Parts of a perfect Sunday

Do more of things that make you happy :)

Only you can do it: be happy. And for God´s sake brake the rules!

Ihanaa maanantaiaamua ja aivan sydämeni pohjasta näin toivottelenkin - hymyssä suin! :)

Tein eilen jotakin, jota en tavallisesti tee, mutta joka saa minut hymyilemään edelleen (vaikka on maanantaiaamu eikä kello ole edes 7!): rikoin rutiinejani.

Eilinen juoksulenkki vaihtui pitkäksi, reippaaksi 9,1 km kävelylenkiksi. Lähdin liikkeelle heti sateen jälkeen ja lenkin loppumetreillä havahduin siihen, kuinka raikkaalta luonto tuoksui ja kuinka vehreältä kaikki näyttikään sateen jälkeen, auringonsäteiden pilkottaessa pilvien välistä. Hymyilytti tajuta, etten lenkille lähtiessäni keskittynyt muuhun kuin pulssini tarkkailuun Garminin ruudusta, mutta miten luonto lopulta oikein "herätti" minut suorittamisesta ja käski minua nauttimaan. Kannatti! (ja kyllä se syke pysyi ihan kivasti 110-120 lukemissa).

Illalla inspiroiduin Master Chefiä katsellessani ja kokkasin itselleni loistavaa kasvis-soijasuikale-couscousia, josta aion ehdottomasti kirjata ohjeen tännekkin! Olen surkea maustamaan ruokaa, mutta eilen onnistuin KERRANKIN ja nuolin lopuksi lautasen tippa linssissä ja taputin itseäni olkapäälle: hyvä minä!

Suihkunraikkaana sujahdin peiton alle, jätin läppärin alakertaan ja keskityin TV:n tarjontaan. Katsoin puoliunessa (jo mooonta kertaa nähtyä) leffaa Marie Antoinettesta ja tunsin, miten pää tyhjeni ajatuksista ja syvennyin elokuvan kauniisiin maisemiin täysin. Macaronsit, cupcakesit ja marengit, sekä tietty Versaillen upea puisto ja kaikki ihanat puvut muunsivat toki ajatukseni hempeän vaaleanpunaisiksi, mutta se oli kivaa vaihtelua ainaiselle blogien selailulle ja muiden elämien kadehtimiselle! ;)

Tänään aamulla unelmoinkin sitten puuroa ja kahvia nautiskellessani (rutiininomaisesti) pienestä karvaisesta unelmasta, josta olen unelmoinut jo pitkään. Joku päivä minä vielä toteutan sen haaveen - koska voin! :)

ps. vastaat itse omasta onnellisuudestasi pitää paikkaansa!



I all korthet: bryt rutinerna nångång - det gjorde jag igår och vaknade glad och leende som bara den även om det är måndagmorgon!
Skippade joggandet och promenerade raskt 9,1 km igår kväll, beundrade naturen och allt grönt och var förundrad över hur gott naturen doftade efter regnet.
Kockade en sjukt god och lyckad vege-soja-couscous och skall absolut dela med mig av receptet även hit. Jag är ursuel på att smaksätta och krydda mat, men igår lyckades jag äntligen och slickade tallriken (tack pappa för att du lärt detta ;))
Efter en varm dusch skippade jag datorn och tittade på filmen Marie Antoinett och drömde mig bort bland macaronsen och Versaille - ah!
Imorse började jag igen drömma om en lurvig liten dröm som jag haft länge och som jag verkligen vill förverkliga nån dag.. 
Att bryta rutiner gör gott vet ni! :)
ps. det stämmer faktiskt att det enbart är man själv som är ansvarig för sin egen lycka!

pics from google

A movie which probably caused a lot of discussions, fights and thoughts

En bäckmörk stor biosal. Prassel från godispåsar. Knaster av popcorn som krossas mellan tänderna. Flyktiga blickar mot den som sitter brevid. Ett bultande hjärta i bröstet. Nervösa fingrar som vandrar runt och som man inte vet var man skall placera dem. Plötsligt kommer den andras hand, fingrarna möts. Handen tar din i sin och plötsligt faller lugnet över salen. Låt filmen börja.

Igår kväll gick vi, jag och T, för första gången på date. Eller nåja, kanske man inte kan kalla det dejt, men vi gjorde för första gången något som många gör då de träffas för första gången: gick på bio.
Filmen vi valt ut var ingen mindre än den högt prisade inhemska komedin 21 tapaa pilata avioliitto där huvudrollerna spelas av Armi Toivanen, Riku Nieminen, Essi Hellén, Aku Hirviniemi, Hannele Lauri, Vesa Vierikko och Pamela Tola.

