysin ex temporesti en halua enkä pysty toimimaan ja tietyt suuntaa antavat linjaukset ovat mielestäni fine, mutta liika on liikaa. Kun ei lataa liikaa odotuksia juhlaa tai pyhää vasten, voi sitä vastoin yllättyä positiivisesti kun ajankohtaan mahtuu yllätyksiäkin, jotka loppupeleissä voivat olla tarkkoja suunnitelmia parempia.

Viikko on kulunut yhdessä hujauksessa ja siitä oikeastaan ajatukseni tuosta jokaisesta kesähetkestä nauttimisesta lähti: pelkään, että aika kuluu niin nopsaan, etten huomaakaan että kesä pian on jo ohi. Parin viikon takaiset helteet ovat muisto vain ja nytkin aamulenkille sai pukea tuulihousut ja windstopper-fleecen, että pärjäsi kalisuttamatta hampaita. Toisaalta Suomen kesähän yleensä koittaa vasta heinä-elokuussa, joten onhan tässä vielä aikaa ;)

Keskiviikkona askel luisti ja lopputulos oli huikeat 15 kilometriä

Torstaina vietimme TYHY-iltapäivää ja kävimme kuulasotailemassa. Kuva taitaa kertoa enemmän kuin sanat, mutta taisi itseäni ja kolleegaa hieman jännittää tuo radalle lähtö..

..ja ihan syystäkin: haha, loppusodassa onnistuin saamaan osuman leukaanikin vaikka maski oli suojana. Onneksi ei käynyt tuon pahemmin ja naurettiin hikisinä ja pahanhajuisina sodittuamme :D

Harkitsin viikon aikana näiden myyntiäkin.. Himoitsisin mustaa pienehköä arkilaukkua näiden tilalle, mutta unelmieni Mulberryn Lily on turhan kallis ellen saisi näistä jotain hyvitystä. Kiinnostuneita?

Eilisen lounas: kanaa, salaattia ja perunoita. Kuvasta puuttuu vielä omatekoinen tsatsiki, joka on kerskuilematta aivan törkeän hyvää - ja helppotekoista! Tykkään tälläisistä simppeleistä ruoista, joissa maut ovat puhtaita :)

Käytiin eilen Jumbossa ex temporesti illalla ja löysin Zarasta t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n off shoulder/ryppykauluspaidan

..ja koska nälkä yllätti Jumbossa, päädyttiin Chicos'iin syömään ja voin valehtelematta sanoa, että kuvassa näkyvä hampurilainen (kana-avokado) oli elämäni paras hamppari! Suosittelen lämpimästi! Ja kun annokseen vielä lisättiin bataattiranut, makean poltteleva mango-chili-salaatti sekä hyvä seura ja palvelu, oli gastronominen nautinto taattu :) Pisteet Jumbon Chico'sille!

..ja ostin (tarjouksesta!) Emotionista paljon hehkutetun Lumenen uutuusmaskaran pian loppuvan Maybellinen tilalle. Benefitin maskara on nyt saanut levätä sen aiheuttaessa silmien ärtymystä (?) ja katsotaan nyt olisiko tästä kotimaisesta kaverista sille kilpailijaksi :)

Sellainen on minun viikkoni ollut :) Entä sinun?

Keskiviikon arkimeikki ja höpinää kesälenkkeilystä

Huomenta kaikki ja aurinkoista keskiviikkoaamua!

Menen tänään iltavuoroon 9:45, joten noustuani miehen kellon soittoon jo kukonlaulun aikaan ajattelin toteuttaa postauksen, jota olen miettinyt jo pitkään: arkimeikkiä.

Oma arkimeikkini on nopea, kuulas ja kevyt, mutta juuri sopiva minun makuuni ja pakko sanoa, että löydettyäni omille kasvoilleni sopivat tuotteet, tuntuu meikki onnistuvan joka kerta! Meikin on tarkoitus korostaa omia parhaita puolia ja sitä tälläinen kevyt meikki mielestäni tekee ainakin minun kohdillani. Suurin ongelmani on yleensä löytää oikean sävyinen meikkivoide, jonka haluan ehdottomasti olevan kuulas ja hehkuva - ei tönkkö ja mattapintainen kuten nuorempana halusin (ugh niitä aikoina, jolloin puuterihuisku soi..).

