..because I'm happy

Heippahei! Mitä kuuluu?

Oman elämäni Batman by Zoe Karssen

Bloggailutahtini on viime aikoina hidastunut entisestään ja huomaan miten postaustahti hidastui liki heti kun T asteli elämääni ja aloin hänen Facebookvaimokseen. Toisaalta muutto Porvooseen, säännölliset työajat sekä suht. runsas ja aikaavievä urheiluharrastus tuntuu syövän kaiken aikani ja kun noiden lisäksi pitäisi vielä ehtiä pyykätä, tiskata, siivota ja nukkuakin, tuntuu aika yksinkertaisesti loppuvan kesken. Toisaalta voi myös olla, että olen vihdoin (!) tajunnut, ettei postauksia kannata vääntää joka päivä ja pahvinmaku suussa "keksiä" kirjoittamista. Nykyään postaan silloin kun jokin mielestäni julkaisun arvoinen aihe pompsahtaa mieleen. Blogi toimi ennen päiväkirjana, mutta myös yhtenä parhaista ystävistäni, jolle kävin kertomassa tunteistani ja ajatuksistani kun olin yksinäien; aina kun ei sitä oikeata ystävää ollut saatavilla tai lähettyvillä. Elämäni tuntuu nykyään liki "täydeltä" (kuulostaisi paremmalta käyttää englannin complete-sanaa, mutta yritetäänpäs pysytellä yhdessä kielessä) ja palaset tuntuvat tippuneen paikalleen: on perhe, on ystäviä, on poikaystävä, on hyvä työpaikka, kaunis koti ja selkäongelmaan tuntuu vihdoin löytyneen syy ja siihen etsitään nyt kuumeisesti ratkaisua. Asenteeni elämään tuntuu jotenkin muuttunen todella paljon kuluneen puolen vuoden aikana ja huomaan, miten olen alkanut arvostamaan omaa terveyttäni yhä enemmän. Enää kroppa ei ole pelkkä piinattava osa, vaan pikemminkin arvostettava osa minua, eikä sitä sovi kohdella kaltoin, vaan sitä on kohdeltava hyvin ja nätisti.

Mitkä silmäpussit? Silmänympärysvoide ei ehkä ois pahitteksi.. Suosituksia?

Tästä päästään aasinsiltaa pitkin kahteen tällä hetkellä kovasti hehkuttamisen arvoiseen uutiseen:

a) ravintola Pokhara Porvoon keskustassa: jumalaisen hyvää nepalilaista ruokaa, ihastuttava kokki ja tarjoilija sekä hyvä ja nopsa palvelu, hinta-laatu-suhteeltaan hyvä ja vain kivenheiton päässä kotoani. Kyllä - tänne eksyn pian uudestaan! ;)

b) PT. Noniin, vihdoin minultakin löytyy tälläinen. Palkkasin entisen luokkatoverini tsekkaamaan tekniikkani salilla, sekä urheilumääräni ja teki minulle sotasuunnitelman. Saliohjelma muuttui kerta heitolla ja noudatan nykyään 3-jakoista ohjelmaa jossa teen 4 sarjaa jokaista ja pyrin lisäämään painoja jokaisella sarjalla, lenkkeilen maks. 2 kertaa viikossa ja pidän mielellään 2 lepopäivää, jotta ehdin palautua. Lepopäivinä saan käydä hissukseen kävelemässä, mutta niistä täytyy pitää kiinni. Uuden ohjelman saatuani huomasin huokaavani helpotuksesta: onpa turvallinen olo kun joku tuntuu valvovan treenaamistani. Myönnän, että treenaamiseni viime aikoina muuttui aikamoiseksi vastentahtoiseksi puurtamiseksi ja pakkopullaksi ja harrastin sitä (osittain) pakosta - en hyvän olon saavuttamiseksi. Nyt kun saan ihan "luvalla" höllätä pari kertaa tuntuu salille meno paljon kivemmalta ja aikaa tuntuu vihdoin löytyvän muuhunkin kuin pelkkään salille iltaisin pyörimiseen. Tuloksia pyrin pikkuhiljaa saavuttamaan hyvää tekniikkaa noudattaen ja tavoitteinani ovat siis vahvempi keskivartalo, parempi kehonhallinta ja pyöreämmät muodot.

c) puhelinlankaponnarit 3kpl puhelinlangan näköisiä ponnareita hintaan 5,90e. Eivät tapa tai katko hiuksia, ovat toki hölmön näköisiä mutta saavat hiirenhäntäponnarinkin runsaamman näköisiksi ja mahdollistavat ponnaripäivät astetta useammin (mikäli sattuu olemaan huono tukkapäivä useammin siis..)

