Ruokailutottumukset ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Ruokavalioita, ruokailutottumuksia ja dieettejä tuntuu löytyvän nykyään joka sormelle (ja varpaalle), eikä kukaan katso sinua kysyvästi jos kerrot noudattavasti erikoisruokavaliota, vaan kysyy mitä todennäköisimmin mitä ruokavalioosi kuuluu ja miten hyväksi olosi on sen myötä muuttunut. Gluteenitonta sekä maidotonta ruokavaliota noudatettiin ennen ainoastaan terveydellisistä syistä, eli allergian takia. Nykyään nuo kaksi kuuluvat niihin muodikkaimpiin ja suosituimpiin "dieetteihin" joita ihmiset noudattavat - vaikkei heillä mitään lääketieteellistä perustetta sille ole! Mielestäni se on ok, mikäli joku kokee vatsansa voivan paremmin eliminoimalla jonkin ruoka-aineen ruokaympyrästään, mutta olen myös sitä mieltä, että karttamalla esim. viljoja kroppa helposti myös herkistyy niille ja reagoi sitten kahta kauheammin kun niitä joskus koittaa jälleen lisätä ruokavalioonsa. Nykyään ihminen, joka syö kaikkea kohtuudella, juo tavallista maitoa, syö sekaleipää ja myöntää ääneen nauttivansa enemmän maito- kuin raakasuklaasta on outo ja harvinainen ilmiö. Tämä harmittaa minua, koska koen ja uskon itse, että nykyihmisen kroppa kyllä "kestäisi" kaikki tarjolla olevat ruoka-aineet (poissuljetaan nyt allergiat), mutta päänuppi ei. Stressaamalla "iik apua mitneköhän vatsani reagoi ja kuinka se tulee turpoamaan nyt kun syön vaaleata pastaa"-tyyliin stressi mitä todennäköisimmin on turpoamisen aiheuttaja - ei pasta itsessään!

Nojoo, en nyt sen kummemmin aio ottaa kantaa toisten ruokailutottumuksiin - kaikki tehkööt parhaalla näkemällään tavalla - mutta aion sitä vastoin esitellä omat tottumukseni imperfektissä, preesensissä sekä futurumissa (vapaasti käännetty ruotsista nuo aikamuodot; jos joku tietää niille paremmat nimet, hihkaiskaa!) - eli se, mistä on tultu tähän päivään ja minne tulevaisuudessa olen suuntaamassa.

salaatti, jossa keitettyä perunaa (lempparini!), paistettua sipulia ja kalkkunaleikettä, keitettä kananmunaa ja kasviksia, sekä avocadoa

ENNEN

Lapsena ja nuorena teininä söin vapaasti AIVAN kaikkea, sen kummemmpaa kaloreista kuin makroista tietämättä. Päivän ruokiin kuului aamupala, lounas koululla, välipala ja iltapala. Perheessämme ei ollut tapana syödä päivällistä arkisin yhdessä, koska harrastukset eivät olisi sitä mahdollistaneet. Viikonloppuina kokoonnuttiin kuitenkin AINA yhdessä pöydän ääreen (paitsi isosisko E, joka oli AINA tallilla - minä samoin hieman vanhempaan ;)) syömään. Ruokavalioni oli kovin hiilarivoittoinen, eli aamulla paahtoleipää juustolla (kasviksia tsägällä kerran viikossa) ja kyytipojaksi tuoremehua pari lasillista. Koulussa söin AINA lämpimän lounaan lautasmallia mukaillen, enkä sen kumemmmin nirsoillut, vaan päinvastoin santsasin usein ja ihmettelin miksi ihmeessä kaverit vinkuivat ruoan olevan "pahaa". Minulle se maistui! Välipalaksi tankkasin kotona eineshamppareita tai Saarioisten roiskeläppää (ketsupilla!), voileipää, jugurttia tai suklaamuroja. Kaakaota tai teetä tuli litkittyä jonkin verran - etenkin vanhemmalla iällä (kunnes n 14-vuotiaana löysin kahvin). Iltapalaksi söin usein samantyyppisesti kuin välipalallakin. Karkkipäivää vietettiin lauantaina, eikä herkkuja kotona muuten syöty - vaikka niitä löytyikin! Jos torstaina teki mieli jätskitikkua, soitettiin äitille töihin ja kysyttiin, saatiinko napata siskon kanssa pakkasesta Ville Vallattomat. Jos vastaus oli kielteinen, ei otettu. Lapsuusajan suurimpia herkkujani olivat Omarit, Niiskuneidin karkkiaski, Lauantai-pussi ja suklaa. Jätskiä ja kermakakkuja santsasin myös joka kekkereillä.