Alkuun puhdistan kasvoni Vichyn öljyputsarilla, viimeistelen Nivean misellivedellä ja levitän sitten kasvoille Vichyn kuulautta antavan päivävoiteen, sekä silmien ympärysiholle Lumenen C-vitamiini sarjan voidetta. Nämä kuuluvat päivittäisiin toimiini - meikkasin tai en.

Seuraavaksi levitän koko kasvojen alueelle Mac:in Face and Body Foundationia sormin (leviää mielestäni parhaiten). Seuraavaksi huiskutan poskipäille punaa (jossa on hieman helmiäistä mukana ja on aivan paras - ja saatu jonkin lehden tilauslahjana :D), imaisen posket sisään ja huiskutan poskien "alle" BareMineralsin Warmth-aurinkopuuteria. Seuraavaksi laitan pienen tipan Urban Decayn Naked-sarjan peittaria silmien alle, nenänpieliin sekä nenänpäähän että otsalle ja häivytän rajat sormin huolellisesti. Tästä tulee meikkini ihana kuulaus - suosittelen lämpimästi kokeilemaan peittaria antamaan pientä eloa meikkiin! Minä en mikään mestarimaalari ole ja aiemmin koin, että korostusvärit ovat vain hifistelijöille, mutta sainpas syödä sanani: peittarin käyttö ei kestä kauaa eikä vaadi juuri mitään ja nostaa silti meikkisi aivan uudelle levelille! Kulmakarvat oikaisen ja väritän NYX:in  Micro Brow pencilillä (sävy Ash brown istuu minulle kuin nakutettu!) ja ripsiin sudin (tänään) Maybellinen Lash Senastionalia, joka on parantunut kuivuttuaan hieman. Toisinaan käytän ripsiin Benefitin hehkutettua They're Real:ia, mutta epäilen sen ärsyttävän silmiäni, joten pidän siitä nyt hetken paussia ja kokeilen, helpottaako silmieni kuivuminen.

Tadaa! Meikki on valmis eikä kestä 5 minuuttia pidempään!

Mitäs muuta on tiedossa? Hmm, menen töihin ja pääsen sieltä toivon mukaan ajoissa kotiin. Miehellä alkoi tänään kesäloma, mutta hän taitaa olla illalla vielä omilla menoillaan, joten mitä todennäköisimmin käyn pienellä kävelyllä Ronjan kanssa illalla kun keli hieman viilenee. Kävin eilen illalla hölkällä pururadalla, jossa puut varjostavat ihanasti ja tuulikin hieman puhalsi, mutta voi jestas miten suuta alkoi kuivamaan loppulenkistä! Kuulun Facebookissa pariinkin juoksufoorumiin, josta saan sekä vertaistukea, että vinkkejä ja yhdellä foorumilla oli viimeksi eilen puhe siitä, miten keskisykkeet ovat korkeammalla toisilla helteellä juostessa, kun taas toiset eivät huomaa mitään eroa. Itselläni keskisyke on n 10 pykälää normaalia korkeampi ja se kieltämättä kyllä tuntuu päänupissa, sekä lenkin loppua kohden heikotuksena. Eilen minulla oli kieltämättä todella paha ja hutera olo juoksun lopetettuani ja tiedän sen johtuneen elektrolyyttien epätasapainosta. Helteellä tulee hikoiltua paljon ja kun kroppa menettää suoloja ja nestettä, iskee siihen pahoinvointi, joka sitten korjaantuu kun siihen tankkaa noita edellämainittuja. Helteellä lenkkeillessä on tärkeätä, että mahdollista kuivumista ennaltaehkäisee juomalla runsaasti, sekä korvaamalla menetetyt suolat esim. suolakurkuilla tai muulla suolaisella. Itselleni urheilujuomat tuntuvat vierailta, joten pyrin tankkaamaan energiani takaisin ravinnolla, mutta tiedän, että monet nappaavat energiapatukan tai -juoman lenkin aikana tai päätteeksi. Juomapullo olisi kätevä olla lenkillä mukana korvaamassa hikoiltuja nesteitä, jotten lenkin päätteeksi sitten iskisi pahoinvointi, mutta itse koen kömpelöksi pitää pulloa kädessä enkä sopivaa vyötä ole vielä keksinyt. Onko kellään hyviä vinkkejä juomavöistä?