Filmen handlade i all korthet om Sanna (Armi Toivanen, som btw steg till plats nr. 1 på min top-lista för finska skådisar!) som filmade och följde upp par som precis gift sig och analyserade deras förhållande och äktenskap genom intervjuer och film. Utgående från materialet hon samlade in, listade Sanna upp 21 sätt med vilka paren förstörde sina äktenskap.

T konstaterade att det säkert var många par som stred efter filmen, kanske för att de kände igen sin partner och jag kunde inget mer än hålla med. Jag gillade filmen och måste erkänna att jag var ärligt talat överraskad över hur tankeväckande en finsk komedi kunde vara - filmen var ju lärorik! Det var pinsamt hur mycket jag kunde känna igen mig själv i filmens 21 sätt att förstöra äktenskapet (t.ex. uppför dig inte som en mamma), men tycker samtidigt att vi tittare kan dra nytta av filmen och lära oss av dess budskap.

Någon annan som sett 21 tapaa pilata avioliitto? Vad tyckte du?

Pimeys laskeutuu suuren salin ylle. Rapisevia karkkipusseja. Hampaiden välissä rouskuvia poppareita. Sydän pamppailee kurkussa. Varovaisia katseita vieressä istuvaa kohti, mutta auta armias jos katseenne kohtaavat. Levottomat sormet rummuttavat omaa säärtä ja miettivät mihin sijoittuisivat. Yhtäkkiä vieressä istuvan käsi lähestyy, sormet kohtaavat. Käsi sulkee itsensä kätesi ympärille. Hengitys rauhoittuu ja sydän lopettaa pampatuksen - rauha laskeutuu. Leffa voi alkaa.

Kävimme T:n kanssa eilen ensimmäistä kertaa treffeillä. Tai nojoo, treffeillä ja treffeillä, mutta tehtiin ensimmäistä kertaa jotakin sellaista yhdessä, jota monet tekevät suhteensa alkutaipaleella: kävimme leffassa.

Leffaksi olimme valinneet kotimaisen komedian 21 tapaa pilata avioliitto, jota monet olivat jo ehtineet kehua ja odotukset olivat korkealla. Pääosissa nähdään mahtavat Armi Toivanen, Riku Nieminen, Essi Hellén, Aku Hirviniemi, Hannele Lauri, Vesa Vierikko ja Pamela Tola). Leffa kertoo, pähkinänkuoressa, Sannasta (Armi Toivanen, joka leffan myötä nousi suosikki-näyttelijöideni kärkeen!) joka tutkii vastanaineita pariskuntia ja heidän parisuhteitaan, analysoiden heidän onnellisuuttaan kuvaten ja haastatellen heitä. Analyysiensa perusteella Sanna onnistuu listaamaan 21 tapaa, joilla pariskunnat pilaavat avioliittonsa.

T totesi, että aika moni pariskunta taitaisi riidellä tai ainakin keskustella rakentavasti kotona leffan aiheesta jälkeenpäin. Itse uskon samoin ja suorastaan hävettää myöntää, että tunnistin itseni aika monesta listan 21 tavasta, joilla avioliitto pilattiin (esim. älä holhoa). Olen todella (positiivisesti) yllättynyt siitä, että leffan sisältö olikin niin opettavainen: se uskalsi paljastaa todellisuuden ja ne tavat, joilla varmasti moni suomalainen avioliitto tai parisuhde ajetaan karille. Vaikka Sannan analyysin tulokset eivät olleet mitään uutta, oli mielestäni todella hyvä kuulla (tai noh, nähdä) ne mustana valkoisella. Päivän selviä juttuja kun ei aina tahdo muistaa tai nähdä.

Löytyykö sieltä kyseisen leffan nähneitä? Mitä pidit? 

pics from google

Haha, you won´t believe this one ;)

Med ett brett leende på läpparna tänker jag avslöja följande nyhet för er: jag slog igår ett personligt rekord - i att kolla filmer!

Jag hör till gruppen "kan inte sitta stilla en hel dag"-människor och brukar som bäst sitta med laptopen i famnen, ha telefonen i handen, titta på TV och lyssna på radio på en gång - och det kallar jag "to do nothing". Trots att jag ursprungligen tänkt låta bli att göra några nyårslöften bestämde jag mig för att under år 2013 lära mig att downshifta, ta det lugnt och inte stressa så mycket. Visst gör stress och press gott ibland, men jag tycker det är synd att jag t.ex. inte kan tillåta mig själv att bara slappa en hel söndag (ifall att det känns som att jag vill göra det - det är ju inget måste heller!). 

