My black outfit for Pikkujoulut and dressed up for once

Sisäinen fashionistani, joka pääpiirteittäin AINA pukeutuu farkkuihin ja neuleeseen tai Niken treenileggareihin ja tekniseen treenipaitaan, aikoo tässä ja nyt paljastaa, että osaa ja jopa tykkää tarpeen tullen pukeutua astetta asiallisemmin; eilisen pikkujoulu-asua siis luvassa ;)

dress Nelly watch MK bracelet Thomas Sabo

Vietimme eilen työpaikan pikkujouluja Taidetehtaalla. Viime (firman) pikkujouluista onkin jo aikaa, koska ne jäivät minulta viime vuonna muuton takia väliin, joten tuntui jopa vähän jännittävältä valmistautua iltaa varten; miten pippaloissa pitää käyttäytyä? Miten pukeutua niin, ettei ole yli- eikä aliampuva? Onkohan siellä paljon ihmisiä? Virtaako viina ja saako loppuillasta pelätä kähmiviä kätösiä tanssilattialla? Ja se tärkein: kysyyköhän ne ovella henkkareita, jos lähtee pitsisessä pikkumustassa ja näyttää 14-vuotiaalta business-lookiin sonnustautuneen työkaverin vieressä?

clutch Global Accessories

Päälleni valitsin jo aiemmin syksyllä hankkimani pitsisen pikkumustan Nellyltä ja jalkaan vetäisin mitkät muut kuin Lady Gagat, eli Jeffrey Campbellin Litat. Itse laittautuminen ei koskaan ole ollut vahvuuteni, vaan päinvastoin hengailen ja pitkitän sitä usein mahdollisimman pitkään (sillä seurauksella, että minulla tulee AINA kiire). Asukriiseiltä vältyttiin, koska olin valinnut asuni jo valmiiksi ja päättänyt, minkälaisen meikin teen. En voi muuta, kuin jälleen kerran ylistää näitä ripsipidennyksiä: meikkaaminen sujuu todella nopsaan, eikä tarvitse pelätä sohivansa kiireessä maskaraa silmään (tai kulmakarvoihin..) ja ilme on huoliteltu, vaikkei muuta meikkiä olisikaan. Viime huoltovälini oli extreme-pitkä: 7 viikkoa! Nyt tosin huomaan ripsien tippuvan hieman nopeammin, mutta uskon m.m. pikkupakkasten olevan syypäitä tähän. Sitäpaitsi ripsien laittajani S varoitti, että ripsiä varmasti nyt irtoilisi helpommin (tai ainakin niiden puuttumisen huomaisi helpommin), koska ns "vanhoja" ripsiä oli vielä niin paljon jäljellä. Kynnet koristelin Lumenen uudella jouluisen vihreällä lakalla ja lakkasin huvikseni joka toisen kynnen L´orealin kultakimalle-lakalla. Vähän blingblingiä löytyi kuitenkin tästä muuten niin mustasta asusta siis ;)

lipstick Lumene

Nailpolish Lumene + L´oreal

 Asuuni olin todella tyytyväinen, mutta hymyilin itsekseni tuntiessani (enimmäkseen) keski-ikäisten naisten arvioivat katseet, jotka skannasivat kroppani päästä päähän. Suurin osa katseista tuntui pysähtyvän erityisesti mekon selkämyksen, sekä korkojeni kohdalle. Mitä enemmän porukka tuntui ulkomuotoani arvioivan, sitä suoremmaksi selkäni ojentui: minähän viihdyn tässä asussa ja tiedän näyttäväni hyvältä - tykätkää tai olkaa tykkäämättä, koska en välitä! Kaikki tavallaan, eikö? ;)

Ilta sujui ihan kivasti siideriä siemaillen ja työkaverien kanssa nauraen, mutta mikään hekumaallinen kokemus pikkujouluista ei kohdallani tullut, vaan lähdin tyytyväisenä jo puoliltaöin kotia kohti. Arvatkaa vaan harmittiko, kun heräsin jo ensimmäisen kerran 5 aikaan enkä sen jälkeen ole kuin torkkunut? Taitaa siis tämä lauantai sujua enemmän ja vähemmän koomaillessa, vaikkei krapulasta ole tietoakaan.