Se, miten kenenkin keho kestää helteellä urheilua ja rasitusta vaikuttaa olevan kovinkin yksilöllistä, joten toisiin ei sovi verrata. Itse huomaan, että kroppani tottuu pikkuhiljaa talven viileistä keleistä siirryttyään nyt myös lämpimässä liikkumiseen, mutta se vie aikansa. Koska sykkeet pomppivat normaalia korkeammalla, täytyy myös palautumiseen varata riittävästi aikaa. Itse noudatan etenkin juostessa Ambitin käskyä "palatutumisajasta", enkä juokse niin pitkään kuin mittari sanoo. Itse välttelen ehdottomasti suorassa auringonpaisteessa liikuntaa, koska se tuntuu minusta pahalta, ja yritän ajoittaa juoksulenkkeilyt iltoihin, jolloin ilma on edes hieman viileämpi.

Eipä kai tässä muuta kuin vaatteiden vaihtoa ja auton nokan kohdistaminen kohti työpaikkaa. Kivaa keskiviikkoa kaikille - kohta on taas jo viikonloppu! Jee! :)

Mitä tehdä saikkupäivänä?

Sanomattakin on varmasti selvää, että saikulla en ainakaan minä viihdy lain, vaan olisin huomattavasti mieluummin töissä. Miksi? Koska kotona alkaa jo parin päivän löhöämäisen jälkeen tuntua, että seinät kaatuu päälle. Siksi. Aika käy todella pitkäksi eikä tekemistä meinaa keksiä millään - mikä on aikamoinen ihme, koska nettihän pullistelee videoita, sarjoja ja Netflixiinkin päivittyy vähän väliä uusia jaksoja eri sarjoista, joista olen vain haaveillut. Arkisin puhisen kiukusta usein koska en ehdi katsomaan kaikkia sarjoja, joita koko loppu maailma tuntuu katsovan. House of Cards, Kardashianit - en ole elämässäni kertaakaan katsonut yhtä kokonaista jaksoa, eikä minulla ole minkäänlaista käsitystä siitä, mistä nämä sarjat kertovat. Jaa miksi en muka arkisin ehdi katsoa TV:tä ja edistää yleissivistystäni? Koska urheilu, liikunta, ulkoilu ja koira vievät aikani työpäivän päätteeksi. Niitä kaipaan kaikkein eniten juuri tässä ja nyt - juuri nyt, kun ne ovat saavuttamattomissani. Miten ajan sitten saa kulumaan täällä kotona?

Kellon tuijottaminen ei kannata, koska se ei edistä ajankulua ollenkaan. Oloni on liian levoton katsomaan leffaa keskellä päivää (leffan katsominen onnistuu minulta harvoin muutenkaan, mutta se sopii mielestäni parhaiten ilta-aikaan kun olo on päivän touhujen jälkeen raukea. Usein simahdan kesken leffan, mutta se nyt on asia erikseen ;)), ellen sitten makaa kuumeisena sohvalla - jolloin toisaalta myös torkun puolet leffasta. Sarjojakaan en saa aloitettua, koska pitkään paikallaan istuminen ei tunnu minusta oikealta ja jotenkin järkevältä - vaikka rauhassa oloilu on sairasloman syy. Vaikkei saisi valittaa niin saikuttaminen esim. kuumeen ja yleisen väsymyksen vuoksi on omalla kohdallani huomattavasti helpompaa kuin näin raaja-rampana, jolloin päänuppi "pelaa" hyvin, mutten voi purkaa energiaani tottumukseni mukaan liikkuen, koska polveen koskee. Blaah! Voitte siis kuvitella sitä puhinan määrää eilen illalla kun yritin käydä nukkumaan ja polveen alkoi sattua. Mitä jos polvessa ihan oikeasti on jotain rikki ja joudun pomppimaan kepeillä pitkään, olemaan pidempään saikulla ja mahdollisesti jopa kuntouttamaan itseäni leikkauksesta?! Hell no, mä en HALUA! Olo oli kuin turhautuneella 3-vuotiaalla (I feel you kids..) ja teki mieli heittäytyä lattialle. Eniten ärsytti se kun mies vielä isoisämäisesti totesi unisena horroksestaan, että odotetaan nyt torstaihin ja sinne ortopedin vastaanottoon ja ollaan sitten fiksumpia. Gaah!! Miten lapselliseksi sitä osaakin heittäytyä vaikka tiedän varsin hyvin itsekin, että odottaminen on nyt se järkevin ja ainut vaihtoehto minulle. Elän edelleen toivossa, että polvessa ei olisi mitään pahaa tapahtunut, mutta kunnes toisin todistetaan ja todetaan, vältän kaikin tavoin sen rasittamista.

