New in: uutuuksia meikkipussiin, check!

Jos jotain haluaa saada aikaan, ei usein auta muu kuin pistää töpinäksi - eikö? Viimeisimmässä postauksessa kerroin selailleeni blogeja uuden meikkivoiteen, sekä huulipunan löytämisen toivossa ja eilen räväytinkin sitten ja läksin miehen kanssa meikkiostoksille. T nyt tosin katosi heti alkumetreillä muille osastoille seilailemaan kun itse sukelsin kosmetiikkaosaston syövereihin värittämään kämmenselkääni eri huulipunasävyjä ja tunsin itseni värityskirjan löytäneeltä pikkulapselta. Lapsi on terve niin kauan kun se leikkii, eikö? ;) Pitäisikin muuten hommata puuvärit ja samanlainen värityskirja, kuin minulla lapsena oli. Muistatteko kuinka kivaa värittäminen oli? Itse ainakin rakastin Leijonakuningas-leffan hahmojen, sekä My Little Ponien värittämistä ja saatoin viettää monet illat Smurffeja kuunnellen, puuvärit tai liidut ja kirja seuranani.

Nojoo, poikkesinpas taas aiheesta. Anyhow, mitäs sieltä kosmetiikkaosastolta mukaani eksyikään? Hakusessa minulla oli ihon sävyä tasoittava, eli kevyt ja kuulaan ihon luova meikkivoide, sekä heleyttävä puuteri/muu vastaava sekä arkimeikkiin sopiva huulimeikkituote. Ostin n viikko sitten hetken mielijohteesta Lumenen huulikiillon Wild Rose Pearl Lip Gloss sävyssä 23 Nuppu, mutta totesin pian, että päiväni huulikilltojen ystävänä taitavat olla luetut: yläasteella käytin liki päivittäin pahimpaan teiniaikaan t-o-d-e-l-l-a kiiltävää, vaaleata huulikiiltoa, joka kuorrutti huulet lähinnä marsipaanileivoksen näköisiksi ja teki ne t-o-d-e-l-l-a tahmaisiksi. Toki kiilto on nätin näköinen huulilla (mikäli sitä ei kerrosta juuri leivosmaiseksi), mutta turhaudun ja ärsyynnyn heti jos yksikin hius tarttuu huuliin kiinni, enkä minä ainakaan osaa siltä välttyä jos huulilla on kiiltoa. Siirrän siis huulikiillon käytön suosiolla niille päiville, jolloin tukka pysyy ponnarilla, eikä tahmaus-riskiä ole.

Monien kehujen perusteella kotiutin Lumenen osastolta uutuustuotteen, Touch of Radiance Seerumimeikkivoiteen, jonka luvataan m.m. heleyttävän, peittävän kevyesti, sekä peittävän pieniä ikääntymisen merkkejä. Tuota viimeiseksi mainittua en nyt ihan vielä tarvitse, mutta koska kyseessä oli tuote, joka kertoman perusteella kuulosti ihan tutulta ja turvalliselta Lumenen CC-voiteelta ja josta löysin juuri oikean sävyn päivettyneelle nassulleni, nappasin sen koriini. Parin käyttökerran jälkeen voin jo todeta, että TYKKÄÄN: voide on sopivan ohut, mutta peittää silti pienen punoituksen jota minulla on lähinnä nenänpielissä ja heleyttää kasvoja kauniisti. Voidetta oli helppo levittää (sormin) ohuen koostumuksen takia, eikä se tunnu kasvoilla tönköltä maskilta (sellaisia meikkivoiteita välttelen kesäisin kuin ruttoa, jolloin olon haluaa tehdä mahdollisimman freesiksi). Itse en ole tottunut käyttämään puuteria, mutta ehkäpä ohut kerros kivipuuteria tai kasvopaperin käyttö iltapäivällä voisi olla paikallaan mikäli toivoo kiillotonta lopputulosta tai omaa herkästi rasvoittuvan ihon.

Heleyttä lisäämään hankin Arctic Sun Hohdeaurinkopuuterin, joka on jo rasiassaan niin kaunis, että sen voisi ostaa pelkästään kaappia kaunistamaan :D Puuteria sudin tänään BareMineralsin isolla sudilla poskipäille, sekä otsaan ja dekolteelle ja epäilin kovin, ettei tuote ollutkaan niin heleyttävä ja "hohtava" kuin olin kuvitellut. Luonnonvalossa tulos olikin sitten toisenlainen kuin kylppärissä - ja paljon parempi! Aurinkopuuteria tulee usein laitettua liikaa, eikä lopputulos ole muuta kuin halvan ja tunkkaisen näköinen. Tällä hohdepuuterilla tuskin saa - ainakaan helposti - tunkkaisuutta aikaan, ellei nyt sitten puuterivipalla tai sienellä sitä lähde levittämään. Näin ollen uskallan väittää hohdeaurinkopuuteria helppokäyttöiseksi, kun kaltaiseni rähmäkäpälä-aloittelija-meikkaajakin tuntui sen avulla onnistuvan :)

Tuo hohdepuuteri hurmasi minut jo ulkonäöllään, eikä sen käyttöominaisuudet yhtään huononna sen mainetta! :)

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä huulipuna, joksi valikoitui Lumene Wild Rose sävyssä 9 Apricot Nude. Olen jo aiemmin käyttänyt Lumenen huulipunia ja todennut ne hyviksi hinta-laatu-suhteeltaan. Tykkään suht. luonnollisesta lopputuloksesta ja olen kokemuksen ja kantapään kautta oppinut, ettei minun huulilleni sovi niin monella hyvältä näyttävät tyypilliset nude-punat; minut ne saavat näyttämään entistä aneemisemmalta! Arvoin pitkään sävyjen välillä, mutta päädyin lopulta tuohon nro 9, joka on makuuni sopivan "näkymätön" ja neutraali, mutta erottuu silti hieman ja antaa sävyä. Koostumukseltaan puna on kevyt, ei ehkä se kaikkein runsas-pigmenttisin, helppo levittää (myös ilman peiliä) eikä tahmaa. Sopii aloittelijalle siis ;)

Kauppareissulle valikoitui vuosia sitten Nellyltä hankittu roiskeläppämekko :)

 Onko teillä kokemuksia noista samoista tuotteista? Innostutteko kokeilemaan meikkejä (tai miksette muitakin juttuja) muiden suosituksista ja onko jotain jymy-ylläreitä, vaihtoehtoisesti pohjanoteerauksia sen kautta sattunut kohdalle? :)

Squeeze it, beibe! Kokemukseni kompressiosukista

Olen ties miten pitkään jo sillä silmällä kyttäillyt kompressiovaatteita blogeissa, nettikaupoissa kuin Instagramissakin - ja jättänyt omani hankkimatta. Viikolla kun kävimme Vaasassa (jossa kävin 6h automatkan jälkeen törkeässä helteessä verryttelemässä 6 km reippaan juoksulenkin muodossa) sain VIHDOIN aikaiseksi kotiuttaa omat kompressiosukat, jotta saisin selvää, onko kompressiosta todella hyötyä vai onko kyseessä pelkkä huuhaa-puhe.

Yleisesti kompressiosta voi todeta, että se perustuu verenkiertoa ylläpitävään paineeseen, jonka tiukka sukka muodostaa raajan ympärille. Kopioin Zero Pointin kotisivuilta tarkempaa infoa kompressiosta:

Kompression avulla laskimoläpät pysyvät suljettuina jolloin veri kulkeutuu sydämeen paremmin. Paine huolehtii myös etteivät suonet pääse laajentumaan liiaksi jolloin niiden toiminta ei häiriinny.

Tämän mekanismin tehtävä on kuljettaa epäpuhtaudet, kuona-aineet ja hapettoman veren takaisin sydämeen ja keuhkoihin hapettumaan ja palaamaan, jolloin saat lisää puhdasta happea työskenteleville lihaksillesi.

Vaikutus huolehtii nopeammasta aineenvaihdunnan toiminnasta ja poistaa epäpuhtauksia lihaksesta sekä tuo happea lihakselle, jolloin lihaksesi toiminta ja suorituskykysi on parempi.

Kompressio myös tukee lihasta ja pitää sen supistuksessa. Supistuksessa oleva lihas on tehokkaampi ja ei pääse tärähtelemään jolloin vältyt rasitusvammoilta.

Itse päädyin ostamaan kirkkaan pinkit yksilöt Zero Pointilta. 
Miksi ZeroPoint? Koska kyseessä on tosiaan kotimainen tuote, sukkia ja säärystimiä saa mitä cooleimissa (ja kirkkaimmissa) neon-väreissä ja hinta on muiden merkkien sukkiin verrattuna keskitasoa. ZeroPointeista olen lisäksi lukenut paljon hyviä kokemuksia blogeista ja kokeiltuani m.m. Asicsia ja 2XU:ta kaupassa päätin sijoittaa 29,90e (khyyllä, nämä olivat jopa tarjouksessa!) ja kokeilla näitä itsekin ja perustaa oman näkemykseni ja mielipiteeni peruskaurapuurotallaajan ja pullamössölenkkeilijän näkökulmasta (eihän kuulosta siltä, että pitäisin itseäni vähäpätöisempänä lenkkeilijänä, kuin muita "pro:ita"? Noeeei. Kunhan jätin tänään paikallisen 11,5km pituisen juoksutapahtuman välistä ja kävin itsekseni 10km hölkällä).

