There are many things that I would like to say to you..

...but I don´t know how.

 

 

Voihan blogihiljaisuus - en edes tiedä mistä aloittaa. Ehkäpä lyhyellä selityksenomaisella "sorisorisori tuskin kukaan nyt edes on rekisteröinyt etten ole postaillut, mutta halusin silti selittää, että tässä nyt on ollut kaikenlaista muuta tekeillä". Riittääkö? Kiitos, niin minullekin.

 

 

Faktahan se toki on, että elämässäni on viime aikoina ollut "vähän kaikenlaista" eivätkä vuorokauden tunnit tunnu millään riittävän. On ollut todella luksusta viettää tälläistä 3 vrk:n viikonloppua ja harkitsen vakavasti lähettäväni anomuksen, josko tälläisiä voitaisiin viettää useamminkin, jollekin korkeammalle taholle. Se miten toiveeni konkreettisesti täytettäisiin onkin sitten mutkikkampi juttu, mutta selailen toisaalta jo nyt hymyssä suin kalenteria ja totean, että tulevat viikot tulevat (onneksi!) olemaan normaalia lyhyempiä kiitos joulupyhien. Saan - monesta samalla alalla työskentelevästä poiketen - viettää koko joulun kotona, eikä työvuoroja ole luvassa. Harkitsin jopa yhdessä vaiheessa, että olisin anonut pääsyä vanhalle vuodeosastolle, jolla opiskeluaikoina keikkailin, koska nautin suuresti jouluna töissä olosta; siinä on sitä jotain: potilaat, hoitajat ja omaiset - kaikki ovat jonkinlaisessa transsissa harmonisessa olotilassa ja kaikkialta huokuu lämpö ja rakkaus. Toki jouluna näkee myös monta surullista katsetta ja kohtaloa: kuinka monet vanhukset jäävät vieraitta ja makaavat ypöyksin sängyssään koko joulun, vailla korttia tai tervehdystä kaukaa. Itse olen perinteitä ja joulua rakastavana ihmisenä noissa tilanteissa tippa linssissä ja kulman takana pillittämässä, koska kaikilla pitäisi olla hyvä mieli ja saada läheisyyttä ja rakkautta jouluna mielestäni. Siksi vietinkin mielelläni monet joulut töissä, jotta sain käydä silittelemässä mummojen ja pappojen poskia, toivottamassa hyvää joulua ja fiilistelemässä jouluvirsiä kivikautisesta radiosta. Sain edes jotenkin korteni kannettua kekoon ja jaettuani joulufiilistä, tehden jotain hyvää ja hyödyllistä. Siitä hyötyivät niin vanhukset, vakkarityöntekijät (jotka siis saivat näin ollen olla kotona minun keikkaillessani) sekä minä itse. Vähän kuin hyväntekeväisyystyötä tekisi: siitäkin tulee hyvä mieli, kun tietää tekevänsä toisille hyvää.

 

 

Anyhow, joulusta puheen ollen käytiin eilen vanhempieni kanssa jouluostoksilla Jumbossa. Tuntui jokseenkin hölmöltä ja itsekkääötä juosta kaupasta toiseen, metsästäen ITSELLENI collegehousuja, mutta minkäs teet: tarvitsin uudet ja joulun aikaan kaupat oikein pullistelevat pehmeitä oloasuja ja muuta mukavaa, enkä voi keksiä parempaa sesonkia ja tarjontaa metsästää "the kotihousuja". Hankalaksi tilanteen teki se, etten ollut aivan varma minkälaisia housuja oikeastaan hain ja päädyinkin ostamaan peräti 3 (vai 4?) parit: ohuet mustat H&M:n urheiluosastolta, possunpinkit velourkankaiset Cubuksesta, paksut ja todella laadukkaan tuntuiset puuvillaiset Peak Performancet Stockalta, sekä hempeän vaaleanpunaiset OneWaysta. Kyllä, luit oikein: ostin peräti 4 olohousut ja kuljetin niitä ympäri Jumboa, katsellessani samalla joululahjoja tutuilla, takaraivossa stressitekijä: mitkä housut kotiuttaisin ja mitkä palauttaisin - mitkä olisivat THE housut? Katsellessani joululahjoja punnitsin vaakakupissa housuja ja yritin päästä johonkin fiksuun lopputulokseen siitä, mitkä vastaisivat eniten tarpeitani: velourkankaiset tuntuvat mukavilta ja ovat tyttömäisiä, mutta keräävät toisaalta nukkaa ja pölyä kuin barometri hattivatteja ukkosella, enkä ole täysin vakuuttunut siitä, pidänkö velourin pinnasta vai en. Plussana kuitenkin edullinen hinta: n 20 e. Peak Performancen housut tuntuivat lämpimältä halaukselta kylmänä talvipäivänä, nautinnolta, luksukselta, täydellisiltä. Miinuksena (jopa kantisalen jälkeen!) törkeä hinta (collareista siis!), sekä lörppä-takapuoli (olisinpa löytänyt XXS-kokoiset niin olisin ollut VIELÄ vaikeamman päätöksen edessä..). Vaalea, meleerattu harmaa värikin jakoi mielipiteitäni: toisaalta just hyvännäköinen, toisaalta herkkä likatahroille (joille kotipöksyt nyt yleensä altistuvat); uskaltaisinko pitää näitä kotona juuri niin rennosti, mistään piittaamatta vailla pelkoa siitä, että pyyhin punajuuritahraiset käteni housujen etureisiin tai likaan puntit tallustellessani pihalla Crocseissa mudan ja soran keskellä? Hmm.. Loppujen lopuksi päädyin ensimmäisiin housuihin, jotka löysin H&M:n urheiluosastolta: mustat, ohuet, täydellisen joustavat ja mukavantuntuiset sporttisen näköiset housut, jotka istuvat juuri sopivan tiukasti ja paljastaen hyviä puoliani (kyllä, myönnän: tykkään pyllystäni ;D), olematta silti kalsarimaiset tai juntit. Hintaa 19,90€ ja plussana vielä tahraystävällinen väri, sekä hyvät aiemmat kokemukset; näitä kun minulta löytyy jo entuudestaan yhdet kaapista ;)

 

Rakastan joulua. Parasta joulussa on tunnelma, mutta sain eilen jälleen muistutuksen siitä, ettei joulu merkitse kaikille sitä samaa rakkautta, lämpöä ja harmonista tunnelmaa, johon itse pääsen ja koen joka joulu. Päinvastoin joulu merkitsee monelle pakkoa, ahdistusta ja ikäviä tunteita, sekä pettymystä siitä, ettei päässytkään siihen Coca Colan ja Saarioisen mainoksenomaisiin "bring the families together" ja "koko meidän onnellinen täydellinen perhe"-fiiliksiin. Tajusin jälleen, kuinka kiitollinen minun pitää olla siitä, että omalla kohdallani joulu tosiaan on vuosi toisensa perään merkinnyt turvaa, rakkautta ja hellyyttä, aivan liikaa ruokaa ja lahjoja, sekä perheen yhdessä oloa - onnellisina, hieman nahistellen. Eilisen muistutuksen perusteella minun teki vain mieli pillittää, kutsua kertoja luokseni jouluaattona näkemään, minkälainen joulun KUULUISI olla, sekä kokemaan se minunlaiseni joulu joka on muovannut minusta sen joulua ja hömppää rakastavan pellen, joka minusta aina jouluna kuoriutuu. Ei pitäisi mennä asioiden edelle, mutta se tuntui jo ajatuksena hyvältä, joten kenties - ehkä kutsu vielä käy ;)

 

Asioiden edelle menosta ja kiirehtimisestä puheen olleen päästäänkin aasinsiltaa pitkin aiheeseen, jota olen pallotellut päässäni koko blogihiljaisuuden ajan, mutten ole ollut varma, jos haluan tai voi kirjoittaa aiheesta. Tässä sitä nyt ollaan kuitenkin: en välttämättä pääse lopputulokseen, mutten voi olla hiljaakaan enää: koska on OK siirtyä eteenpäin elämässään? Koska on OK alkaa katselemaan uusia miehiä suhteen päätyttyä? Onko ns "suruaika" jokin määritelty käsite vai onko se kaikkien kohdalla yksilöllinen? Mistä tietää, että on päässyt edellisen suhteen "yli" ja on itse valmis uuteen?

