Viime viikkojen oivalluksia ja pari sanaa (pari)suhteista

Aih, ihanaa vihdoin kesä on täällä! Koneen ääressä tulee vietettyä yhä vähemmän aikaa nyt kun aurinko VIHDOINKIN on älynnyt alkaa paistamaan täällä Suomessakin, eikä blogitaukoilu näe loppua. Noh, ehkäpä sitten syksymmällä on taas enemmän kiinnostusta istua illan hämärässä kirjoittelemassa. Haluan nyt mieluummin nauttia kesästä ja tästä hetkestä juuri tässä ja nyt, enkä koe morkkista - ennemminkin harmitusta - siitä, etten ehdi kirjoittelemaan kuulumisia.

Koska postauksia tulee nyt normaalia hitaammalla tahdilla, ajattelin tehdä n.s. yhteenvedon viime viikoista, mitä oivalluksia olen tehnyt (pitäisi muuten muuten hankkia pieni muistikirja, jonne nämä voisi aina kirjata ylös ja lueskella niitä sitten vanhainkodissa - kyllä hymyä riittäisi ;)) ja mitä yhteenmuutto on tuonut tullessaan.

Lähdetään oivalluksista liikkeelle: oivalluksia, älynväläyksia tai muita fiksuja ideoita saan useimmiten lenkillä ollessani ja ajattelen usein, että hitsi - tämän oivalluksen haluaisin jakaa jonkun kanssa. Useimmiten blogi tulee ekana mieleen; tiedä sitten lukeeko kukaan niitä, mutta jos joku niistä voisi hyötyä niin why not ;)

- kunnon lepopäivä kannattaa välillä; maattiin koko viime lauantaipäivä kotona, enkä poistunut muutoin kotoa kuin kauppaan pari kertaa, lenkittämään Ronjaa sekä illalla rauhalliselle kävelylle T:n kanssa. Perjantaina kävimme paikallisissa tansseissa pyörähtämässä ja nukkumaanmeno venyi, mikä tuntui koko kropassa kun koira eli arki-aikaa ja herätti jo 6-aikaan.. Sunnuntaina päätin sitten lähteä kaupassa käynnin jälkeen "lyhyelle lenkille", mutta päädyinkin vetäisemään hymyssä suin reilu 10km juoksulenkin helteestä huolimatta pururadalla viilettäen ja kotiin saapuessani olin kuin mikäkin Hangon keksi. T:kin totesi, että olin niin onnellisen näköinen, ettei minun enää kannattaisi sanoa, että käyn lyhyellä lenkillä jos pitkä lenkki tekee minut noin onnelliseksi! :D Koko maanantainkin olin yhtä hymyä ja uskon, että sunnuntain onnistunut lenkki oli pääsyy siihen :) Jaksoin jopa pirteänä ylös, vaikka Ronja herätti minut jo ennen kuutta! Eli mitä opimme tästä? Lepo ja lenkkeily - sopivissa määrin - kannattaa :)

- Muistatteko kun kerroin, että lääkärit kehoittivat minua nostamaan painoa ja että kerroin sen olevan (henkisesti) odotettua vaikeampaa? Olen yrittänyt välttää vaa-alla käymistä (koska se "lyö helposti yli" ja käyn vaakailemassa päivittäin..) ja lauantaiaamuna kun sitten kävin tarkistamassa painoni, petyin: jopa alempi kuin aiemmin. No, ihmekös tuo kun lihakseni ovat pienentyneet salilla käymisen jälkeen.. Koska rakastan kasviksia ja n.s. terveellistä ruokaa yli kaiken, enkä tahdokaan nostaa painoani syömällä roskaruokaa tms. jolla paino siis nousisi nopeasti, päätin, että lisään nyt ruokavaliooni terveellisiä runsasenergisiä juttuja. Ostin nyt viikonloppuna saksanpähkinöitä ja ripottelin niitä tuorepuuron joukkoon, kera aprikoosien ja mansikoiden ja voi oksat pois ja huomio kaikki - kokeilkaa tätä comboa! Voisin lusikoida aamutuorepuuroa loputtomiin, massu pysyy pitkään täytenä eikä nälkä yllätä ja koostumus on loistava: hiilareita ja kuituja luomu-kaurahiutaleista, protskua luonnonjugurtista, omegoita ja kuituja chia-siemenistä, antioksidantteja ja vitamiineja (sekä makeutta ;)) nektariineista ja mansikoista, sekä hyviä rasvoja, kuituja ja protskua saksanpähkinöistä.

- Miten saada lisättyä vauhtia juoksulenkeillä? Noh, lähdeppä pururadalle aurinkoisena päivänä ja kyttäile ojanpenkkoja - takuuvarma kirittäjä meitä käärmeitä kuollaksemme pelkääville ;)

- Kotimaisia mansikoita kannattaa ostaa ja syödä N-Y-T - ne on vaan niiiiin hyviä!

- salainen toiveeni olisi, että voisin panostaa blogiini enemmän ja erityisesti kuviin. Tällä hetkellä huomaan, ettei minun tee mieli kirjoittaa tänne, koska minulla ei ole kuvia lisättävänä. Osasyy kuvien vähyyteen on se, että järkkärini on niin valtavan kokoinen, ettei sitä jaksa roudailla mukanaan. Rahaa on nyt palanut ties mihin, joten olen toistaiseksi tyytynyt vain katselemaan ja haaveilemaan m.m. Olympus PEN:iä, mutta uskoisin että sen kaltainen pieni järkkärilaatuisia kuvia ottava kamera voisi olla järkevä hankinta. Minään fashionistana en itseäni pidä, mutta koska tykkään itse katsella toisten asukuvia (koska inspiroidun niistä) olisi kiva näytellä niitä omia - arkisiakin - asuja täällä, mutta myönnän, etten kertakaikkiaan KEHTAA laittaa niitä tänne näytille juuri siksi, etten kovin muotitietoinen ole. Mitä mieltä siellä puolen ruutua ollaan: "kelpaavatko" sinulle myös arkisemmat, n.s. tavallisen ihmisen asukuvat, joissa esiintyy perusvaatteita tyyliin H&M:stä ja Vilasta, vai katseletko mieluummin luksus-merkkeihin sonnustautuneita ihmisiä? Ulkonäköön tulee taas panostettuan aiempaa enemmän kun mieli on muutenkin virkeämpi ja siksikin sitä olisi kiva näytellä täällä, kun talvella ja keväällä tuli aika surullisenkin näköistä matskua esiteltyä..