Tänään oli siis ensimmäinen, virallinen pidempi lenkkini ZeroPointit kintuissani enkä voi valittaa: jalat eivät tuntuneet menevän samalla tavalla hapoille kuin yleensä 10 km lähestyessä. Samoin palautuminen tuntuu jotenkin sujuneen paremmin sukat jalassa, koska en sattuneista syistä ehtinyt suihkuun ja riisumaan sukkia heti lenkin jälkeen, vaan talsin m.m. kauppaan ja tein ruokaa T:n kanssa vielä reilu tunnin lenkin jälkeenkin. Nyt n 4 h lenkin ja reilu 3h sukkien riisumisen jälkeen tunnen selvän eron entiseen (eli aikaan ennen kompressiosukkia) verrattuna: pohkeita ja jalkoja ei kivistä samalla tavalla. Toki olisi ideaalitilanne, jos voisin pitää kompressiosukkia jalassa suihkunkin jälkeen, mutta toistaiseksi mennään näillä, eli pidän sukkia lenkillä ja hyödyn niistä lenkin aikana.

Kaupassa arvoin pitkään, hankkiako sukat vaiko säärystimet, mutta päädyin sitten sukkiin puhtaasti käytännön syistä: nyt ovat sekä sukat, että säärystimet samassa "paketissa" ja paikassa, eivätkä ne koskaan häviä toinen toisestaan. Olin alunperin suunnitellut hankkivani neonkeltaiset sukat, mutta koska niitä ei ollut (ole edes olemassa, toim.huom.) päädyin pinkkeihin. Myyjä vinkkasi, että syksymmällä on tulossa m.m. oranssit sukat myös, jotka sopivat täydellisesti yhteen ruskavärien kanssa ;) Myyjä kertoi, että kompressiosukkia ostavat nykyään niin urheilijat kuin seisomatyötä tekevät ja paljon matkustelevatkin. Eli ihan perus-kaurapuuropullamössö-hengailijatkin uskaltavat mennä pyytämään myyjiltä neuvoa kompressiosukkia tai -säärystimiä hankkiessaan - ostajien kun ei oleteta olevan mitään super-jumppapirkkoja ;) Mielestäni on itse asiassa kiva, että ihan perus-liikkujakin otetaan huomioon urheiluvälineitä suunniteltaessa ja markkinoidessa (onhan kyseessä puhtaasti verenkiertoa ylläpitävä ja parantava tuote, josta kuka tahansa hyötyy!), koska nyky-yhteiskunnassa, jossa vallitsee fitness-buumi, paine suorittaa nousee välillä liiankin korkeaksi.

Summa summarum: aion jatkaa kompressiosukkien käyttöä, koska koin itse saavani niistä selvästi hyötyä niin suorituksen aikana, kuin sen jälkeenkin. Saatan toki ensi kerralla kotiuttaa säärystimet, jotta saan a) ne keltaiset yksilöt itselleni ;) sekä b) voin hyödyntää kompressiota myös suihkun jälkeen ja palautumisessa.

Oletko sinä kokeillut kompressiosukkia tai -säärystimiä? Mitä pidit?

ÄNTLIGEN skaffade jag mina kompressionsstrumpor, som jag så länge tänkt på och drömt om. Jag besöt mig för att köpa ett par från inhemska Point Zero, delvis p.g.a. sin tuffa neon-färg, pris (som ligger sådär mitt-emellan) men också för alla de goda erfarenheter, som så många delat med sig om på både internet och Instagram. Jag kunde helt enkelt inte motstå frestelsen längre, utan ville själv ta reda på om dessa märkliga kompressions-kläm-strumpor verkligen lever upp till sina löften om att göra steget lättare under länken, samt försnabba återhämtningen efteråt. Kompressionen baserar sig i all korthet på att den helt enkelt förbättrar blodcirkulationen i benen, vilket gör att syret cirkulerar bättre och kroppsdelen orkar mer.

Efter att idag ha gjort min första lång-länk (á 10 km) med mina grann-pinka ZeroPoints på kan jag inget mer än underteckna löftena: steget kändes faktiskt lättare, speciellt under de sista metrarna och benen känns såhär efteråt inte alls så tunga och liksom stickiga och tröga, som de tidigare gjort.

I framtiden tänker jag nog investera i ett par kompressions-calves (benvärmare?) också, så jag kan utnyttja kompressionen effekt till det maximala, både under och efter joggandet.  

Har du testat kompressionsstrumpor? Vad tyckte du?

"When life gives you lemons .. hey just be glad it isn't herpes."

Jukranpujut pojut ja kaverit, huomenna on jo vappuaatto ja näillä näkymin viimeinen viikko, joka on vajaa eikä pitkiin aikoihin ole tiedossa arkipyhiä. Nauttikaamme siis nyt tästä viimeisestä täysin rinnoin!

Rinnoista puheen ollen olen nyt käynyt kaksi kertaa tällä viikolla treenaamassa Janin kanssa Fustraa ja voi moriens: lapoja särki kuin viimeistä päivää ja molemmat pitkät selkälihakset kuumottivat minua koko päivän, enkä millään olisi halunnut lähteä tänään harjoittelemaan - varsinkaan kun olin tässä kunnossa eilisen "käydään nyt vain lyhyesti läpi liikkeet, joita teet kotona 3-4 kertaa viikossa". Huoh ja hapotus.

Näin jälkikäteen voin todeta olevani TODELLA tyytyväinen, että lähdin: kyllähän se treeni sujuikin! Aloitettiin taas crossarilla ja tehtiin voimaliikkeitä, joista eritoten kepin kanssa käännökset (keppi olkapäiden kohdalla, käännetään katse ja pää edessä kroppaa puolelta toiselle) tuottavat minulle aikamoista tuskaa: silmien edessä mustenee ja heikottaa vaikkei liike ole edes laaja. Luotan kuitenkin Janiin tässä täysillä ja kerron toki, että nyt mustenee, mutta teen käsk.. ohjeiden mukaisesti suoritukset loppuun asti.

Katsottiin tänään - sillä ehdolla, että teen vatsaliikkeet kotona - juoksutekniikkaani ja hahaa, mitkä mojovat naurut sain itsekin sivupeilistä itseäni tiiraillessa: olkapäät nätissä etukumarassa ja jalat kuin sammakolla ovat oiva vertauskuva ;) En siis yksinkertaisesti suorista jalkojani KERTAAKAAN koko askelluksen aikana, eikä se edes olisi mahdollista koska yläkroppani painaa etukumarassa kuin maata nuuskiva koira. Jostain se on lähdettävä liikkeelle ja minun lähtökohtani on näköjään aika eläimellinen :'D

Huh, sori huono huumori Viime aikoina olen kasvattanut mitä huonoimpia läppiä, koska vastoinkäymisiä tuntuu olleen niin paljon, että tilanne vaatii huumoria, jotta näistä selvitään.

Aloitetaanko vaikka laskuista? Niitä minulle on kertynyt erinäisistä syistä tällä hetkellä niin paljon, etten edes kehtaa kuiskata loppusummaa ääneen. On koiraa, koiravakuutusta (suosituksia tästä kellään?), silmälaseja, vuokraa, fysioterapiaa.. Päivittäisten ruokakulujen lisäksi siis. Tekisi mieli paiskata kaikki laskut jorpakkoon, koska hoidettuani kaikki nämä tiedän, ettei suurempia reissuja tai menoja tule kesän aikana olemaan. Olen toisaalta yrittänyt edes hetkittäin nähdä tilanteen yli ja tulevaisuuteen: suurin osa laskuista ovat sellaisia, jotka eivät tule toistumaan. Koiran hankintahinta on melkoinen summa, jonka maksan vain kerran. Päätin hankkia myös vakuutuksen, jotta mahdolliset eläinlääkärikulut saadaan pidettyä edes suht. hallinnassa, eikä hervottomia ylläribonuksia - pakollisten rokotusten ja ruokakulujen lisäksi - tulisi nyt ihan lähiaikoina. Kelan takaisin vaatima opintolisä on myös kertaluontoinen maksu, jota en koskaan enää joudu maksamaan (ellen nyt hairahdu opiskelemaan jälleen..) mutta joka tuntuu hemmetin isolta menoerältä - eritoten saatuani laskun Fustrasta - huh! Fysioterapiasta taas en tingi missään nimessä, koska pidän sitä investointina tulevaisuuteeni: pistetään kroppa nyt kerralla kuntoon ja ylläpidän Janin oppeja sitten parhaani mukaan kunhan saadaan hyvä perustaso ja lähtökohta nyt rakennettua. Toki Fustrassa voi "joutua käymään" joskus muistuttelemassa itseään hyvästä ryhdistä, mutta olen sitä mieltä, että maksan mieluummin vaikka pari sataa kerran vuodessa siitä, että joku ohjaa minua henkilökohtaisesti parin viikon/kuukauden ajan säännöllisesti ja mahdollistaa sen, että voin liikkua itsekseni vuoden ympäri, kuin että maksan 60€ kuukaudessa salille, jossa kukaan ei valvo treenaamistani ja vedän itseni pahimmassa tapauksessa niin jumiin, etten enää pääse liikkumaan (eli tämänhetkiseen tilanteeseeni). No thanks.

