Luckily one more day

Ush, så bråttom och stressigt jag hade det på jobbet idag. Kan hända att jag stressade upp mig i onödan, men flera gånger under dagens lopp skulle jag ha gjort nästan vad som helst för att ha kunna splitta mig själv i flera personer och delegerat uppgifter och var och en.

Efter jobbet gällde det att sätta igång tvättmaskinen och påbörja listan över vad som skall packas i väskan för midsommaren. För tillfället känns det som att midsommarfirandet kommer i ett väldigt bra mellanrum och att jag verkligen behöver det.

pic from google

På kvällen drog jag ut för första gången på jätte-länge ut och jogga, men kände ingen vidare eufori: benen kändes som två betonggrisar efter gårdagens ben-pass på gymmet, där jag för första gången ökade vikterna vid benpress till 80 kg. Puhhuh.

Fresh and gorgeous after arrival at work by bike

Ei kiesus mikä kiire ja stressi minulla olikaan tänään töissä. Voipi olla, että stressailin osittain turhaan, mutta kyllä monta kertaa päivän aikana tuli tunne, että olisin enemmän kuin mielelläni jakautunut moneen osaan ja jaeskellut tehtäviäni pikku-osilleni, jotta ei yhden olisi tarvinnut juosta pää kolmantena jalkana.

Työpäivän jälkeen heitin heti pesukoneen käyntiin ja aloin suunnittelemaan laukkuni, jonka siis nappaan olalleni lähtiessäni juhannuksen viettoon, sisältöä. Tänä vuonna olen kiitollisempi kuin ikinä, että juhannus koittaa juuri nyt ja että olen todella sen tarpeessa.

Illalla kävin pitkästä aikaa juoksemassa, mutta mitään sen kummempaa euforista hyvän olon-tunnetta en tuntenut: eilinen jalkarääkki salilla, jossa ekaa kertaa pistin jalkaprässiin 80 kg, sai jalkani muistuttamaan enemmän betoniporsaita kuin gasellin kinttuja. Huh, no tulipahan kokeiltua.