Sitten pari sanaa (pari)suhteista: muutettiin siis nyt ihan virallisesti saman katon alle T:n kanssa ja se on - ihan odotetusti - nostattanut kaikenlaisia tunteita pintaan. Itselleni tämä on jo 3. avoliitossa elo, T:lle taas ensimmäinen ja asuttuamme molemmat pitkän aikaa yksinämme, vaatii uusi tilanne runsaasti totuttelua. Hassua sinänsä, koska olemme asuneet yhdessä näin epävirallisesti jo kuukauden päivät, mutta nyt kun sitä n.s. "varakotia" Porvoossa ei enää ole, tuntuu tilanne ihan erilaiselta - kuitenkin todella hyvältä. En tiedä millä sanoin kuvailisin, miten onnellinen tällä hetkellä olen, enkä aio yrittääkään vaan yritän nauttia tästä. Myönnän, etten viitsi hehkuttaa oloani jo sen takia, etteivät omat kokemukseni ja taustani ole ne parhaat mahdolliset; niin paljon olen viime vuoden aikana ottanut takkiin, etten viitsi hihkua muutoin kuin itsekseni silloin kun elämä tuntuu sujuvan. Toki yhdessä asuminen vaatii sumplimista, toisen ottamista huomioon ja omien tapojen mahdollista rukkaamista, mutta perusfiilis avoliitostamme on hyvä ja kämppään ja järjestelyihin tunnumme kaikki kolme - Ronja mukaan lukien - olevan tyytyväisiä :)

Olen jo pitkän aikaa sitten huomannut, että olen a) vanhentunut, b) kalkkeutunut c) tylsistynyt, mutta minä todella n-a-u-t-i-n kotoilusta, kotitöiden teosta ja oloilusta. Tiedä sitten johtuisiko siitä, että viiletin kaiket illat Porvoossa asuessani salilla tai lenkkipoluilla ja käännähdin ainoastaan kotona syömässä ja nukkumassa; en yksinkertaisesti osannut rauhoittua omaan seuraani. Nykyään käyn edelleen lenkillä päivittäin, mutta osaan myös rauhoittua jo edes pikkuhetkiksi TV:n ääreen illalla sängyssä maaten tai lehteä lukien. Seuraavaksi pitäisi löytää jokin romaani, joka imaisisi minut mennesään ja voisin syventyä siihen :) Luin mielenkiintoisen artikkelin uusimmasta Kauneus ja Terveys-lehdestä, jossa kerrottiin, miten älypuhelimet estävät nykyihmistä tuntemasta kaikkia tunteitaan - niitä ikäviäkin - ja "kestämään" yksinoloa ja miten ne vaikuttavat ihmisten seksielämään. Tunnistin itseni - tai noh, meidät - artikkelin luettuani liiankin hyvin: sen sijaan, että juttelisimme peiton alle sukellettuamme, nappaamme molemmat joka ilta iPhonet käteen ja räpläilemme niitä kunnes sammutamme vaot, annamme hyvänyön-pusut ja toivotamme hyvät yöt. Kerroin tekemästäni huomiosta T:lle ja hänkin naurahti, että hitto - totta, että vietämme illan viimeiset minuutit puhelimen kanssa toistemme sijaan. Ikään kuin valitisisimme mieluummin CSI-pelin tai Instagramin partnerin sijaan! Sanon vaan: modernit ihmiset.. :D Päätinkin itse siltä istumalta, että aion keskittää illan viimeiset minuutit kirjan lukemiseen tai T:n kanssa höpöttelyyn (mitä kyllä harrastamme iPhoneilun lomassakin..) kännykän sijaan. Instagramia ja Facebookia kun tulee rämplättyä pitkin päivää muutenkin, eikä tuo puhelimen tuottama sinivalo nyt tunnetustikaan ainakaan helpota unen tuloa.

all pics from google.fi

Ojojoj, efter att solen börjat lysa märker jag hur intesset för att sittä inne framför datorn bara sjunker och sjunker. Jag tänkte därför göra en kort sammanfattning av mina tankar under de senaste veckorna för att litet kompensera min frånvaro här ;)
Först några tips:
- en ordentlig vilodag nu och då lönar sig: jag vilade HELA lördagen och sprang en av mitt livs bästa dryga 10km på söndagen trots värmen och sken som en sol ännu hela måndagen
- trots läkarnas uppmaningar att öka i vikt har jag inte lyckats något vidare och vägrar äta skräpmat för att öka hastigt i vikt. Köpte därför valnötter på lördagen och äter nu några varje morgon i samband med min dunder-gröt bestående av yoghurt, luomu-havregryn, chia-frön, jordgubbar och aprikoser. Nej fy tvi vet ni så gott och hälsosamt det är - prova fast!
- ÄT finska jordgubbar NU; de är sjukt goda!
- läste en intressant artikel i nyaste Kauneus ja Terveys om hur smarttelefonerna försämrar folks sexliv, samt låter oss kringgå att känna ensamhet och andra trista känslor (istället för att känna dem, spelar vi på telefonen eller Facebookar..). Snacka om att bli röd om kinderna då jag kände igen situationen som beskrevs i artikeln: i stället för att kramas med vår partner, är mobiltelefonen den vi håller i handen om kvällarna i sängen innan vi lägger oss. No-no-no, slut med det och fram med kramar och böcker i stället! Har ni tips på bra romaner som jag riktigt skulle "sugas in i"? Förr läste jag en massa deckare, men försökte mig nyligen på en och konstaterade att mitt liv innehållit så mycket drama att jag föredrar lättare skräp
- jag drömmer i smyg om att kunna satsa mer på bloggen - i form av både text och bilder. Jag märker att mitt intresse för att skriva sjunker då jag inte har några bilder att publicera. En delorsak till detta är att min systemkamera är så grymt stor att jag sgsm aldrig bär den med mig och får således inga "ajoura" bilder tagna. I och med att jag nu åte börjat satsa mer på mitt utseende drömmer jag också om att publicera outfit of the day-bidler, men vet inte om det är till någon nytta eller om jag täcks, då jag inte är någon fashionista. Vad tycker ni: vill ni se bilder på helt vanliga outfits, typ H&M och Vila-kläder eller föredrar ni mer märkesinriktade bilder, typ Chanel och sånt?
Överlag går det bra i mitt liv, men jag vågar knappt "hehkuttaa" det eftersom mina erfarenheter av att skrika högt av lycka inte är så goda. Därför nöjer jag mig med att viska tyst med ett leende på läpparna att jag nu för första gången på långa tider är lycklig - påriktigt! :)

