Puuvillaa ja farkkua vai villaa ja cashmereä, sekä ajatuksia punatuista huulista

Huomenta sunnuntaiaamuusi! Nukuitko hyvin? 

Minua paleli aivan tajuttomasti eilen illalla, niin etten millään meinannut saada unen päästä kiinni. Laitoin untuvatöppöset jalkaan ja pyysin miestä peiton alle (tätä en tee juuri koskaan koska minua ahdistaa nukahtaa jos toinen on ihan kiinni minussa - etenkin naamat vastakkain!) lämmittämään ja nukahdin näköjään, koska heräsin seuraavan kerran vasta aamulla "vanhaan aikaan" klo 7, eli talviaikaan muunneltuna jo klo 6. Muistithan kääntää kelloa tuntia taaksepäin viime yönä? Makoilin hetken, mietiskelin kaikenlaista ja hymyilin itsekseni m.m. sitä että makoilen hereillä sunnuntaiaamuna jo kuudelta ja harkitsen ylösnousemista vaikka minulla on vapaapäivä ja mies taas, joka on menossa töihin ja jonka kello soi hieman vaille 7 nukkuisi - jos saisi - vielä vähintään tunnin tai pari. Niinhän siinä taas kävi, että nousin aamupuuhia tekemään ennen miestä ja ehdin melkein koiran kanssa ulko-ovelle asti, ennenkun hän kömpi vuoteesta.

Totta puhuakseni nautin aikaisin nousemisesta - viikonloppuisinkin. Tämä toki edellyttää sitä, että viikonloppuisin mennään kuten arki-iltoinakin ajoissa nukkumaan, mutta itse teen tämän mielelläni, jotten unirytmi mene sekaisin. Siinähän menee koko viikonloppu hukkaan jos nukkuu pitkään, koska silloin tulee mentyä myös myöhemmin nukkumaan ja auta armias sitten kun se maanantaiaamu ja arki taas koittaa: kyllä väsyttää ja harmittaa jos viikonlopusta lähtien jo on univajetta tulevalle viikolle! Itselläni viikonloput ovat todellisia henkireikiä levon ja palautumisen suhteen, koska minulla ei ole kertyneitä lomapäiviä, joita voisin käyttää ja ylityötunnitkin olen käyttänyt erinäisissä lääkäreissä juostessani.

Kävimme eilen lauantaina heti aamupäivästä Jumbossa käännähtämässä ja tehtiin tosi hyviä löytöjä - tunnissa! Mies löysi kassillisen tosi hyvännäköisiä paitoja Jack & Jonesista ja itse löysin ihanan puolipitkän neuletakin sekä aivan upean pitsikoristeisen topin Vilasta. Vila on jo pitkään ollut yksi suosikki-vaatekaupoistani ja sieltä tulee lähes aina tehtyä jotain löytöjä. Vilan neuleet menevät samaan kategoriaan kuin Lindexin neuleet: niissä on todella hyvä hinta-laatu-suhde! Itselläni kun ei pennoset ihan Acnen Raya-neuleeseen (joka olisi todellinen investointi!) veny, tyydyn Vilan keinokuituisiin. Tiedän, että ei-keinokuituinen neule olisi lämmittävämpi, pesua ja käyttöä paremmin kestävä investointi, mutta neuleita kun tulee ostettua 1-2/sesonki en koe tarvetta investoida 200 euroa/neule kun ostan mitä todennäköisimmin neuleen yhtä usein maksoi se 40 tai 200 euroa. Tajusitteko pointtini? Tuntuu jotenkin kulutus-hirmulta, mutta vältän ex tempore-ostosten tekoa nykyään enkä osta n.s rättejä ja muotijuttuja halvalla vain ostamisen tai yhden käyttökerran vuoksi, vaan ostan harvemmin mutta tarkemmin. Olen toisaalta huomannut itsestäni ja kulutustavoistani, että minulla on kamala tarve kategorisoida itseni johonkin tyyliin ja haluaisin investoida täysillä ja ostaaa laadukasta - mutta vain yhdellä osa-alueella. Toisaalta koen itseni urheilijaksi, joka "saa" ja jonka "täytyy" ostaa laadukasta, koska liikun niin paljon - ikään kuin "tuloksiani" tueksi, mutta toisaalta tiedostan, ettei pari-kolme hölkkälenkkiä, koiran ulkoilutus ja yksi lihaskuntojumppa viikossa tee minusta huippu-urheilijaa, jonka tienesti on urheilusta kiinni. Ja tietyllä tapaa en yhtään halua mieltää itseäni urheilijaksi vaan ihan perus-pirkoksi, joka nyt vain sattuu liikkumaan keskivertoa enemmän, mutta jonka leipätyö on perus-puurtamisesta kunnallisella sektorilla kiinni, joka käy viikonloppuisin Jumbossa, istuu joskus iltaa kavereiden kanssa tai käy miehen kanssa kerran kuussa ulkona syömässä ja joka pukeutuu arkisin perusneuleisiin ja farkkuhin, mutta noina edellä mainittuina astetta fiinimmin - ja joka siis "saa" ostaa tyylikkäämpiä vaatteita juuri noita kertoja varten. Realistisesti ajateltuna suurimmaksi osaksi vietän aikaa kuitenkin työvaatteissa (työ tarjoaa) ja verkkareissa ja hupparissa (kotona, vaihtuu ylle HETI kun pääsen töistä kotiin) eli periaateessa pärjäisin vallan mainiosti pienellä garderoobilla, joka koostuisi parista farkkuparista, topista (joita pidän työtakin alla) sekä paidasta, joita pidän arkisin pelkästään autossa istuessa työmatkojen ajan sekä sitten parista astetta hienommasta paidasta, joita voisi sitten pitää synttärikutsuilla, viikonloppuisin Jumboon lähtiessä ja ravintolaillallisilla. Tämä olisi siis kaikkein realistisinta - mutta KUINKA TYLSÄÄ olisi pukeutua aina samoihin perusvaatteisiin vaikkakin pelkän automatkan tähden? Kuten rivien välistä varmasti huomaa, mielipiteeni ja ajatukseni ovat tässä kovin jaettuja koska tiedän ja olen sitä mieltä, että on täysin turhaa ostaa kokoajan uusia vaatteita, joita harva edes näkee ellei satu kanssani samaan aikaan pukkariin työpaikalla ja joita tulee käytettyä n kerran kuussa raflassa, mutta toisaalta en voisi kuvitellakaan vaatekaappia, josta ei löytyisi kuin pari hassua paitaa, mutta joka olisi järkeä käyttäen ja kulutuksellisesti järkevin.