Efter att ha sovit härligt länge på söndagsmorgonen (berodde visst delvis på att jag varit ute på ett par med söta K) bestämde jag mig för att denna söndag skulle bli en slapp-söndag. Vi började med att kolla en film (oh gosh jag har redan glömt vilken!) sida vid sida på soffan medan jag åt morgonmål. Medan tog T en tupplur drog jag ut och jogga i kölden och ojojoj så skönt det var att komma hem efter mina ca 5 km/30 min, ta en varm dusch och sedan krypa in under täcket och kolla musikalen Hairspray. Efter att ha värmt resterna från gårdagens middag lade vi oss åter på soffan och kollade scifi-filmen Thor (alltså någonting som definitivt inte hör till min favoritgenre, men som var underligt okej), American Pie The Reunion och första delen av Putous som visades på TV på lördagen.

Jag har ärligt talat ALDRIG sett så mycket på TV under en dag som jag gjorde igår, men osch så skönt det egentligen kändes - gotta admit! Utvilad och laddad inför en 6 dagars arbetsvecka, vilken inleds med kvällstur idag - det är vad jag är. Ha en bra måndag!

Still a little sleepy..

Leveä hymy huulillani aion nyt tehdä oikein jymypaljastuksen: eilen tein henkilökohtaisen ennätyksen - leffojen katselussa!
Kuulun kastiin, jota voisi kutsua ikiliikkujaksi: parhaillaan istun läppäri sylissä, TV auki, kännykkä kädessä ja radio päällä ja "rentoudun". Alunperin olit ajatellut, etten tekisi yhtäkään uuden vuoden lupausta, mutta pienen pähkäilyn jälkeen olenkin tullut toisiin ajatuksiin: tavoitteeni vuodelle 2013 voisi hyvinkin olla se, että opettelisin rauhoittumaan. Stressi ja pieni paine tekevät ajoittain itse asiassa hyvää, koska silloin hommat hoituvat, mutta vastapainoksi niille olisi kyllä todella hyvä osata rauhoittua esim. vain syljeskelemään kattoon (jos siltä tuntuu) kokonaisen sunnuntain ajan.
Herätessäni eilen aamulla tooodella pitkien yöunien jälkeen (taisi johtua siitä, että kävin K:n kanssa "parilla" lauantai-iltana - kiitos vielä!) päätin, että tästä sunnuntaista tulee n.s. laiskottelupäivä. Päivä lähtikin käyntiin aamupalan ja leffan (en kuollaksenikaan muista vain minkä..) merkeissä T:n kyljessä sohvalla. Tämän jälkeen suuntasin itse ulos pakkaseen hölkkäilemään T:n ottaessa nokoset ja voi jukranpujut kuinka ihanaa oli käydä n 5 km/30 min lenkin jälkeen kuumassa suihkussa ja sujahtaa peiton alle katsomaan ihanaa musikaali-Hairsprayta. Eilisten jämien lämmityksen jälkeen suuntasin jo takaisin sohvalle kainaloon katsomaan scifi-leffa Thoria (yllättävän hyvä ollakseen scifi-leffa, joista en yleensä perusta pätkän vertaa!), American Pie The Reunioina sekä lauantai-illan Putousta.
En totta puhuakseni KOSKAAN ole katsonut niin paljon TV:tä kuin eilen, mutta kylläpä teki hyvää: täysin levänneenä ja rentoutuneena onkin sitten hyvä aloittaa 6 päivän työviikko. 
Ihanaa maanantaita sinulle! 

A little disabled, still so happy

Så fick jag åter vakna och inse att solen lyser från en klarblå himmel; en perfekt orsak att vara på gott humör hela dagen alltså!

Sol, bilskjuts med mannen i mitt liv, pappa,  och gym - great!
Aurinko, autokyyti elämäni miehen, iskän, kanssa sekä sali - mahtavaa!

Nåja, kanske jag skall avslöja att mitt liv inte är en enda dans på rosor, trots att jag fortfarande svävar omkring på mina ljusröda små Mumin-moln efter lördagens Helsinki City Run. Igår när jag skulle gå ut och gå med syster E:s hundar Eve och Ylva märkte jag hur det stack till i vänstra foten och ju fler steg jag tog, desto värre blev det. Medan jag tittade på The Police Academy 1 (vilken jag säkert sett närmare 30 ggr under min livstid, kan typ alla repliker utantill och fortfarande skrattar så jag håller på att kikna) försökte jag stretcha och snurra på vristerna i hopp om att smärtan skulle gå om.