Huh, mikä kysymysryöppäys.  Nämä ajatukset ja kysymykset ovat pyörineet päässäni jonkin aikaa - ehkä alkusyksystä lähtien. Muuttaessani Porvooseen edellisen suhteen päätyttyä, huomasin, miten miehet suorastaan inhottivat minua, eivätkä kähmivät kädet ja himoitsevat katseet baarin tanssilattialla tuntuneet niin hyviltä, kuin olin kuvitellut ja toivonut. Olin peräti 5 vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa sinkkuna ja vapaata riistaa ja saisin tehdä mitä haluaisin ja kenen kanssa haluaisin. Totesin nopeasti, että fyysisen tarpeen olisi saanut helposti tyydytettyä sinkkunakin, mutta ettei se ollut lainkaan sitä, mitä halusin tai tarvitsin. Pussailu randomien kanssa, "moi asutko tässä lähellä - ainiin mikä nimesi olikaan?"-tyyppiset keskustelut eivät tuntuneet lainkaan hyviltä ja totesin, etten kertakaikkiaan halunnut elämääni ketään tai mitään. Kaverit ja eritoten perhe olivat ne asiat, joiden seurassa viihdyin ja joihin halusin panostaa. Elämässäni ja sydämessäni ei kertakaikkiaan ollut tilaa tai tarvetta kellekään ulkopuoliselle. Syksyn mittaan ja monien keskusteluiden jälkeen tein työkaverini innoittaman "rohkean vedon" ja pyysin erästä ihmistä Facebookissa kaveriksi, täysin vailla taka-ajatuksia. Uusi suhde ei edelleenkään kiinnostanut, en kokenut tarvitsevani mitään fyysistä läheisyyttäkään, mutta halusin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja edes tutustua uuteen ihmiseen. Ehkäpä tämä poikisi uuden kaverisuhteen alun, uusien piirien näkemisen ja avartamisen. Juttelimme pitkään ja totesin, etten halunnut muuta kuin ystävyyttä: fyysistä vetoa en tuntenut, mutta feel good-fiilisen sen sijaan ja huomasin, että ajatusmaailmamme kohtasivat - jossain määrin. Erään juhlien jälkeisen sunnuntain vietin sitten - täysin ex tempore - äijän sohvalla älyttömiä JIM D-dokkareita katsellen ja löysin itseni illemmalla - jo omassa kodissani - sängystä todeten, että viihdyin tuon otuksen seurassa. Hitto. Toisaalta olen aina kadehtinut tyttöjä, joilla on noita täysin vilpittömiä kaveripoikia, joiden kanssa käydään kahvilla, jutellaan miesten ja naisten välisistä eroista ja viihdytään yhdessä - täysin vailla fyysistä himoa, kanssakäymistä tai paineita. Päätinkin siltä istumalta, että hänestä tulisi BFF-kaveriäijäni, koska minusta tuntui todella luontevalta hengailla hänen seurassaan (myös krapulaisena sunnuntaina :D) enkä piilotellut tai salaillut mitään, liioin hienostellutkaan sanomisiani tai ajatuksiani, vaikka liki tuntemattomia oltiin. Samalla kun päästelin sammakoita suustani mietin ja pohdin, miksei äijä "pelästynyt" minua ja karannut pois miettien, mikä hemmetin friikki olin. En hienostellut sanomisiani pätkän vertaa, vaan sanoin ääneen juuri mitä sylki suuhun toi oli keskustelun aiheen sitten työ, miehet, parisuhteet tai TV-ohjelma ja esitin mielipiteeni ajoittain hyvinkin kärkkäästi. Näin jälkeenpäin ajatellen huomaan tuon olleen tietynlainen suojeluvaistomainen veto minulta: sen sijaan, että olisin esim. kyseenalaistanut tai mietiskellyt asioita, otin agressiivisen lähestymistavan kaikkeen, jotta en näyttäisi tai vaikuttaisi heikolta. Vaikka kuinka olin paha suustani, äijän hemmetti pysyi viilipyttymäisenä ja rauhallisena ja teki juuri sen, mitä toivoinkin: ei tehnyt minkäänlaista fyysistä lähestymisyritystä, vaan makaili omalla sohvallaan, heitti kotiin kahvittelun jälkeen, ei yrittänytkään pussata tai halata, eikä liioin laittaa kättä reidelle autossa tai "vaivihkaa" koskea jalkaani kahvilapöydän alla. Ei mitään. Ja se jos jokin alkoi kiehtoa minua: voisiko mies todella olla kiinnostunut minusta myös ajatusmaailmallisesti, eikä vain fyysisesti? Ehkä hän ihan oikeasti haluaisi olla kaverini ja oli kiinnostunut minusta ihmisenä - ei naisena ja kehona, jolla tyydyttää tarpeensa. Pikkuhiljaa huomasin, miten halusin ottaa yhä enemmän selvää, minkälaisesta kuviosta oikein oli kyse, mutta kyseenalaistin samalla suureen ääneen itseäni: olinko itse edes kiinnostunut hänestä muuten kuin kaveripohjalta ja olisinko valmis esim. fyysiseen kosketukseen lainkaan? Juttutuokiot Facebookissa, sekä kahvittelut senkun lisääntyivät ja huomasin eräs ilta äijän sohvassa jälleen makoillessani, että halusin selvittää, "mikä juttu tämä oikein on". Vääntelehdin kuin kissa pistoksissa koko illan, enkä tiennyt miten asian ottaisi puheeksi, liioin millä muulla tavalla ottaisin asiasta selvää. Kello tikitti ja pian minun oli pakko lähteä kotia kohti. Onnekseni kaveri totesi, että voisi lähteä samaa matkaa kanssani parkkipaikalle viemään roskia ulos. "Ahaa, selvä merkki" ajattelin ja hymähdin itsekseni: sehän ajattelee täysin niin kuin minä - aaaivan päivän selvä juttu! Ulkona tuli vettä kuin aisaa ja kävellessämme parkkipaikalle vieri vieren laadin pikaista sotasuunnitelmaa mielessäni: jos en tekisi sitä nyt, minua harmittaisi koko illan ja varmasti koko loppuviikon, koska seuraavasta tapaamisesta ei ollut tietoakaan. Autolle saavuttuamme totesin kylmän viileästi, ettemme olleet esittäytyneet kertaakaan aidoilla nimillämme, mutta totesin, että se käsivarren mitta kyllä tulisi säilymään (olimme aiemmin sopineet - huumorimielessä - pitävämme kädenvarrenmitan toisistamme kärkkään suuni vuoksi) ja ojensin käteni. Siinä me seisoimme kaatosateessa toistemme kättä puristaen - ikään kuin ensimmäistä kertaa tavaten! Vatsapohjassa asti kihelmöi, enkä enää jaksanut järkeillä vaan totesin, että joo mitä jos ei tää käsivarren mitta enää säilyisikään ja halasin kaveria. Hän totesi - hymyillen - ettei se joo haitannut, mutta tyytyi tosiaan vain halaamaan minua. "Voi hemmetti vie" ajattelin, naurahdin ääneen ja otin selvää siitä, mikä minua koko illan oli kiehtonut: osaisikohan äijä pussailla ja tartuin häntä hetken mielijohteesta kauluksesta ja pussasin - yhtänä sen kummemmin jännittämättä tai suunnittelematta. Vatsapohjassa asti kihelmöi ja tunsin itseni pikkutytöksi jälleen siinä kaatosateessa seistessäni: äijähän piru vie a) osasi pussata (en voi sietää n.s "tiskirättejä" enkä liioin muitakaan huonoja pussaajia - oli kaveri miten kiva tahansa..) ja b) vastasi pusuuni, eli en menettänyt kasvojani aivan täydellisesti; peliveto siis! ;)