Syyshämärän parhaita puolia on se, että kynttilöitä voi polttaa pitkin vuorokautta :) Kyllä, lukeudun niihin hölmöihin jotka polttavat kynttilöitä jopa aamupalapöydässä ihan vain siksi, että kynttilänvalosta tulee niin rauhaisia fiilis

Huh, menipäs ohi aiheen, mutta näin se juttu luistaa aiheesta toiseen kun ei koko viikkona ole aikaa tulla blogin puolelle höpisemään.

Käytiin eilen illalla itä-Helsingissä mieheni siskon ja tämän avopuolison luona tupareissa ja voi että miten a) vanhaksi itseni koin siinä opiskelijoiden juttuja ja menoa kuunnellen ja seuraten, b) ihanaa oli käydä näkemässä ihan uusia ihmisiä, kuulla ihan muita juttuja ja saada laittautua! Vaikka olen toisaalta iloinen, ettei minun tarvitse laittautua hurjasti arkisin työpäivää varten, huomaan selvästi miten kovin kaipaan sitä, että saisi punata huulet, valita huolella siistit vaatteet ja pitää vaikka hametta välillä. Työssäni sairaanhoitajana ei ole soveliasta eikä edes sallittua olla kovin tällättynä ja työ-univormu jo määrittelee sen, miltä näytän joka ikinen päivä. Ainoa, jota voin arjessa varioida on tapa, jolla hiukseni ovat kiinni ja laitettu, minkä väristä toppia pidän työtakin alla sekä meikki - jos nyt rajauksia voi variaatioksi laskea :D  Eilen puin ylleni kiiltäväpintaiset mustat pillihousut, valkoisen topin ja mustan jakun (kaikki Vilasta) ja kaulaan pujotin kaulaan Julian blogista voittamani Kalevala Korun Valoisa-riipuksen ja kirsikkana kakun päällä väritin huuleni sinertävän tummanpunaisiksi Mac:n huulipunalla. Huulet punaamalla sain heti todella tyylitellyn, suorastaan hyvännäköisen fiiliksen ja peilailin itseäni salaa pitkin iltaa. Harmittaa nyt jälkikäteen kun en pyytänyt miestä ottamaan kuvaa lookistani, mutta onpahan hyvä syy pukeutua noin uudestaan, jotta asun saa ikuistettua ;) Asu oli mielestäni todella hyvännäköinen, se tuntui hyvältä ja tuntui omalta - vaikka poikkesikin täysin arkisesta puuvillaa ja farkkua-tyylistäni.