Voi punanenää. Anyhow kevytkin ehostus tekee ihmeitä ja kuten kuvasta näkee, ei minun kevyt meikkini todellakaan mikään näkyvä ole :D Rento kauluspaita, kevyt meikki kasvoilla ja korvikset korvissa: niistä lähtee jo huomattavasti ryhdikkäämpi olo liikkeele, kuin verkkareissa kotona hengailu. Apua btw tuo hiusten väri - pitäisi taas tehdä jotain asialle! Ainakin näissä kuvissa väri on omaan makuuni ihmeen punakka. Olen varannut ajan kampaajalle huhtikuun alkuun, mutten ole varma kannattaisiko laittaa viileää ruskeaa sävyä vaiko enemmän viileitä raitoja.. Mielipiteitä?

Miten siis saan aikana kulumaan nyt kun en voi lenkittää itseäni ja/tai koiraa, touhuta, jumppailla ja hyöriä ja pyöriä ympäriinsä tapani mukaisesti?

- käyn tapani mukaan pienellä happihyppelyllä keppeineni pihalla ennen aamupalaa. Kuka olisi uskonut, että minä, joka ennen koiraa olin satavarma, etten voisi astua ovesta ulos syömättä aamupalaa, en nykyisin voi kuvitella aloittavani päivää ilman pientä happihyppelyä? Kaikken sitä kroppa ja pääkin tottuu kun on nyt lähes parin vuoden ajan ulkoiluttanut Ronjaa säännöllisesti kelistä viis jokaikinen aamu (paria hassua lukuunottamatta kun mies on erehtynyt menemään koiran kanssa ulos)

- pidän arjen aamurutiineistani kiinni, eli teen asiat kuten arkisinkin vaikken nyt töihin suuntaakaan: puhdistan kasvot, otan aamu-vitamiinit, puen päälleni, käyn ulkona, syön aamupalaa, pesen hampaat, meikkaan.. Totesin miehellekin, että meikkaa minen vapaa-/saikkupäivänä ei ehkä ole järkevää, mutta koska siitä tulee minulle hyvä olo, teen sen. En siis meikkaa siksi, ettenkö kehtaisi tai voisi käydä pihalla (woop! jossa eläkeläisnaapurimme ehkä voivat minut bongata - muita ei pihalla näe) meikittä au naturellina, vaan koska kevyesti huoliteltuna minulla on seesteisempi, helpompi olla ja minusta on kivempi katsoa peiliin ja nähdä sieltä parhaita kasvonpiirteitäni korostava naamataulu. That's why.

- luen blogeja

- päivitän omaa blogiani (kuten olette varmasti huomanneet, tupsahtelee postauksia nyt huomattavasti useammin ja tasaisemmin kuin yleensä :D). Löytyykö postaustoiveita? Nyt meinaan olisi aikaa toteuttaa niitä vaikka arkistoon asti :D

- alkuviikosta (kaksi päivää sitten) katselin ja vertailin eri talopaketteja

- nousen aika-ajoin sohvalta ylös juomaan vettä, tiskaamaan - tekemään mitä vain muuta mihin pystyn rasittamatta kinttuani kuin kököttämään koneen ääressä, koska se tunnetustikin jumiuttaa niskat ja saa aikaan kaksoisnäön

- selaan Instagramia aivan liian monta kertaa ja liian usein

- katson Youtubesta meikki- ja tukka-tutoriaaleja, jonka jälkeen suuntaan nettikaupoille kuolaamaan eri must have-tuotteita (onneksi en VIELÄ ole tilannut mitään - käy meinaan kalliiksi tämä vähintään viikon kestävä saikku :D) Siskoo, sä kun pian oleskelet tax free-alueella, etsipäs mulle tämä kulttimaineen saavuttaneen peittarin? Nettikaupoista se on TAAS loppu.