 

Kotiin ajaessani nauroin itsekseni koko sydämeni pohjasta, lauloin Aviciin Wake me Up:n tahtiin volanupit kaakossa ja tunsin itseni onnelliseksi: se, poikisiko pususta mihinkään oli vielä mysteeri, mutta tunsin päässeeni vihdoin "äijäpelostani" yli.

 

Tällä hetkellä en osaa sanoa, mikä parisuhdestatukseni on, enkä jaksa stressata koko asiasta. Tähänkin asti eteneminen on ollut verkkaista ja fiilispohjaista: mihinkään ei ole ollut kiire. Voin kuitenkin todeta olevani onnellinen: kaikki joululahjat on hankittuna, ulkona on valkea maa, minulla on maailman paras perhe ja olen löytänyt jonkun perheeni ulkopuolelta, jonka näkeminen kutittaa vatsanpohjaa, tuntuu hyvältä, jonka seurassa voin viettää tuntikausia niin hiljaa kuin jutellenkin, ollen täysin oma itseni.

 

...and love is the price.

 

pic from wehartit

 

Snart är julen här och gissa vem som är mer än nöjd och kan konstatera att alla julklappar redan är (åtminstone nästan) inskaffade? I år skall jag redan för andra året i rad (!) fira julen hemma till skillnad från många inom samma bransch. Skrattretande nog övervägde jag faktiskt att höra med bäddavdelningen jag tidigare jobbade på om de skulle behöva en "inhoppare" vid julen, men lät bli: vila och lediga dagar är nog precis vad jag behöver. Jag minns ändå med värme de jular jag spenderade på jobbet och kan konstatera att de skapat en stor del av min julfiilis: all värme och harmoni som strålar ur den urgamla radion, patienterna och anhöriga är härlig och liksom central och utgör kärnan för julens egentliga budskap: kärlek. Jag blev igår åter påmind om hur olika julen ändå kan se ut och att julen nödvändigtvis inte innebär den harmoni, kärlek, gemenskap och värme som jag upplever den som. Jag blev nästan tårögd och fick ett plötlsigt behov att få "visa" min jul för berättaren för att få bevisa hurdan julen "egentligen skall vara" och orsaken till att jag är en riktigt jultönt; jag bara älskar julen!

Från julen kan vi nu dra en åsnebrygga till någon som jag under bloggtorkan funderat på, men som jag inte varit säker på om jag ens vill blogga om. Nåja, här är vi nu: när är det okej att påbörja ett nytt föhållande efter en break up? När är det okej att ens börja se på andra? Finns det någon utsatt, egentlig "sorgetid" och hur lång skall den vara?

Efter att jag flyttade till Borgå efter separationen med T kände jag mig ärligt talat äcklad av allt som hette eller ens påminde om män: tafsiga händer på krogen, sluddriga "du är så snygg"-kommentarer och blöta pussar kändes motbjudande och äckliga och jag lät helt enkelt bli att ens se på män: jag trivdes med min familj och med mina kompisar och varken behövde eller ville ha något mer eller någon utomstående i mitt liv.

Inspirerad av min arbetskompis gjorde jag ändå ett drastiskt drag och steg utanför mitt bekvämlighetsområde och bar en (åtminstone nästan helt) random typ som kompis på Facebook. Jag klargjorde i ett tidigt skede att jag enbart var ute efter vänskap och gjorde det klart för honom (ja, det är alltså frågan om en karl! :D) genom att framföra mina åsikter och tankar - speciellt om män - ytterst taggigt och aggressivt. Såhär efteråt tänkt tror jag det var en skyddsmekanism för att inte bevisa eller blotta mig och mitt känsliga inre; jag ville och orkade helt enkelt inte bli sårad längre! Trots mina kniviga kommentarer och iskalla sätt höll sig killen på armlängdsavstånd, försökte inte ens ta sig närmare men fortsatte att hålla kontakten med mig. Så småningom blv jag nyfiken på vad i tusan han egentligen hade i baktankarna - om de ens fanns - och började ifrågasätta mina egna intentioner och tankar; vad ville jag själv egentligen?

En kväll då jag åter legat hemma på hans soffa och sett på hjärndöda dokumentärer på JIM var jag säker: jag vill ta reda på vad dethär riktigt är för en grej och gör jag inte det nu, kommer det att harma mig länge. Hela kvällen låg jag som på nålar och skruvade mig: hur skall jag göra? Underligt nog var jag mer nervös för själva förverkligandet än motreaktionen. Lyckligtvis meddelade Han att han kunde följa mig till parkeringsplatsen då jag skulle åka iväg, så vi gjorde varann sällskap i ösregnet. Väl framme vid bilen konstaterade jag att vi ju faktiskt inte fortfarande heller hade presenterat oss för varann och sträckte fram handen. Efter en nervös handskakning spreds redan ett brett leende på mina läppar och jag hörde min mun fråga om vi kunde bryta det tidigare överenskomna armlängdsavståndet. Så där stod vi sedan och kramades i ösregnet. Vilka tankar som sedan spreds i mitt huvud har jag absolut ingen aning om, men jag minns att jag skrattade, vi sade någonting och plötsligt nappade jag tag i hans jacka och kysste honom. Fjärilarna i magbottnen vispade på för fullt och jag jublade inombords för två orsaker: a) jag vågade, wihii! och b) yess! Han kan ju pussas! (jag om någon avskyr slabbiga, dåliga pussar.. :D)

För tillfället har jag ingen aning om vad min "relationship status" är och bryr mig inte mindre. Vad jag vet är att jag är lycklig: jag har världens bästa familj bakom mig, snart är det jul (och jag har jukklapparna under kontroll - whoop!) och jag har funnit en människa i vars sällskap jag trivs i timtal - både tyst och diskuterandes - och som godkänner mig precis och exakt som den jag är. Tidvis är jag rädd för att dethär är för bra för att vara sant och om han är en för "perfect match", men väljer att kolla dethär kortet: jag har ju inget att förlora.