 Onpa hassua istua tässä sohvalla, tiedostaa että on viettänyt tässä jo pitkän tovin - eikä kello näytä kuin vajaa puoli kymmenen! Ohjelmassa on tänään ulkoilua ja varmasti käväistään vanhempieni luona Ronjan kanssa. Pitäisikö pyytää iskää lämmittämään saunakin..? Omasta saunasta joudun näillä näkymin unelmoimaan vielä pitkään (pitänee kertoa toisessa postauksessa rakennus-projektista, jottei tämä sillisalaatti nyt levähdä yhtään enemmän), joten täytyy jatkossakin yrittää salakavalasti ujuttautua toisten löylyihin lämmittelemään :)

Toivotan sinulla rentouttavaa ja kivaa sunnuntaita! :)

Kuluneen viikon kuulumisia kuvina: kilometrejä, ruokaa ja täydellinen off-shoulder

Voi miten aika rientää! Kävellessämme Ronjan kanssa tuossa 7:30-aikaan aamulenkillä (voitte kuvitella kuinka kova ruuhka siihen aikaan sunnuntaiaamuna on ;)) mietin itsekseni, että nyt täytyisi nauttia jokaisesta hetkestä, joka edes viittaa kesään - onhan tänään jo kesäkuun 12. päivä! Me suomalaiset tunnumme odottavan ja hehkuttavan kesää koko vuoden ja loppujen lopuksi kesä on kuitenkin aika lyhyt ja ainakin omalla kohdallani siinä käy helposti niin, että kun lataa hurjasti odotuksia ja suunnitelmia jotain tiettyä ajankohtaa varten, joutuu sitä herkästi ja nopeasti pettymään kun ei kaikkea sitten ehdi tai saakaan toteutettua. Sama pätee moneen juhlapyhään, kuten esimerkiksi vappuun ja jouluun: mietitään hurjasti koristeluita, kärrätään kärrykaupalla ruokaa ja krääsää kotiin ja puhutaan suunnitelmista jo viikkoja etukäteen työpaikkojen kahvihuoneissa ja rakennetaan tietynlaista illuusiota siitä, miten loistavan ihanan mahtavat ja ikimuistoiset bileet saadaankaan aikaan - kunnes sitten joudutaan (ainakin hieman) pettymään kun ei kaikkia odotuksia saavutetakaan. En haluaisi olla pessimisti, mutta realistina olen todennut, että usein vähempi on parempi ja joudun usein toppuuttelemaan itseäni järjestelyissä (minähän listaihmisenä rakastan suunnittelua ja erinäisten listojen tekemistä - kaikesta, joka jotenkin liittyy juhlaan :D), etten maalailisi liikoja haavekuvia taivaanrannalleni. Täysin ex temporesti en halua enkä pysty toimimaan ja tietyt suuntaa antavat linjaukset ovat mielestäni fine, mutta liika on liikaa. Kun ei lataa liikaa odotuksia juhlaa tai pyhää vasten, voi sitä vastoin yllättyä positiivisesti kun ajankohtaan mahtuu yllätyksiäkin, jotka loppupeleissä voivat olla tarkkoja suunnitelmia parempia.

Viikko on kulunut yhdessä hujauksessa ja siitä oikeastaan ajatukseni tuosta jokaisesta kesähetkestä nauttimisesta lähti: pelkään, että aika kuluu niin nopsaan, etten huomaakaan että kesä pian on jo ohi. Parin viikon takaiset helteet ovat muisto vain ja nytkin aamulenkille sai pukea tuulihousut ja windstopper-fleecen, että pärjäsi kalisuttamatta hampaita. Toisaalta Suomen kesähän yleensä koittaa vasta heinä-elokuussa, joten onhan tässä vielä aikaa ;)

Keskiviikkona askel luisti ja lopputulos oli huikeat 15 kilometriä

Torstaina vietimme TYHY-iltapäivää ja kävimme kuulasotailemassa. Kuva taitaa kertoa enemmän kuin sanat, mutta taisi itseäni ja kolleegaa hieman jännittää tuo radalle lähtö..

..ja ihan syystäkin: haha, loppusodassa onnistuin saamaan osuman leukaanikin vaikka maski oli suojana. Onneksi ei käynyt tuon pahemmin ja naurettiin hikisinä ja pahanhajuisina sodittuamme :D

Harkitsin viikon aikana näiden myyntiäkin.. Himoitsisin mustaa pienehköä arkilaukkua näiden tilalle, mutta unelmieni Mulberryn Lily on turhan kallis ellen saisi näistä jotain hyvitystä. Kiinnostuneita?

Eilisen lounas: kanaa, salaattia ja perunoita. Kuvasta puuttuu vielä omatekoinen tsatsiki, joka on kerskuilematta aivan törkeän hyvää - ja helppotekoista! Tykkään tälläisistä simppeleistä ruoista, joissa maut ovat puhtaita :)

Käytiin eilen Jumbossa ex temporesti illalla ja löysin Zarasta t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n off shoulder/ryppykauluspaidan

..ja koska nälkä yllätti Jumbossa, päädyttiin Chicos'iin syömään ja voin valehtelematta sanoa, että kuvassa näkyvä hampurilainen (kana-avokado) oli elämäni paras hamppari! Suosittelen lämpimästi! Ja kun annokseen vielä lisättiin bataattiranut, makean poltteleva mango-chili-salaatti sekä hyvä seura ja palvelu, oli gastronominen nautinto taattu :) Pisteet Jumbon Chico'sille!