- heittelen palloa koiralle: Ronjan ulkoilutus on tällä hetkellä nyt kaikkien muiden kuin minun vastuullani ja se harmittaa minua suuresti, koska yhdessäolomme on nyt pelkästään sohvalla makoilua. En voi mennä kyykkyyn edes rapsuttamaan pikkumurmelia, mutta onneksi selkä nyt sentänä vielä taipuu niin, että pääsemme vaihtamaan aamupusut. Koen meidän jäävän paitsi paljosta nyt kun olen siipirikko ja se on myös syy siihen, että toivon sairasteluni jäävän lyhyeksi. Kaipaan koiraani ja yhteistä touhuamistamme :/

Kehu päivässä pitää ärripurrin loitolla & meikkileikkejä

Tykkään kehua ihmisiä jo ihan siitä syystä, että siitä tulee hyvä mieli kun näkee, kuinka iloiseksi toinen kehuista tulee. Harvemminhan kukaan närkästyy tai pahoittaa mielensä jos häntä kehuu - päinvastoin ihmiset lähtevät useimmiten heti mitätöimään sitä ominaisuutta, josta he ovat kehuja saaneet - mikä on mielestäni ihan hoopoa. Miksei voi vain iloita siitä, että joku kehuu, kiittää ja mahdollisesti jatkaa kehumista kehumalla jotain muuta? Kai perimmäinen syy on tämä meidän suomalainen mentaliteettimme, jonka mukaan ei pidä kehuskella tai nostaa itsestään mekkalaa, jottei vaikuta ylimieliseltä. Näin ainakin uskoisin. Siinä missä amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu toisinaan yltiömäinenkin kehuminen ja "darling":ittelu, suomalaiset hädin tuskin katsovat toisiaan päin ja pukahtavat :D Mielestäni hyvä keskitie olisi noiden kahden välimaasto, eli niin, että kehuttaisiin toisia myös kiireisen arjen keskellä jopa mitättömistä asioista, muttei mielisteltäisi eikä kehuttaisi turhasta.

Itse sain tosi hyvän mielen koko loppupäiväksi kun kaverini laittoi viestiä ja kyseli, mitä meikkivoidetta käytän, koska ihoni on kuulemma niin täydellisen näköinen. Havahduin heti miettimään, miten pienestä se ilo voi olla kiinni ja miten pieniäkin asioita "näkemällä" voi nähdä paljon kaunista tässä maailmassa. Ei kehumiseen aina tarvita MM-mitalia, kyykkyennätystä tai 10 kokeessa, vaan toisen nätti pusero, erilainen kampaus tai tapa kohdata toinen ihminen voi olla yhtä tärkeä ja hyvä syy kehumiseen.

Tällä hetkellä meikkirepertuaarini on simppeli, mutta hyväksi ja kestäväksi todettu.

Aloitan aina putsaamalla kasvot putsarilla (ostin äsken tämän Vichyn Purete Thermale putsariöljyn ja olen aivan myyty! Iho ei kiristä, mutta puhdistuu ja ripsaritkin lähtevät tällä!) sekä misellivedellä (Garnierin), laitan silmänympärysvoidetta, sekä koko kasvoille kosteusvoiteen. Voiteista käytän nyt tätä Lumenen Bright now C-vitamiini-sarjaa, joka heleyttää ja kosteuttaa riittävästi ilmojen viilennyttyä.