Nojoo, jorinat sikseen. Mitäs tykkäätte asusta? Iskeekö? ;)

Tadaa - check this out: äntligen klär jag - som i vanliga fall antingen bär farkkun och tröja eller träningsleggings och topp - upp mig i LBD! Vi firade igår arbetsplatsens lillajul på Konstfabriken och festligheten till ära tyckte jag det var riktigt kul att piffa upp sig lite. Jag har egentligen aldrig varit den som gillar att förbereda mig långt  i förväg för fester, utan föredrar att skjuta upp det så länge som möjligt med slutresultatet att jag (så gott som) ALLTID får bråttom (så även igår, men det berodde på att det i sista sekunden märktes att jag hade ett hål på strumppisarna!).
Kvällens outfit bestod av en svart spetsklänning som jag beställt från Nelly tidigare i höst, samt mina trogna Jeffrey Campbell Litas. Jag prisade åter mina ögronfransförlängningar igår i höjden, eftersom de verkligen besparar både nerver och tid: nyllet ser alltid någorlunda fixat ut och man slipper vara rädd för att peta med maskaran i ögat eller febrilt försöka putsa bort maskara från ögonbrynen (mmh, jag lyckas..). Outfiten var jag riktigt nöjd med och kände mig snygg, men kände hur blickarna från diverse medelålderstanter (klädda i långklänning) stirrade på mig från topp till tå (och de flesta blickarna stannade EXTRA-länge på a) ryggen och b) skorna). Ju mer folk stirrade (och skakade på huvudet), desto rakare i ryggen spatserade jag fram: jag trivdes och kände mig snygg i min outfit - så screw you som tycker annat! 
Festandet slutade för min del ganska tidigt, eftersom jag inte hade någon värre party-mode på. Nöjd smög jag hem redan vid midnatt, men vaknade mindre nöjd första gången redan kl 5 och lyckades bara slumra efter det. Så en bakfylle-känsla är garanterad, trots att jag knappt drack någonting igår. Jei! Typiskt min tur.

I´ve been thinkin' about us and I think we need to have a serious conversation about our future

Viime viikonloppu oli taatusti yksi elämäni hauskimmista: uusia ystäviä, vanhoja ystäviä, naurua, helliä vatsalihaksia ja poskia, tanssia, juhlaa, ruokaa ja juomaa. Siis alkoholia. Yhä uudestaan palaan aiheeseen, josta olen (muiden joukossa) jo pariin otteeseen kirjoittanut ja alkanut pikku-hiljaa sisäistämään mikä kohtaloni on. Taidan kuulua ihmisjoukkoon, jolle alkoholi ei sovi.

Suomalaiseen juhlakulttuuriin (varmaan liki kaikkiin, jos oikein ajattelee?) kuuluu alkoholi - se on ikäänkuin olennainen ja pakollinen osa onnistunutta juhlaa. Vieraiden juomattomuutta ihmetellään ääneen, eikä toista täysin sallittua syytä kieltäytyä juomiselle taida olla kuin raskaus. Autoilijalle toitotetaan, miten yhden nyt aina voi ottaa ja laihduttajille tarjotaan blissimpää versiota tai sitä kaikkein kuivinta valkkaria tai light-versioita - niissä kun on vähiten kaloreita. Jos et ole autolla liikkeellä, et raskaana (tietääksesi), etkä laihduta, joudut usein selittämään pitkän kaavan mukaan, miksi kieltäydyt jalosta kansanjuomasta. Samalla ihmiset takuuvarmasti miettivät, josko sinulla on jonkin sortin juomisongelma; karkaako mopo sinulta käsistä jo yhdestä skumppa-hörpystä kenties? Spekulointi on kovaa, eivätkä selityksesi - olivat ne miten vesitiiviitä tahansa - mene läpi. Olet kummajainen.

