Lauantain kuulumisia ja suklaa-paljastus

Heippa ja orastavaa lauantai-iltaa!

Täällä ollaan vihdoin selvitty vatsataudista ja Luojan lykky se, koska mulla alkoi jo olla voimat aika vähissä. Painokin tippui 3 päivässä 2 kg vaikka kuinka yritin syödä vaikkei ruoka maistunutkaan ja juoda, jotten kuivuisi ja mielessä jo kävi, että olisin käynyt työpaikalla i.v. tiputuksessa jotta saisin nestetasapainon kohdilleen kaiken vatsahässäkän jälkeen. Ensihoitaja-miehelleni en viitsinyt asiasta edes mainita, koska voin hyvin kuvitella miten hän perjantai-iltana olisi tullut kotiin Ringer-pussi ja kanyylit kourassa kun naapurin äijät kantaa kaljakoppaa tai tulppaanipuskaa. Näin sitä rakkautta osoitetaan meillä ;)

Aamulla heräsin jo ennen T:n kelloa 5:44 ja totesin itsekseni potevani jonkin sortin mummotautia kun niin aikaisin lauantaiaamuna heräilin. Käveltiin Ronjan kanssa pitempi aamulenkki, joka tuntui rapsakan pikkupakkasen kannalta hyvältä, mutta koska kroppa kärsii energiavajeesta vatsataudin jäljiltä, oli olo jo aika hutera kun vihdoin pääsimme kotiin takaisin. Mutta aijee miten hyvältä kaurapuuro maistuikaan sen jälkeen!

Happihyppely toi jo hieman väriä kasvoille, mutta kyllä naama edelleen aika kalpea on kaiken sairastamisen ja paikoillaan olon jälkeen..

Päivällä kävimme vanhempieni luona, jossa on kivaa päästää Ronja juoksemaan vapaana. Koira nauttii silminnähden todella paljon vapaana viilettämisestä ja koska vanhempieni piha rajoittaa metsään, voi sieltä kätevästi hakea keppejä niin paljon kuin jaksaa kantaa ja tuoda niitä ihmisille heitettäviksi. Nyt koira makaakin sitten ihan reporankana pedissään eikä korvaansakaan lotkauta vaikka ohi kulkee :D Taitaa jotain vähän väsyttää..

Tilannekuva: maistuisi varmaan labradorillekin? ;)

Kotimatkalla poikkesin kaupassa ja nappasin hetken mielijohteesta kokeiluun tuotteen, jota olen salaa halunnut maistaa jo pitkään: Fazerin Lontoonrae-suklaata. Usein minulle käy niin, että vaikka ostankin jotain kivaa (itselleni), en sitten "raaskikaan" avata pakkausta koska minun ei teekään sitä juuri sillä hetkellä mieli ja unohdan pian koko jutun kaappiin. Kyllä, ymmärsit oikein: minä olen se nainen, jonka kaapeissa suklaa(kin) vanhenee. Vaan miksi käytin äsken lainausmerkkejä? Koska olen jo monta vuotta uskotellut itselleni, etten pidä tietyistä asioista, jotten söisi niitä. Ja valitettavan helppoa tuo onkin: kunhan tarpeeksi pitkään väität sekä ääneen muille, että hiljaa itsellesi, ettet pidä jostakin voidaksesi vältellä sitä, alat pikkuhiljaa uskomaan väitettä itsekin (vaikka tiedät sen olevan pelkkä keksintö ja valhe), etkä enää kyseenalaista missään vaiheessa, etteikö sittenkin tekisi mieli maistaa sitä kiellettyä hedelmää. Ikäänkuin unohdat koko tuotteen ensin tahallasi, mutta myöhemmin kokonaan. Kuulostaako ihan hoopolta? Niin minustakin, mutta ihminen, joka on kärsinyt samankaltaisesta oireyhtymästä kuin minä syömisteni kanssa ymmärtää kyllä. Mieleeni tuli äsken kävelyllä ollessani eräs idea postaukselle, jossa ajattelin paljastaa teille bucket listani. Siltä löytyy hävettävän yllättävän paljon ruokiin liittyviä toteutettavia asioita, joille siis jo nyt saitte syyn.

Kävin vielä pienellä kävelylenkillä, mutta totesin että kroppa kaipaisi nyt hengähdystä. Oltuani saikulla 2 viikkoa, joista 1 viikon hypin kyynärsauvojen turvin ja olin siis enimmäkseen paikoillani ja 2. viikosta puolet on mennyt vatsataudissa, en jaksa uskoakaan, että minä vielä 15 päivää sitten juoksin työpäivän päätteeksi reippaan 12 km hölkkälenkin :D Haha, siihen kuntoon palaaminen kestänee nyt hetken mutta kestäkööt. Välipalaksi nautin uus-vanhan löydön: viilin. Rahkaa en halua syödä enää lain (koska yliannostus) ja turkkilaista jugurttiakin olen syönyt parikymmentä purkkia jo, mutta oltuani vailla viiliä varmaan parin vuoden verran, totesin sen olevan himpskatin hyvä välipala. Viilin kaveriksi sulatin pakkasesta mustia viinimarjoja ja mansikoita ja höystin ne auringonkukansiemenillä.

No entäs se suklaa? Itse asiassa sille meinasi käydä kuten useimmille muille suklaa- ja herkkuostoksille, mutta päätin, että nyt kävisi toisin ja menin takaisin keittiöön nappaamaan itselleni palan. Oliko hyvää? Kannattiko? Kyllä. Aivan jumalaisen hyvää (tähän sydänemoji) Kaksi palaa meni ja se riitti. Tältä erää.

Patrioottista tai ei, mutta mikään suklaa ei vedä vertoja kotimaiselle Fazerille. Tiedättekö muuten miksi Fasu maistuu parhaimmalle ja vähiten ällömakealle muiden maiden suklaisiin verrattuna? Koska se valmistetaan maidosta. Muut käyttävät maitojauhetta.
Moni vannoo nykyään raakasuklaan nimeen, enkä kiellä ettenkö itsekin terveystuotteista pitäisi ja tykkään enemmän tummasta kuin maitosuklaasta. Mutta tässä Lontoonrakeessa oli sitä jotain..

Nyt aion rojahtaa sohvalle ja lukea uusinta Elleä. Saatan kyllä hakea suklaalevyn kaveriksi..

Kivaa lauantain jatkoa! Mikä on hei muuten sun suosikkisuklaasi?