Heräsin tänään aamulla sateenropinaan. Toisia sade masentaa, ahdistaa ja surettaa. Minuapa ei.
Päätin nimittäin, etten antaisi sateen haitata: aamupuuron sekaan piparkakkumaustetta (nam!), päälle hippikukkapaita ja sadehousut, sekä radion tahtiin kunnon pyllynpyöritykset. Näillä eväillä sateisesta torstaistakin tulee astetta kivempi.
Asenne ratkaisee! ;)
Imorse vaknade jag till regnet som smattrade mot fönstret. I stället för att göra som de flesta andra och bli ledsen och deppad, bestämde jag mig för att göra det bästa av situationen: piffade upp morgongröten med pepparkakskrydda (yum!), drog på mig en hippie-blomskjorta och regnbyxor, samt shakeade i takt med X3M.
Poissa ovat sadepilvet, mutrunaamat ja vilivalitukset. Täällä ovat hymyilevät kasvot, iloinen mieli ja sateeton (taipuuko sana sade näin?) aamu. Jes! Tästä lähtee hyvä keskiviikko käyntiin!
Tiedättekö sen fiiliksen kun kuulette jonkin kappaleen radiossa (tai miksei vaikka kaupassa) ja yhtäkkiä koette deja vu:n ja palaatte mielessänne takaisin johonkin hetkeen? Itse yhdistelen aistiherkkänä ihmisenä m.m. tuoksuja ja biisejä hyvinkin herkästi kokemiini hetkiin. Jo vanhan hajuveden tuoksuttelu herättää muistot ex-poikaystävistä, tietty kappale (en nyt millään muista nimeä) Prinsessa Dianan muisto-levyltä taas saa kyyneleet valumaan solkenaan, koska muistelen edesmennyttä Famoa.
Tänä aamuna aamupuuron lusikointini keskeytyi hetkeksi ja säntäsin hakemaan kynää ja paperia kuultuani biisin, jonka nimeä en ole muistanut, mutta jonka yhdistän viime viikonloppuna kokemaani hetkeen. Biisi soi radiossa kun ajelin kaatosateessa keskellä sysipimeätä tietä matkalla kotiin vanhempien luo ja muistan, miten lauloin täysillä raidon nupit kaakossa biisin tahtiin ja hymyilin: kyllä kannatti ;) (toim.huom: jottei tämä nyt menisi liian sekavaksi voin valottaa asiaa niin paljon, että ennen autoon pomppaamista olin ylittänyt oman mukavuusalueeni rajat mennen tullen, ottanut hemmetinmoisen riskin ja tehnyt jotain, jota ei normi-Jossu kuuna päivänä tekisi).
heilahti vähän, mutta tänään se ei haittaa ;)
Puts-veck är regnmolnen, dystra tankar och klagomål och här är glada miner och en grå (men regnfri!) morgon. Allet detta tackvare en sång på radion. Vet ni den känslan man får, när man hör en sång som direkt förflyttar en tillbaks till någon viss situation eller stund? Jag upplevde en sådan imorse, då jag t.o.m. avbröt morgongröten för att hämta papper och penna och anteckna låten. Låten fick mig att återgå till en händelse under helgen, då jag precis innan hade stigit utanför mitt bekvämlighetsområde och gjort något som jag normalt ALDRIG skulle göra. Denna låt spelades i radion direkt efteråt, medan jag körde i ösregn och mörker hem. Och sjöng - för fullt. Happyhappyhappy.
Jos eilisaamu alkoi surumielisesti, voisi tätä torstaiaamua kuvailla täysin päinvastaiseksi. Energiaa piisasi kuin pienelle kylälle, joka on upotettu gallialaisten tapaan Asterixin Taikajuomalla ;)
Aamupuurot (maapähkinävoisilmällä höystettynä <3) masussa, hyvä biisi radiossa - siinä kaikki mitä tarvitaan.
Pyllyt pyörimään!
Om jag igår morse var nedstämd och hade energinivå på 0, kan man gott beskriva denna torsdagsmorgon med ett ord: motsats. Med morgongröt (med jordnötssmöröga <3) och en bra låt på radion gäller bara en sak: shake that ass!
Ah, olen kuin sulaa siirappia, kinuskia ja hattaraa kun pääsen oikeanlaiseen fiilikseen ja kuuntelen ruotsalaista Bo Kaspers orkester-bändiä. Sanoituksissa ei välttämättä aina "ole järkeä", mutta bluesmainen soundi, letkeä asenne ja rento fiilis takaavat hyvän, tyytyväisen ja rauhallisen olon.
(toooooosi siirappimaista. hyh, mutta menkööt maanantairomantiikan piikkiin)
Suosittelen - vaikket ruotsia ymmärtäisikään.
Jag smälter varje gång jag lyssnar på musik av Bo Kaspers orkester. Visst krävs det en viss sorts fiilis för att man skall kunna lugna ned sig och bara njuta av musiken och låttexterna, men när man väl gör det.. Smöör.
Onneksi pidän työstäni - muuten en kyllä
sitä tekisi. Sairaspoissaolot, angiinat, harmaus ja turhat haukkumiset
painavat päälle ja aiheuttavat turhautumista niin
potilaiden kuin hoitohenkilökunnankin keskuudessa, eikä itku aina ole
kaukana.
shirt Cubus jeans Crocker
Onneksi voi aina ajatella, että huominen voi olla parempi päivä
ja hengittää pari kertaa syvään kun oikein alkaa ketuttaa. Sanasta
ketuttaa voi vaikka kipittää aasinsiltaa pitkin ajattelemaan tätä alla olevaa Ylviksen biisiä ;) (vaikka faktahan on, että kun ketuttaa niin ketuttaa, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Silloin vanha kunnon kiroilu ja jalan polkeminen helpottaa oloa!)
