torsdag 17 maj 2012

Confusion-confession

För att kunna hoppas måste det finnas tro - eller hur heter det? Anyway försöker jag förklara att jag under det senaste dygnet insett att man måste kunna våga lita och tro, trots att det kan vara riskabelt, eftersom det i bästa fall kan leda till någonting överraskande positivt och gott. Att tvivla och ifrågasätta gör människan för att skydda sig själv från att bli sårad, men det hindrar henne också från att ge sig hän för någonting nytt. Tro mig - jag vet vad jag pratar om: att modigt hoppa in i det osäkra kan man få känna hur en famn tar emot en.

Jos on toivoa, on chanceja - vai miten se nyt menikään. Anyway, yritän tässä selittää sitä mitä olen viimeisen vuorokauden aikana tajunnut: riskien ottaminen kannattaa joskus, vaikka siinä riskinsä tietty onkin. Ihminen kieltäytyy luottamasta tuntemattomaan ja ottamasta riskejä suojellakseen itseään - kuka nyt haluaisi tulla petetyksi?  Mutta jos ihminen ei pysty olemaan avomielinen ja luottamaan tuntemattomaan ja siihen, että se voikin tuoda mukanaan jotain hyvää, ei hän myöskään koskaan pääse tutustumaan mihinkään uuteen. Toki heittäytyminen tuntemattomaan on riski, mutta kyllä se on kaiken sen väärtti kun huomaa, että vastassa onkin avoin syli vastaanottamassa hyppääjää.


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3