..ja ostin (tarjouksesta!) Emotionista paljon hehkutetun Lumenen uutuusmaskaran pian loppuvan Maybellinen tilalle. Benefitin maskara on nyt saanut levätä sen aiheuttaessa silmien ärtymystä (?) ja katsotaan nyt olisiko tästä kotimaisesta kaverista sille kilpailijaksi :)

Sellainen on minun viikkoni ollut :) Entä sinun?

Mitä vaatekaappini kaipaisi kevääksi?

Rentoa, mutta tyylikästä. Helppohoitoista, mutta tavallista puuvillapaitaa siistimpää.

Kauluspaitaa.

Harmikseni en voi työssäni pitää kauluspaitoja (huoh, koska sairaanhoitajan asu), mutta jos ja kun tilaisuus tulee, puen enemmän kuin mielelläni sellaisen ylle. Kauluspaidalla on sama effekti kuin korkkareilla tai punatuilla huulilla: ryhti oikenee ja olo on huolitellumpi kuin neule tai puuvillapaita yllä :D

Keväisin navyhenkinen valkoista-punaista-sinistä sekä ne pakolliset raidat valtaavat kadut ja mielet ja syyllistyn tähän itsekin. Vaikka katuja nyt tällä hetkellä koristaakin lumen. loskan ja jään yhdistelmä ja orastava kevät tuntuu hyvinkin kaukaiselta haaveelta, huomaan muiden Pinterest-kollaaseja ja blogeja lukiessani miten nenässäni jo tuntuu kevään tuoksu ja silmät haaveilevat aurinkolasien pukemisesta.. Ai että kun viime viikolla "jouduin" vetämään Aviatorit nenälle autoa ajaessani!

Tämä Selected Femme:n kauluspaita olisi täydellisen värinen, mutta epäilen sen olevan liian "strict" tälläisen pulliaisen arkikäyttöön.

http://www.boozt.com/fi/fi/polo-ralph-lauren-women/ls-harper-shirt-w-hits_12671605/12671617?navId=5297&group=listing

Voi miten pitkään (montako vuotta?) olen haaveillut preppy-tyylin kulmakivestä, Ralph Laurenin kauluspaidasta? No siitä lähtien kun aloin lukemaan Lindan blogia :D Vaaleanpunaraidallista kauluspaitaa olen metsästänyt jo pitkään, mutta tuloksetta. Täydelliset ovat usein liian tyyriitä omaan makuuni, koska en raaski sijoittaa kolminumeroisia summia paitaan, jota käytän peruspaitoja harvemmin.

http://www.boozt.com/fi/fi/gant-clothing/stretch-oxford-solid_10282352/10282354?navId=5297&group=listing

Vaaleansinisiä paitoja multa itseasiassa löytyy parikin kappaletta eri hihanpituuksilla kaapista ja se on kyllä hyväksi havaittu ja todettu väri: vaaleansininen sopii mielestäni kaikille ja on rennompi kuin liidunvalkea, mutta siistimpi kuin vaikkapa pikeepaita ollessaan materiaaliltaan jäykempi. Tämä Gantin paita on tarpeisiini liian siisti, mutta värimaailmaltaan se juuri oikea.

http://www.boozt.com/fi/fi/polo-ralph-lauren-women/ls-harper-shirt-w-hits_12671605/12671617?navId=5297&group=listing

Tässä on sama Ralph Laurenin paita kuin yllä vaaleanpunaisena ja kyllä tämä vaan on The One: täydellisen rento raitoineen, mutta silti kauluspaita ja siisti. I like it! Harmi vain, että hinta ylittää kipukynnykseni..

http://www.boozt.com/fi/fi/united-colors-of-benetton/shirt_12911834/12911852?navId=5297&group=listing

Arjen pelastajani ja luotto-kauluspaitani on itse asiassa farkkupaita: se on helppo vetää silittämättömänäkin päälle ja on astetta siistimpi kuin puuvillapaita, muttei liian "strict" - jos tiedät mitä tarkoitan? Jotenkin miellän, että farkkupaita sopii paremmin sporttihenkiseen tyyliin kuin puuvillainen kaimansa. Ainoa ongelma ja huono puoli farkkupaidoissa on niiden yhdisteleminen housuihin: itse en voisi pukea koko-farkkua, elleivät farkkukankaat ole värimaailmaltaan erilaisia. Oma suosikkini on yhdistää mustat vahapintaiset housut, jotka ostin Vilasta saman merkin farkkupaitaan. Kunhan kevät ja loskakelit väistyvät voisin hyvin kuvitella vaihtavani mustat housut valkoisiin :)

http://vila.com/vila/jeans/vicommit-rw-coated-zip-gv/14033160,fi_FI,pd.html?dwvar_14033160_colorPattern=14033160_Black

