onsdag 2 mars 2016

Mitä tehdä saikkupäivänä?

Sanomattakin on varmasti selvää, että saikulla en ainakaan minä viihdy lain, vaan olisin huomattavasti mieluummin töissä. Miksi? Koska kotona alkaa jo parin päivän löhöämäisen jälkeen tuntua, että seinät kaatuu päälle. Siksi. Aika käy todella pitkäksi eikä tekemistä meinaa keksiä millään - mikä on aikamoinen ihme, koska nettihän pullistelee videoita, sarjoja ja Netflixiinkin päivittyy vähän väliä uusia jaksoja eri sarjoista, joista olen vain haaveillut. Arkisin puhisen kiukusta usein koska en ehdi katsomaan kaikkia sarjoja, joita koko loppu maailma tuntuu katsovan. House of Cards, Kardashianit - en ole elämässäni kertaakaan katsonut yhtä kokonaista jaksoa, eikä minulla ole minkäänlaista käsitystä siitä, mistä nämä sarjat kertovat. Jaa miksi en muka arkisin ehdi katsoa TV:tä ja edistää yleissivistystäni? Koska urheilu, liikunta, ulkoilu ja koira vievät aikani työpäivän päätteeksi. Niitä kaipaan kaikkein eniten juuri tässä ja nyt - juuri nyt, kun ne ovat saavuttamattomissani. Miten ajan sitten saa kulumaan täällä kotona?

Kellon tuijottaminen ei kannata, koska se ei edistä ajankulua ollenkaan. Oloni on liian levoton katsomaan leffaa keskellä päivää (leffan katsominen onnistuu minulta harvoin muutenkaan, mutta se sopii mielestäni parhaiten ilta-aikaan kun olo on päivän touhujen jälkeen raukea. Usein simahdan kesken leffan, mutta se nyt on asia erikseen ;)), ellen sitten makaa kuumeisena sohvalla - jolloin toisaalta myös torkun puolet leffasta. Sarjojakaan en saa aloitettua, koska pitkään paikallaan istuminen ei tunnu minusta oikealta ja jotenkin järkevältä - vaikka rauhassa oloilu on sairasloman syy. Vaikkei saisi valittaa niin saikuttaminen esim. kuumeen ja yleisen väsymyksen vuoksi on omalla kohdallani huomattavasti helpompaa kuin näin raaja-rampana, jolloin päänuppi "pelaa" hyvin, mutten voi purkaa energiaani tottumukseni mukaan liikkuen, koska polveen koskee. Blaah! Voitte siis kuvitella sitä puhinan määrää eilen illalla kun yritin käydä nukkumaan ja polveen alkoi sattua. Mitä jos polvessa ihan oikeasti on jotain rikki ja joudun pomppimaan kepeillä pitkään, olemaan pidempään saikulla ja mahdollisesti jopa kuntouttamaan itseäni leikkauksesta?! Hell no, mä en HALUA! Olo oli kuin turhautuneella 3-vuotiaalla (I feel you kids..) ja teki mieli heittäytyä lattialle. Eniten ärsytti se kun mies vielä isoisämäisesti totesi unisena horroksestaan, että odotetaan nyt torstaihin ja sinne ortopedin vastaanottoon ja ollaan sitten fiksumpia. Gaah!! Miten lapselliseksi sitä osaakin heittäytyä vaikka tiedän varsin hyvin itsekin, että odottaminen on nyt se järkevin ja ainut vaihtoehto minulle. Elän edelleen toivossa, että polvessa ei olisi mitään pahaa tapahtunut, mutta kunnes toisin todistetaan ja todetaan, vältän kaikin tavoin sen rasittamista.

Voi punanenää. Anyhow kevytkin ehostus tekee ihmeitä ja kuten kuvasta näkee, ei minun kevyt meikkini todellakaan mikään näkyvä ole :D Rento kauluspaita, kevyt meikki kasvoilla ja korvikset korvissa: niistä lähtee jo huomattavasti ryhdikkäämpi olo liikkeele, kuin verkkareissa kotona hengailu. Apua btw tuo hiusten väri - pitäisi taas tehdä jotain asialle! Ainakin näissä kuvissa väri on omaan makuuni ihmeen punakka. Olen varannut ajan kampaajalle huhtikuun alkuun, mutten ole varma kannattaisiko laittaa viileää ruskeaa sävyä vaiko enemmän viileitä raitoja.. Mielipiteitä?

Miten siis saan aikana kulumaan nyt kun en voi lenkittää itseäni ja/tai koiraa, touhuta, jumppailla ja hyöriä ja pyöriä ympäriinsä tapani mukaisesti?