Kevät on jännää aikaa: samalla kun valo ja lämpö tuntuvat hyviltä ja niistä pitäisi nauttia, tuntuvat ihmiset stressaantuvan aivan mielettömästi: on vuosikokouksia, terassin rakentamista, ikkunoiden pesua, kesäkunnon saavuttamista, väsymystä, allergiaoireita, auton katsastuksia.. you name it! Koitetaan kaikki nähdä jotain hyvää jokaisessa päivässä ja nauttia keväästä - kyllä niitä rästihommia kerkiää tehdä sitten kesälläkin! :)

Milläs tapaa sinä ylläpidät jaksamista (tai huonoa huumoria) kun elämä tuntuu syöttävän sinulle sitruunoita? :)

Conssit ehdin onneksi ostaa, ennen laskurykelmän ilmaantumista. Olisivat muuten saattaneet jäädä ostamatta :D

Tjenatjabbahalåå och wohoo - endast en dag jobb återstår denna vecka (tjohoo för den som skall till fysiatern på fredag..)!
Jag har nu haft två träffar med mina Fustra-tränare/fysioterapeut Jani denna vecka och jag säger det bara: huh, pust och suck - såhär tungt har det inte varit att träna på åratal! Gissa bara hur nedvärderande det känns att stå och dallra som ett asplöv med 2kg hantlar i händerna, då man hittills bosatt upp sitt ego med åtminstone 6kg då man gör vipunosto? Med rätt teknik i behåll behövs inga stora vikter; effekten är enorm ändå!
Idag kollade vi igenom min springteknik som avslutning på träffen och ghahaa, en sån stil: jag ser ut som en kombination av en hund som nosar i marken (framåtlutad med axlarna nere) och groda (med böjda ben). Utgångspunkten är inte fager, men Jani påstod att det nog skall fixa sig, bara jag får höften mer rörlig och "lonkankoukistajat" uppmjukade.
Har ni för resten märkt hur folk verkar bli stressade när våren kommer? Plötsligt är det dags för årsmöten, besiktning av bilen, remonter, terassbyggen, räkningar.. Jag har på sistone fått odla allt sämre humor för att klara av att se ens NÅGOT positivt och lyckas skratta varje dag, då jag dag efter dag får den ena räkningen efter den andra stoppad i postlådan: FPA kräver tillbaks studiestöd, hundförsäkringen är dyrare än tänkt, hunden själv, glasögon, hyra.. Gooooood! När skall räkningarna ta slut!? Å andra sidan har jag nu bara försökt tänka att största delen av räkningarna är enastående och återkommer ALDRIG mer. Fattar bara inte varför de alla skall komma just nu.. Efter att ha betalat alla kan jag bara konstatera bye-bye resor och roivande i sommar och hello hemmalivet. Näe, jag tänker inte bli trist och sitta hemma, men visst kommer jag att få fundera och överväga över ALLA större investeringar. 

Hur håller ni humöret uppe, då allt börjar tryta?

Your trash is my new precious: hello, MiuMiu!

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tajuan kuinka loistavaa kirppistely on. Tässä alla pari nopsaan keksimääni syytä, miksi kirppiksellä ostosten teko on suorastaan nerokasta:

- on taloudellisesti (liki) silkkaa säästöä ostaa toisten täyteen hintaan ostamia, usein jopa käyttämättömiä tuotteita
- on ekologisesti fiksumpaa ostaa käytettyä kuin kantaa kaupasta uutta
- kirppikselle mennessä ei voi ikinä tietää, mitä loistavia löytöjä tulee pian tekemään

Kuka olisi ikinä uskonut moisten sanojen singahtelevan minun - joka nuorempana nyrpistelin nenääni kirppiksistä jo puhuttaessa - suustani? En minä ainakaan. Syyksi epäilen joko sitä, että näin vanhempana törsään ITSE ansaitsemiani rahoja - nuorempana sitä usein sai.. noh, taloudellista tukea vanhemmilta, eikä niiden rahojen tuhlaaminen tuntunut yhtään niin pahalta kuin omien säästöjen ;) Tai sitten sitä, että kirppistely on nykypäivänä muodikasta, eikä ketään katsota kummaksuen, jos hän ilmoittaa ostaneensa jotakin kirpparilta.

Haluan tässä esitellä teille päivän asun, jonka kruunaa uusin kirppislöytöni: Miu Miun Vitello Bow bag:n. Modernissa yhteiskunnassamme kirppistely on siirtynyt smootisti myös nettiin, josta tämän(kin) löytöni tein; blogikirppikseltä tarkemmin sanottuna!

Laukku on jo 13 vuotta vanha ja siitä löytyy selkeitä elämisen merkkejä m.m. kulumisen muodossa. Minulle se on silti täydellinen: nahka on pehmeää ja notkeaa, eikä suinkaan jäykkää ja könkäistä, kuten se uutena aina on. Pehmeyttä sain laukun pintaan entisestään, kun vahasin sen suutarin ohjeiden mukaisesti mehiläisvahapitoisella nahankäsittelyaineella. Ajan tuoma patina tekee laukusta persoonallisen ja jotenkin minunlaisemman, kuin vastaava uutuuttaan hohtava laukku tekisi; näyttäisi hassulta, jos kaltaiseni perustavis keikkaloisisi kadulla hohtava laukku kädessä (ainakin omasta mielestäni).

Laukku vetää kamaa kuin musta aukko ja sitä voi kätevästi kantaa niin rinnan yli ristissä, olalla kuin kädessäkin. Se on siis täydellinen omaan käyttööni ja uskon, että tulemme viettämään vielä monta yhteistä hyvää vuotta yhdessä :)

Käytkö sinä kirppiksillä? Mikä on paras kirpparilla tekemäsi löytö?

Ju äldre jag blir, desto mer inser jag hur tusans smart det är att shoppa på loppis: man kan köpa mer saker för mindre summor, sparar på naturen och hålls ofta i en liten spänning, då man aldrig på förhand han veta hurdana fynd man kommer att göra.

Jag är nöjd att trenden i dagens samhälle förändrats så att det är okej att säga att man köpt något på loppis - mer down-to-earth, liksom. Det gäller - btw- en hel del andra grejer i dagens samhälle, men låt oss tala som det en annan gång.

Mitt nyaste fynd är en 13 år gammal, passligt sliten handväska - närmare sagt en Miu Miu Vitello bow bag. Lädret känns härligt mjukt, väskan rymmer m-a-s-s-o-r med grejer och kan bäras både på axeln, snett över kroppen eller i handen - hur man känner för alltså! Att väskan är aningen sliten tycker jag bara gör den mer personlig och "jag"; mig skulle en glansig, fancyg splitterny läderväska inte passa.

Brukar du gå på loppis? Vilket är ditt bästa fynd på loppis?

There are many things that I would like to say to you..

...but I don´t know how.

 

 

Voihan blogihiljaisuus - en edes tiedä mistä aloittaa. Ehkäpä lyhyellä selityksenomaisella "sorisorisori tuskin kukaan nyt edes on rekisteröinyt etten ole postaillut, mutta halusin silti selittää, että tässä nyt on ollut kaikenlaista muuta tekeillä". Riittääkö? Kiitos, niin minullekin.