Hyvän huomenen toivotukset, uusi koti ja sekasorto muuton jäljiltä

Huoh, VIHDOINKIN se on ohi. Muutto nimittäin. Ilmoitin miehelle jo eilen, ettei tule hetkeen pääsemään minusta ja koirasta eroon koska en yksinkertaisesti JAKSA muuttaa pian taas. Eilinen muutto oli 6. muuttoni sitten vuoden 2008 ja lyhyellä matikalla laskettuna tämä tarkoittaa muuttoa per vuosi. Onhan muuuttamisess toki hyviäkin puolia: tavarat tulee säännöllisin väliajoin katsottua läpi ja turhat karsittua pois, eikä ehdi sammaloitumaan kun ei vietä pitkää aikaa paikallaan, vaan siirtyy uusiin kuvioihin ja näkee uusia paikkoja, tutustuu uusiin ihmisiin ja yrittää sopeutua uusiin paikkoihin. Vastakohdaksi muuttaminen on älyttömän rasittavaa pakkaamisineen, eikä se uusien ihmissuhteiden luominen ainakaan tässä iässä kovin helppoa tai sokerista ole. Nuorempana ja eritoten opiskellessa tutustuu automaattisesti saman ikäisiin ja henkisiin tyyppeihin, mutta työelämään siirryttyään kaveripiiri monipuolistuu, eikä ainakaan hoitoalalla terveyskeskuksessa aina kovin nuorta jengiä työskentele (siellä työskentelevät ikinuoret, energiset ihmiset ;))

Eilen illalla uni maittoi hyvin rynnittyämme koko päivän ees taas tavaralaatikoiden kanssa. Itse aloitin päivän käymällä kaupassa hakemassa tarpeet päivällistä varten (pitkästä aikaa uunimakkaraa ja uusia perunoita, yum!), josta suuntasin Porvooseen kirpparille (Löytöpiste Tarmolassa, pöytä nro 36, vinkvink ;)) viemään kamaa ja siitä kämpälle tyhjentämään kanahäkkiä, pakkaamaan tavaroita ja suorittamaan loppusiivousta. T:n ja V:n vihdoin saapuessa puolen päivän jälkeen olin jo aivan nääntynyt ja kiukkuinen, eikä laatikoiden roudaaminen olisi voinut kiinnostaa yhtään vähempää. Vaan turhaan sitä siinä kohtaan enää oli tuskailla; päinvastoin pistimme töpinäksi ja pakkasimme omaisuuteni kuorma-autoon puolessa tunnissa ja suuntasimme kohti Sipoota. Ajoin itse edellä omalla autolla ja sujahdin kaupan kautta hakemaan aamulla unonhtamani jutut ja kurvasin kotipihaan samaan aikaan poikien kanssa. Poikien kantaessa mööpeleitä sisälle, pistin perunat kiehumaan ja laitoin makkarat uuniin (grillimakkaroihin viillot, päälle kananmuna-maito-sinappi-ketsuppi-seos sekä juustoraaste ja uuniin 225 kunnes pinta sai väriä. Itse en grillimakkarasta välitä, joten tein samanlaisen setin itselleni kalkkunanakeista + sama seos pälle + sekaan kukkakaalia ja broccolia) ja lenkitin äkkiä Ronjan, joka oli aivan ihmeissään miksi ihmeessä kannoimme yhtäkkiä sellaisen määrän tavaraa kotiin.
Saatuamme kamat sisälle oli ruoka sopivasti valmista ja istahdimme pöydän ääreen. Voi jukranpujut, en edes muista koska ruoka olisi maistunut yhtä hyvälle kuin eilen (tsekatkaa ohje yltä - ei hassumpaa eikä kestänyt edes kauaa tehdä!). Oloni oli niin huojentunut, jotenkin helpottunut, siinä pöytää kattaessani ja poikien kanssa syödessä, että olisin voinut tirauttaa kyyneleen jälleen: raskas vaihe elämässäni päivä takana, edessä annos kunnon kotiruokaa ja seurana rakas, sekä tämän parhaista kavereista tapaus, johon tykästyin itsekin jo ensikättelyssä. Lattialla villisti pomppiva ja jäähylle joutuva itsekseen touhuileva labradorinpentu.

Ronjan vakiopaikka minun syödessäni aamupalaa: jalkojeni päällä maaten, luuta kaluten

Tänään aamulla heräsin ja nousin jo 05:06 ja käytyäni pennun kanssa pihalla, en enää saanutkaan unta, mutta palasin vällyjen väliin vielä tuhisemaan. Kahdeksan aikaan lähdimme sitten Ronskun kanssa ulos auringonpaisteeseen tassuttelemaan ja kuuntelemaan hiljaisuutta; näin lauantaiaamuisin ei klo 8 näy juuri muita kuin koiranpissattajia.
Kotiin palattuamme Ronja jatkoi aamupalaansa Kongista syöden ja itse valmistin oikein herkkuannoksen: rahka-jugurttia, nektariinia, pari palaa mangoa pakkasesta sekä mansikoita, chia-siemeniä ja Talk Muru-muroja. Kylkeen pari kuppia kahvia, kera vaahdotetun maidon jolla saan nyt sopivasti pientä luksusta elämääni kun viimeisetkin kamat on tuotu Porvoosta ;) Aurinko näyttää edelleen paistavan ulkona ja aion piakkoin suunnata hetkeksi ulos, ennenkuin on aika jatkaa tavaroiden purkamista. Olo on hieman höntti aikaisesta heräämisestä johtuen, mutta hymy on herkässä: vihdoin minulla on koti. Oikea koti.

ÄNTLIGEN är den över - flytten alltså och jag kan bara konstatera att jag vägrar flytta på en tid nu åter (flytten igår var "bara" den 6. på 6 år för mig..). Visst har flyttande sina goda sidor: man kollar igenom sina saker, slänger onödigt skit och hålls viril då man lär känna nya platser och människor, men å andra sidan är det jäkligt stressigt att flytta och packa sina saker och att binda nya kontakter i denhär åldern är inte lika lätt och bekymmerslöst som då man studerar och liksom automatiskt umgås med folk i samma ålder och med lika intressen.
Oj så effektiva vi var igår: jag började dagen med att gå till butiken och skaffa det jag skulle fixa till middag, var efter jag körde i förväg till Borgå för att fylla på kirppisbordet (Löytöpoiste i Tarmola, bord nr 36) och därifrån till bostaden för att packa det sista, tömma förrådet och städa. När pojkarna väl anlände med lastbilen var jag redan alldeles fed up, trött och hungrig som fan, men det hjälptes inte utan vi började packa bilen och vips hade vi tömt bostaden på 30 minuter och hemfärden började.
Väl hemma passade jag på att gå ut med Ronja, samt fixa ugnskorv (grillkorv + ägg-mjölk-senap-ketchup-blandning + riven ost ovanpå, i ugn 225 tills ytan fått fin färg) och nypotatis till middag medan pojkarna bar möblerna och fortsatte sedan springa av och an med lådor. När vi äntligen satt oss vid matbordet efter att ha tömt lasset kunde jag ha brustit ut i gråt och kände mig så tacksam: en tung höst dag var bakom, basic-hemmamat framför nosen och en kär, samt min käras kompis V som jag fattat tycke för och Ronja som sällskap. Lycka är små ting, vetni!
Imorse vaknade jag redan 05:06 och efter att ha varit ute med Ronja kunde jag inte somna om, men gick tillbaks i säng i alla fall. Klockan 8 gav jag upp och gick ut med lilla fröken och njöt av tystnaden och solskenet, varefter jag fixade dunderfrukost åt mig: kvarg-yoghurt-blandning med chia-frön, nektarin, mangokuber, jordgubbar och Talk Muru-flingor, samt kaffe toppad med mjölkskum (mitt bästa köp från Ikea ever!). 
Nu tänker jag gå ut en stund och nosa på solskenet innan det är dags att fortsätta tömma lådor. Trots att jag känner mig aningen dåsig p.g.a. tidiga väckningen, måste jag erkänna en sak: för första gången känner jag mig lugn och som om jag kommit hem. Vårt hem.