Ensimmäistä kertaa muistan miettineeni kaloreita ja alkaneeni rajoittaa niiden saantia yläasteella opettajan antaessaan meille läksyksi terveystiedon tunnilla pitää ruokapäiväkirjaa viikon verran. Muistan kirjanneeni sanatarkasti joka ikisen suupalani vihkoon ja miten kauhistuin kun huomasin miten paljon "syntiä" tein ja mietin, minkälaisena possuna maikka minua pitäisi. Vihko on minulla edelleen tallessa ja olen katsellut sitä monta kertaa silmiä pyöritellen; lauantain pyjamabileissä karkkia, hilloa (!), croissanttia ja vähän pizzaa, joten sunnuntaina kompensoin ylimääräistä energiatankkaustani syömällä koko päivän aikana yhden jugurtin, voileivän puolikkaan ja nektariinin. Huh. Ei tainnut maikka tietää tai aavistaa, minkälaisen pyörityksen viaton kotitehtävä sai päässäni aikaan.
Ruokailuni oli tuosta hetkestä lähtien enemmän ja vähemmän rajoittunutta - riippuen vähän kenen seurassa liikuin, koska muokkasin syömistottumuksiani seuralaisten tottumusten mukaan. Heikkoa, mutta tyypillistä epävarmalle nuorelle.

Opiskelemaan muuttaessani söin alkuun vielä rennosti, mutta sitten.. Sitten löysin jostain puskasta idean alkaa karppaamaan - tosin omalla tavallani: kalorit minimiin, rahkaa ja sokeritonta mehukeittoa, raejuustoa maksimiannoksilla, sekä hiilarit pois, samoin rasvat. Samalla kiristin tahtia urheilun suhteen ja voitte vain kuvitella lopputuloksen. Yep, nääntyminen ja parin vuoden sisällä täysin muuttunut ulkomuoto, sekä surullinen mieli, koska mitään hyvää en enää itselleni sallinut enkä voinut nauttia mistään mistä olin aiemmin tykännyt, vaan ahdistuin jo silkasta ajatuksesta, että ensi viikolla olisi synttärit ja siellä olisi "pakko" syödä kakkua jottei kukaan (sukulainen) ihmettelisi, miksei aiemmin kakkuja rakastanut Jossu enää kakkua ottanutkaan. Keksin onneksi ratkaisun tuohonkin: kekkereillä siis otin nätisti pienen siivun kakkua, läästin sen lautasen pohjaa myöten, raavin kermat pinnasta ja selitin, etten pitänyt siitä ja vein vaivihkaa lautasen keittiöön ja raavin jämät kakunpohjasta roskiin, jottei kukaan huomaisi, etten koskaan syönyt kakku- tai piirakkapohjan "ylimääräisiä" hiilareita. Ennen tai jälkeen kakkukestien "ylimääräiset" kalorit sitten kulutettiin pois liikkumalla.
Tämä naurettava trendi jatkui jatkumistaan aina siihen asti, että paloin loppuun. Kyllä, kehtaan sanoa sen ääneen - ja myöntää ettei siitä ole edes pitkä aika!

All time favorite: kasviksia paistettuina kera aurinkokuivattujen tomaattien ja raejuuston - aahh!!

Läjä kasviksia niin lämpimiä kuin kylmiäkin, sekä fetaa ja munakas

Uunijuureksia, keitettyjä pottuja, uunilohta, saldea ja kylmä kastike

Lohi uuniin menossa kera kasviskamujen

Kaurapuuroa, sekaan marjoja, raejuustoa ja päälle loraus hunajaa ja auringonkukansiemeniä. Olethan kokeillut?