 

 

Faktahan se toki on, että elämässäni on viime aikoina ollut "vähän kaikenlaista" eivätkä vuorokauden tunnit tunnu millään riittävän. On ollut todella luksusta viettää tälläistä 3 vrk:n viikonloppua ja harkitsen vakavasti lähettäväni anomuksen, josko tälläisiä voitaisiin viettää useamminkin, jollekin korkeammalle taholle. Se miten toiveeni konkreettisesti täytettäisiin onkin sitten mutkikkampi juttu, mutta selailen toisaalta jo nyt hymyssä suin kalenteria ja totean, että tulevat viikot tulevat (onneksi!) olemaan normaalia lyhyempiä kiitos joulupyhien. Saan - monesta samalla alalla työskentelevästä poiketen - viettää koko joulun kotona, eikä työvuoroja ole luvassa. Harkitsin jopa yhdessä vaiheessa, että olisin anonut pääsyä vanhalle vuodeosastolle, jolla opiskeluaikoina keikkailin, koska nautin suuresti jouluna töissä olosta; siinä on sitä jotain: potilaat, hoitajat ja omaiset - kaikki ovat jonkinlaisessa transsissa harmonisessa olotilassa ja kaikkialta huokuu lämpö ja rakkaus. Toki jouluna näkee myös monta surullista katsetta ja kohtaloa: kuinka monet vanhukset jäävät vieraitta ja makaavat ypöyksin sängyssään koko joulun, vailla korttia tai tervehdystä kaukaa. Itse olen perinteitä ja joulua rakastavana ihmisenä noissa tilanteissa tippa linssissä ja kulman takana pillittämässä, koska kaikilla pitäisi olla hyvä mieli ja saada läheisyyttä ja rakkautta jouluna mielestäni. Siksi vietinkin mielelläni monet joulut töissä, jotta sain käydä silittelemässä mummojen ja pappojen poskia, toivottamassa hyvää joulua ja fiilistelemässä jouluvirsiä kivikautisesta radiosta. Sain edes jotenkin korteni kannettua kekoon ja jaettuani joulufiilistä, tehden jotain hyvää ja hyödyllistä. Siitä hyötyivät niin vanhukset, vakkarityöntekijät (jotka siis saivat näin ollen olla kotona minun keikkaillessani) sekä minä itse. Vähän kuin hyväntekeväisyystyötä tekisi: siitäkin tulee hyvä mieli, kun tietää tekevänsä toisille hyvää.

 

 

Anyhow, joulusta puheen ollen käytiin eilen vanhempieni kanssa jouluostoksilla Jumbossa. Tuntui jokseenkin hölmöltä ja itsekkääötä juosta kaupasta toiseen, metsästäen ITSELLENI collegehousuja, mutta minkäs teet: tarvitsin uudet ja joulun aikaan kaupat oikein pullistelevat pehmeitä oloasuja ja muuta mukavaa, enkä voi keksiä parempaa sesonkia ja tarjontaa metsästää "the kotihousuja". Hankalaksi tilanteen teki se, etten ollut aivan varma minkälaisia housuja oikeastaan hain ja päädyinkin ostamaan peräti 3 (vai 4?) parit: ohuet mustat H&M:n urheiluosastolta, possunpinkit velourkankaiset Cubuksesta, paksut ja todella laadukkaan tuntuiset puuvillaiset Peak Performancet Stockalta, sekä hempeän vaaleanpunaiset OneWaysta. Kyllä, luit oikein: ostin peräti 4 olohousut ja kuljetin niitä ympäri Jumboa, katsellessani samalla joululahjoja tutuilla, takaraivossa stressitekijä: mitkä housut kotiuttaisin ja mitkä palauttaisin - mitkä olisivat THE housut? Katsellessani joululahjoja punnitsin vaakakupissa housuja ja yritin päästä johonkin fiksuun lopputulokseen siitä, mitkä vastaisivat eniten tarpeitani: velourkankaiset tuntuvat mukavilta ja ovat tyttömäisiä, mutta keräävät toisaalta nukkaa ja pölyä kuin barometri hattivatteja ukkosella, enkä ole täysin vakuuttunut siitä, pidänkö velourin pinnasta vai en. Plussana kuitenkin edullinen hinta: n 20 e. Peak Performancen housut tuntuivat lämpimältä halaukselta kylmänä talvipäivänä, nautinnolta, luksukselta, täydellisiltä. Miinuksena (jopa kantisalen jälkeen!) törkeä hinta (collareista siis!), sekä lörppä-takapuoli (olisinpa löytänyt XXS-kokoiset niin olisin ollut VIELÄ vaikeamman päätöksen edessä..). Vaalea, meleerattu harmaa värikin jakoi mielipiteitäni: toisaalta just hyvännäköinen, toisaalta herkkä likatahroille (joille kotipöksyt nyt yleensä altistuvat); uskaltaisinko pitää näitä kotona juuri niin rennosti, mistään piittaamatta vailla pelkoa siitä, että pyyhin punajuuritahraiset käteni housujen etureisiin tai likaan puntit tallustellessani pihalla Crocseissa mudan ja soran keskellä? Hmm.. Loppujen lopuksi päädyin ensimmäisiin housuihin, jotka löysin H&M:n urheiluosastolta: mustat, ohuet, täydellisen joustavat ja mukavantuntuiset sporttisen näköiset housut, jotka istuvat juuri sopivan tiukasti ja paljastaen hyviä puoliani (kyllä, myönnän: tykkään pyllystäni ;D), olematta silti kalsarimaiset tai juntit. Hintaa 19,90€ ja plussana vielä tahraystävällinen väri, sekä hyvät aiemmat kokemukset; näitä kun minulta löytyy jo entuudestaan yhdet kaapista ;)

 

Rakastan joulua. Parasta joulussa on tunnelma, mutta sain eilen jälleen muistutuksen siitä, ettei joulu merkitse kaikille sitä samaa rakkautta, lämpöä ja harmonista tunnelmaa, johon itse pääsen ja koen joka joulu. Päinvastoin joulu merkitsee monelle pakkoa, ahdistusta ja ikäviä tunteita, sekä pettymystä siitä, ettei päässytkään siihen Coca Colan ja Saarioisen mainoksenomaisiin "bring the families together" ja "koko meidän onnellinen täydellinen perhe"-fiiliksiin. Tajusin jälleen, kuinka kiitollinen minun pitää olla siitä, että omalla kohdallani joulu tosiaan on vuosi toisensa perään merkinnyt turvaa, rakkautta ja hellyyttä, aivan liikaa ruokaa ja lahjoja, sekä perheen yhdessä oloa - onnellisina, hieman nahistellen. Eilisen muistutuksen perusteella minun teki vain mieli pillittää, kutsua kertoja luokseni jouluaattona näkemään, minkälainen joulun KUULUISI olla, sekä kokemaan se minunlaiseni joulu joka on muovannut minusta sen joulua ja hömppää rakastavan pellen, joka minusta aina jouluna kuoriutuu. Ei pitäisi mennä asioiden edelle, mutta se tuntui jo ajatuksena hyvältä, joten kenties - ehkä kutsu vielä käy ;)

 

Asioiden edelle menosta ja kiirehtimisestä puheen olleen päästäänkin aasinsiltaa pitkin aiheeseen, jota olen pallotellut päässäni koko blogihiljaisuuden ajan, mutten ole ollut varma, jos haluan tai voi kirjoittaa aiheesta. Tässä sitä nyt ollaan kuitenkin: en välttämättä pääse lopputulokseen, mutten voi olla hiljaakaan enää: koska on OK siirtyä eteenpäin elämässään? Koska on OK alkaa katselemaan uusia miehiä suhteen päätyttyä? Onko ns "suruaika" jokin määritelty käsite vai onko se kaikkien kohdalla yksilöllinen? Mistä tietää, että on päässyt edellisen suhteen "yli" ja on itse valmis uuteen?