Just another manic Monday

Terveyskeskus, päivystys, koulutuksia, sairaspoissaoloja ja tarkkailu-toimipiste. Niin - ja maanantai.

En jaksa tilittää, en maanitella enkä kertoa. Sen sijaan aion todeta, että moisen kaaoksen jälkeen tekee hyvää maata reporankana sängyllä, katsella itku silmässä tätä koskettavaa musaviedota ja hetken kuluttua todeta, että on selvinnyt työpäivästä hengissä.

Kun on kerännyt voimia hetken, voi myös fiilistellä pikkumustaa ja todeta, että pikkujoulukausi tekee tuloaan ;)

 Hälsocentral, skolning, sjukfrånvaron, observation och måndag. I only say: chaos!
Gud så skönt det kan vara att lägga sig på sängen, titta på denna härliga musikvideo med tårar i ögonen och kalla kårar längs ryggraden och konstatera efter ett tag att man tydligen överlevt arbetsdagen.
Senare kan man också klä på sig sin LBD och konstatera att lillajulssäsongen snart är här ;)

 
 

My very first autumn-outfit for this year

Hihii, energistä keskiviikkoa kaverit! :)

Viikonloppu häämöttää jo ja mikäs sen kivempaa kuin aloittaa keskiviikko mukavassa asussa pihalla pelleillen? ;)

Whihii, önskar er alla en energisk onsdag!

Snart är det helg igen och vad vore en bättre början för onsdagen än en bekväm outfit och en sprallig inställning? ;)

My "ahaas" for today

Ajattelin esitellä teille oivalluksia, joita olen oivaltanut/tajunnut/älynnyt/kokenut päivän aikana:

Tänään on tasan 3 kuukautta jouluaattoon

Vaihtelun vuoksi tekee hyvää hölkätä salille pyöräilyn sijaan: saa raitista ilmaa, sekä alkulämpän kaupan päälle

Helsinki 2012

Kotitekoinen ruoka yksinkertaisesti on h-y-v-ä-ä

Suihkuhetken kruunaa kookoksentuoksuinen suihkugeeli

Pelkään pahoin, että sorrun jossain vaiheessa kokeilemaan ripsienpidennyksiä menetettyäni hermoni täydellisesti aamulla ripsaria levittäessäni. Hemmetin paakkuuntuva maskara!!

pic from google

Seppälä on tehnyt aivan mielettömän muutoksen todella positiiviseen suuntaan: hitsi miten makeita biker-bootseja, lämpöisiä lapasia ja ihania neuleita..

pic from google

Olen niiiiin jälkeenjäänyt: printti-teepparit ovat olleet muodissa koko loppukesän/alkusyksyn ja nyt kun vihdoin sytyn niille, ei niitä enää ole kaupoissa tarjolla :/

Idag tänkte jag presentera grejer som jag insett under dagens lopp:
 Det är exakt 3 månader till julafton
Om man joggar till gymmet får man både frisk luft och uppvärmning på köpet
Hemlagad mat är g-o-t-t
Duschgel med doft av kokos ger lyxkänsla
Seppälä har genomgått en rejäl facelift: shit så snygga bikers och tröjor de har!
Jag är så efterbliven när det gäller mode: t-skjortor med print har varit i mode hela början av hösten och nu när jag äntligen insett att de är tuffa är de redan slutsålda :/

Oh how frustrating it can be to be looking for the perfect pair of jeans!

Wow, mitkä takataskut, mikä leikkaus, mitkä kulutukset - ja mikä hinta! Kyllä kiitos, totean itsekseni, ja kiikutan farkut, jotka vaikuttavat täydellisiltä, sovituskoppiin. Tähän loppuukin sitten glamour ja täydellisyys: vedettyäni housut jalkaani, ne eivät olekaan enää yhtä täydelliset kuin liikkeen rekissä. Tuttua?

En tähän päivään mennessä ole löytänyt täydellisiä farkkuja. Olen kokeillut läpi monen eri merkin monet eri mallit, mutta täydellisesti istuvia pöksyjä ei ole vielä kävellyt vastaan. Pitkään liputin merkkifarkkujen, m.m. Dieselin ja Leviksen, puolesta ja maksoin housuparista reilun satasen. Toki tuntui hölmöltä maksaa moisia summia housuista, jotka eivät edes istuneet täydellisesti, mutta kai se korkea hinta hieman lievitti tuskaa ja tietoa siitä, etteivät farkut näyttäneet napakympeiltä päälläni. Olivatpahan ainakin statussymboli.

Viime talvena ostin ensimmäiset halpisfarkkuni Cubuksesta (taisivat maksaa 19,90€) ja totesin, että ne istuivat LÄHES "yhtä hyvin" (tai huonosti, riippuen mistä kantilta katsoo) ja lopetin merkkifarkkujen ostamisen siihen. Mieluummin ostan parit halvat kuin yhdet kalliit, jos istuvuus on lähes sama (toim.huom: kyllä ne Dieselit tuntuvat laadukkaammilta jalassa ja kestävät käytössä paremmin, en väitä vastaan!).

En ymmärrä minkä mallinen ihmisen pitäisi olla, jotta farkut istuisivat kuin toinen iho. Itselläni kun ongelmakohdat tuntuvat vaihtelevan, riippuen farkkumerkistä: toiset jäävät väljiksi vyötäröstä mahtuakseen pohkeiden yli, toiset taas saavat haukkomaan henkeä puristaessaan reidet lyttyyn, mutta isomman kokoisena pussittavat polvista. Hoh. Kaiken kukkuraksi housujen sovittaminen on hikistä, rankkaa ja turhauttavaa, koska niitä täydellisiä ei vain tunnu löytyvän! Samaan aikaan palan halusta löytää TÄYDELLISET farkut, koska jokainen aamu, jolloin vedän farkut jalkaan tuntuu jokseenkin turhauttavalta: mitkä epäsopivat farkut valitsisin tänään? Yhtä hyvin voisin marssia töihin pyjamahousissa.

Viime postaukseen viitaten voin melkein todeta täydellisten farkkujen metsästyksen olevan yhtä hankalaa kuin sen täydellisen miehen bongaus: rahaa, aikaa ja hermoja kuluu, eikä napakymppiä tunnu löytyvän.

Kun täydellisiä farkkuja (tai miehiä) ei löydy..

Oletko sinä jo löytänyt itsellesi täydelliset farkut? Mistä?

 

 

Wow, så snygga bakfickor, sådan färg och ett så ypperligt pris! Yes, please! utbrister jag för mig själv och bär iväg med ett par jeans till provrummet. Här slutar visionen om de perfekta jeansen och fram kommer vekrligheten: att hitta ett par perfekta jeans är skit-svårt.

Jag har provat dyra märkesjeans, billiga leggingsaktiga wnb-jeans och allt där emellan, men har inte lyckats hitta "the ones" som får rumpan att se okej ut och sitter tillräckligt tight, utan att klämma luften ur en som en ballong på vappen. Hittills har jag bara konstaterat att dyra märkesjeans håller och känns aningen bättre än billiga, men att de inte heller sitter perfekt och att det därför är onödigt att betala över 100€ för dem.

