Momomonday, hello and goodbye!

Trots att mina tankar flygit hit och dit som Karlsson på taket, så har jag lyckats åstadkomma några sidor till examensarbetet åter. Sakta men säkert eller hur?

Tyvärr har mitt aktiva surfande skrivande resulterat i otroliga spänningar i nacken, speciellt på höger sida. Har försökt tänja litet och bestämt (eller åtminstone bestämt mig för att försöka) mig för att minska sittandet framför datorn så mycket som möjligt, vilket alltså innebör bloggtorka och minskat nätshoppande. Nåja, som ni märker så lyckas mitt försök inget vidare, men jag tror det beror på att bloggandet (båda skrivande av den egna och läsande av andras) är en hobby och ett nöje för mig - till skillnad från examensarbetet.

Hah. Men visst har jag gjort något komiskt också. Eller komiskt skulle det ha varit om ni skulle ha sett slutresultatet. Efter att ha lunchat med mig själv på Unicafé stack jag fort in via Gina Tricot för att testa ett par färgglada byxor - ni vet såndärna som finns i alla regnbågens färger och ser så fräscha och snygga ut? Nåja, jag har redan i flera veckors tid tittat på dem via nätet och ville idag unna mig att få testa ett par och möjligen köpa dem. HAH! Här kommer det roliga: jag såg mer ut som ett dagisbarn än en moderiktig ung dam i trendiga byxor i mina gräsgröna stuprörsjeans. Med snopen min och förundran över hur byxorna kunde sitta som tajtast över vristerna (!) traskade jag fort hem tillbaks och drog collegebyxorna på mig. Kanske det är bäst så.

bilderna från google

Vaikka ajatukseni ovat tänään taas vaihteeksi poukkoilleet kuin Katto Kassinen katolla olen taas onnistunut saamaan pari sivua kokoon opparia varten. Hitaasti mutta varmasti, right?

Opparin vääntäminen on valitettavasti tuonut mukanaan ikävän lisän: niskasäryn. Särkyä on eniten oikealla puolella ja olenkin yrittänyt sitä hieman venyttää. Päätin myös (tosin aikaisemmin päivällä) että minun tulisi vähentää tätä koneen ääressä oleskelua opparin vääntämistä lukuunottamatta, mutta sehän meinaisi blogihiljaisuutta, enkä sitä kyllä halua. Blogin kirjoittamisesta ja toisten blogien lukemisesta kun on muodostunut minulle rakas harrastus jota teen mielelläni - toisin kuin kirjoitan tuota yhtä...

Mutta hei oonhan mä tehnyt jotain hauskaakin. Tai no hauskaa ja hauskaa. Anyway piipahdin tänään Unarissa lounastettuani GT:n kautta sovittamaan pirteän värisiä farkkuja. Tiedättehän, niitä kapeita pöksyjä joita löytyy jokaisessa sateenkaaren värissä ja ovat ihanan pirteä näköisiä? No juuri niitä olen katsellut netissä jo monen viikon ajan ja tänänä päätin vihdoin mennä ne hankkimaan. Onneksi tajusin kokeilla ensin, koska lopputulos ei ollut ihan sitä mitä toivoin: kirkkaan vihreät housut jalassani olin enemmän tarhaikäisen kuin trendikkään nuoren naisen näköinen. Vähin äänin ja nolosna hipsin kaupasta ulos ja kotiin vetämään verkkarit jalkaan. Kotimatkalla totesin lisäksi housujen olleen ensimmäinen malli, joka kiristää ainoastaan nilkoista (!). Ehkei ne pirtsakat housut sittenkään ole mun juttuni. Harmi, sillä olin toivonut niiden olevan.