Huh, mikä kysymysryöppäys.  Nämä ajatukset ja kysymykset ovat pyörineet päässäni jonkin aikaa - ehkä alkusyksystä lähtien. Muuttaessani Porvooseen edellisen suhteen päätyttyä, huomasin, miten miehet suorastaan inhottivat minua, eivätkä kähmivät kädet ja himoitsevat katseet baarin tanssilattialla tuntuneet niin hyviltä, kuin olin kuvitellut ja toivonut. Olin peräti 5 vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa sinkkuna ja vapaata riistaa ja saisin tehdä mitä haluaisin ja kenen kanssa haluaisin. Totesin nopeasti, että fyysisen tarpeen olisi saanut helposti tyydytettyä sinkkunakin, mutta ettei se ollut lainkaan sitä, mitä halusin tai tarvitsin. Pussailu randomien kanssa, "moi asutko tässä lähellä - ainiin mikä nimesi olikaan?"-tyyppiset keskustelut eivät tuntuneet lainkaan hyviltä ja totesin, etten kertakaikkiaan halunnut elämääni ketään tai mitään. Kaverit ja eritoten perhe olivat ne asiat, joiden seurassa viihdyin ja joihin halusin panostaa. Elämässäni ja sydämessäni ei kertakaikkiaan ollut tilaa tai tarvetta kellekään ulkopuoliselle. Syksyn mittaan ja monien keskusteluiden jälkeen tein työkaverini innoittaman "rohkean vedon" ja pyysin erästä ihmistä Facebookissa kaveriksi, täysin vailla taka-ajatuksia. Uusi suhde ei edelleenkään kiinnostanut, en kokenut tarvitsevani mitään fyysistä läheisyyttäkään, mutta halusin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja edes tutustua uuteen ihmiseen. Ehkäpä tämä poikisi uuden kaverisuhteen alun, uusien piirien näkemisen ja avartamisen. Juttelimme pitkään ja totesin, etten halunnut muuta kuin ystävyyttä: fyysistä vetoa en tuntenut, mutta feel good-fiilisen sen sijaan ja huomasin, että ajatusmaailmamme kohtasivat - jossain määrin. Erään juhlien jälkeisen sunnuntain vietin sitten - täysin ex tempore - äijän sohvalla älyttömiä JIM D-dokkareita katsellen ja löysin itseni illemmalla - jo omassa kodissani - sängystä todeten, että viihdyin tuon otuksen seurassa. Hitto. Toisaalta olen aina kadehtinut tyttöjä, joilla on noita täysin vilpittömiä kaveripoikia, joiden kanssa käydään kahvilla, jutellaan miesten ja naisten välisistä eroista ja viihdytään yhdessä - täysin vailla fyysistä himoa, kanssakäymistä tai paineita. Päätinkin siltä istumalta, että hänestä tulisi BFF-kaveriäijäni, koska minusta tuntui todella luontevalta hengailla hänen seurassaan (myös krapulaisena sunnuntaina :D) enkä piilotellut tai salaillut mitään, liioin hienostellutkaan sanomisiani tai ajatuksiani, vaikka liki tuntemattomia oltiin. Samalla kun päästelin sammakoita suustani mietin ja pohdin, miksei äijä "pelästynyt" minua ja karannut pois miettien, mikä hemmetin friikki olin. En hienostellut sanomisiani pätkän vertaa, vaan sanoin ääneen juuri mitä sylki suuhun toi oli keskustelun aiheen sitten työ, miehet, parisuhteet tai TV-ohjelma ja esitin mielipiteeni ajoittain hyvinkin kärkkäästi. Näin jälkeenpäin ajatellen huomaan tuon olleen tietynlainen suojeluvaistomainen veto minulta: sen sijaan, että olisin esim. kyseenalaistanut tai mietiskellyt asioita, otin agressiivisen lähestymistavan kaikkeen, jotta en näyttäisi tai vaikuttaisi heikolta. Vaikka kuinka olin paha suustani, äijän hemmetti pysyi viilipyttymäisenä ja rauhallisena ja teki juuri sen, mitä toivoinkin: ei tehnyt minkäänlaista fyysistä lähestymisyritystä, vaan makaili omalla sohvallaan, heitti kotiin kahvittelun jälkeen, ei yrittänytkään pussata tai halata, eikä liioin laittaa kättä reidelle autossa tai "vaivihkaa" koskea jalkaani kahvilapöydän alla. Ei mitään. Ja se jos jokin alkoi kiehtoa minua: voisiko mies todella olla kiinnostunut minusta myös ajatusmaailmallisesti, eikä vain fyysisesti? Ehkä hän ihan oikeasti haluaisi olla kaverini ja oli kiinnostunut minusta ihmisenä - ei naisena ja kehona, jolla tyydyttää tarpeensa. Pikkuhiljaa huomasin, miten halusin ottaa yhä enemmän selvää, minkälaisesta kuviosta oikein oli kyse, mutta kyseenalaistin samalla suureen ääneen itseäni: olinko itse edes kiinnostunut hänestä muuten kuin kaveripohjalta ja olisinko valmis esim. fyysiseen kosketukseen lainkaan? Juttutuokiot Facebookissa, sekä kahvittelut senkun lisääntyivät ja huomasin eräs ilta äijän sohvassa jälleen makoillessani, että halusin selvittää, "mikä juttu tämä oikein on". Vääntelehdin kuin kissa pistoksissa koko illan, enkä tiennyt miten asian ottaisi puheeksi, liioin millä muulla tavalla ottaisin asiasta selvää. Kello tikitti ja pian minun oli pakko lähteä kotia kohti. Onnekseni kaveri totesi, että voisi lähteä samaa matkaa kanssani parkkipaikalle viemään roskia ulos. "Ahaa, selvä merkki" ajattelin ja hymähdin itsekseni: sehän ajattelee täysin niin kuin minä - aaaivan päivän selvä juttu! Ulkona tuli vettä kuin aisaa ja kävellessämme parkkipaikalle vieri vieren laadin pikaista sotasuunnitelmaa mielessäni: jos en tekisi sitä nyt, minua harmittaisi koko illan ja varmasti koko loppuviikon, koska seuraavasta tapaamisesta ei ollut tietoakaan. Autolle saavuttuamme totesin kylmän viileästi, ettemme olleet esittäytyneet kertaakaan aidoilla nimillämme, mutta totesin, että se käsivarren mitta kyllä tulisi säilymään (olimme aiemmin sopineet - huumorimielessä - pitävämme kädenvarrenmitan toisistamme kärkkään suuni vuoksi) ja ojensin käteni. Siinä me seisoimme kaatosateessa toistemme kättä puristaen - ikään kuin ensimmäistä kertaa tavaten! Vatsapohjassa asti kihelmöi, enkä enää jaksanut järkeillä vaan totesin, että joo mitä jos ei tää käsivarren mitta enää säilyisikään ja halasin kaveria. Hän totesi - hymyillen - ettei se joo haitannut, mutta tyytyi tosiaan vain halaamaan minua. "Voi hemmetti vie" ajattelin, naurahdin ääneen ja otin selvää siitä, mikä minua koko illan oli kiehtonut: osaisikohan äijä pussailla ja tartuin häntä hetken mielijohteesta kauluksesta ja pussasin - yhtänä sen kummemmin jännittämättä tai suunnittelematta. Vatsapohjassa asti kihelmöi ja tunsin itseni pikkutytöksi jälleen siinä kaatosateessa seistessäni: äijähän piru vie a) osasi pussata (en voi sietää n.s "tiskirättejä" enkä liioin muitakaan huonoja pussaajia - oli kaveri miten kiva tahansa..) ja b) vastasi pusuuni, eli en menettänyt kasvojani aivan täydellisesti; peliveto siis! ;)

 

Kotiin ajaessani nauroin itsekseni koko sydämeni pohjasta, lauloin Aviciin Wake me Up:n tahtiin volanupit kaakossa ja tunsin itseni onnelliseksi: se, poikisiko pususta mihinkään oli vielä mysteeri, mutta tunsin päässeeni vihdoin "äijäpelostani" yli.

 

Tällä hetkellä en osaa sanoa, mikä parisuhdestatukseni on, enkä jaksa stressata koko asiasta. Tähänkin asti eteneminen on ollut verkkaista ja fiilispohjaista: mihinkään ei ole ollut kiire. Voin kuitenkin todeta olevani onnellinen: kaikki joululahjat on hankittuna, ulkona on valkea maa, minulla on maailman paras perhe ja olen löytänyt jonkun perheeni ulkopuolelta, jonka näkeminen kutittaa vatsanpohjaa, tuntuu hyvältä, jonka seurassa voin viettää tuntikausia niin hiljaa kuin jutellenkin, ollen täysin oma itseni.

 

...and love is the price.

 

pic from wehartit

 

Snart är julen här och gissa vem som är mer än nöjd och kan konstatera att alla julklappar redan är (åtminstone nästan) inskaffade? I år skall jag redan för andra året i rad (!) fira julen hemma till skillnad från många inom samma bransch. Skrattretande nog övervägde jag faktiskt att höra med bäddavdelningen jag tidigare jobbade på om de skulle behöva en "inhoppare" vid julen, men lät bli: vila och lediga dagar är nog precis vad jag behöver. Jag minns ändå med värme de jular jag spenderade på jobbet och kan konstatera att de skapat en stor del av min julfiilis: all värme och harmoni som strålar ur den urgamla radion, patienterna och anhöriga är härlig och liksom central och utgör kärnan för julens egentliga budskap: kärlek. Jag blev igår åter påmind om hur olika julen ändå kan se ut och att julen nödvändigtvis inte innebär den harmoni, kärlek, gemenskap och värme som jag upplever den som. Jag blev nästan tårögd och fick ett plötlsigt behov att få "visa" min jul för berättaren för att få bevisa hurdan julen "egentligen skall vara" och orsaken till att jag är en riktigt jultönt; jag bara älskar julen!

Från julen kan vi nu dra en åsnebrygga till någon som jag under bloggtorkan funderat på, men som jag inte varit säker på om jag ens vill blogga om. Nåja, här är vi nu: när är det okej att påbörja ett nytt föhållande efter en break up? När är det okej att ens börja se på andra? Finns det någon utsatt, egentlig "sorgetid" och hur lång skall den vara?

Efter att jag flyttade till Borgå efter separationen med T kände jag mig ärligt talat äcklad av allt som hette eller ens påminde om män: tafsiga händer på krogen, sluddriga "du är så snygg"-kommentarer och blöta pussar kändes motbjudande och äckliga och jag lät helt enkelt bli att ens se på män: jag trivdes med min familj och med mina kompisar och varken behövde eller ville ha något mer eller någon utomstående i mitt liv.