Työpäivän päätyttyä rojahdin sohvalle hetkeksi ja lappasin hirveällä vauhdilla omppurahkaa kaksin käsin suuhuni ja nautin hiljaisuudesta. Väsymys painoi niin päässä kuin kropassakin, mutta päätin lähteä - harmaudesta huolimatta salila kohti tunnustelemaan fiiliksiä. Usein nimittäin käy niin, että kotona väsyttää mutta kun pääsee pururadalle tai salille vähän lämmittelemään tuntee, miten energiat lähtevät nousuun jälleen. Liikunta on ainakin minulle todella hyvää vastapainoa työlle ja varsinkin jalkatreeni, jonka tein tänään. Kokeilin uusimman Fit-lehden innoittamana lantionnostoa tanko sylissä penkiltä ja auauauuuuuu, I only say: kyllä pyllyä hapotti!
scarf Acne
Illan aion viettää TV:n ääressä ja yritän olla ajattelematta huomista ja sitä kaaosta, mikä työpaikalla saattaa odottaa.
Huomaatteko jotakin uutta naamassa? ;)
Sjukfrånvaron, anginaepidemi och frustration - det är vad vårt hvc idag bestått av. Fy tusan så man har fått håsa på för att hinna med allt och tusan så mycket skit man fått ta! Om det är något som jag anser vara orättvist så är det att bli anklagad i onödan. Grrrr.. När man riktigt blir som bittrast lönar det sig att försöka tänka att morgondagen troligen känns lättare och kanske man t.o.m. via en åsnebrygga kan börja tänka på The Fox-sången och vips bli ens litet gladare ;) (å andra sidan är det ett faktum att det enda som lättar när man är riktigt förbannad är att svära och trampa på stället. Fakta.) På kvällen körde jag ett sjukt, sjukt, sjukt bra benpass då jag testade en helt ny rörelse inspirerad av den nyaste Fit-tidningen: höftlyft med en stång i famnen och axlarna på bänken. Auuuuh! Ass on fire! Nu tänker jag bänka mig framför TV:n under resten av kvällen och bara njuta av lugnet. Tack och hej.
Terveyskeskus, päivystys, koulutuksia, sairaspoissaoloja ja tarkkailu-toimipiste. Niin - ja maanantai.
En jaksa tilittää, en maanitella enkä kertoa. Sen sijaan aion todeta, että moisen kaaoksen jälkeen tekee hyvää maata reporankana sängyllä, katsella itku silmässä tätä koskettavaa musaviedota ja hetken kuluttua todeta, että on selvinnyt työpäivästä hengissä.
Kun on kerännyt voimia hetken, voi myös fiilistellä pikkumustaa ja todeta, että pikkujoulukausi tekee tuloaan ;)
Hälsocentral, skolning, sjukfrånvaron, observation och måndag. I only say: chaos! Gud så skönt det kan vara att lägga sig på sängen, titta på denna härliga musikvideomed tårar i ögonen och kalla kårar längs ryggraden och konstatera efter ett tag att man tydligen överlevt arbetsdagen. Senare kan man också klä på sig sin LBD och konstatera att lillajulssäsongen snart är här ;)
Onhan se jo aika kulunut, loppuun soitettu ja kuultu.. Mutten voi väittää, etteikö tanssijalkaa lähtisi vipattamaan, pyllyä pyörityttämään ja suupielet kohoamaan kun kuulen Studio Killersin Jennyn ;)
Visst är det den nästan slutspelad, hörd och so last season.. Men FORTFARANDE börjar jag le, foten börjar vispa takt och dansgolvet kalla då jag hör Jenny av Studio Killers ;)
Blogit, kirjakaupat, lehtiartikkelit ja elämäntapaoppaat pullistelevat niitä. Kaikkihan niitä ovat tehneet - vähintään miettineet. Kaikki paitsi minä. Mitä mitä, mistä ihmeestä on puhe? No valmiiksi rustattu lista asioista, joita haluaa tehdä ja toteuttaa ennen kuolemaansa tietty! Tunnen itseni, noh toistaiseksi 23,5-vuotiaana suhteellisen nuoreksi, mutta koska aika on rajoitettua on ehkä parempi alkaa miettimään ja pikkuhiljaa myös toteuttamaan näitä juttuja. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikös? Siksi päätin miettiä jo valmiiksi, miten itse toteutus tapahtuisi, jotta olisin askeleen lähempänä päämäärääni ;) Kuten äitini fiksuna minulle (lähes joka viikko) toteaisi: ettei sitten jälkeenpäin harmita. Siksi on korkea aika aloittaa tässä ja nyt:
All right. Aloittakaamme kauimpaa, eli tahtoisin vielä elämäni aikana matkustaa jonnekin kauas. Aamupalaa mussuttaessani selailin Oliviaa 1/13, jossa olisi juttuBarbadoksesta. Siinä tuoretta ananasta pureskellessani ja letkeää musiikkia kuunnellessani pystyin helposti tekemään aikamatkan Barbadoksen vaaleille hiekkarannoille. Raikas drinkki suoraan kookospähkinästä juotuna, ratsastusretki hiekkarannalla täydessä laukassa tukka hulmuten, patikointia vuorille, sekä sukeltelua kilpikonnien kanssa - t-a-h-d-o-n!