Kauluspaidan voi pukea rennommin arkeen yhdistämällä sen boyfriend- tai reikäfarkkuihin, kun taas samaisen paidan voi heti nostaa fiinimmälle, juhlavammalle tasolle vaihtamalla farkut (kynä)hameeseen tai suoriin housuihin. Lenkkarit tai korkkarit - lennosta vaihtamalla saa itselleen luotua aivan toisenlaisen tyylin ja voisin hyvin kuvitella, että jos tekisin toimistotyötä (tai eläisin samanlaista elämää kuin amerikkalaisissa TV-sarjoissa :D) ja kävisin muodikkaasti after workeilla, tekisin useasti noin :)

Miten ennaltaehkäistä penikkavaivat ja muut kiusalliset jalka-jumit?

Kompression avulla.

Olethan jo kokeillut kompressiotuotteita? Siis niitä useimmiten kirkkaanvärisiä (lue: neon), hankalasti puettavia puristavia polvisukkia? Tai niitä pyllyn litistäviä, 3 numeroa liian pieniltä tuntuvia trikoita, jotka paljastavat auttamattomasti kaikki kurvisi (sekä niiden puuteet), mutta toisaalta myös kohottavat aika kivasti ja litistävät lihaksia.

Löysin Yle:n sivuilta hyvän tietoiskun kompressiovaatteista ja niiden hyödyistä. Teksti löytyy täältä. Lyhyesti ja ytimekkäästi kompressiovaatteet ylläpitävät sairaalamaailmasta, sekä lentomatkoilta tunnettujen tukisukkien tapaan verenkiertoa ja estävät lihaskramppeja, sekä edistävät ja mahdollisesti nopeuttavat palautumista. Etenkin alaraajat ovat alttiita väsymykselle, jolloin esimerkiksi juostessa huomaa, että ryhti huononee väsymyksen iskiessä. Kompressiotuotteet eivät lisää energiaasi, mutta auttavat ylläpitämään tehokasta verenkiertoa raajoissa, joka takaa sen, että happi kiertää kunnolla verenkierron kautta koko kroppaan, joka taasen takaa sen, että energia pysyy paremmin yllä. Energiabuustia saa siis hakea energiageeleistä, mutta jaksamista voi tukea kompressiosukilla, -säärystimillä tai sukilla.

Itse tutustuin kompressiosukkiin ensimmäistä kertaa fysiatrian poliklinikan kautta, jossa minua hoidettiin vaikeiden lihasjumien - etenkin keskivartalon, sekä niska- ja hartiaseudun - takia. Fysioterapeuttini antoi minulle lainaan Sloggin väriset (tiedättehän, harmaa-puuteriset..) t-o-d-e-l-l-a tiukat trikoot ja t-paidan, joita minun oli määrä pitää juostessani, jotta verenkierto pysyisi yllä ja estäisi näin ollen jumeja. Onnekseni tuohon vuodenaikaan oli sään pakottamana vielä PAKKO pitää muita vaatteita kompressioiden päällä, koska ne olivat kyllä ihan jäätävän rumat ja näytin lähinnä harmaalta puolialastomalta albiinolta kalsarit ylläni :'D Mutta ne perhanat tuntuivat toimivan - housut etenkin, koska pohkeet eivät kipeytyneet juoksun jälkeen ja selkä tuntui jotenkin vetreämmältä - ainakin vyötärön kohdalta, josta housut puristivat.

Seuraava kontaktini kompressiovaatteisiin oli kun ostin Vaasasta pari kesää takaperin netissä muiden ylistämät ZeroPointin sukat, eli nämä. Sukat tuntuivat jo pakkauksessa ollessaan todella tukevilta muihin, astetta halvempiin sukkiin verrattuina, ja päädyin ostamaan nämä myyjän neuvojen avulla. Myyjä vinkkasi, että mitä halvemmat sukat, sitä vähemmän kompressiota, eli hyötyä. Yber-kalliita 70 euron sukkia en kokeilumielessä halunnut ostaa, mutta näiden ZeroPointien ollessa alennuksessa (rokottivat lompakkoa ehkä 30 euron verran?) päädyin näihin. Kompromissi-kompressiot, hihii :'D

Kirkkaanpinkkejä ZeroPointeja ulkoilutettuani parin vuoden ajan säännöllisesti en voi, kuin ylistää hinta-laatu-suhdetta: ne ovat korvaamattomat! Viikko takaperin juoksin 12 km lenkin tavalliset sukat jalassa lähes lumettomilla ja tasaisilla teillä (eli turhan raskaasta alustasta en joutunut kärsimään). Lopputuloksena oli mielettömän kipeät, arat ja kramppaavat pohkeet parin kolmen päivän ajan.
Eilen juoksin vastatuulessa, lumisilla teillä saman 12 km lenkin huomattavasti nopeammin ja kevyemmin, mutta pinkit ZeroPointin sukat, sekä nämä kompressiolegginsit ylläni, eikä penikoita tai pohkeita ole kertaakaan kipristellyt, vaikka eilinen lähtökohta oli huomattavasti huonompi viime viikkoiseen verrattuna. Unen ja ravinnonmäärä oli molemmissa sama.