Att hitta de perfekta jeansen verkar vara nästan lika invecklat som att hitta den perfekta mannen: man slösar tid, pengar och nerver, och får oftast bara svett, tårar och opassliga klämmar på rumpan som tack. Suck.

Har du hittat de perfekta jeansen? Var?

 

pics from google, weheartit

Something new & different in. And it worked!

Välillä tekee hyvää astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla kepillä jäätä, eikö? No ainakin minä olen tätä mieltä eilisen asuvalinnan perusteella: uskalsin myyjän ehdotuksesta sovittaa paitaa, jota en iki-maailmassa olisi edes harkinnut puolikkaalla aivopuoliskolla ja kuinka kävikään? Ihastuin - osui ja kolahti!

Hairahduin Vilaan lauantaina auringonotto-hetkeni jälkeen, vaikka aikeissani oli vain piipahtaa Anttilaan hakemaan pelastusta harmahtuneen hiustyveni pelastamiseksi. Koska keli oli täydellinen, ei myymälässä juuri muita asiakkaita näkynyt ja myyjä näytti Naantalin auringolta minut nähdessäni ja yritti tuputtaa minulle jos vaikka ja mitä erilaista vaatekappaletta, vaikka yritin kohteliaasti sanoa, etten ollut vailla mitään. Famous last words..

top Vila jeans H&M necklace Pieces

Hetken kuluttua raahauduin sovituskoppiin mukanani 5 paitaa ja hame ja aloin innoissani sovittamaan vaatteita; olinhan vihdoin keksinyt "hyvän syyn ostaa jotakin" ;) (vaatteitahan ei saa ostaa turhan päiten, mutta jos jokin selkeä tilaisuus tai (teko)syy keksitään, on ostosten teko sallittua!)

 Epäluuloisena kiskoin ylleni myyjän ehdottamia vaatekappaleita mallailtuani omia valintojani. Kriittisin katsein silmäilin itseäni peiliin ja totesin - noloa kyllä - että myyjän ehdottamat vaatteet itse asiassa olivat aika kivoja; parempia kuin omani..

Kassalla teki melkein mieli halata myyjää, mutta tyydyin leveään hymyyn ja ajattelin hiljaa mielessäni, että Vilan myyjissä toden totta - myymälästä viis - on sitä jotakin: missään muussa vaatekaupassa eivät myyjät ole onnistuneet ylipuhumaan minua tekemään niin onnistuneita ostoksia kuin Vilassa!

Rento, mutta siisti ja todella mukava asu - tykkäsin todella!

Muita kuulumisia: aurinko paistaa, iskä on maailman paras ja tänään illalla suuntaan koti-kotia kohti. Lomani aikana aion mennä katsomaan siskontyttö W:n uimaharjoituksia, mahdollisesti suunnata Espooseen, sekä käydä isovanhemmilla ja rutistaa kaikkia rakkaitani oikein, oikein lujaa. Ikävä on ollut kova ja nyt istun jo hymyssä suin sängyllä, koska tiedän että ikävä pian helpottaa :)

Ibland gör det gott att stiga utanför sitt eget comfort-område och riskera litet. Nu är det - för en gångs skull - inte tal om något så allvarligt, utan kläder (var inte oroliga ;))
På lördagen hamnade jag in på Vila efter att ha legat halva dagen ute i solen. Egentligen skulle jag gå till Anttila för att köpa hårfärg (snacka om utväxt!), men kände ett underligt drag till Vila, trots att jag visste att försäljaren skulle attackera mig som en hungrig hyena då det fanns knappt om köpare.
Trots att jag inte skulle ha någonting, hamnade jag in i provrummet med typ 5 skjortor och en kjol och undrade, hur i helsike försäljarna riktigt bär sig åt! Efter att först ha provat de plagg som jag själv valt ut, testade jag de som försäljaren övertalat mig att testa, trots att jag förhöll mig väldigt skeptiskt till dem: vadå jag kommer ALDRIG att se bra ut i dem! Men tänk så fel man kan ha.. Gissa bara hur överraskad och generad jag kände mig, då jag konstaterade att de plagg som försäljaren valt passade betydligt bättre än de jag själv plockat med mig?
Ut ur Vila stegade några minuter senare en glad tjej med en påse med två toppar och ett halsband som hon aldrig skulle ha slängt ens en halv tanke åt och konstaterade, att hon aldrig fått så bra service som i Vila, vars försäljare - oberoende ort - alltid lyckas föreslå och hitta plagg som jag inte själv skulle ha "ögon" för, men som jag köper och är dunder-nöjd med! :)
Hur går det annars då? Well, solen skiner, pappa är bäst i världen och ikväll åker jag hem-hem och får äntligen krama om och träffa alla mina käraste. Livet ler med andra ord! :)

Is there any criterion for how one´s ass should look?

Kesähelteillä tykkään pukeutua pieniin vaatteisiin, koska:
a) inhoan hikoilua
b) on kiva näytellä paljasta pintaa (hah, anteeksi suorasukaisuuteni :D)

Eritoten salilla ja lenkillä olen viime viikkoina tykännyt pitää shortseja ja käytössä ovat olleet joko kirkkaan pinkit Niken pöksät, joissa on kätevät "alusshortsit" jotka estävät liiallisuuksien näkymisen esim. jalkaprässiä tai loitontajia tehdessä, tai Odlon ohuempaakin ohuet juoksushortsit.

Katselin m.m. Fit4you-sivustolta shortsivalikoimaa nähtyäni parilla likalla aivan törkeän kivan näköiset mikroshortsit salilla. Mainitsemisen arvoista on toki se, että kyseiset naiset takuuvarmasti asuvat salilla ja treenaavat intohimoisemmin kuin minä, sillä heidän muodokkaat takareitensä näyttivät liki täydellisen lihaksikkailta. Mieleeni jäivät eritoten nämä shortsit, jotka kotiuttaisin mielelläni. Alitajunnassani surruttaa kuitenkin kysymys, onko pyllyni tarpeeksi katseenkestävä, jotta "voisin" käyskennellä ihmisten ilmoilla (siis lenkillä ja salilla) moisissa.

Onko jotakin tiettyä kriteeriä tai mittaa joka pyllyn tulee täyttää, jotta "saa" pukeutua tälläisiin? 

Toivotan teille oikein mukavaa viikonloppua! Itse suuntaan tänään illalla kotikotiin ja huomenna tuttavan häihin - tsiih, romantiikkaa, kyyneliä ja rakkautta! :)

edit: mitä silmäni huomasivatkaan kun katselin Fit4you:n sivuja tarkemmin? No, että heiltähän löytyy myymälä peräti Porista osoitteesta Herralahdenraitti 1! Mikä yhteensattuma! Tiidittidii.. ;)

Jag gillar att klä mig i shorts då jag tränar då temperaturen stiger högt, eftersom jag avskyr att svettas. Dessutom är det ju roligt att visa litet bar hud också ;) (vadå fåfängt tankesätt..)

På gymmet har jag beundrat ett par tjejers shorts och har funderat över att skaffa ett par själv, men är osäker: finns det några speciella kriterium som rumpan och benen bör uppfylla för att man skall "få" eller täckas klä sig i sådana mikroshorts?