How to get there? Rahaa täytyisi ehdottomasti alkaa laittamaan säästöön, koska matka Barbadokselle kustantaa (2 viikoksi) n 1200 € lennoista + yöpyminen. Pyllylihaksia ja hermojakin täytyisi alkaa harjoittamaan, sillä matkustusaika paratiisiin on huikea: välilaskuineen jopa 30h! Huh. Matkaseurakin uupuu vielä, mutta "onneksi" minulla ob (toistaiseksi) aikaa etsiä käsiini sellainenkin samalla kun säästän rahaa.. ;)
Brooklyn Bridge
Toinen pitkäaikainen haaveeni on matkustaa New Yorkiin, koska haluaisin nähdä "suurta maailmaa" ja ottaa selvää, jos se on yhtä suuri ja ihmeellinen kuin miltä se TV:ssä näyttää. Tarjotaanko Mäkkärissä todellakin aina Super Sizea? Onko se Starbucksin kahvi niin makuhermoja kutkuttavaa kuin kaikki antavat ymmärtää? Eikö se Walk of Fame olekaan yhtään siisti paikka, vaan yliarvostettu turistirysä kuten monet sen kertovat ovan? Tahdon ottaa selvää tästä itse! Toinen hyvä syy matkustaa Nykkiin on tietty Suomea hurjasti hulppeammat hinnat niin vaatteissa kuin asusteissakin.. Nimim. ostaisin siltä seisomalta kultaisen Korsin kellon vain koska se on yli puolet halvempi Atlantin toisella puolella kuin täällä ;)
VOI olla, että Sinkkuelämällä on osa ja arpa siihen, että haluan matkustaa Nykkiin ;)
How to get there? Kuten Barbadokselle matkustaessakin, pitäisi minun kerätä rahaa ennen reissuun lähtöä. Uskon, että Nykkiin pitäisi lisäksi kerätä aikamoinen shoppailukassa, koska epäilen vahvasti, että osaisin kotiutua tuolta outletien paratiisista tyhjin käsin.. ;) Matkaseura minulla onneksi jo on: paras tyttökaverini T jakaa kanssani tämän haaveen ja olemmekin jo vähän suunnitelleet matkaa :)
Käsilläseisonta. Hakiessani AMK:hon hain sairaanhoitaja-ohjelman lisäksi fysioterapeutiksi (ja jäin säälittävät 2 pistettä vajaa..). Olin saanut jostain päähäni, että valintakokeessa, joka koostui teoreettisesta sekä liikuntaosuudesta, meidän pitäisi seistä käsillä. Olen pienestä pitäen ollut aika kömpelö, enkä kovinkaan urheilullinen tai notkea. Muistan jännittäneeni valintakoetta kuin hullu, koska pelkäsin olevani ainoa, joka ei osaisi seistä käsillään ja näin jo itseni seisomassa tulipunaisena katselemassa muita, jotka seisoisivat suorassa rivissä kuin kiinalainen armeija käsillään ja opettajan hymyillessä vienosti minulle todeten, ettei se haittaa, vetäen pitkän viivan nimeni yli - tämän tytön haku päättyi tähän.
How to get there? Harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta - sitähän se käsilläseisonta vain vaatii. Uskon, että suurin ongelma on itseluottamuksen puute - kyllähän se aika kylmää päätä vaatii, että uskaltaa laittaa koko painonsa olkapäiden ja käsiensä varaan ja roikkua pää alaspäin. Harjoittelu kannattaa varmasti aloittaa seinää päin, jolloin tasapaino on helpompi pitää. Joogassa seistään usein päällä ja pidetään käsivarsia ikään kuin koukussa - ehkä tämä olisi toinen hyvä vaihtoehto aloittelijalle? Koska harjoituskaveria ei tällä hetkellä ole, taidan luottaa Youtubeen ja etsiä jonkin hiljaisen syrjäisen ruohikon ja alkaa harjoittelemaan ;)
Toinen urheiluun liittyvä haaveeni on leuanveto. Yläasteella lihastesteissä en koskaan saanut yhtäkään puhdasta leukaa vedettyä ja olen siitä lähtien päättänyt, että aion vielä kerran elämässäni vetää EDES YHDEN leuan. Syytä en tiedä, mutta koska aika harva nainen jaksaa leukoja vedellä, haluaisin kai erottua joukosta ja osata ;)
How to get there? Harjoittelemalla leuanvedot oppii - siihen ei oikotietä taida olla! Tällä hetkellä saliohjelmaani kuuluu selkä-päivä, jona vetelen leukoja myötäotteella kevennettynä laitteessa. Laitteessa on valitettavan helppoa fuskata: mitä enemmän kiekkoja lataat, sitä kevyempää meno on ja jaksat "vetää" vaikka 20 "leukaa". Valitettavasti nämä "leuat" eivät vie yhtään lähemmäs sitä puhdasta, ilman kevennystä vedettävää leukaa ja olenkin yrittänyt panostaa tähän liikkeeseen aivan tosissani, vaikka se ikävimpiin kuuluukin. Harjoitan lisäksi selän lihaksia ja pyrin puhtaaseen tekniikkaan leukoja vedellessäni, vaikka se raskasta viimeisilllä vedoilla onkin.