Kuvassa ZeroPointin legginsit, jotka ovat täällä kuun loppuun asti alessa, ja joita saa myös herkullisen pinkkeinä  täältä.

Kuva viime viikolta, jolloin asvaltti jo pilkotti. Toista on nyt kun maata peittää kymmenen senttiä paksu loskakerros :D

Mitä voin siis todeta? Että vastaisuudessa puen AINA kompressiosukat, sekä -pöksyt ylleni etenkin pidemmälle juoksulenkille suunnatessani. Ainoa huono puoli niissä mielestäni on korkeahko hinta (Tokmannin tai Stadiumin omiin merkkeihin esim. verrattuina; legginsit Stadiumilta maksavat n 20e ja kompressiot maksavat lähemmäs satasen), sekä pukeutumisen noh, mielenkiintoisuus. Näitä kamppeita ei meinaan suitsait niin vaan pueta ylle, vaan vaatteita hilataan pikkuhiljaa ylemmäs ja ylemmäs, nipistellään omaa ihoa siinä välillä ja pelätään samalla, että näille käy samoin kuin juhlasukkahousuille pari minuuttia ennen h-hetkeä. Itse en onneksi toistaiseksi ole päässyt kuin nipistelyn tasolle ;) mutta aikamoista ähkimistä näiden päällensä änkeäminen ja punkeminen kyllä on. Kompressiovaatteet täytyy, kuten istuvat farkutkin, uskaltaa ostaa riittävän, muttei liian piukkoina, jotta niistä saa tarpeeksi kompressiota irti. Itselläni on nuo legginsit koossa XS ja ne ovat juuri passelit. Toiselta merkiltä ostin S-kokoiset ja ne ovat valitettavasti liian lörpät vyötäröltä (koska ei pyllyä) ja valuvat lenkin mittaan ärsyttävän usein alas.

haha, pari vuotta vanha kuva ja edelleen lenkkeilen samoissa kamoissa :D kengät ovat ainoat, jotka olet joutunut uusimaan (ja ostin saman malliset, mutta uudemman version). Siinä sen näkee: kun panostaa laatuun, ei kokoajan tarvitse ostaa uutta. Kuvassa herkullisen pinkit ZeroPointin sukkani :)

Mutta tosiaan, en voi kuin suositella kompressiosukkia ja -housuja- etenkin pidempiä aerobisia suorituksia tekeville, mutta miksen myös seisomatyötä tekeville. Sääret pysyvät solakoina, veri kiertää eivätkä suonenvedot vaivaa. Voisiko muuta pirtsakan värisiltä sukilta pyytää? Itse olen ainakin sukillani yllämainittujen ominaisuuksien lisäksi saanut kehuja ja herättänyt hilpeyttä pinkkeine sukkineni ;) Mikäs sen parempaa kuin tuottaa ihmisille hyvää mieltä?

Astetta mukavammat popot juoksijalle. Esittelyssä Asics Gel Nimbus 16.

Olen tänä keväänä ostanut peräti kahdet kengät, joista molemmista olen ollut NIIN tyytyväinen, että ne kaipaavat mielestäni oman kehumispostauksensa. Toivon, että eritoten mieheni, joka ei näitä kenkäostoksia (tai muitakaan itse asiassa..) ymmärrä, lukisi tämän, jotta ymmärtäisi miten älyttömän hyvä investointi nämä kenkulit ovatkaan olleet ;)

Olen jo aiemmin hehkuttanut vapaa-ajan käyttöön hankkimiani Nike Rosheruneja, jotka ovat mitä kevyimmät kengät, joita koskaan elämässäni olen omistanut. Crocseihin verrattuna taitavat painaa saman verran, eli t-o-d-e-l-l-a vähän ollakseen lenkkarit. Näille en nyt tämän enempää ajatellut varata tilaa, vaan ajattelin hehkuttaa sivulauseessa aiemmin mainitsemani juoksulenkkarit, joita halusin käyttää hetken, ennekuin osaisin niitä paremmin arvioida.

Uudet juoksutossuni ovat legendaariset Asics Gel Nimbus 16. Juoksukengät uusin n vuoden-parin välein ja olen joka kerta tehnyt taustatutkimista m.m. juoksufoorumeita ja alan lehdistä testejä seuraillen ja lueskellen. Hyviä vinkkejä olen myös ammentanut blogeista.