Tänään ohjelmassa lukee sali, mutta koska heräsin äly-aikaisin aamulla ja olo on nuutunut ja tiedän, etten jaksaa painaa sata lasissa salilla, siirrän saleilun huomiseksi ja lähden kävelylle. Selkä on edelleen väsynyt maanantaisen maastavedon jälkeen ja aion antaa lihasten nyt levätä ja palautua liikkumalla kävellen - juosta ehdin viikonloppunakin!

Mitä siellä puolen ruutua kuuluu? 

Hej guys - läget?

Jestas så långa bloggpauserna på sistone har blivit; jag har helt enkelt inte tid längre! Förr - speciellt innan jag flyttade till Borgå - fyllde bloggen ett tomrum inom mig, då jag inte hade någon att anförtro mig åt och vägrade gråta över att jag kände mig ensam åt dem som satt här i hemmatrakterna. Speciellt efter att T stegade in i mitt liv känns mitt liv liksom komplett: jag har familj, vänner, en pojkvän, bra arbetsplats som jag trivs på, samt hälsan (så gott som i behåll - lösningen till mina ryggproblem verkar småningom hittas, liksom också lösningar till dem!). Mitt enda problem är tiden, som inte verkar räcka till då jag utöver de tidigare nämnda skall hinna med vardagliga sysslor som disk, byk och sova. Suck. Eller så prioriterar jag helt enkelt annorlunda än tidigare?

Whatever vill jag nu (på tal om träden) berätta om två grejer som förgyller mitt liv:

a) restaurang Pokhara i Borgå centrum: underbar nepalesisk mat, otroligt hjärtlig, god och snabb service samt valuta för pengarna. Åjah - skulle jag täckas, skulle jag slicka av tallriken hos dem bara för att få i mig även de sista dropparna av såserna ;)

b) PT. Yep, nu har ÄVEN jag en egen PT. Förra veckan hade vi en första träff med min f.d. klasskamrat som skolat sig till PT. Hon fixade ett nytt träningsprogram åt mig, samt kollade igenom min teknik. Nu tränar jag 3 ggr i veckan på gymmet, springer max 2 ggr samt skall sträva till 2 vilodagar. Det känns så otroligt skönt och liksom avkopplande att en utomstående håller i trådarna för mitt tränande och både piskar på, men också påminner och "ger lov till" vila. Mitt mål är nu en starkare "mellankropp", bättre hållning och rundare former.

c) telefonsladdshårsnoddar. Hårsoddar som ser ut som en gammaldags telefonsladd, skadar inte håret, får även den tunnaste råttsvans-ponnysvansen att se tjockare ut och tillåter en ponnysvans-dag oftare än hittills (ifall man råkar vakna med bad hair-day är ponnysvans ofta lösningen..)

Idag står det "gym" på schemat, men eftersom jag vaknade löjligt tidigt och känner mig aningen hängig och vet att jag inte kan ge gärdet till max. på gymmet tänker jag gå ut och promenera i stället. Ryggen är fortfarande trött efter måndagens MaVe, liksom också benen, varför jag tänker unna dem en rask promenad framom jogging, vilket min PT sa är allt annat än avkopplande för benmusklerna, trots att man joggar lugnt Woops.. Tydligen kan även en gammal hund lära sig sitta ;)

Hur mås det på andra sidan rutan?

Let it rain, let it snow - after my visit to the candyshop I´m more than prepared for it all! May I present: my new Haglöfs is here!

Muistatteko vielä kun blogit noin vuosi sitten pullistelivat "kattokaa mun ostoxiiii"-postauksia? Bloggaajat esittelivät vuoronperään ostoksiaan - aina kynsilakoista merkkilaukkuihin ja hiuspinneihin. Kulutustottumuksia ihmeteltiin suureen ääreen, bloggaajia moitittiin rahan haaskauksesta, sekä siitä, että postaukset tartuttivat ostointoa lukijoihin, jotka sitten kärsivät yksi toisensa perään maksuhäiriöistä ja -vaikeuksista.