Ylläolevat toiveet ja haaveet ovat aika materialistisia ja pystyn - jos vain haluan - toteuttamaan ne kaikki yksinäni. Haluan silti alleviivata, ettei se kuulu "suunnitelmaani". Toivon löytäväni elämänkumppanin, jonka kanssa voisin toteuttaa haaveitani, perustaa perhe ja hankkia talo, johon perustaisimme yhdessä kodin. Naimisiinmeno, timanttisormukset ja hulvattomat häät kuuluvat myös suunnitelmaani ;) Hieman elämää kokeneena olen todennut ja oppinut, ettei ikinä pidä elää ja unelmoida elämästä niin, että se on jonkun muun varassa, mutta että kumpanilla mielellään saisi olla aika samantyyppisiä haaveita ja ns "suunnitelmia" elämälleen - muuten elämät ajautuvat herkästi pois toisistaan, jos yritätte toteuttaa täysin erilaisia unelmia. Hah, ehkäpä tämä postaus voisi toimia deitti-ilmoituksena? Saman tyyppiset miehet - ottakaa yhteyttä ;)
Edit: hahaa, löysinpäs sopivankumppanin itselleni:'D Unelmien toteuttaminen ainakin helpottuisi rahallisesti huomattavasti ;)
Minkälaisia haaveita ja suunnitelmia sinulla on loppuelämääsi varten? :)
All right guys. Detta inlägg handlar om det som många självbiografier, bloggar och tidningsartiklar redan behandlat: grejer jag vill göra innan jag dör (sablar så pessimistiskt det btw låter - tänka på döden när man knappt än 24 år gammal!) En resa till Barbados, där jag skulle ligga på beachen med en drink direkt ur en kokosnöt i handen, full galopp på stranden, samt vandring i bergen - yes please! Likaså drömmer jag om en resa till New York, där jag skulle shoppa som en galning, ta reda på om Walk of Fame faktiskt är "SÅ överskattat" samt smaka på Starbucks kaffe. Bägge två resorna kräver en resekassa, vilken jag så småningom borde börja lägga pengar under till. Resesällskap till NY har jag faktiskt redan, men frivilliga resekumpaner till Barbados efterlyses ;) Att stå på händer, samt dra ens EN pull-up hör också till mina drömmar och planer som jag ännu vill och TÄNKER lyckas med. Jag minns när jag sökte in till Arcada och deltog i urvalsprovet för fysioterapi: jag vet inte varifrån jag fått för mig att vi förväntades stå på händer. Allt sedan dess har jag drömt om att lära mig stå på händer - bara för att det är coolt ;) Samma gäller pull-upen: i muskeltesten i grundskolan klarade jag aldrig av att dra en enda "ren" pull-up och tränar nu på allvar för att lära mig det. Pull-up kräver bde muskelstyrka och teknik, men omöjligt är det inte och jag tänker lyckas - nångång ännu! Mina drömmar är ganska materialistiska och ytliga och kan förverkligas ensam. Jag vill ändå påpeka att jag (självklart?) drömmer om att hitta någon att förverkliga dem med. Visst drömmer jag om ett sjudundrande roligt bröllop, diamantringar, familj och hem, men har lärt mig att man inte skall planera sitt liv utgående från någon annan. Samtidigt tror jag att det är lönsamt att hitta en partner, vars drömmar och planer påminner om de egna - annars kan ett liv tillsammans hastigt bli svårt att förverkliga. Ghah, medan jag skriver detta märker jag hur dethär påminner om en "man 23+ sökes"-annons :'D
Hurdana drömmar och planer för resten av ditt liv har du?
Maanantaiaamu - yök, pyh ja pah. Ketä kiinnostaa edes yrittää ajatella jotakin positiivista silloin kun tietää, että on koooooko työviikko edessä?
Tässä teille maanantai-masistelijoillevinkki, millä ainakin minun maanantaiaamuni starttasi kivasti:
käperry rakkaasi kylkeen, paina nenä kiinni häneenja vedä keuhkot täyteen (ja toivo, että hän hiljattain on käynyt pesulla ;)) ja sulje silmäsi. Kerro ja anna eleilläsi hänen ymmärtää, kuinka rakas hän sinulle on. Suukotelkaa pari ylimääräistä pusua ennen töihin lähtöä.
Johan starttasi maanantai odotettua paremmin! :)
Måndagsmorgon, fy, blä och tvi! Vem tusan kan gilla måndagsmorgnar, då man vet att hela arbetsveckan är framför?
Testa det jag gjorde imorse: kryp tätt intill din kära, fyll lungorna genom att andas in genom näsan (och hoppas att han eller hon tvättat sig inom de närmaste dagarna ;)) och slut ögonen. Berätta och låt ditt kroppsspråk tala för om hur kär du håller den andra. Ge några extra pussar innan ni skiljs åt.
Oj en så bra början man får på veckan av detta! :)
Music makes the world go around, sägs det och jag kan inget mer än hålla med: kan du tänka dig en dag utan musik? Själv knäpper jag på radion direkt på morgonen t.o.m. innan jag knäpper på kaffekokaren och har märkt hur stor betydelse den första sången jag hör har för resten av dagen. Det är m.a.o. inte helt riskfritt arbete som DJ:n på radion har om morgnarna ;) Och då är det bara frågan om mina vardagsmorgnar..
Trots att det tillsvidare inte är aktuellt för mig själv (understreckat - misstänk inget annat!) har jag funderat på hur stor betydelse musiken har under större festligheter: på en begravning är musiken nedstämd, på skolavslutningen på våren sjunger man högt och glatt "Den blomstertid" och på en nattklubb dunkar musiken och får alla att dansa och känna sig energiska. En sång av fel genre kan få allt att gå helt på snedd: tänk dig en spännande scen i en skräckfilm med Mumin-sången i bakgrunden, allternativt en 3-årings födelsedag med värsta slayer-metal. Festligheten jag speciellt haft i tankarna är bröllop, samt hurdan musik jag skulle vilja ha på mitt eget bröllop. Själv skulle jag vilja ha möjlighet att välja musiken själv, men skulle önska att någon utsomstående stod bakom DJ-bordet och höll i trådarna, så att ingen av gästerna skulle behöva offra sig. Musiken borde vara mångsidig, eftersom gästerna skulle bestå av flera generationer - alltså skulle spellistan borde innehålla både nyare hit-låtar, som också gamla klassiker - rock, dansbandsmusik och ballader. Hää-DJ.fi erbjuder ett, enligt mig, otroligt bra koncept olika paket för bröllop, där man beroende på paketet får olika DJ-tjänster till sin bröllopsfest. Paketen delas in i Silver, Guld och Diamant och prisen varierar mellan 800€ och 1950€.