Pohjat ovat kontrastia antaen päheän keltaiset

Monien kehujen saattelemana päädyin ostamaan viime vuoden malliset Nimbukset, jotka itse asiassa ovat elämäni ensimmäiset muun-kuin-Niken-merkkiset-lenkkarit. "Uskalsin" tehdä syrjähypyn hyväksi todetun merkin luota, koska niin älyttömän moni no kehunut ja hehkuttanut Asicsejaan taivaisiin asti. Edelliset Nikeni kävivät etenkin pidemmillä lenkeillä varpaista ahtaiksi ja päädyin siksi kokeilemaan nyt toisen merkkisiä kenkiä.

Mitäs Gel Nimbuksista sanotaan?

Juoksukengät, jotka sopivat niin neutraalille kuin supinoivallekin askeltyypille. Jalkineiden FluidRide-välipohja tarjoaa juoksijalle yhdessä kannan ja päkiän GEL-vaimennuksen kanssa loistavan vaimennuksen ja kimmoisuuden.  Ulkopohjan Guidance Line -ohjaavuusura huolehtii askelkontaktin linjasta aina lenkin viimeisille kilometreille asti. FluidFit -päällinen takaa loistavan istuvuuden ehkäisten hiertymiä (teksti lainattu täältä).

Miltä ne parin kuukauden käytön jälkeen mielestäni tuntuvat?

Lyhyesti: hyviltä. Nimbukset ovat aiempia Nikeihini verrattuna raskaammat, mutta se johtunee jo siitä, että Nimbuksissa on rutkasti parempi vaimennus kuin Nikeissäni. Kaupassa kenkiä sovittaessani mietin tovin, viitsinkö ostaa näinkin vaimennetut kengät, koska faktahan on se, että mitä enemmän vaimennusta, sitä raskaampi kenkä ja sitä enemmän jalan pikkulihakset joutuvat tekemään töitä. Vaakakupissa painoi sitten kuitenkin enemmän se, että vaimennetut kengät säästävät polviparkojani asvaltilla juostessani vähemmän vaimentavia enemmän ja nakkasin Gel Nimbukset ostoskoriin ja kiikutin kassalle.

Gel Nimbukset sitoessa jalkaan tuntee heti, että vaimennusta tosiaan löytyy ja askel tuntuu pomppiessa pongahtavalta ja kevyeltä. Nämä jalassa askel ikään kuin "bounce:aa" (sori tämä suomenkielen suppea kielivarastoni) eikä nämä jalassa tee mieli seistä pakoillaan. Lesti on Nikeä leveämpi, muttei heilu tai pyöri, vaan istuu hyvin jalkaan kunhan nauhat sitoo kunnolla (ja itse luotan vain ja ainoastaan tuplasolmuun). Kantapäässä ja päkiän kohdalla kengänpohjasta löytyy geelivaimennus, jonka kyllä tuntee ja aistii vaikkei valmistajan kuvaelmaa lukisikaan. Kenkä on luonnollisestikin "klobon" ja hieman kömpöelön tuntuinen geelityynyjen ansiosta, mutta asvaltilla juostessa se tuntuu ainakin minusta turvallisemmalta ja vaimentavammalta kevytkenkiin verrattuna. Nämä ovat geelityynyistä johtuen raskaammat kuin kevyt-lenkkarit, mutta siihen tottuu yllättävän nopeasti, enkä itse ainakaan ole huomannut että vauhti olisi hidastunut - päinvastoin juoksen samaa tahtia tai jopa hieman nopeammin näillä kuin aiemmilla kengilläni. Tiedä sitten mistä johtuu.. Uusien kenkien huumasta vaiko siitä, että uskallan pistää töppöstä toisensa eteen normaalia ripeämmin asvaltilla(kin) kun tiedän, että pohjan runsas vaimennus suojelee jalkaparkojani suurimmilta tömähdyksiltä.

Väritys on mielestäni pirteä, mutta samalla hillitty: tummanliilaa neonkeltaisella (kuvassa likomärkä ei niiiiin neonvärinen) tehosteilla. Huomatkaa myös aikuisen labbiksen mittoihin venynyt Ronttuli-koira ;)

Ulkonäöllisesti Gel Nimbukset miellyttävät silmääni: tummanliila väri sopii kaikkien värien kanssa yhteen, joten kaltaiseni esteetikkokin voi huoletta napata minkä tahansa värisen topin tai takin kaapista lenkille ilman että tarvitsee miettiä, riitelevätkö värit keskenään. Hah, tälläistä tämä kevytmielisen materialistiurheilijan elämä on ;)

Sellaisia kokemuksia minulla tähän asti Gel Nimbuksista on. Ovatko ne sinulle tutut? Minkälaiset popot sinun töppösistäsi löytyy?

