Inside my handbag

Monet esittelevät blogeissaan käsilaukkujensa sisältöä ja olen itse AINA yhtä kateellinen siitä, miten hienossa järjestyksessä muiden laukut ovat (omaani verrattuna)! Tai voisiko olla niin, että naiset siivoavat laukkunsa ennen esittelypostauksia? ;)

Anyway aion esitellä yllätyksen, joita löytyy melkein jokaisesta käsilaukustani. Yllärit voivat pyöriä laukkujen taskuissa monta viikkoa ja ihmiset kysyvät usein kuinka se on mahdollista, koska tiedän niiden olemassaolosta. En oikeastaan osaa vastata tähän, mutta kai sitä itsehillinnäksi voisi sanoa? Noh mikä se ylläri sitten on?

 Käärepaperillinen karkki! Jos mieli tekee, saan tästä oivan alun viikonlopulleni, pelastuksen raskaan työpäivän päätteeksi tai muuten vaan suupielten nostattajaksi ;) 

Suosittelen tälläisiä ylläreitä kaikille, sillä jo tieto niiden olemassaolosta tekee iloiseksi! 

Kivaa viikonloppua! :)

Många bloggare presenterar sina väskor och jag blir alltid lika avundsjuk då jag ser hur städigt folk har det! Eller kanske kvinnor städar väskorna innan de presenterar dem? ;) hope so..

Jag tänkte presentera en överraskning som jag brukar gömma i varje handväska. Överraskningen kan ligga i väskan i flera veckor orörd, vilket folk sällan förstår - vadå jag vet ju att de finns där! 

Överraskningen kan bli en härlig början på helgen, en räddning för en motig dag eller annars bara dra på smilbanden: en konfekt! Rekommenderar varmt för alla, eftersom bara vetskapen om dem gör en glad ;)

A tip for all you coffeelovers

Jotta jaksaa pakata elämänsä banaanilaatikoihin (joita ei näköjään kannata ahtaa kovin piukkaan - ei meinaan mahdu kansi päälle!), tarvitsee tankata välillä. Mikäs sopisi tähän tarkoitukseen paremmin kuin luotettava, lämmittävä, makunystyröitä hellivä kahvi?

Kokeilin ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten kaverin vinkistä ripsauttaa hieman kanelia kahvipurujen joukkoon (niiden ollessa vielä kuivia siis) luodakseni pienen erikois-twistin tavanomaiseen juomanautintooni.

Voi jukranpujut tätä tuoksua! Kanelin vieno maku yhdistettynä kuumaan maitokahviin - am-nam-nam! Itse en juuri erikoiskahveista välitä, mutta noin teelusikallisella kanelia saa jo loistavan, ehkä hieman jouluisen, erikoiskahvin joka tuo oivaa vaihtelua tavalliselle Kulta Katriinalle.

Harmi vain, että kupin pohja häämöttää jo - aika palata banskulaatikoiden ääreen :/

För att man skall orka packa sitt liv i bananlådor (som man btw inte skall packa allt för tight - då ryms inte locket på!) behöver man tanka emellanåt och vad skulle passa bättre än en kopp rykande hett, gott kaffe?
Jag är ingen entusiast av s.k. special-kaffen, men har en combo som jag testade för första gången redan för något år sedan och som jag emallnåt mixar ihop åt mig: kanelkaffe.
Receptet är enkelt: man lägger 1 tsk kanel bland kaffespånen i filterpåsen och kokar kaffet som normalt. Doften och den ljuva smaken av kanel får en att tänka på julen (!), men smaken är ändå inte FÖR igenomträngande utan passlig. Du förstår?
Ojnej - bottnen på koppen syns redan :/ Bäst att återgå till bananlådorna. Suck.

Thoughts about my workout for today

Niinhän siinä kävi, että olo paranikin aamuisesta heikotuksesta ja lähdin salille. Jonkun (lue: entisen minäni mukaan lukien) mielestä voi olla aivotonta käydä treenaamassa sisätiloissa kun ulkona on kaunis auringonpaiste ja kesä, mutta koska aurinko lähinnä tuntui ahdistavalta ja jokseenkin pelottavalta aamuisen heikotuksen jälkeen, rehkin ilomielin ilmastoidussa salissa.

Tänään oli vuorossa olkapäät ja ojentajat. Keväästä lähtien olen yrittänyt kasvattaa lihasmassaani ja erityisesti luisevat olkapääni ovat olleet tulilinjalla. Totesin tänään suht tyytyväisenä, että ainakin jotakin edistystä on tapahtunut. Toki kaipaisin lisää pyöreyttä ja muotoa olkapäihini, mutta olen tietoisesti treenannut niitä aika maltillisesti, koska ne vetävät herkästi jumiin. 