Ostos-postauksia näkee tänä päivänä todella harvoin - tiedä sitten johtuuko se kovasta kritiikistä vai ovatko ihmiset vähentäneet shoppailua (hah, viimeiseen en usko itsekään..), mutta nyt aion olla oikea vastarannan kiiski ja hehkuttaa - kyllä - HEHKUTTAA loisto-jymy-yyber-jees-löytöjä, jotka tein äsken Stadiumissa. Rahaa paloi, mutten kadu ostoksia pätkääkään: fiksuja, tarpeellisia ostoksia on kiva tehdä ;)

Monta vuotta minua uskollisesti palvellut Helly Hansenin Goretex-takki ei enää pitkään aikaan ole - suoja-aine-käsittelystä huolimatta - ole ollut kovin vedenkestävä ja olen katsellut sillä silmällä seuraajaa takilleni. Saatuani säähköpostia Stadiumista, josta saisi 20% alennusta kaikista - myös alennetuista - tuotteista, klikkailin itseni oitis verkkokauppaan ja meinasin tipahtaa tuolilta kun etusivulla komeili Haglöfsin Goretex-takki. Kokemusteni perusteella fakta on se, että hyvistä (ulkoilu)vaatteista tarvitsee maksaa hieman enemmän, koska hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä. Olin kuin pikku-hamsteri jouluaattona kun klikkailin ostoskoriin vaaleansinisen yksilön ja pidin peukkuja, että S olisi sopivan kokoinen. (toim.huom: samalla ihmettelin kyllä ääneen, miten pieniä kokoja KERRANKIN oli vielä jäljellä; ne kun yleensä loppuvat ensimmäisinä aleista).

Tänään sain sitten puhelun Stadiumista, että takkini oli saapunut. Tilaaminen verkkokaupasta oli kätevää, maksun sai suorittaa verkkopankin kautta (suosikki-vaihtoehtoni) ja postarit sai ilmaiseksi, kun valitsi noutopaikaksi myymälän. 
Porvoon Stadiumiin astellessani päätin tehdä pika-kierroksen ennen kassalle menoa ja se, noh.. Koitui kohtalokkaaksi. Matkalla kassalle syliini eksyi takin värien kanssa yhteen sopiva The North Facen microfleece 20€ (tälläistä olin ajatellut toivoa joulupukilta, koska se on olennainen osa talviliikkujan vaatevarastoa) sekä SOC:n ohut tekninen kauluksellinen (!) urheilupaita 25€ (jollaista olen etsinyt jo pitkään, mutten ole raaskinut haaskata 50€ moiseen pelkän logon vuoksi). Ainiin! Löytyihän paitojen ja takin seasta vielä perus-kortsupipo mustana 9,90€ (joka minun piti hankkia jo viime vuonna..).

Iso huppu - puhdasta rakkautta

Kassalla nauroin myyjälle, että nyt en kyllä katsele enää mitään, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen löytöihini koska ne olivat kaikki todella tarpeellisia (KERRANKIN!) ja sain vielä kaikista 20% alennusta. Melkin kuin rahaa tallentaisi pankkiin ;) Nyt kaapistani löytyy täydellinen varustus loppusyksyn ja talven urheiluhetkiä ilostuttamaan ja piristämään. Olen sen verta materialisti ja hölmö, että koen urheilun huomattavasti mukavammaksi, jos saan tehdä ja harrastaa sitä näteissä, mukavissa tamineissa :)

Onko siellä puolen ruutua tehty hyviä löytöjä viime aikoina vai odottellaanko sielä vielä (fiksusti) veronpalautuksia?