Voiteiden imeydyttyä levitän sormin Lumenen Nude Perfection Glow-meikkivoidetta (sekoitan sävyjä 1 +2), tupsuttelen poskipäille poskipunaa ja kevyesti puuteroin nenän, otsan ja leuan tällä Lumenen hohdeaurinkopuuterilla - ihan paras tuote! Sisäluomille tuon valoa Lumenen silmämeikkikynällä nro 9 ja ripsille sudin Maybellinen Lash Sensational-maskaraa. Viimeisimmästä en ole täysin vakuuttunut, koska se ei ainakaan minun käytössäni säily ripsillä koko päivää (vaikkei ihoni mikään rasvainen ole!) vaan valuu alaluomille, mutta käytänpä tämän nyt loppuun ja ostan sitten vasta uuden. Kulmiin pitäisi vielä hommata vaha, joka pitäisi ne aisoissa, mutta koska edellinen loppui enkä laiskuuttani ole uutta saanut hankittua, olen nyt sinnitellyt kestovärjäyksen voimin. Jos silmäpussit uhkaavat tummua kahvin värisiksi, vaalennan niitä BareMineralsin peittarilla.

Meikkaamiseen ei kulu montaa minuuttia ja nykyään se menee rutiinilla ja olen tosi tyytyväinen, että olen päässyt näinkin pitkälle meikkaamisellani. Minähän olen se nainen, joka pitkään meikkasi arkena pelkästään maskaralla ja meikkivoiteella! :D

Onko joku käyttämistäni tuotteista sinulle tuttu? Minkälainen arkimeikkisi on? :)

Vähän pintajuttuja: meikkejä ja toteamus siitä, etten enää mahdu koon 34 vaatteisiin

Välillä huomaan jääväni miettimään, että onko OK kirjoittaa näiden syvyyden syvimpien postauksien jälkeen välillä jotain täysin hömppää? Jotain päivän asu-tyylistä, jossa panostetaan kuviin, ei niinkään tekstiin eikä sen syvempään tarkoitukseen? Vaikka blogi on minulle oiva mielen ja ajatusten purku-alue, en halua tehdä tästä valitusseinää tai ininä-kerhoa, vaan pitää tämän minun näköisenä paikkana, jonne voin tulla "kertomaan" päivän kuulumisia, ajatuksia tai vaikka sitten jotain syvällisempää - tai ihan tosi paljon pinnallisempaa! Viimeiset miljoona kymmenen postausta ovat käsitelleet syvällisempiä juttuja ja niiden sävy on ollut valitettavan ikävä ja varmasti niin ulkopuolisen kuin omankin minunkin silmin aika masentava. Ihmekös tuo, kun fiilikseni ovat olleet aika pohjassa kun terveys otti ja petti pahemman kerran. Nyt kun oireet pikkuhiljaa alkavat helpottaa huomaan, että jaksan ja haluan alkaa miettimään pinnallisempia juttuja. Kuten vaatteita ja meikkejä ;)

Käväistiin tänään Porvoossa hakemassa Ronjalle lihaa ja ehdotin miehelle, että hän jättäisi minut Taidetehtaan Henkkamaukkaan samalla kun menisi itse Motonetiin. Pitkän ja huimaavan tauon jälkeen suorastaan paloin halusta päästä vaatekaupoille hiplaamaan kaikkia niitä vaatteita, joita olin vain ihaillut kotona nettikaupassa. On hassua miten paljon enemmän ihminen voi saada "irti" kaupassa käymisestä VS nettikauppaa selatessa. Itselleni tärkeintä on ehkä se, että kaupassa pääsen konkreettisesti koskettamaan vaatteita, kääntelemään niitä ja mallaamaan ja tarvittaessa sovittamaan niitä saman tien. Nettikaupassa toivot vaatteen istuvan itsellesi yhtä hyvin kuin photoshopatulle mallille ja odotat paketin saapumista sormet ristissä: "sovi, sovi, sovi". Henkkiksestä bongasin farkut ja pari-kolme paitaa (alennuksesta!). Jätettyäni treenit vähemmälle huomaan itse kaikkein parhaiten (muut eivät kuulemma huomaa mitään eroa!?) miten kehoni on muuttunut ja vanhat vaatteet tuntuvat ahdistavan. Onhan se aika sairasta, että ihminen määrittää itsensä arvon sen perusteella, miten vaatteet hänelle istuvat ja jos jokin XS tai 34-kokoinen kiristää, mieltää sitä itsensä automaattisesti huonoksi ihmiseksi. Itselleni suurin kynnys on ehkä se, että joudun myöntämään itselleni, että ne pienimmät koot, joihin aiemmin mahduin ja jotka tekivät minusta "paremman ihmisen" ovat nyt hintsusti liian pieniä, puristavat ja kiristävät ja tekevät olosta epämukavan. No, nyt on vain pakko myöntää itselleen, että vaatekaupoille on suunnattava, jollen sitten halua viettää elämääni kiristävissä vaatteissa tai tiputtaa painoani niin, että vaatteet eivät kirraa, mutta samalla tehdä karhuspalveluksen m.m. pitkään nukuksissa olleelle hormonitasapainolleni, joka pikkuhiljaa on heräilemässä horroksestaan. Kumman siis valitsen? Aivan. Ja toisaalta, ehkei se koon 36 ostaminen olekaan niin paha - pääsenhän shoppailemaan ja muoti on ihanan "letkeätä" tällä hetkellä, eikä minimini-toppeihin tarvitse ängetä itseään.