Inspirerad av min arbetskompis gjorde jag ändå ett drastiskt drag och steg utanför mitt bekvämlighetsområde och bar en (åtminstone nästan helt) random typ som kompis på Facebook. Jag klargjorde i ett tidigt skede att jag enbart var ute efter vänskap och gjorde det klart för honom (ja, det är alltså frågan om en karl! :D) genom att framföra mina åsikter och tankar - speciellt om män - ytterst taggigt och aggressivt. Såhär efteråt tänkt tror jag det var en skyddsmekanism för att inte bevisa eller blotta mig och mitt känsliga inre; jag ville och orkade helt enkelt inte bli sårad längre! Trots mina kniviga kommentarer och iskalla sätt höll sig killen på armlängdsavstånd, försökte inte ens ta sig närmare men fortsatte att hålla kontakten med mig. Så småningom blv jag nyfiken på vad i tusan han egentligen hade i baktankarna - om de ens fanns - och började ifrågasätta mina egna intentioner och tankar; vad ville jag själv egentligen?

En kväll då jag åter legat hemma på hans soffa och sett på hjärndöda dokumentärer på JIM var jag säker: jag vill ta reda på vad dethär riktigt är för en grej och gör jag inte det nu, kommer det att harma mig länge. Hela kvällen låg jag som på nålar och skruvade mig: hur skall jag göra? Underligt nog var jag mer nervös för själva förverkligandet än motreaktionen. Lyckligtvis meddelade Han att han kunde följa mig till parkeringsplatsen då jag skulle åka iväg, så vi gjorde varann sällskap i ösregnet. Väl framme vid bilen konstaterade jag att vi ju faktiskt inte fortfarande heller hade presenterat oss för varann och sträckte fram handen. Efter en nervös handskakning spreds redan ett brett leende på mina läppar och jag hörde min mun fråga om vi kunde bryta det tidigare överenskomna armlängdsavståndet. Så där stod vi sedan och kramades i ösregnet. Vilka tankar som sedan spreds i mitt huvud har jag absolut ingen aning om, men jag minns att jag skrattade, vi sade någonting och plötsligt nappade jag tag i hans jacka och kysste honom. Fjärilarna i magbottnen vispade på för fullt och jag jublade inombords för två orsaker: a) jag vågade, wihii! och b) yess! Han kan ju pussas! (jag om någon avskyr slabbiga, dåliga pussar.. :D)

För tillfället har jag ingen aning om vad min "relationship status" är och bryr mig inte mindre. Vad jag vet är att jag är lycklig: jag har världens bästa familj bakom mig, snart är det jul (och jag har jukklapparna under kontroll - whoop!) och jag har funnit en människa i vars sällskap jag trivs i timtal - både tyst och diskuterandes - och som godkänner mig precis och exakt som den jag är. Tidvis är jag rädd för att dethär är för bra för att vara sant och om han är en för "perfect match", men väljer att kolla dethär kortet: jag har ju inget att förlora.



Let it rain, let it snow - after my visit to the candyshop I´m more than prepared for it all! May I present: my new Haglöfs is here!

Muistatteko vielä kun blogit noin vuosi sitten pullistelivat "kattokaa mun ostoxiiii"-postauksia? Bloggaajat esittelivät vuoronperään ostoksiaan - aina kynsilakoista merkkilaukkuihin ja hiuspinneihin. Kulutustottumuksia ihmeteltiin suureen ääreen, bloggaajia moitittiin rahan haaskauksesta, sekä siitä, että postaukset tartuttivat ostointoa lukijoihin, jotka sitten kärsivät yksi toisensa perään maksuhäiriöistä ja -vaikeuksista.

Ostos-postauksia näkee tänä päivänä todella harvoin - tiedä sitten johtuuko se kovasta kritiikistä vai ovatko ihmiset vähentäneet shoppailua (hah, viimeiseen en usko itsekään..), mutta nyt aion olla oikea vastarannan kiiski ja hehkuttaa - kyllä - HEHKUTTAA loisto-jymy-yyber-jees-löytöjä, jotka tein äsken Stadiumissa. Rahaa paloi, mutten kadu ostoksia pätkääkään: fiksuja, tarpeellisia ostoksia on kiva tehdä ;)

Monta vuotta minua uskollisesti palvellut Helly Hansenin Goretex-takki ei enää pitkään aikaan ole - suoja-aine-käsittelystä huolimatta - ole ollut kovin vedenkestävä ja olen katsellut sillä silmällä seuraajaa takilleni. Saatuani säähköpostia Stadiumista, josta saisi 20% alennusta kaikista - myös alennetuista - tuotteista, klikkailin itseni oitis verkkokauppaan ja meinasin tipahtaa tuolilta kun etusivulla komeili Haglöfsin Goretex-takki. Kokemusteni perusteella fakta on se, että hyvistä (ulkoilu)vaatteista tarvitsee maksaa hieman enemmän, koska hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä. Olin kuin pikku-hamsteri jouluaattona kun klikkailin ostoskoriin vaaleansinisen yksilön ja pidin peukkuja, että S olisi sopivan kokoinen. (toim.huom: samalla ihmettelin kyllä ääneen, miten pieniä kokoja KERRANKIN oli vielä jäljellä; ne kun yleensä loppuvat ensimmäisinä aleista).

Tänään sain sitten puhelun Stadiumista, että takkini oli saapunut. Tilaaminen verkkokaupasta oli kätevää, maksun sai suorittaa verkkopankin kautta (suosikki-vaihtoehtoni) ja postarit sai ilmaiseksi, kun valitsi noutopaikaksi myymälän. 
Porvoon Stadiumiin astellessani päätin tehdä pika-kierroksen ennen kassalle menoa ja se, noh.. Koitui kohtalokkaaksi. Matkalla kassalle syliini eksyi takin värien kanssa yhteen sopiva The North Facen microfleece 20€ (tälläistä olin ajatellut toivoa joulupukilta, koska se on olennainen osa talviliikkujan vaatevarastoa) sekä SOC:n ohut tekninen kauluksellinen (!) urheilupaita 25€ (jollaista olen etsinyt jo pitkään, mutten ole raaskinut haaskata 50€ moiseen pelkän logon vuoksi). Ainiin! Löytyihän paitojen ja takin seasta vielä perus-kortsupipo mustana 9,90€ (joka minun piti hankkia jo viime vuonna..).

Iso huppu - puhdasta rakkautta

Kassalla nauroin myyjälle, että nyt en kyllä katsele enää mitään, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen löytöihini koska ne olivat kaikki todella tarpeellisia (KERRANKIN!) ja sain vielä kaikista 20% alennusta. Melkin kuin rahaa tallentaisi pankkiin ;) Nyt kaapistani löytyy täydellinen varustus loppusyksyn ja talven urheiluhetkiä ilostuttamaan ja piristämään. Olen sen verta materialisti ja hölmö, että koen urheilun huomattavasti mukavammaksi, jos saan tehdä ja harrastaa sitä näteissä, mukavissa tamineissa :)

Onko siellä puolen ruutua tehty hyviä löytöjä viime aikoina vai odottellaanko sielä vielä (fiksusti) veronpalautuksia?

Minns ni hur bloggarna för ungefär ett år sedan ännu var fyllda med "titta vad jag har köpt"-inlägg? Ju mer kritik bloggarna fick för att de påstods provocera folk att köpa mer än de klarade av att betala och fick anmärkningar, desto mindre blev inläggen till antal. I dagens läge ser man dem knappt alls och huruvida det beror på att bloggarna blev utsatta för en sådan tusans kritik-storm eller att blogganra har minskat på konsumtionen (ghaha, det senare tror ja inte på för 5 penni heller ;)). Och hör och häpna, men nu tänker jag gå emot massan och presentera med STORA bokstäver fynden jag gjorde i Stadium idag och vara stolt över dem, trots att jag spendera en hel del pengar på dem.
Min blå Goretex-jacka av Helly Hansen har varit mig trogen i flera år, men har tyvärr förlorat sin förmåga att hålla vatten redan sedan ett par år tillbaks, varför jag har letat efter en ny redan ett tag. Problemet har varit att jag inte har hittat en som är av tillräckligt bra kvalitet till ett rimligt pris. Åtminstone enligt mina erfarenheter, så går kvalitet och pris hand i hand då det gäller sportutrustning och det lönar sig att satsa en femma till om man vill ha ett plagg som håller i flera år. Så gissa bara hur glad jag blev då jag fick e-post från Stadium, som erbjöd 20% rabatt på alla - även rabatterade - produkter. Hastigt klickade jag - ivrigt hoppandes på stolen - hem en goretex-jacka från inget mindre än Haglöfs - något som jag bara vågat drömma om! Att de dessutom ännu fanns jackor kvar i storlek S höll ja som ett tecken från ovan: denna jacka måste jag bara ha!
Jag valde att spara fraktkostnaderna och valde att avhämta jackan från Borgå Stadium. Innan jag hämtade jackan från kassan gick jag ett (ödesdigert) varv runt i butiken och gjorde grymma fynd: en microfleece från The North Face (som jag tänkt önska i julklapp och som är ett måste för den som rör sig utomhus på vintern) för 20€, en tunn löpartröja i tekniskt material från SOC 25€ (något jag letat efter redan länge, men vägrat betala typ 50€ för) samt en basic svart mössa (som jag redan skulle köpa förra året..) för 9,90€. 