My life is like a Britney Spears CD

Alunperin olin ajatellut laittaa postauksen otsikoksi "perkeleen peetee", mutten sitten hetken harkinnan jälkeen viitsinytkään käyttää voimasanoja heti ensikättelyssä ja otsikossa; mitä jos joku alaikäinen tai muu joka ei vielä osaa kiroilla lukisi tämän ja oppisi kauttani kiroilemaan? Häpeäisin. Syvästi. Pitäydytään siis Britneyssä.

Apua, tukka näyttää punertavalta enkä ole lainkaan itseni näköinen! Illalla olikin vuorossa värjäävä hiusnaamio, sekä kuoriva kasvonaamio..

Syy PT:n, eli peeteen tai personal trainerin, haukkumiseen on se, että tajusin tänään salilla mikä vaikutus tällä minuun on: kun pitää kirjaa saliohjelman suorituksista ja kirjaa jokaikisen sarjan painot ja mahdolliset "en jaksanutkaan puristaa sitä viimeistä, vaan tyydyin 8 toiston sijasta 6:een"-kommentit viereen, ei fuskailua tule harrastettua. Ennen, kun siis vielä hilluin salilla ja noudatin vanhaa ohjelmaa "sinnepäin" tuli liikkeitä usein jätettyä välistä, koska ne eivät yksinkertaisesti enää kiinnostaneet: otti pattiin koko salilla käynti, en saanut kunnolla hikeä ylle enkä löytäyt mistään motivaatiota tehdä loppuun asti ja seurailla ajan kulua seinäkellosta ja miettiä mitä kaikkia hommia kotona odottikaan rästissä.. Nyt ovat ajat muuttuneet: ohjelmaa noudatetaan kuuliaisesti, toistot tehdään parhaan mukaan loppuun asti, eikä mitään jätetä välistä koska ei huvita. Hassuinta tässä on se, ettei PT edes ole mukanani salilla, vaan hoidan saleilun itsekseni ja raportoin hänelle kuinka treeni kulkee (tässä kohtaa muistankin, etten ole vielä muistanut laittaa N:lle viestiä treenini kulusta - paitsi sunnuntaina kun hehkutin reilua 11 km juoksulenkkiä :'D). Sluibailu olisi siis täysin mahdollista, eikä kukaan muu kui minä saisi koskaan tietää, että selailin MeNaiset-lehteä tai katsellut Australian MasterChefiä kuntopyörällä vastuksella 0 hiljaa sunnuntaipyöräillen lihasten pumppaamisen sijaan. Tänään kun aurinko vielä kaiken kukkuraksi paistoi kirkkaalta taivaalta mietin kyllä, mikä hitto saa ihmisen tottelemaan koiranpennun lailla toista ihmistä - tai kuten minun tapauksessani toisen ihmisen noudattamaa paperille kirjattuja ohjeita - ja paahtamaan salilla niin, että lihakset tärisevät, ähkinä on kovempaa kuin pahemmassakin aikuisten videossa ja huominen lihaskipu taattua? Kehitys - se on se kehitys. Minä TAHDON kehittyä. Minä TAHDON lihaksikkaamman, vahvemman kehon ja olen päättänyt, että minä sellaisen myös saan. Ja koska unelmakroppaa ei voi rahalla ostaa ja tienata sohvalla maaten, on se ansaittava kovalla työllä. Työn teen täysin itseni takia, mutta olenpa myös ainoa, joka siitä saa nauttia. Nojoo, epäilen että poikaystävä pistää pahakseen, jos voi saada tuulenpuuskasta kaatuvan tytönheitukan sijaan vierelleen terveen näköisen, hieman lihaksikkaamman naisen. Miksikään skrodeksi kuulantyöntäjäksi en ole alkamassa, mutta terveen näköinen kroppa on haaveissa.

Tätä tarkoitin sillä kun fyssari sanoi, ettei mulla ole ryhtiä lainkaan: katsokaa tuota notkoselkää ja kvasiorkor-vatsaa!

..kun vertailuksi suoristan selkää ja nostan lantion eteen ylös: tadaa! Ja kasvoilla kiiltää kasvonaamio

Ja ehtii sitä salin lomassa tehdä muutakin: kalenterista löytyy 2 pakollista vapaapäivää, jolloin ainoastaan kävely on sallittua (nojoo, myönnän että käyn silloinkin reippailla kävelyillä, koska en yksinkertaisesti kestä lompisimista ja alan kaiken kukkuraksi palelemaan herkästi, eli vauhtia on pidettävä yllä jotten muutu jääkalikaksi..), salipäiviä 3 ja lenkkipäiviä 1-2. Tänäänkin ehdin - kiitos lyhennetyn työpäivän - salin jälkeen jopa kävelylle nauttimaan auringosta, ennenkuin oli aika suunnata kotiin rästihommia, kuten tiskejä ja pyykkejä, hoitamaan. Hyvä minä.