Tiesin haluavani kirjoittaa aiheesta heti aamulla herättyäni, koska tiedostin olotilani: en ollut nukkunut kunnolla, olo oli nuutunut ja kroppa oli niin turvoksissa, etten tahtonut katsoa itseäni peilistä. Farkutkin kiristivät kuin makkarankuori hookooblöötä. Ällötti. Alkoholi tekee ihmiset vapautuneimmiksi ja myönnän ja tiedostan itse, että minulla m.m. herkuttelu karkaa käsistä kun juon pari liikaa. Tälle löytyy ihan fysiologinenkin peruste, koska alkoholi laskee verensokeria ja saa himoitsemaan kaikkea makeaa. Pulssi kohoaa alkoholia juotuani, eikä kroppa meinaa rauhoittua, vaikka kävisin nukkumaan lämpimän suihkun kautta. Aamuvirkkuna tapanani on lisäksi täysin spontaanisti herätä jo 8-aikaan, mikä tarkoittaa suurta univajetta kun kotiudun vasta pilkun aikoihin, enkä koko päivän aikana saa oikein mitään tehdyksi. Pää on kuin humiseva, ontto onkalo, kroppa tärisee vähän väliä (vaikkei varsinaista krapulaa olekaan) ja keho turpoaa kuin Paavo Pesusieni uima-altaassa. Illalla kun koitan mennä ajoissa nukkumaan, käy kroppa edelleen ylikierroksilla, enkä saa nukahdettua ja nukuttua univajetta pois. Ja tämä kaikki siis ilman, että olen juonut mitään hurjia määriä (siideri, pari terästettyä glögiä ja kaksi drinksua).

Seuraavana aamuna herään JÄLLEEN krapulamaisena, tärisevänä, mutta tällä hetkellä jo kyöpääntyneenä: hemmetin kuustoista! Tämäkö hinta minun täyty maksaa joka kerta kun juon? Tahdonko inhota omaa peilikuvaani, voida fyysisesti pahoin turvotuksen vuoksi, tiedostaa, ettei treeneistä tulisi mitään (eikä krapulamaisena edes saa treenata) ja pelätä, ettei työn teosta tule koko seuraavana päivänä yhtikäs mitään, koska hoksottimet eivät ole skarpeimmillaan? No en.

Kliseistä kyllä on minun pakko todeta, että hauskaa voin pitää myös ilman alkoholia. En aio alkaa absolutiksi, koska nautin edelleen esim. punaviinilasillisesta, mutta taidan tästä eteenpäin tosiaan todeta, että se riittää - enempi määrä tekee vain hallaa.