Ha en skön helg! Själv skall jag åka hemhem ikväll och imorgon på bröllop, wohoo! I can feel the romance already ;)

pic from here

Bikinis in all kinds of patterns and colours. But before wearing that perfect bikini you should seriously take care of one thing

Nimittäin rehottavien karvoitusten eliminoinnista (otsikkoon viitaten). 

Alkuun perus maanantai-marinaa: töissä oli hullun myllyä ja kotiin tullessa olin niin tiukkapipoinen, että sanaharkkahan siitä syttyi. TAAS. Eikä tästä aiheesta YHTÄÄN tämän enempää, vaan positiivisin mielin ja toiveikkaana huomista odotellessa.

Töiden jälkeen kävin salilla vetämässä oikein kunnon jalkatreenin ja taputin mielessäni itseäni olkapäälle, kun jaksoin jalkaprässissä (15-12-10) tehdä leveässä asennossa peräti 100 kg painoilla täysin puhtaat suoritukset (ennen uutta ohjelmaani tein prässiä 100kg painoilla, mutta lyhyitä ja epäpuhtaita sarjoja, joten tästä moinen ylpeys!)! Ähinä ja puhina oli kova, ja se nähtävästi herätti kanssatreenaajissani mielenkiintoa (katseet kääntyilivät tämän tästä kun pieni pikku-Myy puhisee kuin vesipuhveli) mutta olin todella tyytyväinen itseeni. Edistystä nähtävissä, wohoo!

Salin jälkeen polkaisin Gigantin kautta tarkastamaan karvanpoistolaitteiden, eli epilaattorien valikoiman ja juttelin pitkään näistä vielä myyjättärenkin kanssa. Itse olen tähän päivään asti hoitanut karvanpoiston sheiverillä, sekä pari kertaa vahalla, mutta alkanut olemaan lopenkyllästynyt ainaisiin jokapäiväisiin ajeluihin, sekä näistä johtuviin näppylöihin. Onko kellään kokemusta epiloinnista? Suositteletko erityisesti jotakin laitetta?

Haha, post-workout-outfit goes marine style. Thumbs up or down? ;)

Karvailun jälkeen kurvasin keskustaan tsekkaamaan bikinitarjontaa Lindexiin, H&M:ään, Cubukseen Kappahliin sekä Gina Tricotiin. Valikoima oli laaja niin mallien kuin värienkin osalta, mutten osannut päättää mikä olisi eniten "minua". Malli on selvä: bandeau, sillä inhoan bikinirajoja olkapäillä. Toisaalta bandeau ei välttämättä pue ja korosta kaltaiseni littanaa rintavarustusta parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ajattelin tässä kohtaa antaa sille piut paut.

All from here

Minkäs näköiset biksut siellä puetaan tänä kesänä ylle? ;)

Jobbig, typisk måndag: bråttom på jobbet och trött då jag kom hem, vilket ledde till onödigt munhuggande. Blä. Avsky, avsky måndag.

Thank God gjorde jag ett effektivt och bra benpass på gymmet och lyckades slå rekord i benpress i bred position: 100kg 15-12-10. Mycket ljud och pustande, men ack så nöjd jag var!

Efter gymmet drog jag via Gigantti där jag kollade utbudet på epilatorer (heter det så?) och diskuterade med en försäljare. Hittills har jag sheivat, men börjar vara urle på röda nippor och irriterad hud, samt rakhyveln varje dag för att undvika onödiga hår på kroppen. Har du använt en epilator? Kan du rekommendera en?

Efteråt cyklade jag ännu till centrum och kollade in utbudet på bikinin och konstaterade att det är brett. Satsar troligen själv på en bandeau, trots att modellen inte är den mest smickrande på en planka som jag, men jag ogillar SÅ ränder som axelbanden lämnar efter sig.

En hurdan bikini tänke du ha i sommar? :)

Why is it so? Your´s are always better than mine..

Tyttöystävät poikaystäviensä vaatteissa - ainakin meillä hyvinkin tavallinen ilmiö. Koleana aamuna on ihana sujauttaa jalat avopuolison joululahjaksi saamiin sini-harmaa-raidallisiin villasukkiin, vetää jalkaan isosiskolta perityt aaaaivan liian isot lököshortsit, sekä avopuolisolta peritty - hänelle pieneksi jäänyt - puna-harmaa-huppari. Koleinkin aamu muuttuu hieman inhimillisemmäksi, kun rakkaat ihmiset ovat ikään kuin hieman lähempänä. Iholla.

Ihanaa keskiviikkoa! :)

ps. musta on tulossa ällö-romantikko. Jääkaapin oveenkin liimasin unelmien timanttisormuksen. 

pps. älkää kertoko siitä T:lle - se ei välttämättä ole huomannut kuvaa vielä ;)

En kall morgon finns det inget skönare än att dra på sig sambons stora yllesockor, ett par sjukt stora pyjamasshorts som man ärvt at storasyster A, samt en stor-munkjacka som man ärvt av sambon; även den kyligaste morgonen känns litet bättre när man har "sina kära nära" - på huden.

Ha en skön onsdag!

ps. har ni märkt att jag håller på att bli über-romantisk? Limmade t.o.m. min dröm-diamantring på kylskåpsdörren :D

pps. berätta inte detdär åt T - han har knappast märkt det ;)     

We´re in the army now..

Hmpf, just snyggt att jag blev SÅ inspirerad av vårens mode och kläder under helgen, då det snöat som mest. Suck. Kommer våren någonsin? Orkar inte mer klä mig i 30 lager kläder, tunga vinterjackor och -skor och vill helst av allt att våren kommer. NU!

En färg som jag - överraskande nog - blev totalt förtjust i då jag strosade runt i klädbutikerna var armégrönt, vilken tycks vara en av vårens färger.

 




Själv skulle jag kombinera armégrönt med gulddetaljer och beige.

Yhdistelisin armeijanvihreän värin beigeen lisäisin kultaisia yksityiskohtia, koska ne sopivat mielestäni tosi kivasti yhteen.

Hmpf. Just mun tuuriani: viikonloppuna löysin uuden lempparivärin pyöriessäni kaupoilla ja unelmoin jo keväästä ja miten pukisin uuden suosikkini - armeijanvihreän - päälleni ja miten yhdistelisin sitä eri asuihin. Pöh ja pah. Tänään aamulla lunta löytyi taas 10 cm enemmän kuin eilen maasta, eikä keväästä ollut tietoakaan. Menis ny jo koko lumi ja talvi - ei jaksa enää pukeutua miljoonaan vaatekerrokseen!

pics from here and  here

A confession: I´m childish and I know it..

Suck. Efter att ha bläddrat Anniinas blogg medan jag njöt av morgongröten bestämde jag mig för att avslöja någonting som jag redan länge känt på mig i mitt undermedvetande, men som jag bara försökt skjuta ur tankarna: jag är ytlig.