Minns ni hur bloggarna för ungefär ett år sedan ännu var fyllda med "titta vad jag har köpt"-inlägg? Ju mer kritik bloggarna fick för att de påstods provocera folk att köpa mer än de klarade av att betala och fick anmärkningar, desto mindre blev inläggen till antal. I dagens läge ser man dem knappt alls och huruvida det beror på att bloggarna blev utsatta för en sådan tusans kritik-storm eller att blogganra har minskat på konsumtionen (ghaha, det senare tror ja inte på för 5 penni heller ;)). Och hör och häpna, men nu tänker jag gå emot massan och presentera med STORA bokstäver fynden jag gjorde i Stadium idag och vara stolt över dem, trots att jag spendera en hel del pengar på dem.
Min blå Goretex-jacka av Helly Hansen har varit mig trogen i flera år, men har tyvärr förlorat sin förmåga att hålla vatten redan sedan ett par år tillbaks, varför jag har letat efter en ny redan ett tag. Problemet har varit att jag inte har hittat en som är av tillräckligt bra kvalitet till ett rimligt pris. Åtminstone enligt mina erfarenheter, så går kvalitet och pris hand i hand då det gäller sportutrustning och det lönar sig att satsa en femma till om man vill ha ett plagg som håller i flera år. Så gissa bara hur glad jag blev då jag fick e-post från Stadium, som erbjöd 20% rabatt på alla - även rabatterade - produkter. Hastigt klickade jag - ivrigt hoppandes på stolen - hem en goretex-jacka från inget mindre än Haglöfs - något som jag bara vågat drömma om! Att de dessutom ännu fanns jackor kvar i storlek S höll ja som ett tecken från ovan: denna jacka måste jag bara ha!
Jag valde att spara fraktkostnaderna och valde att avhämta jackan från Borgå Stadium. Innan jag hämtade jackan från kassan gick jag ett (ödesdigert) varv runt i butiken och gjorde grymma fynd: en microfleece från The North Face (som jag tänkt önska i julklapp och som är ett måste för den som rör sig utomhus på vintern) för 20€, en tunn löpartröja i tekniskt material från SOC 25€ (något jag letat efter redan länge, men vägrat betala typ 50€ för) samt en basic svart mössa (som jag redan skulle köpa förra året..) för 9,90€. 

My "ahaas" for today

Ajattelin esitellä teille oivalluksia, joita olen oivaltanut/tajunnut/älynnyt/kokenut päivän aikana:

Tänään on tasan 3 kuukautta jouluaattoon

Vaihtelun vuoksi tekee hyvää hölkätä salille pyöräilyn sijaan: saa raitista ilmaa, sekä alkulämpän kaupan päälle

Helsinki 2012

Kotitekoinen ruoka yksinkertaisesti on h-y-v-ä-ä

Suihkuhetken kruunaa kookoksentuoksuinen suihkugeeli

Pelkään pahoin, että sorrun jossain vaiheessa kokeilemaan ripsienpidennyksiä menetettyäni hermoni täydellisesti aamulla ripsaria levittäessäni. Hemmetin paakkuuntuva maskara!!

pic from google

Seppälä on tehnyt aivan mielettömän muutoksen todella positiiviseen suuntaan: hitsi miten makeita biker-bootseja, lämpöisiä lapasia ja ihania neuleita..

pic from google

Olen niiiiin jälkeenjäänyt: printti-teepparit ovat olleet muodissa koko loppukesän/alkusyksyn ja nyt kun vihdoin sytyn niille, ei niitä enää ole kaupoissa tarjolla :/

Idag tänkte jag presentera grejer som jag insett under dagens lopp:
 Det är exakt 3 månader till julafton
Om man joggar till gymmet får man både frisk luft och uppvärmning på köpet
Hemlagad mat är g-o-t-t
Duschgel med doft av kokos ger lyxkänsla
Seppälä har genomgått en rejäl facelift: shit så snygga bikers och tröjor de har!
Jag är så efterbliven när det gäller mode: t-skjortor med print har varit i mode hela början av hösten och nu när jag äntligen insett att de är tuffa är de redan slutsålda :/

We´re in the army now..

Hmpf, just snyggt att jag blev SÅ inspirerad av vårens mode och kläder under helgen, då det snöat som mest. Suck. Kommer våren någonsin? Orkar inte mer klä mig i 30 lager kläder, tunga vinterjackor och -skor och vill helst av allt att våren kommer. NU!

En färg som jag - överraskande nog - blev totalt förtjust i då jag strosade runt i klädbutikerna var armégrönt, vilken tycks vara en av vårens färger.

 




Själv skulle jag kombinera armégrönt med gulddetaljer och beige.

Yhdistelisin armeijanvihreän värin beigeen lisäisin kultaisia yksityiskohtia, koska ne sopivat mielestäni tosi kivasti yhteen.

Hmpf. Just mun tuuriani: viikonloppuna löysin uuden lempparivärin pyöriessäni kaupoilla ja unelmoin jo keväästä ja miten pukisin uuden suosikkini - armeijanvihreän - päälleni ja miten yhdistelisin sitä eri asuihin. Pöh ja pah. Tänään aamulla lunta löytyi taas 10 cm enemmän kuin eilen maasta, eikä keväästä ollut tietoakaan. Menis ny jo koko lumi ja talvi - ei jaksa enää pukeutua miljoonaan vaatekerrokseen!

pics from here and  here

A little disabled, still so happy

Så fick jag åter vakna och inse att solen lyser från en klarblå himmel; en perfekt orsak att vara på gott humör hela dagen alltså!