Vad innehåller tjänsten då? Alla paket innehållet 8h musik spelad av en professionell DJ, planering samt förverkligande av belysningen på festplatsen, samt - ready for it? Rökmaskin! Ju dyrare paket man väljer, desto mer service får man, men själv tycker jag att redan detta billigaste paket inkluderar det nödvändigaste.
Oletko koskaan miettinyt kuinka suuri merkitys musiikilla on elämässä, niin arjessa kuin juhlassakin? Itse napsautan radion päälle aamuisin jopa ennenkuin katsahdan kahvinkeittimeen, joten aamun ensimmäiselllä biisillä on todella suuri vaikutus loppupäivän kulkuun. Eipä ole siis radionkaan DJ:llä aivan merkityksetön tehtävä noita aamubiisejä valitessaan ;) Juhlissakin musiikilla on suuri merkitys: voitko kuvitella kevätjuhlia, joissa ei laulettaisi iloisesti rallatellen Suvivirttä? Tai hautajaisia, joissa olisi surullista uruilla hiljaa pimpoteltua musiikkia? Vääränlainen musiikki väärässä paikassa voi myöskin toimia täydellisenä tunnelman tappajana: kuvittele jännittävä kohta kauhuelokuvassa Muumien tunnusmusiikki taustalla, vaihtoehtoisesti slayer-metallia 3-vuotiaan puhaltaessa synttärikakustaan kynttilöitä. Huh. Vaikkei omalta osaltani ole vielä mitenkään ajankohtaista, olen mietiskellyt minkälaista musiikkia toivoisin omissa häissäni soitettavan: musiikin pitäisi olla monipuolista, koska juhlaväkikin koostuisi aikamoisesta sekamelskasta aina vauvasta vaariin. Soittolistalta pitäisi löytyä niin tunnelmallisempaa kappaletta, kuin myös uusimpia listahittejä, sekä kunnon tanssimusiikkia ja mieluusti ulkopuolisen soittamana, jottei kenenkään juhlavieraan tarvitsisi jäädä itse juhlinnasta paitsi.
Hää-DJ.fi tarjoaa omaan makuuni todella fiksuja palveluja nimenomaan hääpareille: hintaluokaltaan 800€-1950€ maksavia asiakkaan maun mukaan toteutettuja paketteja (Silver, Gold ja Diamod-tasolla) joista jopa halvimpaan (!) kuuluu ammattitaitoinen DJ soittamassa toiveiden mukaista musiikkia 8h ajan, hääpaikan valaistuksen suunnittelun ja toteutuksen, sekä.. usko tai älä - savukoneen! Noiden lisäksi voi vielä saada jos minkälaista lisäpalvelua maksusta - aina ilotulituksesta valokuviin. Itseäni moinen palvelu ainakin kiinnostaisi, jos sille vain olisi tarvetta ;) *innehåller reklamlänk/sisältää mainoslinkin **pics from weheartit
Nu har den kommit för att stanna: nervositeten. Om en vecka skall jag flytta 300 km ifrån mitt barndomshem, min familj, mina vänner, mitt gamla liv. I andra ändan väntar pojkvän, en rad nya kompisar, en ny arbetsplats, en ny bostad, ett nytt liv.
På förmiddagen var jag till spånbanan i byn på länk och fick åter en flashback vid hörnet där jag hittades avsvimmad i slutet av juli. Idag är jag friskförklarad och orsaken till olyckan förblir ett mysterium. Ändå kände jag hur kalla kårar kröp längs ryggraden då jag sneglade mot diket där jag vaknade upp: aldrig, aldrig mer.
Känslorna inom mig är fortfarande som ett enda virrvarr: jag väntar så otroligt mycket på att få börja ett gemensamt liv tillsammans med T, få börja jobba på en helt ny arbetsplats och på sätt och vis få en "second chance" och svävar på moln. I följande sekund hittar jag mig själv på havsbottnen, osäker, skakig och rädd: tänk om allt skiter sig?
T:s pappa ringde mig igår och sade att han tycker jag är modig som vågar flytta så långt bort från mitt eget liv och ville påminna mig om att han finns där för mig. Det värmde mitt hjärta. Det känns skönt att veta att människorna där uppe bryr sig om mig, men det hjälper inte faktumet att jag ändå är nervös. Som tur finns telefon, internet och trafikförbindelser i en sådan utbredning som de är idag: de är min enda tröst för att mitt "gamla liv" visst inte är så långt borta ändå..
Nyt se iski: jännitys. Viikon kuluttua minun on märää muuttaa n 300 km lapsuudenkodistani, perheestäni, ystävistäni, entisestä elämästäni. Toisessa päässä minua odottaa poikaystävä, liuta uusia kavereita, uusi työpaikka, uusi koti - uusi elämä. Kävin aamupäivällä hölkkäämässä pururadalla ja koin karmaisevan flashbackin siinä kohdassa, josta minut heinäkuun lopulla löydettiin tajuttomana. Kylmät väreet kulkivat selkärankaa pitkin kun katselin ojaa, josta muistan heränneeni vanhempieni auton kaasuttaessa viereeni: ei ikinä, ikinä enää! Tunteeni elävät tällä hetkellä aikamoista hullun myllyä: samaan aikaan kun odotan innolla yhteistä elämää T:n kanssa, uutta kotia ja sen sisustamista, uutta työpaikkaa ja uusia kuvioita ja leijailen kuin pilvillä. Yhtäkkiä tipahdan pilvistä vauhdilla meren syvyyksiin; tärisen, pelottaa ja jännittää: mitä jos homma kusee? Jos se ei toimikaan? T:n isä soitti minulle eilen ja kertoi pitävänsä minua rohkeana tyttönä muuttaessani niin kauas kotoa ja että saisin aina soittaa jos tarvitsin jotakin. Puhelu lämmitti sydäntäni: on ihanaa tietää, että perillä minua on vastassa ihmisiä jotka välittävät. Siltikään en pääse eroon jännityksestä ja pelonsekaisista tunteista - tuskin koskaan. Onneksi nykypäivänä on toimivat puhelin- ja liikenneyhteydet - ne ovat ainoa lohtuni sille, ettei "vanha elämäni" koskaan tule olemaan kovin kaukana.
Wihii, jag har fått SÅ otroligt goda nyheter idag att jag knappt kan tro att det är sant! Jag lovar absolut att berätta vad det ör frågan om direkt när jag får allting bekräftat. Whooo!
Arbetsdagen förlöpte lugnt genom att dejourera i sällskap av vår kanadensiska studerande Chanelle, som jag i flera etapper tackat för att få ha som sällskap (även om hon egentligen har en annan hälsovårdare som handledare): min engelska har förbättras betydligt, eftersom vi pratat i timtals (ja, förutom då vi haft patienter på mottagningen, men även då har jag ofta frågat vad hon skulle ha gjort eller förklarat vad vi diskuterat på finska/svenska med patienten). Så har jag lärt mig otroligt mycket om Kanada och fått X antal skratt över de komiska observationer som hon gjort om oss finnar (t.ex. kvinnor som klär sig från topp till tå i en och samma färg, men i olika nyanser. Alla som studerat vård på Arcada känner väl till dethär ;)) och så har jag inte behövt känna mig så ensam längre, vilket har gjort att jobbet känts betydligt roligare.
Efter jobbet promenerade jag in till centrum och kan nästan garantera att jag svävade minst ½ m ovanför markytan och spatserade till Stadium i Forum för att skaffa någonting som kommer att hålla mig varm i vinter. Jag tror jag skall kalla uppköpet för "julklapp åt mig själv, från mig själv", vilket nog är en relativt dålig ursäkt, men som kändes som en godkänbar orsak då jag stod där vid kassan med ett euforiskt moln ovanför huvudet.
Ps. Nog visste ni väl att stamkunderna får -20% på ALLA produkter på Stadium? Kipikipi!
sweater Forever 21, jeans Dr.Denim
Jiiiiiihaaaa! En voi uskoa sitä todeksi: sain NIIIIIIIIIIIIIIN hyviä uutisia tänään, että ne kuullessani sain suorastaan haukkoa henkeä hetken! Lupaan heti kertoa teillekin tarkemmin mistä on kyse, kunhan kaikki varmistuu.Whii! Vaikkei tässä vaiheessa varmasti olisi fiksumpaa pitää matalaa profiilia eikä nuolaista ennenkuin tipahtaa, en voi malttaa mieltäni: olen niin onnellinen! Työpäiväni sujui rauhallisesti aamupäivällä päivystäen. Seuranani oli kanadalainen opiskelijamme Chanelle, josta olen iloinnut monet kerrat: englanninkieleni on parantunut huomattavasti keskustelujemme takia, olen oppinut paljon uutta Kanadasta (josta en kyllä tiennyt itseasiassa mitään..) ja saanut monet hyvät naurut C:n kertoessa tekemistään havannoista suomalaisista (m.m. että naiset usein pukevat ylleen erisävyisiä, mutta samanvärisiä vaatteita. Arcadassa opiskelleet taitavat heti ajatella tiettyä opettajaa ;)) Iltapäivällä kävelin keskustaan ja voin vain kuvitella, miten leijailin vähintään ½m maan pinnan yläpuolella ja hymyilin vastaankulkijoille pellen näköisenä. Suuntasin askeleeni Stadiumiin ja ostin itselleni pelastuksen talvea varten. Kassalla vakuuttelin itselleni, että ostokseni voisi naamioida "joululahjaksi itselleni, itseltäni"-nimikkeellä ja vingutin korttia - pää täysin euforisessa pilvissä.
PS. Tiesithän, että Stadiumin kanta-asiakkaat saavat -20% kaikista tuotteista? Kipikipi!
Ett samtal från min kära syster A igår kväll då jag var ute på en liten uppfriskande promenad fick mig att haja till: jag har ändrats - har jag vuxit?
Min syster påpekade hur mina inlägg på den senaste tiden allt mer har handlat om bröllop, barn och hus och emellan raderna tolkade jag detta som en viss oro från hennes sida: håller hennes lillasyster på att bli stor mån tro? Själv skrattade jag en aning åt systerns reaktion och konstaterade att jag visst inte längre är 14 år gammal och att sådana "vuxnas grejer" så småningom väl blir aktuella även för mig, speciellt då motsvarande förändringar blivit aktuella för andra i min omgivning.
Trots att jag luftat tankarna kring bröllop, barn och barnvagnar, hus etc. kan jag försäkra er om att jag tillsvidare nog inte skall göra några radikala förändringar i mitt liv, då jag för tillfället varken vet var jag skall bo, jobba, leva eller vara. Trots det känner jag mig för tillfället lugn (åtminstone 90% av min tid ;)), eftersom jag är säker på att jag kommer att hitta min väg och riktning i livet.
