tisdag 22 oktober 2013

Have you ever had my kind of Tuesday?

Aamulla teki vain mieli jatkaa unia kellon soidessa ja olisin antanut mitä vain, jos olisin saanut joltakin halauksen. Pitkän ja lämpimän sellaisen. Sen jälkeen olisin voinut jatkaa (talvi)unta, mutta koska kello jatkoi ikävää kilinäänsä jouduin pakottamaan itseni ylös. Vaikka pidän työstäni, tuntui lähtö tavanomaista karkeammalta, koska eilispäivän kiire tuntui kropassa edelleen. Vaatetukseksi valikoitui siksi pehmeä, muhkea neuletakki jonka ostin itselleni viime vuonna synttärilahjaksi. Neuleeseen kietoutuessani tuntui edes hetken, kuin olisi sujahtanut jonkun syliin (sinkun halvin poikaystävä-korvike).


Päivä sujuikin odotettua sutjakammin ja nauroin pitkästä aikaa makeasti. Puheenaiheet nyt eivät ehkä liittyneet töihin, mutten ainakaan itse voinut vastustaa kiusausta höpötellä kaikkia turhuuksia kun minulla kerrankin oli työpari. Oli oikein mukavaa vaihtelua työskennellä parin kanssa kun töitä normaalisti paahdetaan yksinään :)


Iltapäivällä hyödynsin viime viikolta kerääntyneitä ylityötunteja ja lähdin hieman aiemmin ja poikkesin apteekissa hakemassa täydennystä vitamiinivarastoon. Aloitan jokaisen aamuni vedellä, jonka jälkeen kumoan ison lasillisen Beroccaa ja vahvan Omega 3-kapselin ja uskon vakaasti, että olen *kopkop* välttänyt flunssat tämän avulla.


Kotona kävin vain kääntymässä, koska olin jo töissä päättänyt lähteä lenkille. Eilen kävin tekemässä varsinaisen lössö-nössö-mukamas-jalkatreenin salilla, mutten yksinkertaisesti viitsinyt rääkätä kroppaani, joka tuntui vetelevän viimeisiään huonosti nukutun yön sekä todella rankan työpäivän jälkeen.
Tänään sen sijaan askel nousi taas kumman korkeasti, vaikka alaselkää kivisiti ja syke nousi ylämäissä ajoittain jopa hetkellisesti 180-tasolle! Ilma oli ihanan kirpsakka ja mieli ja ajatukset virkistyivät niin, etten jaksanut (taaskaan) välittää kilometreistä vaan annoin jalkojen viedä ja hups! Yhtäkkiä oli jo reilu 11 km hölkätty! Kesällä hankkimani Garmin Forerunner 210 on kyllä lyömätön kaveri lenkillä: sisäänrakennettu GPS, helppokäyttöisyys ja päheä ulkonäkö, sekä mukavantuntuinen sykevyö eivät aiheuta minkäänlaista ahdistusta, vaan toimivat pikemminkin henkisenä tukena minulle - sykkeen seuranta erityisesti: voin helposti seurata miten korkealle syke nousee ja tarvittaessa himmata vauhtia, sekö seurata taivallettua matkaa.

Lenkin jälkeen olin yhtä hymyä ja kävelin loppuverkaksi Intersportiin tsekkaamaan gore tex-lenkkareiden tarjonnan. Olen jo parin vuoden ajan ajatellut hankkia vedenkestävät juoksukengät, jotta juoksuharrastus voisi jatkua hieman inhimillisemmän tuntuisena ja kuivin jaloin myös talvikaudella ja älysin vihdoin toivoa moisia synttärilahjaksi. Myyjän avulla päädyin harkitsemaan Salomonin XA pro 3D ultra 2 gtx-kenkiä. Ero omiin Nike Free-lenkkareihini on valtava, mutta kenkä tuntui yllättävän rullaavalta ja istui hyvin jalkaan, vaikka tottuminen moisten kanssa juoksuun varmasti tulee viemään paaaaljon aikaa - ovathan ne jo huomattavasti painavammat!


Oho, tulipas sekasikiö-postaus. Nyt tämä tyttö suuntaa saunaan ja toteaa, että aamuinen "come and hug me"-modi on kaikonnut ja tilalle on tullut totaalinen mielenrauha. Juokseminen on halvinta terapiaa, tunnetusti. Heippa! Nyt saunaan :)


Ush vet ni. Imorse skulle jag ha gett vad som helst för att ha fått stanna under täcket och fått en stor lång kram. Jag skuller så gärna ha lekt björn och gått i ide och trots att jag gillar mitt jobb, kändes gårdagens stress fortfarande i kroppen och morgonen motvsträvig som ett rostigt rivjärn. Blä. Eftersom ingen kram fanns få, klädde jag på mig en tjock varm tröja som jag köpte pt mig själv förra året till födelsedagspresent. Den kändes så varm och go' att den NÄSTAN kändes som ett surrogat för en kram.
På jobbet steg humöret under dagen då jag för omväxlings skull fick jobba i par: jestas så gott vi skrattade och jestas sådana diskussionsämnen vi behandlade.. :D
Eftersom jag hade övertidstimmar att ta ut, gick jag tidigare från jobbet och styrde kosan via apoteket för att fylla på mina vitaminförråd. Jag börjar varje morgon med ett stort glas vatten, samt en Berocca och en Omega 3-kapsel och tror att jag *knack-knack* undvikit diverse flunsor tackvare detta.
Efter jobbet styrde jag stegen mot motionsbanan och lät benen föra. Gårdagens skrattretande benpass på gymmet var jag allt annat än nöjd med, men jag ides helt enkelt inte pina kroppen då den var så total-slut efter jobbet och en knapp nattsömn. Pulsen steg underligt högt under länken idag, men stegen kändes lätta och sköna och en runner´s flow fyllde kroppen. Det känns så tryggt att springa med min Garmin Forerunner 210, som jag köpte i början av sommaren, eftersom den både mäter sträcka och puls och liksom försäkrar att jag inte tar ut mig; det har jag gjort allt för många gånger redan. Hastigt hade åter drygt 11 km gått och jag sken som solen: oj så jag älskar att springa i friskt höstväder! Efter länken gick jag via Intersport för att kolla in utbudet av Gore tex-skor, vilka jag har önskat till födelsedagspresent. Ett par Salomon Xa pro 3D ultra 2 gtx står nu reserverade och jag överväger verkligen att köpa dem: trots att de är betydligt tyngre och klumpigare än mina Nike Free, kändes de sköna och liksom rullade bra.
Oj, snacka om att inte hålla tankarna i styr :D Summa summarum för idag: morgonens nedstämdhet är borta och ersatt av "aah, jag är så nöjd"-fiilis. Tack och hej - nu går jag i bastun!

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3