Mitäs muita kuulumisia.. Heijoo! Uskokaa tai älkää niin tämä tyttö, joka syö samanlaista aamupalaa jopa puolen vuoden ajan koska nauttii siitä niin paljon, on keksinyt kaurapuurolle haastajan: täysjyvämannapuuron! Oih ja voi kuulkaas, resepti on helppo ja nautinto taattu: liedelle kattilaan 3 dl maito/vesi-seosta (esim. 50/50) ja ripaus suolaa. Kiehautetaan, vispataan joukkoon 2/3 dl täysjyvämannasuurimoita sekä 1 rkl chiasiemeniä. Takaisin levylle ja annetaan kiehua pari minuuttia ja lopuksi annetaan seistä pari minuuttia vetäytymässä. Joukkoon pakkasesta mansikoita ja mangopaloja, mahdollisesti pari rkl raejuustoa sekä 1 rkl auringonkukansiemeniä ja eikun lusikoimaan. Pitää nälkää hyvin lounaaseen asti ja maistuu NIIIIIIIN hyvälle! Malmgårdin kaurahiutaleita ei voita mikään, mutta kyllä tämä on hyvää ja tuo mukavaa vaihtelua ainaiselle perus-kaurikselle.
Vinkin puuroon sain Lunnin blogista. Suosittelen lämpimästi tsekkaamaan blogista m.m. uunipuuron, sekä leipomusten ohjeet mutta varoituksen sanana: kuola valuu takuuvarmasti kuvia katsellessa ;)

Täydellisen aamiaisen luojat: yum!

Aiai, huomenna koittaa taas perjantai ja sen myötä viikonloppu, joksi ei sen kummempia suunnitelmia ole. Saa nähdä mitä kesä, lämpö ja kärpäset tuovat mukanaan, mutta olen viime aikoina todennut nauttivani perus-kaurapuuro-arjesta, johon kuuluu hitaat aamiaiset, lenkkeilyt, kaupassakäynnit, rempan suunnittelut ja kahvittelut. Nauretaan T:n kanssa usein, että ollaan kuin mikäkin eläkeläispariskunta kun käydään viikonloppuisinkin muiden painuessa baariin tyytyväisinä nukkumaan jo ennen puolta yötä ja herätään juomaan kahvia ja ratkomaan ristisanoja ;D

Ja hei, pitäisiköhän avata tässä kohtaa mihin ihmeeseen tuo Britney Spearsin cd-levy viittaa? Noh, saliohjelman ja OT:n ohjeiden kuuliainen noudattaminen muistuttaa kovin "I´m a slave 4 you"-biisiä ja tuo "ollakko eläkeläinen vaiko ei"-ajattelu taasen "Not a Girl, not yet a Woman"-biisiä. Selvää kuin vesi, eikö? ;)

Ursprungligen hade jag tänkt skriva "fucking you PT, I´m going to wonderland" som rubrik för detta inlägg, men ändrade mig och höll mig till Britney; tänk om någon som inte känner till svordomar skulle lära sig svära p.g.a. min blogg? No way. Något ansvar måste jag väl också bära?
Orsaken till att jag ville skälla på min PT är denna: jag  insåg igår kväll/idag på gymmet att PT:n har en enorm (positiv) inverkan på mig och min träning: fan anamma jag täcks ju inte skippa en enda rörelse längre som jag tidigare gjort; vadå intresserade jag mig inte för någon rörelse lät jag helt enkelt bli att göra den. Nu bokför jag VAREVIGA en rörelse, vikt samt "jag försökte mitt bästa men orkade bara 7 press trots att det stod 8 på programmet.."-förklaringar och följer mitt program till punkt och pricka. Det kommer inte ens på tals att jag skulle låta bli att göra någon rörelse för att jag inte ids. Enda orsaken till att jag kunde/kan skippa en rörelse är om jag är rädd att min teknik ännu inte räcker till och för i stället en enklare version och tränar samma musklegrupp i allafall. Babysteps, ni vet? Det knasiga är att INGEN skulle få veta ifall jag fullständigt sket i programmet och satt på en motionscykel hela kvällarna, utan att trampa (vadå vem vill bli svettig?) och tittade på Australian MasterChef? INGEN i och med att jag tränar för mig själv och rapporterar enbart åt PT:n hur träningen löper. Vad i hela fridens namn får mig då att följa instruktioner som finns nedplitade på ett PAPPER, trots att jag har en fri (och ganska egen) vilja? Det att jag VILL. Jag VILL få en starkare kropp. Jag vill se FRISKARE UT och må bra i en kropp som ser frisk - inte tanig och benig ut. DÄRFÖR följer jag blåögt papperslappen, går till gymmet fastän solen lyser och satsar i stället på att njuta av solen direkt efter gymmet, vilar på vilodagarna och springer då det står "lenkki" på programmet. Jag gör detta för mig själv och jag är den, som kommer att få njuta av slutresultatet och det är DÄRFÖR som jag håller på så här; för min egen skull. Ja, knappast har T heller något emot att ha en tjej som ser friskare och starkare ut vid sin sida, än en som blåser omkull när vinden vänder ;D
Ja, vad mer? Jo, tro eller ej men tjejen som enkelt i ett halvt år kan äta exakt likadant morgonmål (bara för att det är så gott) har hittat en utmanare åt havregrynsgröten: fullkornsmannagrynsgröt! Receptet är enkelt och njutningen garanterad: koka upp 3 dl mjölk-vatten-blandning och en nypa salt, vispa i 2/3 dl fullkornsmannagryn samt 1 msk chiafrön och ställ tillbaks på plattan för att koka ett par minuter. Låt gröten dra ett tag och toppa med frusna jordgubbar, mangokuber, 1 msk solrosfrön samt eventuellt litet grynost. O-M-G så gott! Och mätt hålls man också fram till lunch. Yum! Testa! Ingenting slår Malmgårds eko-havregryn, men en bra utmanare är funnen ;)
Avslutningsvis: vadå mitt liv är som en Britney-skiva?
Temasången för mitt slavaktiva följande av PT:s order är garanterat "Iḿ a slave 4 you" och mitt (snarare VÅRT) totalt pensionärsaktiga "gå och lägga sig före midnatt även under helgen, njuta av långsamma frukostar och korsord, kaffe, frisk luft och inredningsplanering"-beteende följer tonerna av "Not a Girl, not yet a Woman" då jag ännu inte är säker på om jag faktiskt REDAN lugnat ned mig eller om solen, sommarvärmen och bina skall få min hastighetsmätare att ställas om ;)

On my plate today

Tehtyäni ruokaa vanhempien luona löysin jälleen täysin uutta puhtia ja inspiraatiota loihtia salaattia kummempaa lautaselleni. Yksinään kokkailu on (useimmiten) t-y-l-s-ä-ä, mutta tänään se sujui harvinaisen hyvin ja kerrankin (!) jopa maistui joltakin :D (ei sillä, että vähättelisin omia kokkaustaitojani, mutta myönnän suoraan olevani surrrrkea mausteiden käyttäjä.. Tervetuloa vaan kaiken maailman TV-kokit mun kämpille ;))

Sekamelska-lautaselta löytyy ohrasuurimoita, kanakastiketta (maustamattomia broilerinfileesuikaleita + valkosipulia + kaurapohjaista ruokakermaa + mausteina sitruunamehua, suolaa, pippuria ja soijakastiketta) keitettyä parsakaalia ja porkkanaa, vihersalaattia, avokadoa ja kastikkeena uusinta löytöäni - Pirkan kevyttä salaatinkastiketta. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin vielä kylkeen vähän raejuustoa.

Efter att ha fixat mat hemma hos mamma och pappa har jag åter hittat inspiration att fixa litet mer avancerad mat än sallad åt mig. Det är bara SÅ trist att laga mat enbart åt sig själv, men idag orkade jag satsa litet (mer än normalt) och var riktigt nöjd med slutresultatet :)
På tallriken finns korngryn, broilersås (omarinerade broilerstrimlor + vitlök + havrebaserad matgrädde + citronsaft, salt, peppar och sojasås som krydda), kokt broccoli och morot, samt grön sallad, avocado och Pirkkas goda lätta salladssås. Efter att ha tagit bilden lade jag ännu litet grynost till.

A tip for all you coffeelovers

Jotta jaksaa pakata elämänsä banaanilaatikoihin (joita ei näköjään kannata ahtaa kovin piukkaan - ei meinaan mahdu kansi päälle!), tarvitsee tankata välillä. Mikäs sopisi tähän tarkoitukseen paremmin kuin luotettava, lämmittävä, makunystyröitä hellivä kahvi?

Kokeilin ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten kaverin vinkistä ripsauttaa hieman kanelia kahvipurujen joukkoon (niiden ollessa vielä kuivia siis) luodakseni pienen erikois-twistin tavanomaiseen juomanautintooni.

Voi jukranpujut tätä tuoksua! Kanelin vieno maku yhdistettynä kuumaan maitokahviin - am-nam-nam! Itse en juuri erikoiskahveista välitä, mutta noin teelusikallisella kanelia saa jo loistavan, ehkä hieman jouluisen, erikoiskahvin joka tuo oivaa vaihtelua tavalliselle Kulta Katriinalle.

Harmi vain, että kupin pohja häämöttää jo - aika palata banskulaatikoiden ääreen :/

För att man skall orka packa sitt liv i bananlådor (som man btw inte skall packa allt för tight - då ryms inte locket på!) behöver man tanka emellanåt och vad skulle passa bättre än en kopp rykande hett, gott kaffe?
Jag är ingen entusiast av s.k. special-kaffen, men har en combo som jag testade för första gången redan för något år sedan och som jag emallnåt mixar ihop åt mig: kanelkaffe.
Receptet är enkelt: man lägger 1 tsk kanel bland kaffespånen i filterpåsen och kokar kaffet som normalt. Doften och den ljuva smaken av kanel får en att tänka på julen (!), men smaken är ändå inte FÖR igenomträngande utan passlig. Du förstår?
Ojnej - bottnen på koppen syns redan :/ Bäst att återgå till bananlådorna. Suck.

Coconut + strawberries = 10!

Välipala/herkkuvinkki, jota para-aikaa mussutan, ja jonka haluan ehdottomasti jakaa muillekin on seuraava:

Ota sopivan kokoinen (lue: riittävän iso, tätä haluat syödä PALJON!) kulho. Sekoita maitorahkaa, mansikoita, hieman makeutusainetta (sokeria/hunajaa/steviaa) sekä kookoshiutaleita. Ota mukava asento ja lusikoi - nam!

pic from weheartit

Här följer ett tips på ett s-j-u-k-t gott mellanmål/dessert: blanda kvarg, jordgubbar, sötningsmedel (av valfri sort) och kokosflingor. Sätt dig ned och n-j-u-t!

Outfit & highlights for 11.6

Kävin leikkauttamassa hiuksista kuivat latvat pois-pois-pois ja nautin (kuola valuen..) kampaajan pestessä ja hieroessa hiuspohjaani. Täydellistä terapiaa 45 minuuttia, 25€ - ei paha. Kiitos uudelle, freesille Hiusstudio Bläkille!

Täydellinen lounas: alla jäävuorisalaattia, keitettyjä tattarisuurimoita, vihreitä papuja, kurkkua, erivärisiä kirsikkatomskuja, savulohta, kevätsipulia ja siemeniä. Kastikkeeksi vaaleaa balsamietikkaa.

Kaupasta nappasin uusimman Me Naiset Sport-lehden, jota selasin syödessäni salaattiani ja jälkkäriksi napostelin tätä:

Paikallisen leipomon tuoretta ruiskakko-leipää. Niin pehmeää, niin tuoretta, niin taivaallista! Harvoin syön muuta kuin ruisleipää, mutta se harva kerta kun sen teen, arvostan sitä suuuuuresti :)

Illalla kävin vielä työkaverin kanssa n 12 km lenkillä ja voi että, miten kevyt mieli nyt on! On ihanaa kun löytää itsensä kaltaisen ihmisen, uskaltaa purkaa tälle sydäntänsä ja saa siinä samassa toimia itsekin ajatusten selvittäjänä - niin itselleen kuin toisellekin. Olet J ihana, kiitos! :)

Var till frissan imorse och njöt (som alltid) då hon tvättade mitt hår och masserade hårbottnet - aah, härligt! 
Till lunch fixade jag sallad med isbergssallad, tomat, gurka, vårlök, gröna bönor, rökt lax, kokt bovete och frön och åt till efterrätt ljust, färskt bröd. Det är ytterst sällan som jag unnar mig ljust bröd, men ojojoj så jag njuter sen när jag väl unnar mig! :)
På kvällen var jag på en dryg 12 km lång promenad med en jobbkompis och känner mig nu fri och lätt som en fågel på himlen. Oj så skönt att få tala ut och märka, att någon annan tänker som man själv :)

Veggiespiration from my plates

Rrruokaa - intohimoni, nautintoni ja harrastukseni! Taas jälleen ruokakuvia ja ohjeita, tai no pikemminkin paljastuksia siitä, mitä kokkailen ja sotken kasaan ja pistelen hymyssä suin suuhuni (ja uskottelen sen olevan vielä hyvääkin ;))

Ruoanlaittajana en ole mikään häävi, enkä kokeilunhaluinen ja villi - ennemminkin mukavuudenhaluinen, tuttua ja turvallista rakastava ja valikoiva. Mausteille olen herkkä - eritoten tulisille kuten chileille, mikä aiheuttaa päänvaivaa pienessä taloudessamme, jossa toinen syö jalapenoja suoraan purkista ja toinen köhii puolikkaasta teelusikallisesta "medium hot"-kastikkeesta. Olemmekin parin mokailun ja sanaharkan jälkeen päätyneet maustamaan ruoan niin, että minä pystyn sitä syömään ja mies erottaa sitten oman osuutensa ja lisää siihen ne "kunnon mausteet". Toimii, mutta hieman tylsää, koska haluaisin kovasti oppia syömään ja maustamaan ruokaa niin, että se maistuisi "joltakin" (muulta kuin suolalta ja pippurilta tai Santa Marian valmiilta pippuriseoksilta..)

Vegecouscous pavuilla/vegecouscous med bönor

Kaappaus keittiössä ja Master Chef-ohjelmat viime viikolta inspiroivat minua niin, että "uskalsin" kokeilla vähän rohkeammin mausteita ruokaa tehdessäni. Kaivelin laatikoiden uumenista inkivääriä, paprikajauhetta ja kanelia, vedin syvää henkeä ja ripottelin niitä varovaisesti ruokiin, maistelin ja lisäilin. Onnistuin yllättämään itseni todella positiivisesti, sillä ruoka maistui ensimmäistä kertaa jollekin - ihan oikeasti! Toki olen monista ruokaopuksista lukenut, miten tietyt mausteet kuuluvat yhteen tiettyjen ruokalajien kanssa, mutta olen arkaillut niiden yhteensovittamista, koska olen pelännyt, ettei niistä kuitenkaan tule syömiskelpoisia. Noh, viime viikkoisten kokeilujen perusteella taidankin rohkaistua ja kokeilla hieman enemmän. Toki täytyy muistaa, että tähän mennessä omia maustekokeilujani on maistanut AINOASTAAN minä, joten en toistaiseksi vielä pidä itseäni minään gourmee-kokkina, koska makupalettini on tunnetusti aika kapea :D

Vegecouscous

1. täysjyväcouscous/fullkornscouscous

2. kurkku/gurka

3. tomaatti/tomat

4. sipuli/lök

5. soijasuikale/sojastrimlor

6. zucchini

7. oliiviöljy/olivolja

8. kurkuma, paprikajauhe, suola, pippuri, sitruunamehu/gurkmeja, paprikapulver, salt, svartpeppar, citronsaft

 9. seesaminsiemen/sesamfrön

(feta)

Pilko kasvikset. Liota 5. Kuumenna pannussa 8, lisää 3+4+5+6 ja paista. Valmista 1. Yhdistä 1 + paistos ja maistele, lisää tarv. tilkka vettä + lisää 8 +9. YUM!

Tärna grönsakerna. Blötlägg 5. Hetta upp 7, tillsätt 8, samt 3+4+5+6. Tillred 1. Blanda 1 + stekpannans innehåll, tillsätt v.b. litet vatten + mer 8+9. Njut! 

Maaaat och matbilder igen en gång!
Förra veckan vågade jag, som i matlagning oftast håller mig till salt, svartpeppar och Santa Marias färdiga pepparkvarnar, tog ett steg utanför mig "comfort zone" och testade lite nya, exotiska kryddor. Jag gillar att laga mat, men är urusel på att krydda den eftersom jag är feg på att testa och prova, vilket är relevant i matlagning - I know. Visst vet jag vilka kryddor som i teorin passar ihop, men har sällan vågat testa det i praktiken, eftersom jag är rädd att jag inte kommer att gilla smaken eller att det blir för starkt. Jag skäms ofta för att jag är så känslig för kryddor, eftersom de liksom "fyller ut" smaken på maträtter och får dem att smaka ÄNNU bättre (förutsatt att man valt de rätta kryddorna och mängderna förstås ;))
Kaappaus keittiössä och Master Chef-programmet inspirerade mig att äntligen våga testa litet nya kryddor och tro eller ej, men jag lyckades faktiskt överraska mig själv och skapa helt nya smaker och upplevelser vid matbordet! Ingefära, paprika och kanel - inte så exotiskt, men oj så gott då jag bara vågade använda dem! Hittills är det dock enbart jag som fått uppleva mina innovationer, vilket innebär att det tillsvidare inte lönar sig att hurra alltför mycket och prisa mig som gourmetkock, eftersom min smakpalett är känd för att vara smal ;) Men ett steg på vägen mot mitt eget livs Master Chef är taget! (tror jag) 

A Mother´s Day without Mum, tears, fish and Pudding

Tänään olen ensimmäistä kertaa viettänyt äitienpäivää ilman äitiäni ja se on - suoraan sanottuna - tuntunut todella syvältä. Otsikko, kuten tuo ensimmäinen lausekin, antaa helposti vaikutelman, ettei äitini olisi enää olemassa. Onneksi näin ei sentään ole, vaan olemme olleet eri paikkakunnilla vain emmekä sen vuoksi ole viettäneet äitien kunniapäivää yhdessä.

pic from google

Ikävä iski ensimmäistä kertaa, kun yritin kertoa T:lle, miten siskontyttö (reilu 5-vuotias W) oli lähettänyt minulle eilen tekstiviestin (äitinsä avustuksella), jossa tämä kertoi ikävöivänsä minua. Yritin itkua nieleskellen lähettää siinä sekavan herkässä mielentilassa "hyvää äitienpäivää maailman parhaimmalle äidille"-viestiä äidilleni, mutta jouduin myöntämään heikkouteni ja murruin täysin. 

pic from google

Miksi itkeminen on niin ärsyttävää ja miksi itku tulee, vaikka sitä kuinka yrittää estellä? Itkeminen sattuu ja viiltää syvältä ja saa hengityksen salpautumaan. Kaikki tuntuu tyhjältä, turhalta ja mitättömältä. T yritti parhaansa mukaan lohduttaa minua, mutta vaikka kävimme ihanan anopinkin luona kahvittelemassa, en päässyt eroon ukkospilvestä, jonka aamuinen itku oli pääni ylle langettanut. Ihonikin reagoi stressiin ja masisteluun kehittämälle kutiavaa ihottumaa ympäri kehoani, joka syyhysi kuin riivattu ja teki elämästäni entistä vaikeampaa. Pöh, voi minua pientä parkaa (eikö?)..

Kahvittelun jälkeen totesin T:lle, että minun olisi pakko muuttaa asennetta: en voisi masistella ja sääliä itseäni koko loppu-päivääkään! Joten läksin salille ja tein suht. OK:n treenin selälleni.

Käännekohta ja ukkospilven katoaminen saapui vihdoin kun lähdimme mökille: siinä joen rannassa, laiturilla auringonpaisteessa pilkkien (kyllä! pilkkien toukokuussa! ja minä kun pelkään kaloja kuollakseni :D) rentouduin täysin ja meinasin nukahtaa. Kotiin saapuessamme olisin voinut nukahtaa vaikka seisaallani, mutta päädyin koneen ääreen nautiskelemaan Fast Puddingia (lue lisää tästä loistavasta protsku-herkusta täältä), jonka annoin jähmettyä jääkaapissa n 2 h ja lisäsin pari mantelia + pakasteesta mustaherukoita (toimii!) ja etsimään lisätietoa jostakin, johon T on pikku-hiljaa alkanut lämpenemään ;) 

Arvaatko mikä on kyseessä..?   