Treenin lopuksi tein vielä cross fit-salissa vatsoja kahvakuulan kera ja yllätin itseni ihailemasta äijää, joka teki dippejä lisäpainoilla. Itse teen (edelleen..) dippini avustettuna, eli laitteessa johon laitan painoja jotka kevittävät omaa painoani. Siinä olisikin kova tavoite: päästä eroon avustetuista dipeistä laitteessa ja repäistä tekemään ne keikot vyötäröllä keikkuen! Voin taata, ettei moni nainen pysty siihen. Ehkä voisin olla uranuurtaja? (hah, en usko tähän itsekään ;))

Salin jälkeen vein vielä rakkaan pyöräni huoltoon ja kävelin kotiin. Matkaa kertyi 3,41 km suuntaansa. Onnekseni tuuli oli alkanut puhaltaa niin, ettei aurinko ahdistanut yhtä paljon kuin aamupäivällä, mutta huomaan kyllä nyt sisätiloissa oleskellessani, ettei aurinko ja lämpö tunnu hyvältä lainkaan :/ 

Nyt on vuorossa rauhoittumista, enenn yövuoroon suuntaamista :) Kivaa perjantaita!

Tack gode gud började jag må bättre efter ett tag (syftar på svagheten som jag drabbades av imorse) och cyklade till gymmet. Jag vet att det låter knäppt att frivilligt träna inomhus då solen lyser, men tack vare svagheten och rädslan som jag drannades av imorse föredrog jag att träna i en luftkonditionerad gymsal i stället - och oj så bra det gick!

Idag tränade jag biceps och axlar och blev inspirerad av en kille jag såg: medan jag tränade magmusklerna beundrade jag hur han gjorde dippin med extra-vikter runt midjan. Hur coolt skulle det inte det vara? Själv gör jag fortfarande dips i en maskin med vikter som lättar på min vikt, så det kunde nog dröja ett tag innan jag skulle klara av att ha överlopps-vikter på mig och ändå orka.. Mission impossible? Challenge accepted ;)

Nu skall jag fortsätta vila ett tag innan det är dags att åka iväg på nattur :) Ha en bra fredag!

THE dessert :P

The perfect moment, the perfect atmosphere - life´s too good to be true!

Oletko koskaan kokenut täydellisen hetken - hetken johon haluaisit jäädä vaikka loppuelämäksesi, jonka haluaisit sulloa purkkiin ja kaivaa esiin kun sinulla on paha mieli ja hetki, jota varmasti tulet muistelemaan hymyssä suin vielä pitkään? Minä koin sellaisen äsken.

Pettymykseksenne totean heti, ettei minkäänsortin miessukupuolen edustaja liity tähän hetkeen lainkaan (vaikkei sellainen pahitteeksi olisi ollut ;)). Usein tälläisiä perfect momentseja koetaan varmasti nimenomaan oman kultamurusen kanssa, mutta todistin itse äsken omin silmin (lue: omin tuntein), että sen voi yhtä hyvin kokea hyvän ystävän kanssa ja miksei jopa yksinään!

Töiden jälkeen pyörähdin vain kodin kautta ja kurvasin pyörälläni Kirjurinluotoon nauttimaan auringosta. Heräsin poikkeuksellisen aikaisin ehtiäkseni aamulla salille ennen työvuoron alkua (kyllä, luit oikein: olin tänään yllättävän pirteänä PoriHallilla klo 05:30!) joten nokkaunet auringossa maistuivat enemmän kuin hyviltä. Pari tuntia nurmikolla maattuani liittyi rakas K seuraani ja höpistiin niitä näitä, ennenkuin suuntasimme jätksibaarin kautta kävelylle. Reitiksemme valikoitui kierros tavanomaista lenkkipolun ympäri ennenkuin suuntasimme kohti minulle täysin uutta ja tuntematonta: Kirjurinluodon siirtolapuutarhaa.

Pienet mökit vieri vieressä, toinen toistansa kauniimpi pieni puutarha istutuksineen, marjapuskia joiden oksat roikkuivat maassa marjasadon kypsyessä, krokettia pelaavien lasten raikuva nauru, laskeva ilta-aurinko - se hetki oli täydellinen!
Tunnelma siinä hiekkatietä kävellessämme oli niin täydellinen, että olisi tehnyt mieli kaatua polvilleen ja vastata "kyllä" (jos joku siis olisi osunut kysymään jotain siitä kohtaa ;)). Nauroimmekin ääneen sitä, että tilanne, paikka - kaikki - oli täydellistä - mitä nyt se täydellinen mies puuttui! Totesinkin K:lle, että vaikkei meillä miehiä matkaan sattunutkaan, oli hetki silti romanttinen ja nautin siitä täysin siemauksin. 

Ei romantiikka välttämättä vaadi vaaleanpunaisia ruusuja, suukkoja ja suklaata. Ei. Romantiikkaa on myös luonnossa, ystävissä, hiljaisuudessa - kunhan sille vain avaa silmänsä. 

Har du någonsin upplevt den perfekta stunden - stunden som du gärna skulle lägga på burk och gräva fram en motig dag och som du skulle vilja minnas för evigt? Jag upplevde precis en sådan.
Till er stora besvikelse avslöjar jag direkt att ingen som helst karl hör till denna stund (det kom ingen passlig emot m.a.o ;)). Men åtminstone bevisade jag precis att den perfekta stunden lika bra kan upplevas ensam eller med en bra kompis!
Efter jobbet cyklade jag hastigt hem via innan jag parkerade mig själv och cykeln på Kirjurinluoto. Den löjligt tidiga väckningen (yep, jag var 05:30 imorse till gymmet ;)) kändes i kroppen efter arbetsdagen, så en tupplur i solen kändes mer än bra. