A way of living

Min förundran om hur jag har lyckats hålla mig så orörlig och lugn hela helgen, alltså låtit bli att sticka iväg på länk en endaste en gång under hela helgen, visade sig vara ett bra val då jag nu på kvällen spände skosnörena och begav mig ut i solnedgången: stegen löpte galant! (och tro inte att jag hållits stilla HELA helgen: visst dansade jag hela lördagskvällen långt in på nattens småtimmar ;))

Tired? Hah, you gotta be kiddin'.
shirt Pieces, jeans H&M

Jag älskar att springa och är i en viss mån beroende av det: huvudet töms på tankar, blodcirkulationen sätter igång och kroppen spinner som en katt då motorn blir varm - åtminstone under 98% av joggingturerna! Visst har jag också mina sämre stunder, då benen känns som om de vore gjutna i betong och kroppen stretar emot som en trotsig 3-åring. Oftast försvinner 3-åringen efter ett par kilometer och jag kan gott räcka ut tungan åt trotsaren och känna mig som en vinnare. Muahaa, 1-0!

En grej förundrar mig ändå och därför vill jag nu ställa er där ute en fråga: ändras ert smaksinne då ni motionerar? Ligger jag passivt inne en hel dag känner jag ett sug och behov efter sötsaker, typ glass och godis, medan jag dras till fräscha smaker som frukt och grönsaker då jag rört på mig.

Har någon upplevt samma grej eller är det åter mina egna funderingar det här?

Matsäck för bussresor - praktiskt, mättande, gott och hälsosamt
Bussimatkan täydellinen välipala: kätevä, täyttävä, hyvänmakuinen ja terveellinen

Viimeksi mietin miten ihmeessä olen pystynyt ottamaan niin lungisti ja jättänyt urheilut oman onnensa nojaan viikonlopun aikana - minä joka normaalisti liikun päivittäin ainakin jossain muodossa! Mutta kyllä se tämän iltaisella aurinkoisella juoksulenkillä osoittautui sangen pelivedoksi: askel oli kevyt kuin mikä ja juoksu sujui kuin tanssi. (älkää hei toki olko huolissanne: kyllä mä lauantaina tanssin illasta aamun pikkutunteihin asti :D)
Rakastan juoksemista ja myönnän itseasiassa olevani siihen jossain määrin addiktoitunut: aivot ja ajatukset voi pistää narikkaan samalla kun vetäisee lenkkarit jalkaan, verenkierto herää kuin uuteen uskoon ja kroppa kiittää ja kehrää lenkin jälkeen - ainakin 98% tapauksista! Toki minunkin kohdalleni osuu niitä huonompia hetkiä ja aikoja, jolloin sisäinen uhmaikäinen 3-vuotiaani herää henkiin ja heittäytyy itkupotkuraivareiden saattamana lattialle kun sormi edes osoittaa lenkkipolkua kohti. Mieli kuitenkin useimmiten muuttuu jo parin ensimmäisen kilometrin jälkeen ja voin vain ihmetellä ja näyttää voitokkaana kieltä sisäiselle kakaralleni - hähä!
Yksi asia kyllä vaan mietityttää minua ja siksi käännynkin teidän puoleenne: oletteko huomanneet, että jos makaa koko päivän passiivisena reporankana, tekee mieli makeisia ja muuta namia, kun taas urheilutuokion jälkeen masu huutaa raikkaampaa tavaraa kuin irttareita, esim. vihanneksia ja hedelmiä? Älkää vain väittäkö, että tämä on taas näitä mun fiksuja ideoitani - onhan jollain muulla vastaavanlaisia kokemuksia?