Icke, sa Nicke. Dagen inledde jag med att åka till gymmet, men utan vidare framgång då jag varken kunde gå ordentligt eller stöda på vänstra foten eller spänna magmusklerna alls p.g.a. smärtan i vänster sida vid revbenen (vilken jag redan hade innan Racet). Snacka om att vara handikappad, men sissi och trots att försöka träna. Det gällde bara att vara kreativ..

Efter gymmet bjöd jag mig själv på lunch på Unicafé (eftersom jag tydligen slösat slut på kreativiteten på gymmet) och njöt av att få sitta i lugn och ro och bläddra i dagens Metro-tidning och försjunka i bilagan om Rättvise-märkta produkter, vilken jag fann tankeväckande.

På hemvägen haltade gick jag via Kampen och Bianco (klik!) bara för att kolla ifall deras utbud skulle innehålla ett par ljusa klackskor, vilket jag saknat i min garderob redan länge och som jag kommer att ha användning för i sommar. Hyllorna var fyllda av mockasiner, svarta klackskor, sandaler med tjockt botten - och ett par ljusbeigea klackskor med platå under tån! Typiskt mig fanns förstås inte min storlek (38, vadå vanligaste skostorleken bland finska kvinnor..) i hyllan, men biträdet lovade kolla ifall ett par skulle finnas i någon annan Bianco. Plötsligt hittade hon ett returnerat, ensamt par i en låda i bakrummet och tro eller ej, men i storlek 38, vilken satt som smord på mina fötter! Ibland är jag bara så säker på ödet, men tvivlar på karma: jag har väl inte gjort något duktigt heller?

Väl hemma gällde det att slänga igång bykmaskinen, koka kaffe och paketera in vänstra foten. Trots att foten är sjuk är jag fortfarande nöjd, glad och lycklig över min prestation. Lycka är små ting...

Dauerbindan är både för bred och för lång, men jag hoppas den hjälper ändå.
Dauersidos on liian pitkä ja liian leveä, mutta ehkäpä se silti ajaa asiansa.

Viuuu! Kropassani jyllää edelleenkin sangen hyvä fiilis lauantaisen Helsinki City Runin jäljiltä. Olen todella tyytyväinen suoritukseeni - varsinkin kun aikani oli huomattavasti parempi kuin olin odottanut. Aamusta asti paistanut aurinko ei toisaalta ole vähentänyt hyvää fiilistä pätkääkään - viiiiiuuuu!
Muttahei, jotta meno ei menisi liian siirappimaiseksi täytyy minun myöntää, ettei elämäni nyt pelkkää ruusuilla tanssimistakaan ole: eilen illalla kun olin lähdössä kävelylle siskoni E:n koirien kanssa havahduin kipuun vasemmassa jalassani. Mitä enemmän askelia otin, sen enemmän kipua tunsin. Kakka.
Illalla yritin pyöritellä nilkkoja ja venytellä, jotta niveleni vetristyisivät ja elin toivossa, että kipu katoaisi. Pah ja hah - heti aamusta sängystä noustessani tiesin, että olin väärässä. Läksin silti reippaasti aamulla salille, mutta jouduin soveltamaan tekemisiäni aika lailla kun olen tällä hetkellä puoli-rampa sekä vasemman jalan, että kyljen takia. Sitkeä sissi mikä sitkeä sissi, eikö?
Lounaan tarjosin itselleni tänään Unarissa, koska en yksinkertaisesti jaksanut kehitellä ruokaa itsekseni. Sen sijaan istuskelin kaikessa rauhassa lounastamassa mega-salaattiani lukien päivän Metro-lehden liitteestä Reilun Kaupan-tuotteista (joka herätti päässäni ajatuksia..).
Kotiin linkuttaessani kävellessäni poikkesin Kampin kauppakeskusken kautta ja suuntasin Biancoon tsekkaamaan, josko heidän valkoimastaan löytyisi jo kauan etsimäni täydelliset nudet korkkarit. Hyllyillä lojui niin mokkasiinejä kuin paksupohjaisia sandaaleja - sekä ne etsimäni nudet korkkarit! Kaipaamaani kokoa (38, eli suomalaisten naisten yleisin kengänkoko) ei tietenkään löytynyt, mutta kuin ihmeen kaupalla myyjän tsekkaillessa koneelta josko muista myymälöistä löytyisi kokoani löytyikin takahuoneesta laatikko, jossa juuri oli ne kaipaamani 38! Hihkuin innosta ja vingutin Visaa hymyssä suin. Välillä uskon kyllä kohtaloon, mutta mitä ihmettä olen tehnyt oikein että mulla kävi tälläinen tuuri?
Kotiin päästyäni heitin koneellisen pyykkiä käyntiin, keitin kahvia ja paketoin jalkani. Vaikka jalka nyt kipuileekin hyräilen silti onnesta - eihän nyt yksi jalka tätä fiilistä kaada! Ilo on pienestä kiinni, eikö? :)

Another silent weekend

Så är det åter söndagskväll och veckan och veckoslutet är bakom. Mitt veckoslut var tyvärr stillsammare än jag önskat, men åtminstone har jag kopplat av och laddat batterierna ordentligt.

