Running in the woods, feeling weightless and emptying ones head

Koin sen jälleen. Pitkiksen jälkeisen euforisen olon nimittäin.

Tämä on ollut hyvä päivä aamusta alkaen: puuro maistui, työt sujuivat, onnistuin varaamaan peräti 3 eri paikkaa jossa voimme viettää iltaa työporukan kanssa, höpöteltiin ja naurettiin työkavereiden kanssa ja löysin Cittarista Malmgårdin luomuruis- sekä luomuspelttihiutaleita 0,90€ hintaan! 

 

Illalla suuntasin pururadalle ja kiersin 3 km reitin. Päätin kiertää sen vielä kertaalleen. Kolmas olisi sujunut jo rutiinilla, mutta koska vatsassani alkoi vääntää tyydyin kiertämään lyhyemmän 1,5 km reitin. Parikymmentä metriä ennen kotiporttia Garmin piippasi ranteessa: 10:05 km. Ei ihan turhaan mennyt se 1 h 5 minuuttia, vaikken kyllä lenkin aikaisista ajatuksista muista lainkaan - minä, joka yleensä ehdin kelata kaikkimaailman solmut ja murheet juostessani. 

Tänään vain juoksin. Ja olin onnellinen. Kuin taivaan lintu.

Lenkin jälkeen kaivelin kanahäkin uumenista lapaset, pipot ja heijastinliivin esiin. Että tervetuloa vaan talvi - olen valmis! ;)

Åh denna underbara känsla efter en lång länk.
Min dag har varit bra: jobbet löpte väl, lyckades fixa 3 ställen där vi kan ha samkvämskväll med arbetsgänget, skrattade och lyckades fynda ekologiska råg- och speltflingor från Malmgård från Citymarket för endast 0,90€/påse! Score!
På kvällen drog jag till spånbanan och lät benen föra. Slutsaldot blev 10:05km på typ 1h 5 min, vilket jag knappt kunde tro var sant då benen fortfarande kändes lätta och huvudet tomt. Jag minns inte ens vad jag tänkt på medan jag sprang, vilket är sällsynt; jag som alltid brukar lösa all världens problem medan jag springer.
Idag sprang jag bara. Och var lycklig. Lätt som en fågel.
Efteråt plockade jag fram vantar, mössor och reflexväst: välkommen vinter - I´m prepared! ;)