 

Last summer <3

En morsdag utan mamma - hur fel kan en dag egentligen kännas? Jag har idag firat min första och hoppas att jag inte skall behöva göra det på länge mer (och om, så att de åtminstone kommer att kännas lättare än denna). Enda sedan jag imorse skickade ett sms åt mamma och berättade att hon är världens bästa mamma har jag lipat och haft ett lokalt regnmoln ovanpå huvudet. Trots att T försökt trösta mig och vi var på besök hos världens bästa svärmor, har jag känt mig deppad och gråtmild. Ett träningspass på gymmet och fokus på ryggen fick mig att känna mig litet bättre, men den riktiga vändpunkten blev nog resan till stugan: att sitta och pilka (yep! livrädd för fiskar kan man pilka även i maj ;)) sittandes på bryggan i solskenet - det är livet vet ni! Där lyckades jag äntligen bli av med mitt moln och koppla av, så att jag höll på att somna när vi kom hem. I stället för att sova satte jag mig ändå framför datorn med en delikat Fast Pudding (perfekta receptet hittat: låt den stå i kylen i 2 h, blanda i några hackade mandlar, samt frusna bär) i handen och fortsatte researchen på något som T så småningom börjar mjukna med att skaffa - kan ni gissa vad? ;)

so me! :D pic from google

Guys, you really need to try this - it tastes SO good! And bananas aren´t only for monkeys ;)

Ciao och solig måndagsförmiddag på er! Gårdagens krabbis-lathet är bortblåst och jag har storstädat köket och badrummet. Fy tvi så smutsigt det kan vara, men så glansigt, rent och fint man kan få det bara med hjälp av en trasa, putsmedel och en dammsug. Ah, städmonster - yes I am.

Igår kväll fixade jag ett super-gott kvällsmål åt mig och jag tycker verkligen att ni också skall testa det, också om ni förhåller er skeptiskt till dessa "hälsofreak-recept". Jag har på senaste tiden märkt hur jag betydligt hellre äter godsaker som är hälsosammare versioner av de ursprungliga (t.ex. "glassen" jag tidigare bloggade om). Inte för att att frusna bär med honung kan ersätta en påse E-kodade härliga vingummin (aah, yum!), men jag märker hur både kroppen och huvudet mår så mycket bättre av att jag unnar mig någonting hälsosamt och gott. 

Bananplättar med tillbehör (1 portion)

Mixa ½ banan + 1 ägg + ½ tsk kardemumma. Stek på låg värme i kokos- eller kallpressad rybsolja. 

Blanda ½ burk kvarg + 1 tsk proteinpulver med smak av vanilj.

Tina frusna jordgubbar (får du tag på färska är det alltid bättre)

Lägg fint upp på en tallrik och njut!   

 

Heippahei ja aurinkoista maanantaiaamupäivää! 

Eilinen krapula on onneksi muista vain ja eilinen makaaminen onkin tänään "kostautunut" siivoushulluutena, eli terveiset vaan täältä putipuhtaasta keittiöstä ja kylppäristä, joita olen kuuraillut kuin hullu ;) On ihanaa, miten pelkällä rätillä, puhdistusaineella ja imurilla (sekä tietty viitseliäisyydellä..) saa niin puhdasta ja hyvän mielen aikaan! :)

Tekaisin eilen illalla toooosi herkullisen iltapalan itselleni: banaanilätyn! Olen viime aikoina nautiskellut mieluummin "terveysnameista", eli perinteisten herkkujen terveellisemmistä versioista (esim. wannabe-jätski, josta kirjoittelin jokin päivä sitten). En väitä, että jäiset marjat hunajan kera voisivat korvata ihanan E-koodeilla täytetyn karkkipussillisen (aah, nam!), mutta olen todennut, että niin kroppani kuin mielenikin voi paljon paremmin, jos nautiskelen terveellisempiä herkkuja, kuin niitä perinteisiä.

Suosittelen kokeilemaan näitä blogeista tutuski tulleita lättyjä, vaikka nämä terveyshömpötykset eivät oikein kolahtaisikaan - sitähän voi vaikka yllättyä positiivisesti ;)

Banskuletut tilpehööreineen (1 annos)

Surauta sauvasekoittimella ½ banaani + kananmuna + ½ tl kardemummaa. Paista miedolla lämmöllä kookos- tai kylmäpuristetussa rypsiöljyssä.

Sekoita sillä välin ½ purkki rahkaa + 1 tl vaniljanmakuista protskupulveria.

Sulata pakkasesta mansikoita (jos saat jostakin tuoreita, on se tietty sallittua ;))

Kata kauniisti ja nautiskele!

An other (better?) version of icecream, sil vous plait! Summer 2013 - this will be my favourite!

Rakastan jäätelöä, varsinkin hyvänmakuista sellaista. En tykkää ällömakeasta, enkä hilloa sisältävästä, enkä liioin imelästä tai hubbabubba-purkka-tyylin kehnoista uutuuksista yrittää valloittaa uusia ulottuvuuksia jäätelörintamalla. No thanks.

Sen sijaan rakastan perusmakuja: vanhan ajan ja perus-vaniljaa, super-tiikeriä, mangoa ja sorbetteja. Asuessani Helsingissä saatoni tuhota viikossa parikin litraa vainljajäätelöä, joko sellaisenaan tai kinuskikastikkeen kera. Viime aikoina olen (onneksi) saanut jäätelön syöntiäni hieman vähennettyä ja korvannut jätskit maitorahkalla. En kyllä lähde väittämään, että maitorahka ja jätski voisivat edes unissani kilpailla samassa liigassa, joten arvatkaas vain kuinka iloiseksi tulin kun löysin netin syävereistä, eli tarkemmin Kaisan blogista terveellisemmän version amerikkalaisesta herkkujäätelöstä: Ben and Jerry´s:stä?

Sekavin ajatuksin ja tuntein kokeilin reseptiä, muokkasin sitä hieman ja löysin uuden suosikkiherkkuni, jota voin nautiskella hyvillä mielin useammankin kerran:

Suosittelen: kokeilkaa, mutta ennakkoluulottomasti! Surauta sauvasekoittimella ½ banaani, 1 dl maitoa, 3 isoa rkl raejuustoa ja 1 tl vaniljanmakuista proteiinijauhetta. Kaada joukkoon murskattuja manteleita ja kaurahiutaleita. Laita pakkaseen 30 min, sekoita ja laita takaisin pakkaseen 30 min. Mmmmhh..!

Uskotko?