Sol, bilskjuts med mannen i mitt liv, pappa,  och gym - great!
Aurinko, autokyyti elämäni miehen, iskän, kanssa sekä sali - mahtavaa!

Nåja, kanske jag skall avslöja att mitt liv inte är en enda dans på rosor, trots att jag fortfarande svävar omkring på mina ljusröda små Mumin-moln efter lördagens Helsinki City Run. Igår när jag skulle gå ut och gå med syster E:s hundar Eve och Ylva märkte jag hur det stack till i vänstra foten och ju fler steg jag tog, desto värre blev det. Medan jag tittade på The Police Academy 1 (vilken jag säkert sett närmare 30 ggr under min livstid, kan typ alla repliker utantill och fortfarande skrattar så jag håller på att kikna) försökte jag stretcha och snurra på vristerna i hopp om att smärtan skulle gå om.

Icke, sa Nicke. Dagen inledde jag med att åka till gymmet, men utan vidare framgång då jag varken kunde gå ordentligt eller stöda på vänstra foten eller spänna magmusklerna alls p.g.a. smärtan i vänster sida vid revbenen (vilken jag redan hade innan Racet). Snacka om att vara handikappad, men sissi och trots att försöka träna. Det gällde bara att vara kreativ..

Efter gymmet bjöd jag mig själv på lunch på Unicafé (eftersom jag tydligen slösat slut på kreativiteten på gymmet) och njöt av att få sitta i lugn och ro och bläddra i dagens Metro-tidning och försjunka i bilagan om Rättvise-märkta produkter, vilken jag fann tankeväckande.

På hemvägen haltade gick jag via Kampen och Bianco (klik!) bara för att kolla ifall deras utbud skulle innehålla ett par ljusa klackskor, vilket jag saknat i min garderob redan länge och som jag kommer att ha användning för i sommar. Hyllorna var fyllda av mockasiner, svarta klackskor, sandaler med tjockt botten - och ett par ljusbeigea klackskor med platå under tån! Typiskt mig fanns förstås inte min storlek (38, vadå vanligaste skostorleken bland finska kvinnor..) i hyllan, men biträdet lovade kolla ifall ett par skulle finnas i någon annan Bianco. Plötsligt hittade hon ett returnerat, ensamt par i en låda i bakrummet och tro eller ej, men i storlek 38, vilken satt som smord på mina fötter! Ibland är jag bara så säker på ödet, men tvivlar på karma: jag har väl inte gjort något duktigt heller?

Väl hemma gällde det att slänga igång bykmaskinen, koka kaffe och paketera in vänstra foten. Trots att foten är sjuk är jag fortfarande nöjd, glad och lycklig över min prestation. Lycka är små ting...

Dauerbindan är både för bred och för lång, men jag hoppas den hjälper ändå.
Dauersidos on liian pitkä ja liian leveä, mutta ehkäpä se silti ajaa asiansa.

Viuuu! Kropassani jyllää edelleenkin sangen hyvä fiilis lauantaisen Helsinki City Runin jäljiltä. Olen todella tyytyväinen suoritukseeni - varsinkin kun aikani oli huomattavasti parempi kuin olin odottanut. Aamusta asti paistanut aurinko ei toisaalta ole vähentänyt hyvää fiilistä pätkääkään - viiiiiuuuu!
Muttahei, jotta meno ei menisi liian siirappimaiseksi täytyy minun myöntää, ettei elämäni nyt pelkkää ruusuilla tanssimistakaan ole: eilen illalla kun olin lähdössä kävelylle siskoni E:n koirien kanssa havahduin kipuun vasemmassa jalassani. Mitä enemmän askelia otin, sen enemmän kipua tunsin. Kakka.
Illalla yritin pyöritellä nilkkoja ja venytellä, jotta niveleni vetristyisivät ja elin toivossa, että kipu katoaisi. Pah ja hah - heti aamusta sängystä noustessani tiesin, että olin väärässä. Läksin silti reippaasti aamulla salille, mutta jouduin soveltamaan tekemisiäni aika lailla kun olen tällä hetkellä puoli-rampa sekä vasemman jalan, että kyljen takia. Sitkeä sissi mikä sitkeä sissi, eikö?
Lounaan tarjosin itselleni tänään Unarissa, koska en yksinkertaisesti jaksanut kehitellä ruokaa itsekseni. Sen sijaan istuskelin kaikessa rauhassa lounastamassa mega-salaattiani lukien päivän Metro-lehden liitteestä Reilun Kaupan-tuotteista (joka herätti päässäni ajatuksia..).
Kotiin linkuttaessani kävellessäni poikkesin Kampin kauppakeskusken kautta ja suuntasin Biancoon tsekkaamaan, josko heidän valkoimastaan löytyisi jo kauan etsimäni täydelliset nudet korkkarit. Hyllyillä lojui niin mokkasiinejä kuin paksupohjaisia sandaaleja - sekä ne etsimäni nudet korkkarit! Kaipaamaani kokoa (38, eli suomalaisten naisten yleisin kengänkoko) ei tietenkään löytynyt, mutta kuin ihmeen kaupalla myyjän tsekkaillessa koneelta josko muista myymälöistä löytyisi kokoani löytyikin takahuoneesta laatikko, jossa juuri oli ne kaipaamani 38! Hihkuin innosta ja vingutin Visaa hymyssä suin. Välillä uskon kyllä kohtaloon, mutta mitä ihmettä olen tehnyt oikein että mulla kävi tälläinen tuuri?
Kotiin päästyäni heitin koneellisen pyykkiä käyntiin, keitin kahvia ja paketoin jalkani. Vaikka jalka nyt kipuileekin hyräilen silti onnesta - eihän nyt yksi jalka tätä fiilistä kaada! Ilo on pienestä kiinni, eikö? :)