Orsaken till att jag blev inspirerad av just Anniinas blogg är hennes massiva mängder av outfits. Jag älskar kläder och att klä upp mig, vilket knappt syns i min blogg, men som en överfull garderob. Så gott som dagligen bläddrar jag igenom second handen Syrrans Garderob samt H&Ms nätbutik för att kolla efter eventuella "must haves". Underligt ofta hittar jag lockande plagg som jag mer än gärna skulle klicka hem, men nöjer mig med att beundra och drömma om dem. Varför? Eftersom jag allt mer sällan "behöver" eller "får" klä upp mig. Jag rör mig dagligen med cykel till och från jobbet, vilket innebär att vädret avgör min outfit: om det regnar eller är minusgrader vore det allt annat än smart att klä sig snyggt framom smart - alltså klär jag mig dagligen i vadderade goretex-utebyxor och -rock, microfleece eller en huppare och vädertåliga eskimå-skor och läderhandskar (som påminner om grytlappar). På jobbet är det den vita sjukskötardräkten som gäller.

Suck. Samtidigt som jag vet att mitt tankesätt är rent ut sagt barnsligt, kan jag inte hjälpa att jag saknar tiden i stan då jag studerade (eller jobbade: på jobbet hade vi ju egna kläder) eftersom jag då hade möjliget att klä mig snyggt, enligt humöret eller fiilisen. Idag är det vädret som styr.

Sniif. Selattuani Anniinan blogia aamupuuroa syödessäni, päätin vihdoin paljastaa teille jotakin, jonka olen jo pitkään tiedostanut, mutta yrittänyt siirtää jonnekin alitajuntani pimeyteen: olen pinnallinen.
Syy siihen, että juuri Anniinan blogi toimi uutisen laukaisijana ovat hänen miljoona-tsiljoonat ihanat päivän asu-kuvansa (joita kyllä löytyy nykypäivänä vähintään joka toisesta blogista). Minä rakastan vaatteita, laittautumista ja nätisti pukeutumista - mikä ei kyllä todellakaan käy ilmi blogistani, mutta ainakin tupaten täyteen ahdatusta vaatehuoneesta. Selailen nettikirppis Syrrans Garderobia sekä H&M:n nettitarjontaa lähes päivittäin, etsien uutuuksia ja kooten toiveasuja pääni sisällä. Yllättävän usein löydänkin vaatteita, jotka haluaisin kotiuttaa, mutta joita joudun yhä useammin tyytyä vain ihailemaan. Miksi? Syy ei edes ole raha (vaikka unelmointi toki tulee halvemmaksi kuin ostosten teko..), vaan se, että minulla tänä päivänä yhä harvemmin on "mahdollisuus" pukeutua nätisti ja kuten haluaisin. Sen sijaan sää rajoittaa pukeutumistani, sillä kuljen n 3 km työmatkani edestakaisin päivittäin pyörällä, enkä silloin voi muuta kuin hyväksyä, että on huomattavasti fiksumpaa pukeutua sään kuin mielen mukaan. Lähes päivittäin vedän siis microfleecen tai hupparin, sekä säänkestävät kevyt-toppahousut sekä takin ja gore tex-eskimokengät päälleni. Alati palelevia käsiäni suojaan patakintaita muisuttavilla nahkarukkasilla. Todella kaukana glamourista, mutta eipä tarvitse palella tai kastua. Töissä pukeudunkin sitten valkoiseen sairaanhoitajan univormuun.
Sniif. Samaan aikaan kun tiedostan ajattelutapani olevan todella pinnallinen ja lapsellinen, en voi kieltää, ettenkö muistelisi haikein mielin opiskelu- ja terveysasema-aikoja, jolloin sain pukeutua fiiliksen ja mielen mukaan.

Something warm and new.. Maybe I should write Santa a letter already?

Jag tycker bestämt att jag skulle förtjäna ett glas vin efter arbetsveckan och fredagen till ära, men eftersom jag ännu skall köra bil idag i natt får jag nöja mig med saft. Eller te, we´ll see.

Medan jag försökte fördröja tiden och hålla tankarna borta från rödvinet passade jag på att kolla in nyheterna i Lindex kollektion och blev åter (onödigt) köpsugen..

En halsduk med paljetter är precis det jag drömt om hela hösten!
Paljeteilla varustettu kaulahuivi on asuste, jota olen metsästänyt koko hemmetin syksyn!

Purrrrfect statementsmycke för höstens fester. Vill ha!
Aahh, täydellinen statementkoru syksyn juhliin. Tahtoo! 

Den som fryser lätt (läs: jag) skulle nog ha nytta av en sådan tjock tröja som täcker in rumpan
Kaltaiseni vilukissa hyötyisi todella tälläisestä paksusta neuleesta, joka peittää peffankin.

Vår kommande lägenhet har trägolv och saknar golvvärme, så ett par mysiga tossor kommer jag att måsta skaffa
Tulevassa asunnossamme on lautalattiat, muttei lattialämmitystä, joten lämpimät tossukat ovat ostoslistallani

You can never wear too many stripes ;)

Ansaitsisin mielestäni enemmän kuin hyvin lasillisen (tai pari) viiniä rankasta työviikosta selviämisen kunniaksi, mutta koska joudun vielä olemaan kuskina tänään tänä yönä, joudun tyytymään mehuun. Tai teehen.
Selasin aikani kuluksi läpi Lindexin uutuudet ja löysin taas aivan liian monta himoituksen kohdetta. Kyllä se on vaan jälleen todettava, että Lindex parantaa valikoimaansa kerta kerralta!

pics from Lindex Shop Online

No more freezing ears - what a great start on my morning!

Belöningen som jag unnade mig själv igår efter att ha avverkat en mängd ärenden från min to do-lista, alltså mössan från Vila, visade sig imorse då jag promenerade till jobbet vara ett grymt bra kap!

Oj så synd jag tyckte om dem som jag mötte på gatan och saknade mössa: vinden kändes bitande kall, trots att temperaturen är förvånansvärt hög (jämfört med förra veckan).

Pigg och kry påväg att fixa mig färdig för jobbet - natural beautiful, right? ;)
Pirteännäköisenä menossa laittautumaan työpäivää varten - luonnonkauniina, eikö? ;)

Feminin, varm, skön och snygg - exakt de egenskaper som jag vill att en mössa skall ha och precis det som denna mössa av märket Pieces har!

Motsvarande mössor och mycket annat lurvigt, stickat och mysigt (vilket är perfekt för denhär årstiden) hittade jag också på Boozt.com - kolla in deras utbud där utbudet är enormt och mångsidigt (även prismässigt).

Nog använder du väl mössa?

Wihuu! Eilinen pipolöytöni osoittautui tänä aamuna töihin kävellessäni varsinaiseksi jymylöydökseksi: korvia ei palellut laisinkaan, vaikka tuuli oli jäätävä ja oikein yritti kaivautua takin alle ja syväjäädyttää ihmisiä (tai ainakin minua..). Säälin todella kaikkia niitä vastaantulijoita, jotka kulkivat paljain päin. Pakko toki todeta, että heitä oli yllättävän ja positiivisen vähän! Juteltiin juuri eilen lounaalla lääkärien kanssa siitä, miten kiva on kun pipot, pitkät takit ja isot kaulahuivit ovat tulleet muotiin; nyt ihmiset eivät enää häpeile käyttää niitä eivätkä kylmetä itseään yhtä helposti!
Naisellinen, pehmoinen, lämmin ja hyvännäköinen - juuri näitä kaikkia ominaisuuksia kaipaan pipolta ja juuri sitä tämä Vilasta ostamani Pieces-merkin pipo on! Selailin Boozt.com-sivuston valikoimaa ja voi jukranpujut miten paljno pehmoisia, pörröisiä ja hyvännäköisiä talven selättäjä-vaatteita ja asusteita sieltä löytyikään (ja joka budjettiin sopivina!).