Pieni on kaunista: varrasleipää juustolla ja kasviksilla, kyytipoikana iso muki maitokahvia mökin terdellä nautittuina

Tyttökaveri T:n luona tyttöjen illanvietto: pizzaa tomaattikastikkeella, prosciuttolla ja ruocalla, vieressä mozzarella-avocado-saldea ja valkkaria. Olisin voinut itkeä tänä iltana; ruoka oli niin hyvää.

soijarouhe-punajuurilaatikkoa ja saldea, sekä seesaminsiemeniä

Spagettia (vaaleatapa vielä!) ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Muistan iänkaikkisesti kuinka turvalliselta tuntui maistella lapsuusajan suosikkiruokaa ja nauttia siitä vihdoin kun niin pitkään olin sen itseltäni kieltänyt. 

Elämäni täydellisin munakas

Tällä voisin elää: salaattia, jossa keitettyä perunaa, herneitä, vaaleata balsamicoa kastikkeena ja päällä savulohta ja seesaminsiemeniä, vieressä jälkiuunileipä Oivariinilla

Kesäaamun aamupala: alla tuorepuuroa, päälle tuoreita mansikoita ja nektariinia, sekä saksanpähkinää ja kyytipoikaan iiiiso kuppi kahvia maitovaahdolla

NYKYHETKI

Onnekseni (?) minulla on nykyään avomies, joka syö juuri niin rennosti kuin vain mies tehdä voi: kaikkea voi ja saa syödä ("miksi EI saisi?") ja makunystyrät määrittävät, mitä tänään syötäisiin - ei kalorit, makrot tai se, mitä eilen syötiin.
Nykyään syön KAIKKEA. Edelleenkin tiedostan lähes kaikkien ruokien makrot suurin piirtein ja tiedän paljonko kaloreita olen suurin piirtein päivän aikana syönyt ja miten paljon minun tulisi liikkua, jotta saisin ne "nollattua". Pyrin kuitenkin sivuuttamaan nuo mieleni möröt ja kuuntelemaan kroppaa: mitä se pyytää? Onnekseni en himoitse juurikaan perinteisiä herkkuja kuten pizzerian pizzaa, hamppareita, sipsejä tai viinereitä, vaan ennemminkin tuoretta (ruis)leipää voilla, höyrytettyjä kasviksia (aah, parsakaali!) kevyellä suolalla, raejuustoa kera pähkinöiden ja hunajan tai oikein mehukkaita omenoita (Jonagold tai yksi luomu-sortti, jonka nimeä en nyt muista on lemppareita!). Uskon tämän osittain pohjautuvan siihen, että kielsin itseltäni niin pitkään nuo edellämainitut "perinteiset" herkut niiden kammottavien makrojen takia, etten niistä (koskaan) enää pystyisi nauttimaan ahdistumatta tai asiaa jälkeenpäin pohtimatta. Osittain hyvä juttu, koska kenenkään keho ei kyllä oikeasti rasvaista pizzaa edes tarvitse, mutta toisaalta huono, koska ruoasta ei kenenkään koskaan pitäisi stressata; siitä pitäisi ammattilaisen minulle lausumin sanoin tehdä "no big deal".
Nykyään syön aamupalaa, lounasta (jonka pitää olla tukeva - ei mitään Saarioisten soppaa!), välipalan ja päivällisen (joka sekin on tukeva - ainakin monen muun mielestä), eli tasaisesti päivän mittaan. Jos ruokailuvälit venyvät liikaa, muutun kiukkuiseksi ja usein alkaa myös huimata ja tulee heikko olo. Herkkuja (niitä perinteisiä) syön kerran pari viikossa viikonloppuisin ja silloinkin kipollisen jätskiä ja pari palaa suklaata tai laskiaispullan (tai pari). Kovin makeista jutuista en edes välitä, koska makunystyräni ovat tottuneet vähäsokeriseen, enkä siksi himoitse esim. perinteistä sokerimunkkia koska saisin siitä takuuvarmasti sokerihumalan :D Ei, olen itseasiassa huomannut, ettei liika sokeri edes sovi kropalleni - etenkään maitotuotteisiin yhdistettynä! Tämän takia rakkauteni jätskiin on kaksipiippuinen, koska mieleni tekee jädeä, mutta turpoan (etenkin tavallisesta kermajädestä) kuin plussapallo ja saan kauheat ilmavaivat. Kevyempi maitojäätelö sen sijaan sopii massulleni paremmin, joten olemme siirtyneet ostamaan sitä, jotta minäkin voin syödä jätskiä hyvillä mielin ja voida hyvin myös herkutteluhetken jälkeen.