På fredagen var jag tillsammans med T till Motivus i Kampen på BodyCombat. Ojojoj så jag har saknat boxningen och fiilisen man får på gympassen, trots att man tränar och på sätt och vis tävlar bara med sig själv. Ändå känner man samtidigt en viss gemensamhet med de övriga jumpparna och kämpar tillsammans med dem mot målet (eller slutet av passet..). Jag visste inte riktigt om jag skulle tolka mig själv som övermodig, men trots att svetten droppade av mig när passet tog slut kände jag mig inte alls lika utmattad och trött som tidigare. Visserligen tycker jag att ledaren inte drog ett lika tungt pass som jag var van vid på Sats i Gräsviken. Men innerst inne inbillade jag ju mig att min kondtion blivit bättre och att det var orsaken till att jag orkade så bra. Hah.


Senare på kvällen var vi med J och kollade den finska komedin Varasto (klik!), vilken jag varmt kan rekommendera för alla: jag skrattade så att jag ibland riktigt skämdes, torkade tårar från ögonvrån och skrattade igen - en verkligt sevärd film, trots att den knappast haft en allt för hög budget.

I övrigt har jag läst, nätshoppat (utan att ännu klicka hem någonting, men kanske det sker ännu senare ikväll.. Har fått pippi på färggranna kläder, vilka för tillfället lyser med sin frånvaro i mitt klädsåp), umgåtts med familjen och ätit. Mest ätit. Lösgodis, frukter, bröd, fastlagsbullar med grädde och sylt... Och det känns. Ugh. Kvällsmålet idag fick därför följa en litet lättare linje: morotsstavar med dipp - och gott som tusan!

Inkommande vecka borde jag lägga i turboväxeln med examensarbetet, eftersom jag sedan åter skall ut på praktik, vilket för tillfället inte känns lockande över huvudtaget.. Underligt nog lockar examensarbetet faktiskt mer än praktikfältena!


Taas on sunnuntai-ilta saapunut ja omalta osaltani turhankin rauhallinen viikonloppu tullut päätökseen. Ohjelmaa ei juuri ole ollut, mutta olenpahan aikankin lataillut akkuja ja rentoutunut kunnolla.
Perjantaina kävimme T:n kanssa pitkästä aikaa Motivuksella Kampissa BodyCombatissa. Ai että miten olen ikävöinyt sitä yhteisöllisyyden tunnetta ja me-henkeä, mikä ryhmäliikuntatunnille syntyy, vaikka siellä treenataankin yksikseen. Ihmettelin hieman, mutta vaikka hiki valui noroina ihoni pintaa pitkin tunnin loputtua ei ollenkaan ollut sellainen fiilis etten enää jaksaisi liikuttaa jäsentäkään (mikä siis oli kovin tuttu fiilis silloni kun kävin Satsilla Ruoholahdessa Combatissa). Uskoisin että ohjaaja veti kevyemmän treenin, kuin mihin olin tottunut, mutta tietty toivoin salaa että fiiliksen syynä olisikin parantunut kunto! Thih.
Illalla kävimme J:n kanssa vielä katsomassa mahtavan suomalaisen komedian, Varasto:n, jota haluan lämpimästi suositella kaikille. Itse nauroin kippurassa koko leffan läpi (välillä oikein hävetti kun hekottelin niin kovaa..), pyyhin pari kyyneltä silmäkulmasta ja nauroin taas. Älyttömän hyvä leffa, varsinkin kun ei sen teossa varsin suurta budjettia ole ollut käytössä.
Muuten viikonloppu on kulunut perheen kanssa ja syödessä. Irttareita, laskiaispullia, hedelmiä, leipää.. Ugh, ja kyllä tuntuu. Siksi teinkin tänään iltapalaksi astetta kevyempää safkaa: porkkanapaloja ja dippiä - nam!
Huomenna pitäisi aloittaa todellinen loppurutistus opparin kanssa, sillä nyt lähtee viimeinen viikko käyntiin kun sitten sitä seuraavana viikkona on taas harjoittelujakso tiedossa.. Ihme kyllä opparin kirjoittaminen maistuisi tällä hetkellä paljon paremmalta kuin työharjoittelu..