- käyn tapani mukaan pienellä happihyppelyllä keppeineni pihalla ennen aamupalaa. Kuka olisi uskonut, että minä, joka ennen koiraa olin satavarma, etten voisi astua ovesta ulos syömättä aamupalaa, en nykyisin voi kuvitella aloittavani päivää ilman pientä happihyppelyä? Kaikken sitä kroppa ja pääkin tottuu kun on nyt lähes parin vuoden ajan ulkoiluttanut Ronjaa säännöllisesti kelistä viis jokaikinen aamu (paria hassua lukuunottamatta kun mies on erehtynyt menemään koiran kanssa ulos)

- pidän arjen aamurutiineistani kiinni, eli teen asiat kuten arkisinkin vaikken nyt töihin suuntaakaan: puhdistan kasvot, otan aamu-vitamiinit, puen päälleni, käyn ulkona, syön aamupalaa, pesen hampaat, meikkaan.. Totesin miehellekin, että meikkaa minen vapaa-/saikkupäivänä ei ehkä ole järkevää, mutta koska siitä tulee minulle hyvä olo, teen sen. En siis meikkaa siksi, ettenkö kehtaisi tai voisi käydä pihalla (woop! jossa eläkeläisnaapurimme ehkä voivat minut bongata - muita ei pihalla näe) meikittä au naturellina, vaan koska kevyesti huoliteltuna minulla on seesteisempi, helpompi olla ja minusta on kivempi katsoa peiliin ja nähdä sieltä parhaita kasvonpiirteitäni korostava naamataulu. That's why.

- luen blogeja

- päivitän omaa blogiani (kuten olette varmasti huomanneet, tupsahtelee postauksia nyt huomattavasti useammin ja tasaisemmin kuin yleensä :D). Löytyykö postaustoiveita? Nyt meinaan olisi aikaa toteuttaa niitä vaikka arkistoon asti :D

- alkuviikosta (kaksi päivää sitten) katselin ja vertailin eri talopaketteja

- nousen aika-ajoin sohvalta ylös juomaan vettä, tiskaamaan - tekemään mitä vain muuta mihin pystyn rasittamatta kinttuani kuin kököttämään koneen ääressä, koska se tunnetustikin jumiuttaa niskat ja saa aikaan kaksoisnäön

- selaan Instagramia aivan liian monta kertaa ja liian usein

- katson Youtubesta meikki- ja tukka-tutoriaaleja, jonka jälkeen suuntaan nettikaupoille kuolaamaan eri must have-tuotteita (onneksi en VIELÄ ole tilannut mitään - käy meinaan kalliiksi tämä vähintään viikon kestävä saikku :D) Siskoo, sä kun pian oleskelet tax free-alueella, etsipäs mulle tämä kulttimaineen saavuttaneen peittarin? Nettikaupoista se on TAAS loppu.

- heittelen palloa koiralle: Ronjan ulkoilutus on tällä hetkellä nyt kaikkien muiden kuin minun vastuullani ja se harmittaa minua suuresti, koska yhdessäolomme on nyt pelkästään sohvalla makoilua. En voi mennä kyykkyyn edes rapsuttamaan pikkumurmelia, mutta onneksi selkä nyt sentänä vielä taipuu niin, että pääsemme vaihtamaan aamupusut. Koen meidän jäävän paitsi paljosta nyt kun olen siipirikko ja se on myös syy siihen, että toivon sairasteluni jäävän lyhyeksi. Kaipaan koiraani ja yhteistä touhuamistamme :/

4 kommentarer:

  1. Mitä hiuksiin tulee niin vaaleita raitoja ehdottomasti! Kevättukka!

    Ja postausaiheita... Kuvia siitä unelmien talosta esimerkiksi!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Ettei vaan mene liian blondiksi? Kevät ja raidat vaan kuuluu yhteen.. Pitäisi vaan saada vähän väriä naaman ettei näytä ihan albiinolta jos tukka vaalenee :D

      Radera
  2. ois kiva jos tekisit itsestäsi jonkun postauksen, siis että kertoilisit itsestäsi jotain :D ja ronja postauksia ei ole koskaan liikaa ;) miten ois joku kysymyspostaus?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Haha ja mä kun toisinaan mietin, että horisenko tuosta koirasta vähän liikaakin :D No voisin vaikka kertoa vähän enemmän koiran toilailuista (joista viimeisin on tämä minun polvivamma-mysteerini) :)

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3