When there´s no time to stop, then keep on going

Kiva, feel-good-maanantai alkaa pian olemaan takanapäin ja ehdin vasta nyt istahtaa ensimmäistä kertaa päivän aikana kunnolla alas. Töissä en ehtinyt edes aamukahvitauko pitää, kun sain jo ilmoituksen ensimmäisestä potilaasta, joka vaati tarkkailua. Vaikka päivä on ollut normaalia-maanantaita tapahtumarikkaampi, en valita: tahti on ollut sopiva ja olen saanut paljon aikaan. Tämä hymy ei hyydy.

Aamulla heräsin jo ensimmäistä kertaa 04:31! Kyllä meinasi itku tirahtaa, mutta kun heräsin hetken pyöriskeltyäni ja syvähengiteltyäni seuraavan kerran 06:01 olin yhtä hymyä: vaikka viimeviikkoinen yli-aikaisin heräily näyttää jatkuvan, sain edes torkahtaa vielä hetkeksi. Kiitollinen siitä.

Jee! Tänään oli työlistaan merkattu "lyhennys" nimeni kohdalle ja pääsin lähtemään hieman ennen puolta kolmea. Poikkesin apteekkiin hakemaan uuden yövoiteen ja päädyin paljon kehuttuun Lumenen LAB-sarjaan, sekä Beroccaan ja korvatulppiin - josko niistä olisi apua nukkumisvammaani?

Kotona oli vielä pakko napata päivän poseeraukset ulkona ja kerätä todistusmateriaalia siitä, että Porvoossa todella paistoi aurinko tänään ;) Ei muuta kuin välipalaa napaan ja salille, jossa oli vuorossa (joka maanantainen) jalkatreeni, sekä enkkojen teko: 130 kg vanhassa kunnon jalkaprässi-kelkassa!
Kaupassa käynnin, loppuverryttelyn, pyykinpesun, suihkun sekä ruokavuoren teon jälkeen huomaan, että kello on jo miljoonaa: mihin tämä päivä onkaan kadonnut?

Epäilen vahvasti, että jonkin sortin vanhenemista on ilmassa: ostin elämäni ensimmäisen "anti age"-voiteen (mutta se soveltuu kuulemma ehkäisemään ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä 25-vuotiaille!) ja huomaan nauttivani arkisista askareista eritoten kun huomaan saavani mahdollisimman monta suoritettua päivän aikana - eivätpä enää vaivaa loppuviikosta!

Puh. För första gången under dagen sitter jag nu ned och blickar tillbaks vad som hänt under dagens lopp. Jag kan kort sammanfatta det som att dagen varit väldigt händelserik ;)
Det började med att jag vaknade - tårögd - lite före halv fem imorse och var förbannad på mig själv: varför kan jag inte sova när jag skulle få? Thank God lyckades jag somna om och vaknade en dryg timme senare med ett leende på läpparna: kan man vara glad åt litet, har man mycket att vara glad åt.
Strömmen av patienter var jämn allt från den avbrutna morgonkaffe-pausen tills jag slutade 14:15. På hemvägen gick jag apoteket och skaffade en ny nattkräm (ur Lumenes LAB-serie, som är väldigt omtyckt!), samt Berocca och öronproppar (i hopp om att lyckas sova bättre hädanefter..)
Ett hastigt mellis och hopp på cykeln igen och nosen mot gymmet, där jag gjorde pers. rekord: 130kg på benpress - boomkaah!
Efter butiksbesök, slutstretching, byktvätt, dusch och matlagning konstaterar jag att klockan närmar sig sovdags (sarkastiskt - visst skall jag äta ännu ;)). Jag är illa rädd för att tecken på ålderdom tydligt visat sig idag; vadå jag köpte min första anti age-kräm (fast den är faktiskt utvecklad för att förebygga de första ålderstecknen hos 25-åringar!), samt märker hur jag njuter av att sköta vardagssysslor - helst så många som möjligt - så de kan kruxas av från to do-listan för resten av veckan. Oldie.

Roll that body!

Innostuin kokeilemaan pötkylä-makkara-Foam rolleria, nähtyäni yhden äijän ähisevän moisen kimpussa salilla. En voinut vastustaa kiusausta kokeilla, jos makkara-pötkylällä tosiaan voisi aiheuttaa kipua ja ottaa selvää, miksi ihmeessä iso mies makasi salilla kyyneleet silmissä lattialla, rullaillen pehmeän rollerin päällä. Oliko kyseessä feikkaaja vai tosi-nössö?

Mikä ihmeen foam roller?

Foam roller ikään kuin hieroo ja auttaa lihasten pehmyskudoksia ja kalvoja palautumaan. Täydellinen kaveri lihasten huoltoon siis! Foam rolleria voi käyttää niin ennen kuin jälkeen treenin, sekä "kylmiltään", eli lämmittelemättä.

Hah, sain kyllä nielaista ja syödä sanani täysin napattuani Foam Rollerin omien jalkojeni alle: voi ristus Maaria sitä kipua, jota tunsin etureisissäni, rullaillessani lankkuasennossa pötkylän päällä hiljaa ees-taas. Tunsin, miten naama vääntyi entistä klonkumpaan irvistykseen, kääntyessäni sivuttain ja rullaillessani reiden ulkosyrjiä - auts, auts, auts!

pic from google

10 minuutin rullailun jälkeen nousin hymyilevänä irvistelevänä ylös ja kävelin (ihmeellisen) virkeänä pukkariin. Tuollaisen aion hankkia!

Pienen hintatarkastelun vuoksi taidan päätyä tilaamaan omani täältä Spartan shopista. Vaikka tuolta joutuu maksaa postarit päälle, on loppusumma edullisempi kuin esim. Stadiumista vastaava Casallin foam roller. Casallin pötkylä on sitä paitsi n 1/3 tuosta Spartanin rollerista - naurettavan pieni siis. The bigger, the better..

kuva lainattu spartanshop.fi

Onko makkara-pötkylä aka Foam roller sinulle tuttu?

Efter att ha sett en stor kille ligga på golvet på gymmet med tårar i ögonen och rulla på en korvformad foam roller blev jag nyfiken på att prova en själv. Jag ville ha reda på om killen var en mes eller om han fejkade, för varför skulle en så stor karl bli tårögd av en mjuk rulle va?

Jag fick äta upp mina ord direkt. Medan jag rullade lårmusklerna mot rullen (i plank-position med raka armar i golvet) kände jag hur ansiktet vreds i en grimas, vilken bara förvärrades då jag svängde mig på sida och rullade utsidan av låren. Ouch!

Varför foam roller? Foam rollern liksom masserar musklerna och får dem att slappna av och återhämta sig. Rullen kan man använda både före och efter träning, samt helt separat som muskelvård.

Efter att ha rullat omkring med tårar i ögonen i ca 10 minuter bestämde jag mig för att skaffa en egen rulle: den är ju suverän!

Spartan shop tycks ha den billigaste rullen, vilken är typ 3 x så stor (och ändå billigare!) än en motsvarande av Casall på Stadium.

Har du erfarenhet av foamrollern?

Aiming for that Sexy Hair

Viilenevä ilma tuo mukanaan paitsi kylmyyden ja palelemisen ainakin minun kohdallani jokavuotisen ongelman: bad hair day:t. Tukka ei vain tahdo totella, on kuiva kuin korppu eikä iltapäivälllä edes muistuta aamuista luomusta, vaan asettuu littanaksi kypäräksi. Pah.

Hain eilen kampaamostani, Salon 33:sta (klik), Annin suosittelemaa Sexy Hair:n kevyttä hiuslakkaa (tarkemmin sanottuna Healthy Sexy Hair-sprayta, joka sisältää arganöljyä). Sprayasin tuotetta tänään ensimmäistä kertaa tukkaani ja lupaan raportoida, kuinka kävi: pelastiko lakka minut ja hiukseni varmalta tuholta vai ei?

Mikä on sinun luotto-hiustuotteesi?

Det kyliga höstvädret för med sig något som åtminstone jag inte ser fram emot. Förutom kalla händer och tår, samt snorig näsa, lider jag VARJE höst och vinter av torrt hår och desto fler bad hair days. Därför cyklade jag igår via min vakio-frissa Salon 33 (klik).
Anni hjälpte mig att välja en hårspray som möjligen kunde bli min räddning ur Sexy Hairs serie, så nu kommer jag med iver att pröva denna ett par dagar och sedan rapportera om den för er.
Har du någon hårprodukt, som du kan lita på i vått och torrt - även då en bad hair day kommer?

 

Oh how frustrating it can be to be looking for the perfect pair of jeans!

Wow, mitkä takataskut, mikä leikkaus, mitkä kulutukset - ja mikä hinta! Kyllä kiitos, totean itsekseni, ja kiikutan farkut, jotka vaikuttavat täydellisiltä, sovituskoppiin. Tähän loppuukin sitten glamour ja täydellisyys: vedettyäni housut jalkaani, ne eivät olekaan enää yhtä täydelliset kuin liikkeen rekissä. Tuttua?