Förra helgen var en av de roligaste som jag upplevt på länge: kompisar - både gamla och nya, skratt och ömmande magmuskler, dans, mat och dricka. Ja, dricka i form av alkohol. Och det harmar mig: varför i hela fridens namn skall man alltid tvingas dricka för att uppnå festfiilis?
Till vår finska (fest)kultur hör alkohol som en relevant och central del. Eftersom alkoholen är så viktig, väcker därför någons nykterhet otroligt mycket spekulation och frågor: är du gravid? Har du kanske problem med alkohol? Är du bilburen? Några som helst andra orsaker (eller bortförklaringar) är inte godkännbara. Det hör till att dricka alkohol på fest - punkt slut.
Jag visste att jag ville skriva om detta direkt imorse då jag vaknade: kroppen skakadarrade och kändes svag p.g.a. all sömnbrist, var så svullen att jag inte ens titta mig själv i spegeln, jeansen spände och huuvudet kändes tomt som Sahara. Allt detta bara p.g.a. festandetp på lördagen.
Alkohol sänker blodsockret, vilket sänker ribban för att klämma i mig en massa godis, vilket resulterar i en svullen kropp. Alkohol höjer pulsen, vilket gör att jag inte kan somna in, även om jag tar en varm dusch innan och den morgonpiggelin som jag är, vaknar jag automatiskt redan 8-tiden oberoende när jag kommit hem och lider sedan i flera dygn av matthet p.g.a- sömnbrist. Mest av allt lider jag ändå av att inte kunna träna som normalt: att träna ens i små-krabbis kan vara farligt (och inte är man alltför pigg på det heller p.g.a. sömnbristen)!
Är det faktiskt värt att offra viljan att se sig själv i  spegeln, må och känna sig bra på både jobb, gym eller länkspår och bland folk bara för några drickors skull?
Jag njuter av att dricka ett glas (eller två) rödvin, men tror jag i fortsättningen verkligen skall hålla mig till det. Det passar mig helt enkelt bäst.

Saturdaynight-ladies & Sundaymorning in stripes. Life´s good!

Vietettiin eilen tyttöjen kanssa glögi-iltaa. Viime kerrasta, jolloin olimme koko poppoo koossa, on aivan liian pitkä aika. Ikävä oli ehtinyt tulla.

(finally) peplum top Nelly

This is why I don´t work out. Naurettiin niin, että vatsalihakset olivat hellinä ja kyyneleet valuivat silmistä. Onnesta.

Housut menivät vielä vaihtoon ennen baariin lähtöä, koska nuo ovat niin lyhyet :/

Illan edetessä muumimukit saattoivat mennä sekaisin, terästykset saattoivat mennä omaan mukiin kaverin sijaan ja naurettiin makeasti perään. Lisää juustoja ja pipareita kiitos!

Bongaa Crocsit - niillä kun olisi kehdannut lähteä baariin..

Tarkoitus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta päädyttiinkin baariin tanssimaan. Biisi toisensa perään heiluttiin tanssilattialla, väisteltiin aaaaaivan liian nuoria poikia ja sheikattiin.

Viime aikoina olen jo epäillyt, ettei minusta ole enää baarissa kävijäksi. Eilinen todisti toisin: tanssiminen kauniiden, ihanien tyttökavereiden kanssa on kyllä vapauttavaa! Ainoa ero entiseen on se, ettei sitä enää tarvitse harrastaa yhtä usein kuin ennen ja että laatu korvaa määrän.

Ni är flickor härliga, fina, underbara - tack för igår!

Oli arki tai pyhä - puuroa tekee mieli! Kaurapuuroa, karpaloita ja raejuustoa. Ja kahvia, Taika-mukista.

Igår satt vi hemma hos mig, jag och mina fina tjejkompisar, och firade vår traditionella glöggkväll.
Det är olagligt länge sedan vi lyckats samla ihop hela gänget, så ni kan tänka er hur mycket prat och skratt vi hade att avverka. Mycket.
Krampande magmuskler, glädjetårar som rann ned längs med kinderna, spetsande av glöggen (oftast av den egna, oops!) och ostar med pepparkaka. Och lite till.
Egentligen var vi inte påväg ut, men allt efter som klockan närmade sig midnatt började vi ända åsikt och styrde stegen mot krogen.
Jag som redan länge trott att jag inte längre kommer att bli nån partypingla-krogdansös kände mig lyckligare än på länge där jag stod mitt på dansgolvet, dansade tillsammans med mina fina flickor tills fötterna var ömma. Trots att gångerna på dansgolvet blivit färre, känns de desto bättre. Kvalitet framom kvantitet, vetni.

Finally 24 - what has changed? A trip from Pori to Porvoo and how I grew up a little - or did I?