Ms. Piggy came around

Igår kväll drog jag för första gången på mig mina ljusröda (läs: gris-pink:a) byxor och drog så självsäkert som jag kunde (läs: skakig i benen) ut på stan.

Väl ute på stan insåg jag att jag inte var den "enda modiga" - byxor i alla regnbågens färger vimlade ju runt på stans terasser!


Vad tycker ni om de färgglada byxorna? Hot or not?

ö

Eilen illalla puin ensimmäistä kertaa päälleni possun-pinkit pöksyni ja läksin niin itsevarman näköisenä (lue: jalat tutisten) kaupungille.

Noh, kaupungin terassithan suorastaan notkuivat värikkäitä pöksyjä peräti kaikissa sateenkaaren väreissä.

Mitä olette moisesta muoti-ilmiöstä mieltä - hot or not?

Because I am a girl

I can always dream about a pretty ring..

Or what do you think about this wonderful Little twist from Efva Attling?
Please click here to find out more, e.g. how to get it for me ;) 

Revelation of something unusual

Som jag redan tidigare avslöjade, så var jag på lördagen med mamma till Jumbo (klik!) och där gjorde jag ett fynd som jag är SÅ nöjd med. Samtidigt är jag litet överraskad över min förtjusning till skjortan, eftersom dess mönster är något HELT annat än jag är van vid, speciellt i mitt eget klädskåp.

Tidigare under vårvintern bloggade jag om vårens trender och konstaterade då att pasteller, marina combon blå-vit-röd, ränder och småblommigt verkar vara hip i vår (liksom de är varje år..). Jag har en minnesbild av att jag redan då kom till slutsatsen att småblommigt ser fint ut på andra, men att det främst påminner om gamla sommargardiner på mig och att jag där med knappast någonsin kommer att äga ett plagg med sådant mönster, hur trendigt det än är.

Men gissa bara hur det sedan gick..?

Shirt Zara, jeans Levi´s, bracelets Snö, watch MK

Jag hamnade visst in på Zara, blev förtjust i en blommig skjorta och var illa tvungen att köpa den. Puh. Blom-virginity lost.

Paljastinkin jo, että käväisin lauantaina mamman kanssa Jumbossa ostoksilla ja että kotiutuin sieltä jotain ihanaa, mutta ah niin eriskummallista.
Postailin jo aikaisemmin kevään tulevista trendeistä, joihin kuuluu tänäkin vuonna hempeät pastellit, seilorimuoti, kukkakuosi sekä raidat. Samalla totesin että kukkakuosi näyttää mielestäni älyttömän hyvältä muiden päällä, mutta että se itselläni muistuttaa lähinnä vanhoista kesäverhoista eikä siis sovi kaappiini alkuunkaan.
No, kuinkas sitten Jumbossa kävikään?
Astelin Zaraan, ihastuin mitä ihanimpaan kukkapaitaan enkä voinut muuta kuin ostaa tuon kaunottaren. Huh, edelleenkin pelottaa tuo kukka-neitsyyden menetys, mutta tulipahan tehtyä.