För tillfället koncentrerar jag mig på problem i en betydligt mindre storlek och skala: jag borde SÅ definitivt städa min bostad idag, men fy farao så motvilligt det känns! Som "tur" regnar det ute, vilket innebär att jag som är flunsig inte borde gå ut och blöta ned mig, och skulle därför med gott samvete kunna stanna hemma och putsa mitt hem en aning. Då jag var yngre spelade jag ofta musik på hög volym medan jag städade - kanske jag borde prova ifall det skulle inspirera mig till att städa (eller åtminstone göra det litet mer lockande)? Måste bara se till att jag inte hamnar framför youtube för resten av kvällen i jakt på bra städ-musik ;)
Isosiskoni A soitti eilen ollessani lenkillä ja huomautti, sangen huolestuneena, että viime aikaiset postaukseni ovat lähinnä kertoneet häistä, asunnoista, muutosta ja lapsista - ei kai vain hänen pikkusiskonsa ole kasvamassa isoksi? Totesin siskolleni hieman naurahtaen, etten enää ole 14-vuotias ja että moiset "aikuisten-jutut" kyllä pikkuhiljaa alkavat käymään minullekin ajankohtaisiksi - varsinkin nyt kun vastaavanlaisia muutoksen tuulia on puhallellut lähipiirissäni. Voin kuitenkin rauhoittaa teitä kaikkia kertomalla, etten nyt lähiaikoina ole suunnitellut mitään muutoksia noilla saroilla, koska en tällä hetkellä tiedä missä aion asua, elää tai työskennellä. Ihme kyllä tuo tietämättömyys ei ahdista eikä häiritse (tai ainakaan paljoa ;)), vaan uskon vakaasti, että löydän vielä paikkani ja tieni. Sen sijaan aion nyt keskittyä huomattavasti pienempiin ongelmiin, kuten siivoamiseen, jota kämppäni jo toden totta kaipaisi! "Onneksi" ulkona sataa, mikä merkitsee sitä, etten saisi käydä ulkona kylmettämässä ja kastelemassa itseäni lenkillä ja saisin hyvällä omalla tunnolla oleskella loppupäivän sisällä. Muistelinkin tässä, että nuorempana siivoilin aina radion volat kaakossa - pitäisiköhän taas kokeilla jos musiikki toimisi innoittajana siivoamiseen? Tai edes lohtuna? Pitää vain varoa etten unohdu Youtubiin loppuillaksi etsimään "sitä oikeaa" siivousmusiikkia ;)
Har ni någonsin känt hur ett stort lugn fyller kroppen och får en att glömma alla bekymmer? Man känner sig liksom harmonisk och rofylld - ja, nästan som om man var en aning små-full! Oftast kan man uppnå en sådan känsla t.ex. då man är omringad av sina nära och kära eller har gjort någonting som lett till att man är mycket nöjd med sig själv.
Igår kväll då jag låg på soffan och bläddrade i den nyaste Elle Accessories 2012 (klik!) kände jag plötsligt hur en stor ro svepte över min kropp: andningen var jämn och lugn, hjärtat slog i lugn takt och huvudet var totalt tömt på tankar eller besvär.
Orsaken till att jag fick en sådan känsla är högst antagligen det att jag igår fattade ett stort beslut - ett beslut som kommer att förändra mitt liv åtminstone för en tid. Nej, nej, nej - trots att jag för en tid sedan bloggade om mitt dröm-bröllop handlar dessa inget samband - don´t you worry!
Att fatta stora beslut är någonting som jag närapå avskyr, vilket säkert många som är, precis som jag, så kallade what if-människor, altså sådana som jag, som alltid tänker ett steg vidare "men tänk OM".. Tyvärr utsätts man för olika stora val och kval i livet och tvingas välja. Ibland missar man och väljer fel, men den sannolikheten att man väljer rätt är precis lika stor. Råkar man välja fel kan man ju oftast välja pånytt eller återgå till det gamla och förlorar sist och slutligen ganska litet.
Att trampa i klaveret, kan göra gott ibland. Trampa i klaveret och sedan ro iland.
Sås och Kopp
Onko teidät koskaan vallannut tunne, jolloin tunnette täydellistä rauhaa ja rauhallisuutta? Sitä tuntee itsensä lähes harmoniseksi - melkeinpä känniseksi! Moisen fiiliksen voi saavuttaa esimerkiksi kun on rakkaidensa ympäröimä tai on tehnyt jotakin, jonka vuoksi on todella, todella tyytyväinen itseensä.
Eilen illalla kun makasin sohvalla ja selaisin uutta Elle Accessories-lehteä tunsin yhtäkkiä, miten moinen tunne valtasi koko kroppani päästä varpaisiin: hengitys oli tasainen, sydän löi tasaisen hiljaa eikä päässä liikkunut yhtäkään ajatusta tai huolen aihetta.
Syy fiilikseeni taisi olla se, että tein eilen (omasta mielestäni) suuren päätöksen, joka vaikuttaa elämääni. Ei, ei, ei - älkää huoliko. Vaikka postailinkin hiljattain unelma-häistäni ei eilinen päätökseni liity häihin tai kihloihin mitenkään! ;)
Suurien päätösten teko ei todellakaan kuulu lempipuuhiini, minkä ymmärtävät varsin hyvin kaltaiseni "mitä jos"-ajattelua harrastavat tyypit. Itse ajattelen aina - koski päätös sitten ruokaostoksia tai työpaikkaa - miten päätökseni vaikuttaa tulevaisuuteeni. Elämässä joutuu väistämättä erikokoisten päätösten eteen, jolloin voi vain lohduttautua tosiasialla, että todennäköisyys että tekee oikean ja väärän päätöksen on täysin samankokoinen. Välillä sitä valitsee väärin, mutta harvemmin se oikeasti vaikuttaa elämään pysyvästi. Useimmitenhan sitä voi palata takaisin lähtöruutuun ja jatkaa elämäänsä siitä mihin sen jätti. Toisaalta voi myös jatkaa sitä uutta valitsemaansa polkua ja todeta, että teki oikean päätöksen - ja toivon tällä kertaa todella, että valintaani pätee nyt tuo jälkimmäinen vaihtoehto.