Kuten jo aamun pika-postauksessa totesin, on minulla nyt plakkarissa vuosi lisää: täytin lauantaina 26.10 kokonaiset 24 vuotta. Ikäkriisistä ei (tällä hetkellä onneksi) ole tietoa - kärsinhän siitä jo muuttaessani Porista tänne Porvooseen, koska elämä tuntui heittäneen niin 180 astetta ja häränpyllyä ympäri, etten tiennyt mihin suuntaan kääntyisin samaan aikaan kun puolitutut ja tutut julkistivat raskaus- ja muuttosuunnitelmiaan Facebookissa. Itse tulin häntä koipien välissä kotiin, vailla työpaikkaa, kotia tai luottamusta kehenkään. Sain onnekseni aika nopsaan elämästä otteen jälleen, eikä 24. syntymäpäivä ja vanheneminen tunnukaan niin hassulta. 

shirt Tommy Hilfiger jeans Crocker boots Rieker watch MK

Mietin viikonlopun aikana mitä vuoden aikana onkaan tapahtunut ja missä olin tasan vuosi sitten?

Muistan elävästi, miten lähdin kauhealla kiireellä terveysasemalta, jolla työskentelin, kotiin Kamppiin hakemaan laukkuani ja ryntäsin Rautikselle junaan, joka vei minut Poriin. Helsingissä satoi vettä ja tiskirättejä, kun taas Porissa minua odotti 5 cm paksut lumikinokset ja elämäni jännittävin työhaastattelu. Raahasin laukkuani kohti Satakunnan keskussairaalaa, jossa tapasin rekrytoijan, kerroin itsestäni ja pidin peukkuja pystyssä, että minulle löytyisi töitä sairaalasta. Muistan elävästi, miten tuntui hurjalta merkitä silloinen poikaystävä lähiomaiseksi henkilötietolomakkeeseen, mutten viitsinyt kirajata sinne äitiäkään, koska äiti tulisi - mikäli nyt töitä saisin ja muuttaisin - olemaan liki 300 km päässä. Taisin kasvaa hieman, koska tiesin, että muutto pakottaisi minut itsenäistymään ja aikuistumaan ihan oikeasti.

Nyt tasan vuotta myöhemmin heräsin syntymäpäiväni aamuna vanhempieni luota ja sain heti alakertaan tassuteltuani ison halin äidiltä, joka samalla ilmoitti keittäneensä riisipuuroa aamupalaksi - olinhan puhunut siitä tasan viikko sitten. Siinä istuimme pöydän ympärillä: minä, äiti ja iskä ja lusikoimme riisipuuroa, hörpimme kahvia ja höpisimme niitä näitä, minun selaillessa paikallislehteä; aivan kuten 5 vuotta sitten, kun asuin vielä täysipäiväisesti kotona. Teki melkein mieli tirauttaa pari kyyneltä, mutten ole varma olisivatko ne olleet onnen- vai säälinkyyneleitä. Onnenkyyneleitä siksi, että tilanne tuntui niin älyttömän hyvältä ja harmoniselta, mutta surunkyyneleitä, koska on aika säälittävää (kai?) hengailla viikonloppuisin vanhempiensa luona takametsikössä landella - keskellä ei mitään - kun tilanne voisi olla aivan toinen. Minkään näköistä aikusitumista tai kasvua ei siinä ruokapöydän ympärillä ollut havaittavissa - päinvastoin. Tasan vuosi sitten en ikinä olisi kuvitellut, että tilanne olisi tälläinen. Niin se elämä välillä heittää häränpyllyä näköjään.

Eilen sunnuntaina totesin itsekseni, vietettyäni ihanan illan parhaiden rakkaiden tyttökavereitteni kanssa, että olen - kaikesta nössöydestä ja muuttuneista tilanteista huolimatta - onnellinen, että olen tässä ja nyt. Vaikka kulunut vuosi ja elämä ei sujunut, kuten kuvittelin sen tekevän, on se kasvattanut minua ihmisenä. Olen saanut todistaa, miten heikoksi ihminen voi heittäytyä, miten tärkeitä ihmissuhteet ovat ja miten elämä aina kuljettaa. 