Käytäthän sinä pipoa?

innehåller en reklamlänk/sisältää mainoslinkin

Ugaah.. The hardest part is where to start when there´s a lot to do

Tusan så mycket det är som skall göras, uträttas, springas och funderas över då man flyttar! Jag har nu bott i min nuvarande bostad i.. hmm. 3 år? Och som ni kanske redan luskat ut, så kommer en flytt åter (kan man säga så om man flyttar med 3 års mellanrum?) att bli aktuell för mig. Eftersom det redan är så länge sedan jag senast flyttat hade jag tydligen glömt bort hur mycket det är som skall göras och tänkas på innan man äntligen kan ta sitt pick och pack och bege sig iväg.

Idag passade jag på att utnyttja den "extra"-tid som jag fick då jag hade en förkortning på arbetsdagen idag och promenerade till magistraten vid Bulevarden och gjorde en adressförändning, ringde till Welho för att kolla hur jag skall bli av med internetförbindelsen, avbröt elkontraktet (tänk så praktiskt att man kan göra det på förhand! Får bara hoppas att de läser min anmälan noggrant - annars vaknar jag väl någon morgon och inser att elektriciteten redan kopplats bort och jag blir utan morgonkaffe.. Hope not!), promenerade med en kopia av adressförändringen i handen till Welho och fick mitt kontrakt brutet, samt gick via apoteket och hämtade ut mediciner. Gud så mycket det är som man måste komma ihåg!

Som en belöning för att jag fått så mycket utrett och undanstökat från min to do-lista gick jag via Vila och köpte en ny mössa. Fy så jag frös om öronen i morse då jag gick till jobbet då jag inte hade en mössa på huvudet! Imorgon behöver jag inte frysa mer, utan kan mysa med min nya fina svarta mössa på huvudet och tycka synd om dem som inte har mössa på huvudet och får fortsätta frysa.

När jag kom hem drog jag ut alla kläder ur garderoben och sorterade bort plagg som jag gärna skulle avstå från, fotade dem, led av ryggvärk, laddade upp kläderna på Syrrans Garderob (klik!) och drack kaffe. 

Puh. Jag vet att det här bara är början och toppen av isberget; att packa innehållet ur köksskåpen i flyttlådor kommer definitivt att bli en challenge - som tur att jag inte behöver göra det riktigt än!

Vad har du gjort idag?

Ei jestas. Moni on varmaan jo lukenut rivien välistä, että olen muuttamassa. Nykyisessä asunnossani olen asunut jo reilut 3 vuotta, enkä näköjään ollenkaan muista miten paljon muistettavaa, ajateltavaa ja tehtävää on ennenkuin virallinen muuttopäivä koittaa. Huh. Aloitin urakan tänään käyttämällä lyhennetyn työpäiväni jälkeisen ajan tehokkaasti: soitin Welholle ja selvitin miten päästä eroon laajakaistasta, kävin Bulevardilla maistraatissa tekemässä muuttoilmoituksen, talsin apteekin kautta Welholle näyttämään virallista kopiota muuttoilmoituksestani ja iloitsin kun miekkonen hyväksyi sen ja lupasi päättää sopimukseni (muuten pitäisi maksaa nettiyhteydestä jota ei edes ole mahdollista käyttää!), sekä päätin sähkösopimukseni kätevästi netin kautta. Kätevää että sähkösopparin voi katkaista netin kautta jo etuajassa, vaan saan nyt jännityksellä seurata kuinka tarkkaan ne niitä päivämääriä lukevat - muuten herään kai joku aamu ja totean että sähköt ovat poikki ja jään ilman aamukahvia. Auta armias sitä sähkömiestä jonka silloin saan käsiini..
Palkitsin itseni hienosta suorituksesta hakemalla Vilasta uuden pipon. Hyi synti soikoon kuinka palelin tänään aamulla kävellessäni töihin! Huomen aamulla voin vetää hienon mustan pipon päähäni ja katsella säälivin katsein niitä raukka-parkoja jotka edelleen kulkevat paljainpäin. En suosittele.
Kotiin päästyäni tyhjensin vaatekaapin sisällön lattialle ja lajittelin myytäviin ja säästettäviin kasoihin, kuvasin myytävät, latasin ne Syrrans Garderob:iin, kärsin selkäsärystä ja join kahvia.
Tiedän että tämä on vasta vuorenhuippu kaikista asioista jotka pitää hoitaa ennenkuin muuttopäivä koittaa. Kaikista vähiten odotan sitä, kun keittiönkaappien sisältö pitäisi pakata banaanilaatikoihin - onneksi siihen on vielä aikaa!

Mitäs sinä olet tehnyt tänään?

ps. Kolla in kläderna som jag laddat upp på Syrrans Garderob här och hör av dig om du är intresserad av något!

ps. tsekkaa vaatteet jotka latasin Syrrans Garderob:iin tästä ja ilmoita minulle jos kiinnostuit jostakin tuotteesta!

Even if it´s cold outside, your dreams can take you to a warmer place

Brr, enligt meteorologerna kommer vädret nu att bli kyligare. Brr. Fast egentligen är det ju inte så underligt - vadå det är oktober och vintern är först på kommande!

Det känns därför litet knasigt att jag föll för en sommarklänning då jag kollade igenom H&Ms färskaste rea-utbud (klik!).

Tror ni man kunde ha denna på ett dop? Ett sådant har jag nämligen ännu framför mig i höst..
Luuletteko että tämä sopisi kastejuhlaan? Sellaisethan minulla on vielä tiedossa syksymmällä..

Så kunde man ha dethär armbandet från Kalevala Koru kring handleden..
Ranteeseen sopisi tämä Kalevala Korun uutuus täydellisesti..

..och runt halsen skulle jag ha detta Made in Helsinki - Eira-halsband (också från Kalevala Koru)
...ja kaulaan ripustaisin tämän Kalevala Korun Made in Helsinki - Eira-kaulakorun

Hmm. Tillsvidare äger jag enbart Eira-halsbandet och skåpet är proppfyllt av diverse klänningar.. Så antingen borde jag bli av med någon av de klänningar jag redan har för att kunna inhandla en ny - eller så måste jag försöka bygga upp en helhet av det jag redan har. Äh.

Meteorologin pirulaiset ovat uhanneet, että sää olisi kylmenemään päin. Noh, sehän ei sinänsä ole mikään ihme kun vasta lokakuu on meneillään ja talvi tulossa! Siksi onkin mielestäni hassua, että iskin silmäni juuri kesämekkoon kun asteet ovat vasta laskusuunnassa..

Hmm.. Tällä hetkellä kaapistani löytyy ainoastaan tuo yllä oleva Eira-kaulakoru - loput uupuvat. Kaappi sen sijaan notkuu erilaisia mekkoja, eli nyt pitäisi joko hankkiutua eroon jostakin jotta voisin hankkia uuden tilalle - tai sitten vain keksiä kokonaisuus niistä osista, mitä minulla jo on. Äh.

pics from hm.com, kalevalakoru.fi