Oho, menipäs yrityksestä huolimatta jälleen vähän diipimmälle puolelle, mutta jatkanpas sujuvasti hieman kevyemmällä aiheella: meikeillä. Syksyn tultua ja ilmojen viilennyttyä huomaan heti, miten ihoni kaipaa ja vaatii enemmän kosteutta. Samalla kesän jäljiltä ei ole sitä auringon tuottamaa väriä jäljellä enää lainkaan ja meikkipussi vaatii katsausta ja päivitystä. Koko kesän pärjäsin mainiosti MAC:in kevyellä meikkivoiteella, mutta koska se on tämän hetkiselle ihonvärilleni aivan liian tumma, kaivoin kaapista pitkästä aikaa mineraalimeikkisarjani, eli Bare Mineralsit. Tarkoitukseni on hankkia talvea varten kosteuttavampi meikkivoide, joka on kevyesti peittävä ja ehdottomasti kuultava, mutta koska en nyt tänään vielä Sokokselle asti ehtinyt, mentiin näillä, mitä kaapista löytyi. Lopputulokseen olin yllättävän tyytyväinen, vaikken noille mineraalimeikeille oikeastaan koskaan ole täysin syttynyt. Mielestäni niistä jää aina hieman puuteroitu lopputulos vaikka kuinka kevyesti väriä naamalleen pyörittelisi, mutta kun tänään tajusin lisätä päälle hieman Lumenen helmiäis-aurinkopuuteria, oli lopputulos mielestäni sopivan kuultava ja "värikäs" - joskin läheltä katsottuna pinnasta kuivakan oloinen (mutta tuskinpa mineraalimeikkivoidepuutereilla täysin perinteisen meikkivoiteen kaltaista lopputulosta aikaan saakaan?).

Kasvot hieman kohmeessa vielä pakkaslenkin jälkeen ;)

Ripsarina tuo Maybellinen Lash Sensational ei vakuuta: se varisee ainakin minulla päivän mittaan silmien alle ja luo panda-efektin, eikä ole mitenkään kummoinen ripsissäkään. Rajausvärinä Lumene toimii ok:sti, mutta seuraavaksi hankin varmasti vielä siromman sudin omaavan version. Peittarina tuo BareMinerals on toimiva, koska se peittää hyvin jo pienellä efortilla. Korostukseen Lumenen valokynä on myös hyväksi koettu hinta-laatu-suhteeltaan. Poskipäille sudin hieman mistälie saatua poskipunaa, mutta sekin toimii halpis-versioksi kivasti: hieman helmiäistä sisältävä puna tuo kivaa elävyyttä kasvoille :) Kuvasta puuttuu Lumenen helmiäis-aurinkopuuteri, mutta sen ostin muistaakseni jo kaksi kesää sitten ja sitä käytän edelleen päivittäin tuomaan väriä ja eloa kasvoille, sekä dekolteelle. Loistava tuote, ettenkö sanoisi!

Hei mitä luotto-meikkituotteita sinun arsenaalistasi löytyy? Osaisitko suositella meikkivoidetta normaali/kuivalle iholle, sekä ripsaria, joka pidentäisi muttei leviäisi päivän mittaan poskille?