Merkkasin äitini lähiomaisekseni potilastietohini pari päivää sitten ja hymyilin itsekseni: olen tässä ja nyt - 24-vuotias nuori nainen, joka seisoo omilla jaloillaan, pärjään omillani ja olen onnellinen. Mutta tarvitsen äitiä ja myönnän sen, etten olisi tässä ilman häntä. Enkä häpeä sitä lainkaan.

 Jag fyllde (äntligen och tyvärr) 24 år på lördagen den 26.10 och nu tycker jag det är dags att kolla tillbaks vad som hänt under det gångna året:
För exakt ett år sedan sprang jag hastigt iväg (allt för tidigt!) från hvc:t där jag jobbade hem till Kampen för att hämta min bag och rusade därifrån till Rautis för att ta tåget till Björneborg. Vid arbetsintervjun vid Satakunnan keskussairaala kände jag för första gången att jag påriktigt höll på att bli vuxen då jag angav min dåvarande pojkvän som näranhörig; det var väl ingen vits att märka dit mamma, då hon skulle befinna sig knappt 300 km ifrån mig!
På min 24. födelsedag vaknade jag hemma hos mamma och pappa ute på landet, serverades risgrynsgröt till frukost och höll på att börja gråta vid matbordet, men kunde inte avgöra om det skulle vara lycko- eller sorgetårar. Lycka för att jag kände mig så otroligt lycklig för att jag hade mamma och pappa där, sorg för att det kändes så himmelens patetiskt att faktiskt sitta där - 24 år gammal - ute på landet med föräldrarna (detta skulle jag aldrig ha drömt om för ett år sedan..).
Det gångna året har varit lärorikt och har bl.a. lärt mig att livet inte alltid går som man planerat, att man kan bli så otroligt svag och liten oberoende ålder, men att man också kan stiga upp från bottnen, växa till sig och mogna.
Igår konstaterade jag att tårarna nog skulle ha blivit lyckotårar: jag är lycklig för att jag är här och nu, 24 år gammal, står på egna ben, men kan stolt märka mamma som näranhörig i sjukjournalen eftersom jag behöver henne och skulle inte vara här utan henne.

Shake that funky ass!

Jos eilisaamu alkoi surumielisesti, voisi tätä torstaiaamua kuvailla täysin päinvastaiseksi. Energiaa piisasi kuin pienelle kylälle, joka on upotettu gallialaisten tapaan Asterixin Taikajuomalla ;)

Aamupuurot (maapähkinävoisilmällä höystettynä <3) masussa,  hyvä biisi radiossa - siinä kaikki mitä tarvitaan.

Pyllyt pyörimään!

Om jag igår morse var nedstämd och hade energinivå på 0, kan man gott beskriva denna torsdagsmorgon med ett ord: motsats.
Med morgongröt (med jordnötssmöröga <3) och en bra låt på radion gäller bara en sak: shake that ass!

 

 Mikä biisi? Vilken var låten?

Exclusive - for you only: a sneakpeak of my outfit. I only say: leather.

Nyt on luvassa pientä sneakpeakia illan asusta, jota sovittelin tänään aamulla. Illalla olen lähdössä Helsinkiin konserttiin ja (uskokaa tai älkää) ensimmäistä kertaa menossa ulos ISOSISKONI kanssa! Tätä päivää iltaa on odotettu ;)

 

Mitäs mieltä olette? :)

 

Ikväll skall jag gå på konsert och för första gången ut med min STORASYSTER! På mig tönkte jag ha följande. Vad tycks? ;)

When will I grow up and learn?