New pastels in ja ajatuksia keväisestä pukeutumisesta pääsiäispupun tapaan

Pidentyneet päivät ja lisääntyvä päivänvalo, visertelevät linnut aamulla, aurinkolasit nenällä autoa ajaessa, lumen alta paljastuvat koirankakkakasat.. Kaikki kielivät lähenevästä kesästä ja sitä ennen orastavasta keväästä. JES! Tätä on koko pitkän kylmän ja tylsän talven jo odotettukin! Vaikka vuodenajat vuosi toisensa jälkeen tulevat aina samassa järjestyksessä jaksan ihmetellä, miten noista kevään ensimerkeistä jaksaa aina innostua samalla tavalla - pikkulapsen tavoin :)

Käytiin eilen Itiksessä kun ei tuo ulkoilma ollutkaan toiveiden mukaisen keväinen, vaan harmaa, sateinen ja tuulinen. Alkuperäinen syy ostoskeskuksessa käynnille oli se, että minua odotti Stockalla paketti (jonka sisältö oli harmikseni hieman liian iso, mutta onneksi vaihto-oikeus on keksitty ja uudet iki-ihanat citylenkkarit tarpeelliset käyttökengät saatiin tilattua keskustan tavaratalosta minulle, eli nyt niitä sitten odotellessa) sekä 7 vuotta täyttäneelle siskontytölle piti hakea lahja. Tulihan sitä sitten pyörähdettyä kaupoilla ihan muitakin juttuja tiiraillen ja myönnän metsästäneeni haukan lailla pastelleja. Vaikka vaatekaappini koostuu pääasiassa valkoisesta, harmaasta, beigestä ja tummansinisestä, tekee minun jokaikinen kevät mieli hankkia noiden perusvärien oheen jotain hempeää, hieman lällyä, ikäänkuin vahvistamaan uskoa siitä, että harmaidenkin pilvien jälkeen paistaa kevätaurinko (ja sen jälkeen joskus vielä koittaa kesä). Pakko tähän kohtaan huomauttaa, etten siis heitä joka keväänä ostamiani pastellipaitoja pois ensi kevääseen mennessä - toki säästän ne - mutta ne tuntuvat jotenkin katoamaan kaiken navysinisen ja valkoisen keskelle..

Suureksi ihmetyksekseni eivät kaupat pullisteleetkaan pastelleja, vaan tummansinistä ja valkoista. Navyhenkinen väritys on todella mieleeni, mutta koska kaappini jo pursuaa moista, ärsynnyin lähes kauppojen samanlaiseen tarjontaan. Henkkikselle en lähtenyt, vaikka sieltä nyt takuuvarmasti jotain pastellisia perustoppeja olisi löytynytkin, koska mieleni teki nimenomaan käyttöpaitoja - ei perustoppeja, joita tulee toki käytettyä päivittäin mutta pääosassa toisen paidan alla. Lindexistä ja Zarasta löysin toinen toistaam upeampia vaatekappaleita, mutten ollut aivan varma mitä oikeasti hain,  ja pyörin siksi silmiä ja päätäni pyöritellen ympäri Itistä. Yksikään vaatekappale ei oikein istunut haluamallani tavalla ja mitä enemmän paitoja sovitin, sitä enemmän ärsyynnyin ja masistuin: yhyy, mikään ei sovi ja syy siihen on se, että kroppani on muuttunut niin paljon. Naureskelin siinä kaiken masisteluni keskellä T:lle, että on hassua, miten nainen syyttää omaa kroppaansa jos paita ei sovi, kun mies taas toteaa, että paska paita ja sovittaa seuraavaa - miehessähän vika ei ole! :D

Jo kassalla kerran käytyäni löysinkin sitten mitä ihanimman vaaleanvihreän silkkipaidan, sekä valkoisen topin jossa oli yksityiskohtana hauskat taskut rinnalla. Voin jo kuvitella topin yhdistettynä (navyhenkisesti) punaisiin housuihin tai revittyjen vaaleansinisten boyfriend-farkkujen kera! Vaaleanvihreä paita taasen tuo mieleen pääsiäismunat ja keväiset narsissit ja on arkikäyttöön sopiva farkkuihin yhdistettynä ja hameen kanssa astetta juhlavampi. I like! Sävy oli lisäksi mielestäni täydellinen uuteen hiusväriini yhdistettynä; tummat värit yhdistettynä kalpeaan ihoon ja tummaan tukkaan kun on jotenkin.. Noh. Ei keväinen vaan pikemminkin angsti :D

Mieltä vaivaa tänä aamuna jälleen kipuileva polvi, jossa tuntuu pistävää kipua jokaisella askeleella ja pohdin jälleen, pitäisikö siihe nmagneettiröntgeniin nyt vain varata aika. Fiilistelin siksi uusia vaatteitani näin postauksen merkeissä, jotten kokoajan ajattelisi alati pidentyvää urheilutaukoani :/

Huomaatko sinä muutosta pukeutumisessasi kevään tullen? :)