The day when I didn´t feel like running

Tänään se tapahtui: päivä, jolloin ei tehnyt mieli juosta. Aamupäivän vietin koneen ääressä puhelin kourassa ja manasin byrokratiaa. Soita sinne, kirjoitakin sähköposti tänne, raavi päätäsi, hengitä syvään ja laske kymmeneen: kyllä kaikki vielä hyväksi kääntyy ja muuttuu. Kai.

Tälläisiä elämäntapamuutoksia (tai miksi tätä nyt voisi kutsua?) en kyllä suosittele kellekään täysjärkiselle, mutta tilanteisiin on vain mukauduttava ja yritettävä nähdä niiden yli.

Iltaisin istun aivan liian kauan koneella ja selailen sivustoja aina tori.fi:stä Pinterestiin, juttelen siinä välissä mukavia Facebookissa ja kuolaan uutuuksia hm.com:ssa ja murehdin ja suunnittelen tulevaa - ei kyllä ole ihme, ettei iltaisin tule uni! Eheei, sen sijaan nousen joka ilta (lue: yö, n klo 00:30) tassuttelemaan hetkeksi ja mietiskelemään, jotteivät murheet ainakaan jäisi asustelemaan sänkyyni. Hetken kuluttua palaan vuoteeseen ja nukahdan kuin nappia painamalla.

Byrokratian seurassa vietetyn aamupäivän jälkeen mieleni teki raitista ulkoilmaa, muttei lenkkiä - ei kävelyn eikä juoksunkaan (!) muodossa. Urheasti kiskoin lenkkikamoja ylle, mutta mieli oli maassa: tiesin jo etukäteen, ettei minulla ollut pätkääkään motivaatiota tallustella yksinäni tietä pitkin, eikä juoksukaan kulkisi eilisen reippaan 10 km repäisyn jälkeen. Eikä liioin olisi reilua kroppaakaan kohtaan lähteä jälleen juoksemaan, kun olen maalla vietetyn 1,5 viikon aikana juossut tai kävellyt JOKA päivä.

Päästyäni pihalle sain idean: trampoliini! Isosiskoni pihassa seisoo lasten rakastama, hervoton trampoliini! A:n miehen luvalla pompiskelin innoissani trampalla, tein kuperkeikkoja ja vedin jopa kuntopiiriä ja olin yhtä Naantalin aurinkoa kun vihdoin lopetin ja läksin takaisin sisälle.

Välillä tekee näköjään hyvää poiketa rutiineistaan täysin ja tehdä sitä, mitä mieli tekee! :) Saas nähdä kellä on etureidet jumissa huomenna ;)

PS: Löysin, Kotivinkki-lehden jutusta vinkkaamana, loistavan, täysin minun tyyliseni nettikaupan, josta tulen ammentamaan niin inspiraatiota, kuin konkreettista tavaraakin (kunhan kukkaro antaa myöden, nimim. sanoin tänään heipat 2000 eurolle..)

pic from weheartit

Idag kom dagen jag än inte upplevt: dagen då jag inte ville springa.
Efter att ha suttit hela förmiddagen och skött papperskrig och byrokrati ville jag ha frisk luft och gick ut, trots att jag varken kände för att jogga eller promenera. Under min 1½ vecka här på landet har jag joggat eller gått VARJE dag och är trött på att göra det längre. Dessutom känns det fel att inte låta kroppen vila och ge den mer varierad träning, vilket jag i vanliga fall håller på med i Björneborg. Efter min 10 km jogging igår behöver kroppen få vila.
Motvilligt drog jag på mig träningskläderna och gick ut och fick en riktig snilleblixt: syskonbarnens trampolin! Med N:s lov studsade jag glatt omkring på trampolinen, övade muskelstyrka och gjorde kulllerbyttor. Med världens bredaste leende gick jag sedan hem och kände mig gladast i världen.
Och vad lär vi (och jag) oss av detta? Ibland skall man inte göra det man tänkt, utan det som känns bäst!
ps. Jag hittade en härlig nätbutik HELT i min stil, varifrån jag tänker få både inspiration, samt skaffa grejer (bara nu plånboken tillåter, hälsar den som idag pungade ut med 2000 euro..)