Ihana viikonloppu Helsingissä alkaa olla takanapäin. Mahtava seura, vielä mahtavampaa ruokaa sekä pyörähdys uudessa yökerhossa Maxinissa olivat lauantain ohjelmistossa, mutta päällimmäisenä mieleeni jäi aivan toisenlainen kysymys: koska minä opin?

Olen nyt ollut sinkkuna jonkin aikaa ja tutustunut mielenkiinnolla uusiin ihmisiin. Monta kiintoisaa keskustelua ja näkökantaa olen jo saanut kokea ja olen siinä samalla oppinut uutta itsestänikin ja ehkä jopa kasvanut hieman. PAITSI kun puhutaan yhteydenotosta: koska minä oppisin, koska kannattaa lopettaa yhteydenpito, koska voi jäädä odottamaan toisen yhteydenottoa ja koska taas voi hyvillä mielin itse ottaa yhteyttä ensin? Kirjoittamattomia sääntöjä  tuntuu olevan enemmän kuin kirjoitettuja, enkä näköjään - yrityksistä huolimatta - ole toistaiseksi oppinut YHTÄÄN MITÄÄN luvusta Yhteydenpidon aakkoset miehen kanssa. Hoh.. Kai se ikäkriisi taas pukkaa päälle pikkuhiljaa, mutta taidan nyt toistaiseksi tyytyä viettämään rauhallista sunnuntaita itseni kanssa. Pus.

En härlig helg i Helsingfors med bästa sällskapet, god mat och en sväng på den nya krogen Maxin är vad jag avverkat i helgen, men överst i tankarna har jag något helt annat: att ta kontakt med män - när, hur ofta, när sluta och ge upp och när vänta på att de tar initiativ?

Medan jag nu varit singel ett tag har jag med iver lärt känna nya människor och samtidigt även mig själv, men tycks inte - trots försök - lärt mig nånting om män. Är jag hopplös? Misstänker att en ålderskris är på kommande.. Bäst att njuta av söndagen nu bara tror jag. Kanske jag lär mig - nångång?

Yesterday was fun. No words are needed to be said about today..

Pian iskee ikäkriisi. Ehkä. Tunnen itseni TODELLA vanhaksi tänä sateisena sunnuntaina ja pelkään pahoin, että kriiseily jatkuu koko loppupäivän. Noh, onneksi on sunnuntai eikä muutakaan järkevää tekemistä ole ja voin hyvillä mielin pötkötellä koko päivän sängyssä ja potea krapulaa filosofoida.

Eilisilta oli sangen vauhdikas ja se tuntuu vauhdissa - tai sen puutteessa - tänään. Tänä kesänä olen juhlinut vähemmän kuin koskaan aiemmin ja se tuntuu rokottavan kuntoa roimasti, koska juhlia seuraavana päivänä olo on aivan järkyttävä. Ihmettelen suuresti etten kärsi sinänsä krapulasta (onneksi! Se tästä vielä puuttuisi) tyypillisesti pahoinvoinnin muodossa, vaan pikemminkin pyörryttävänä olona ja harittavina silminä. Nuorempana lähdin usein lenkille dagen efterinä (en suosittele! Terveydelle kaikkea muuta kuin hyvää) enkä antanut huojuvan fiiliksen häiritä. Tänään pääsin hädin tuskin porttini ulkopuolelle kun teki mieli istahtaa jo ensimmäistä kertaa koska päässä pyöri kuin betonimyllyssä. Seuraavan pit-stopin tein puistopenkille, jolla vietin seuraavan tunnin toisten tenniksen peluuta seuraillen ja ajatuksiani keräillen, kunnes uskalsin hiipiä hiljaa kotiin takaisin. Toivoin siinä hiljaa hiipiessäni, etteivät naapurin stalkkeri-mummot olleet huomanneet minun viettäneen tuntia talon edustalla istuskellen - eihän terveyden perikuva-sairaanhoitaja voi tälläistä tehdä. Kai?