Back in business and back to reality: semestervecka nr 1. är förbi, nr 2. är påbörjad och Björneborg är lämnat bakom - för denna gång.
Igår morse vaknade jag otroligt tidigt och kände hur oron spred sig i kroppen: idag skall jag åka tillbaks till stan och verkligheten. Björneborg har tack vare min första semestervecka fått respresentera avkoppling, meditation och prioritering av vad som egentligen är viktigt och vad som inte är det. Jag vet att det låter invecklat och jag beklagar detta, men det är väldigt svårt att förklara. Visst är Björneborg en mysig och fin stad, men jag misstänker att en orsak att orten har fått en allt större och viktigare plats i mitt hjärta är just det att jag för första gången på flera år (om inte t.o.m. för första gången i mitt liv!) verkligen kopplat av och njutit av att inte göra någonting "smart", utan låtit bli att planera dagens program desto mer och i stället njutit av hushållssysslor (vilja jag gjort helt frivilligt - believe it or not!), långa promenader och lugna joggingturer, samt cykla runt på stan och sedan ligga på soffan och stirra upp i taket. Jaja, visst är den största orsaken till att jag idealiserar Björneborg ju det att min kära T bor där och att jag mår och känner mig bra i hans sällskap.
Igår var det ändå dags att packa väskan, fälla en tår som jag hastigt torkade ur ögonvrån, stiga på tåget till Helsingfors och styra nosen hemåt mot Helsingfors och Lady Gaga.
Let the show begin
Lady Gaga herself
Gosh, jag minns inte ens när jag senast skulle ha varit på konsert - men oj så lycklig jag var när fröken Gaga satte igång och jag satt där med min söta E (och en jäkligt illaluktande gubbe..) brevid mig: musiken, ljusen, showen - fiilis!
Imorse sov jag, trots att jag vaknade några gånger, länge, men konstaterade att flunsan som så många andra redan lidit av nu nått mig: med en stor, knappt sväljbar klump i halsen och knallröda ögon, samt rinnig näsa gick jag ändå en kort sväng ut på stan bara för att få kroppen (och huvudet) att inse att jag kommit "hem"
igen.
shirt Zara, trousers Pieces, ballerinas Vagabond, bag Longchamp
Rundan på stan fick ändå förbli kort och resten av dagen har jag spenderat antingen vid matbordet eller på sängen, eftersom jag känt mig totalt kraftlös och hängig. Jag måste försöka satsa på att tillfriskna tills veckoslutet, då jag borde delta iMidnight Run 2012 Helsinki (klik!).
Todellisuus iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta: lomaviikko nro 1. on jo takana, nro 2. on jo alkanut ja Porin maisemat ovat vaihtuneet pääkaupunkiseutuun. Eilen aamulla heräsin (turhan) aikaisin ja totesin heti, että kropassa jylläsi varsinainen liskodisko enkä saanut enää unen päästä kiinni. Tuntui todella haikealta tietää, että iltapäivällä joutuisin lähtemään, koska Pori on ensimmäisen lomaviikon myötä alkanut edustaa minulle sitä, mihin en ole vuosiin (jos edes koskaan!) kyennyt: rentoutumaan. Fiilistä on todella vaikeata selittää, mutta Pori kauniine maisemineen on lomailuni jälkeen saanut aivan toisenlaisen roolin sydämessäni, koska siellä pystyin (ilokseni) arvostamaan ja nauttimaan arjen pikkuaskareista (joita tein TÄYSIN vapaahetoisesti - uskokaa tai älkää!), kaupungilla hiljakseen pyöräilystä, pitkistä kävelylenkeistä, sekä myöhemmin kotona sohvalla makoilusta ja kattoon tuijottelusta. Uskon vakaasti, että lomalla on tietty rooli tässä (tuskin se kaupunki nyt niin hohdokas oikeasti on ;)), mutta junaan suunnatessani vierahti poskelleni jopa kyynel ja sydämessäni tuntui vihlaisu, koska lähteminen tuntui niin vastenmieliseltä. Onneksi koto-Helsingissä suuntasin samantien rakkaan ystäväni E:n kanssa Hartwall Areenalla katsomaan ja kuuntelemaan itse Lady Gagaa. Neidin noustessa lavalle ja viihdyttäessä meitä melkein 2 tunnin ajan unohtui surullinen mieleni hymyyn ja hyvään fiilikseen. Show oli todella näyttävä ja se tuntuikin loppuvan aivan liian nopeasti. Tänään aamulla nukuin ihanan pitkään, mutta sängystä noustessani totesin, että kurkkuuni oli yön aikana muuttanut iso möykky, nenäni räkä-hana oli avattu ja silmän valkuaisteni väri muuttunut punertavaksi: flunssa, jes! Pyörähdin äkkiseltään kaupungilla tsekkaamassa hoodit, mutta tyydyin siis sangen lyhyeen kierrokseen ja olenkin nyt loppupäivän viettänyt aikaani joko ruokapöydän ääressä tai sängyssä lepäilemässä, koska oloni on niin totaalisen vetämätön. Voimia pitäisikin nyt kerätä oikein kaksin käsin ja tervehtyä, koska lauantaina olisi tarkoitus osallistua Helsinki Midnight Runiin yhdessä serkkuni kanssa.
