tisdag 17 september 2013

My m.gluteus maximus is sore. I mean REALLY sore.

Muistatteko kun keväällä sain uutta puhtia punttitreeneihin PT:ni Pian tekemän 4-jakoisen treeniohjelman myötä? Olen suhteellisen kuuliaisesti noudattanut ohjelmaa, mutta huomannut että pienet muutokset, joita olen ominpäin siihen tehnyt, ovat tehneet hyvää (tai no itse asiassa pahaa - tämä postaus on meinaan pyhitetty lihasjumeille!) ja olen löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia ja lihaksia kropastani.


Eilen oli - kuten lähes joka maanantaina - jalkapäivä. Tein seuraavaa:
Alkulämmittelyksi pyöräilin pari minuuttia salille, sekä juoksin matolla 10-11 km/h 7 min
Jalkaprässi leveällä asennolla (kelkka) 110-120-120 (uusi enkka!!!!)
Jalkaprässi kapealla (kelkka) 110 x 3
Reiden ojennus laitteessa 35 kg x 3
Reiden koukistus laitteessa 35 kg x 3
Lantionnosto 10 kg levypaino sylissä, jalat stepperin päällä 20 x 3
"Koiranpissa-asento" 15 x molemmille puolille
Reiden ojennus taakse (matolla) 15 x molemmille puolille (näitä vuorotellen)
Kyykky smithissä 20 kg 10 x3
Jalkojen nosto penkillä 20 x 3 (kyllä tärisytti..)
Pieni venyttely ja kotiin pyöräily kaupan kautta

Tänään istuin enimmäkseen töissä satulatuolilla ja tunsin joka kerta ylös noustessani, että peffani oli aivan littanan ja jumiutuneen tuntuinen.

Siinä se on: pylly, joka ei vielä aamulla ollut kipeä.. Paidan perhanakin liputtaa
Illemmalla lähdin pururadalle pikkuhölkälle, aikeinani vetreyttää eilen piinaamiani jalkaparkoja. Olisittepa nähneet liikkeellelähtöni kotipihasta: jalat painoivat miljoona kiloa ja muistutin varmasti enemmän rampaa sotainvalidia kuin nuorta, reipasta gasellimaisesti juoksevaa nuorta naista. Huhhhuh. On se treenaaminen kivaa. Loppusaldoksi onnistuin pungertamaan reilut 6 km hölkkää ja kävelin jopa lopuksi hetken, jotta todennäköisyys, että pääsen huomenaamulla sängystä ylös olisi HIEMAN suurempi.


Jag har gjort små förändringar i mitt gymprogram, som min PT Pia fixade åt mig på våren, och har därmed hittat nya muskler i kroppen. Tufft och bra yes, men jäkla ont och frustrerande. Suck.
Körde ett stenhårt benpass igår och kan knappt gå mer idag. På jobbet kände jag mig aningen styv i rumpan och bestämde mig för att dra ut på en stretchande, avkopplande länk ikväll. Ghaha, ni skulle ha sett mig då jag stegade ut på gatan: påminde mer om en krigsinvalid med amputerade ben än en frisk, ung joggerska. Lyckades med möda och besvär avverka drygt 6 km och hoppas verkligen att jag kommer upp ur sängen imorgon..

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3