Itselleni tyypillisesti kokkailin krapulamätöksi - uskokaa tai älkää - kesäkeittoa. Totta puhuakseni en tunne ketään itseni lisäksi, joka himoitsisi kasviksia heikossa hapessa ollessaan! Useinhan ihmiset tilaavat pizzaa tai kebabia - itse tilaan katkarapusalaatin ranskalaisella kastikkeella, nam!

Nojoo, ajatus ei kyllä kulje pätkän vertaa, joten taidan jatkaa facebook-stalkkailua ja yritän päästä ikäkriisistäni yli.

Onneksi huomenna on maanantai ja voi aloittaa uuden viikon elämän ;)

Gosh, så gammal jag känner mig denna söndag och är illa rädd att ålderskrisen kommer att hänga med mig resten av dagen. Som tur är det söndag, så jag med gott samvete kan ligga i sängen hela dagen och bry mig katten om att göra något smart. I stället kan jag ligga och sova bort min krabbis filosofera.
Ojojoj, så roligt vi hade igår kväll med flickorna då vi var ute - men fy tvi så illa jag mår idag! Yep, festandet är orsaken till min ålderskris: då jag var yngre led jag sällan av någon bakfylla och kunde t.o.m. sticka ut och jogga dagen efter (vilket jag inte rekommenderar för någon - farligt!). Idag lyckades jag med nöd och näppe ta mig utanför porten innan jag tvingades stanna för första gången p.g.a. yrsel. Följande stopp gjorde jag på en parkbänk, där jag spenderade följande timme innan jag sakta vågade smyga hem igen. Hur kan man må så överkört?
Till middag fixade jag för mig själv typisk krabbismat: snålsoppa. Jag känner ingen annan som helst av allt äter hälsosamt i krabbis; vadå de flesta beställer väl kebab eller pizza? Själv beställer jag räksallad med fransk dressing, yum!
Huvudet är fortfarande yrt som efter ett varv i betongblandaren, så jag tror det är bäst att sluta skriva och fortsätta stalka folk på Facebook ;) 

Party outfit for 20.7

Pori Jazzien pääviikonloppuna kävimme J:n kanssa tanssahtelemassa kaupungilla ja päälleni päätyi takuuvarma väriyhdistelmä: mustaa ja valkoista. Kaulaani pujotin Porvoon Lindexistä löytämäni Holly & Whyte-malliston ihanan korun, joka on ollut loppu kaikissa muissa Lindexeissä joissa olen käynyt! Joskus on näköjään vähän tuuria matkassa ;)

Mustavalkoista vai väriä, kumpi on enemmän sinun makuusi?

Pori Jazz är redan förbi, men tänkte lägga in bildbevis på hur jag såg ut under "huvudveckoslutet" då jag var ute och dansade med J. 

Outfiten var ett ganska "säkert kort", alltså svart och vitt - men det funkar alltid tycker jag! På mig hade jag också det härliga halsbandet som jag hittade i Lindex i Borgå. Halsbandet hör till Holly & Whyte-kollektionen och har varit slutsålt redan länge i alla andra Lindexar som jag varit i. Ibland tycks man ha tur ;)

Jazz does not belong to one race or culture, but is a gift that America has given the world. — Ahmad Alaadeen

 

Jazzit, tapahtuma jolloin koko Pori puhkeaa kukkaan, kaikki ovat iloisia ja hymyileviä ihmisiä ei voi välttää, ovat nyt ohi. Kadulla näkyi tänä vuonna toinen toistaan taidokkaampia käsitöitä, koruja, pussukoita, lakuja ja kuolattavan hyväntuoksuista ruokaa..

 

Jazzen, evenemanget som får hela Björneborg att blomstra upp, är nu förbi. Jazzgatan fylldes i år av glada, leende människor, massor med hantverk, lakrits, doftande mat och bubbeldricka; en upplevelse värd att uppleva!

jeans Cubus shirt T.Hilfiger bag MK necklace Kappahl