Ruokavalioni sisältää paaaaaljon kasviksia (joita rakastan ihan aidon oikeasti) ja syön niitä päivän mittaan arviolta 0,5-1 kg. Juurekset, herneet, parsakaali.. Rakastan niitä kaikkia ja voisin puputtaa niitä loputtomiin! Uunissa tai höyrykattilassa valmistettuina ja pienellä suolahippusella höystettynä, aiai.. Kermakastikkeita tai gratinointeja en kaipaa, koska haluan tuntea kasvikset OIKEAN maun, eli sen, josta oikeasti pidän.
Maitotuotteita olen hieman rajoittanut ilmavaivojen takia, mutta rahka ja raejuusto, sekä lasillinen tai pari rasvatonta maitoa päivässä. Monen mielestä aikuinen ihminen ei tarvitse maitoa niin paljon kuin ravitsemussuositukset sanovat ja olen itse osittain samaa mieltä, mutta omalla kohdallani rajoittamisen osasyy on myös se, että maito vaikeuttaa raudan imeytymistä ja minä kun kärsin matalasta hemoglobiinista, en tieten tahtoen halua hallaa itselleni tehdä. Punaista lihaa syön kerran pari viikossa lähinnä viikonloppuisin ja miehen takia. Toisinaan en syö sitä lain, enkä koe kärsiväni siitä! Päinvastoin punainen liha saa oloni tunkkaiseksi ja raskaaksi, enkä siksi sitä pahemmin syö. Raudanpuutteen vuoksi en aio poissulkea punaista lihaa ruokavaliostani täysin ja tsemppaan itseäni syömään punaista lihaa usein juuri anemian vuoksi - vaikkei mieli aina tekisikään! Kalaa pyrin syömään EDES kerran viikossa sen terveellisyyden vuoksi, mutta mieli tekisi useamminkin: rakastan kalaa kaikissa muodoissa! Kasvikunnan protskulähteistä soijasuikaleet ja -rouheet, sekä tofut, pähkinä, siemenet ja palkokasvit ovat tuttuja ja päivittäin käytössä, samoin kananmunan valkuaiset. Keltuaista syön harvoin kohonneen LDL-kolesterolin vuoksi, enkä keltuaisen koostumuksesta edes välitä - ellei muna ole täydellisesti keitetty Benedict:mäisesti.. Aah.. :P
"Syntini" on juusto, jolla voisin elää (paitsi Aura-juusto, jota inhoan!) ja jota tulee syötyä päivittäin, vaikkei ehkä pitäisi juuri tuon LDL:n vuoksi. Koska ruokailutottumukseni muuten ovat terveelliset, en koe nyt tarvetta vähentää juustonsyöntiäkään koska en sitäkään mätä kiloittain, vaan lähinnä pari siivua päivässä.
Hiilareita syön edelleen ravitsemussuositusten mukaan vähennettynä (osittain vanhasta tavasta), mutta syön päivittäin puuroa ja korvaan esim. pastan tai riisin leipäpalalla (joka ei asiantuntijoiden mukaan varmastikaan ole fiksu veto) maun vuoksi: tykkään enemmän leivästä kuin riisistä!

TULEVAISUUS

Haluan oppia syömään vielä rennommin, maistamaan rohkeasti myös niitä aiemmin karttamiani ja "pelkäämiäni" ruokia, sekä olemaan ahdistumatta ruokailutilanteesta, jota en itse voi ohjata. Edelleen saatan siis ahdistua istuessani valmiiseen ruokapöytään, ellen tiedä mitä ruoat sisältävät tai miten ne on valmistettu. Jos kasviksia ei ole tarjolla, petyn ja suutun. Kasvikset kuuluvat mielestäni joka aterialle, tykkään niistä ja ne keventävät ateriaa: voit syödä enemmän tankkaamatta ylimääräisen paljon kaloreita!
Annoskokoja minun pitäisi oppia pienentämään, mutta toisaalta tankkaan lautaselleni aina eniten kasviksia, joten kovin "paha" asia tuo annoksieni koko ei ole. Tai sinänsä on, koska täytän usein vatsani "tyhjillä" kaloreilla enkä energialla, jonka myötä jaksaisin liikkua paremmin ja tehokkaammin.

Sellaisia ajatuksia minulla on ruokailusta. Entäs sinä: miten sinä syöt, olet syönyt tai haluaisit syödä?