En tähän päivään mennessä ole löytänyt täydellisiä farkkuja. Olen kokeillut läpi monen eri merkin monet eri mallit, mutta täydellisesti istuvia pöksyjä ei ole vielä kävellyt vastaan. Pitkään liputin merkkifarkkujen, m.m. Dieselin ja Leviksen, puolesta ja maksoin housuparista reilun satasen. Toki tuntui hölmöltä maksaa moisia summia housuista, jotka eivät edes istuneet täydellisesti, mutta kai se korkea hinta hieman lievitti tuskaa ja tietoa siitä, etteivät farkut näyttäneet napakympeiltä päälläni. Olivatpahan ainakin statussymboli.

Viime talvena ostin ensimmäiset halpisfarkkuni Cubuksesta (taisivat maksaa 19,90€) ja totesin, että ne istuivat LÄHES "yhtä hyvin" (tai huonosti, riippuen mistä kantilta katsoo) ja lopetin merkkifarkkujen ostamisen siihen. Mieluummin ostan parit halvat kuin yhdet kalliit, jos istuvuus on lähes sama (toim.huom: kyllä ne Dieselit tuntuvat laadukkaammilta jalassa ja kestävät käytössä paremmin, en väitä vastaan!).

En ymmärrä minkä mallinen ihmisen pitäisi olla, jotta farkut istuisivat kuin toinen iho. Itselläni kun ongelmakohdat tuntuvat vaihtelevan, riippuen farkkumerkistä: toiset jäävät väljiksi vyötäröstä mahtuakseen pohkeiden yli, toiset taas saavat haukkomaan henkeä puristaessaan reidet lyttyyn, mutta isomman kokoisena pussittavat polvista. Hoh. Kaiken kukkuraksi housujen sovittaminen on hikistä, rankkaa ja turhauttavaa, koska niitä täydellisiä ei vain tunnu löytyvän! Samaan aikaan palan halusta löytää TÄYDELLISET farkut, koska jokainen aamu, jolloin vedän farkut jalkaan tuntuu jokseenkin turhauttavalta: mitkä epäsopivat farkut valitsisin tänään? Yhtä hyvin voisin marssia töihin pyjamahousissa.

Viime postaukseen viitaten voin melkein todeta täydellisten farkkujen metsästyksen olevan yhtä hankalaa kuin sen täydellisen miehen bongaus: rahaa, aikaa ja hermoja kuluu, eikä napakymppiä tunnu löytyvän.

Kun täydellisiä farkkuja (tai miehiä) ei löydy..

Oletko sinä jo löytänyt itsellesi täydelliset farkut? Mistä?

 

 

Wow, så snygga bakfickor, sådan färg och ett så ypperligt pris! Yes, please! utbrister jag för mig själv och bär iväg med ett par jeans till provrummet. Här slutar visionen om de perfekta jeansen och fram kommer vekrligheten: att hitta ett par perfekta jeans är skit-svårt.

Jag har provat dyra märkesjeans, billiga leggingsaktiga wnb-jeans och allt där emellan, men har inte lyckats hitta "the ones" som får rumpan att se okej ut och sitter tillräckligt tight, utan att klämma luften ur en som en ballong på vappen. Hittills har jag bara konstaterat att dyra märkesjeans håller och känns aningen bättre än billiga, men att de inte heller sitter perfekt och att det därför är onödigt att betala över 100€ för dem.

Att hitta de perfekta jeansen verkar vara nästan lika invecklat som att hitta den perfekta mannen: man slösar tid, pengar och nerver, och får oftast bara svett, tårar och opassliga klämmar på rumpan som tack. Suck.

Har du hittat de perfekta jeansen? Var?

 

pics from google, weheartit

Rise and shine!

Hyvä, rauhoittava ja pitkä yöuni takaa sen, että perjantainen työpäivään herääminen maittaa - uskotteko? ;)

Okei okei, kaltaiselleni aamuvirkulle herääminen harvemmin on kovin hankalaa, mutta tänään huomasin heti herätessäni että tästä tulee hyvä päivä. Aamukahvia uudesta lemppari-mukista, iso annos puuroa ja lopuksi vähä pyllyn pyöritystä radion tahtiin ennen töihin lähtöä. Sokerina pohjalla ei sovi unohtaa uutta hajuvettä, jonka ostin palkalla jonka sain hääkuvaajan pestistäni. Lancome Tresor Midnight Rose on kyseinen tuoksu ja rakastuin siihen jo ensi-nuuhkaisulla: kevyt, makeahko muttei imelä ja juuri sellainen, jota olin vailla :) Liilaa pulloakin katselee mielellään ;)

Viikonloppuna on tiedossa lemppari-muksujen treffailua, lemppari-tytön tapaamista sekä reissu Helsinkiin. Mitäs siellä suunitellaan viikonlopuksi? :)

God förmiddag och jipiiiii - det är fredag! Sov bättre än bra och vaknade pigg oc utvilad imorse. Kaffe och gröt smakade bra och så hann jag ju tom shake some ass i takt med X3M innan jag cyklade till jobbet. 

Sprayade idag för första gången av min nya parfym, vilken jag köpte för lönen jag fick då jag fotade på bröllopet i juni. Lancome Tresor Midnight Rose doftar lagom sött och härligt och övertygade mig direkt: detta är THE doften!

I helgen skall jag bl.a träffa favorit-ungarna å -tjejen, samt dra en sväng till Helsingfors. Vad skall du göra?

My grey new warm friend: Acne Canada

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? Minä uskon - ainakin osittain. Toisinaan lemmen roihun syttymiseen tarvitaan vähän aikaa, mutta toisinaan se leimahtaa kuin salama kirkkaalta taivaalta ja iskee niin kovaa ettei sitä voi käsittää. Näin minulle kävi viime torstaina kun kävin Gaudetessa.

Olin jo aiemmin bongannut parista suosikki-blogistani Acnen suuren villaisen huivin, jota hehkutetttiin niin paljon, että se myi loppuun sitä mukaa kun kaupat saivat sitä Ruotsista tehtaalta. Olin jo aiemmin päättänyt panostavani tänä syksynä uuteen huiviin ja olin sata-varma, että päätyisin Mulberryn ihanuuksiin, sillä olen ollut todella tyytyväinen vuosia sitten ostamaani check-kuvioiseen huiviin. Noh, Mulberryhän on - kuten moni muukin on huomannut - nostanut hintojaan tuntuvasti, joka sai minut empimään ja katselemaan sivusilmällä muiden merkkien huiveja. Tässä kohtaa päätin kokeilla kepillä jäätä ja otin yhteyttä Gaudeteen ja tiedustelin, jos tätä yyber-suosittua Acnen Canada huivia olisi sattuisi olemaan hyllyssä, vaikkei sitä verkkokaupassa näkynytkään. Tuuri kävi - kohtalo vai mikä korkeampi taho iski kavionsa peliin tässä kohtaa - mutta Gaudeteen oli juuri saapunut pieni erä Canadoita ja ystävällinen Vivian lupasi laittaa minulle yhden varaukseen.

Torstaina kävin sitten Fredalla Gaudetessa sovittamassa huivia ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. 

 Kuka olisi uskonut, että kaulahuivi voi tehdä naisen noin iloiseksi?

Huivi on 100% lampaanvillaa ja niin iso, että siihen voisi pukeutua kuin ponchoon. Vaikka torstaina aurinko porotti kuin keskikesällä konsanaan, pystyin jo siinä mallaillessani kuvitella itseni seisovan tuulessa ja tuiskussa tämä ihanuus kaulassani, lämpimänä.

Hymyilevänä lähdin Gaudetesta muovipussi kädessäni, tietäen, ettei minun tänä talvena tarvitse kylmettää kaulaani, jatkamaan shoppailukierrostani.

Kiitos vielä Gaudeten henkilökunnalle, eritoten Vivianille, joka varasi huivin minulle, vaikka se niin suosittu onkin. Sain jälleen muistutuksen siitä, miksi pienissä putiikeissa kannattaa käydä: palvelu on henkilökohtaista, lämminhenkistä ja enemmän kuin hyvää. 

Tror du på kärlek vid första ögonkastet?

Jag är ett konkret exempel på att det visst existerar: förra veckan var jag till stan och gick till Gaudete för att prova en tjock halsduk i 100% lammull från Acne. Direkt när jag virade halsduken kring halsen visste jag att min vinter är räddad: nu behöver jag definitivt inte frysa mer! Så mjuk och len och stor och härlig - som en stor kram är Canadan att ha virad kring halsen.

Ett stort tack ännu till Gaudetes vänliga personal och speciellt Vivian som lade undan halsduken åt mig, trots att de säljs som smör i solen. Rekommenderar såväl Acnes Canada som Gaudete varmt!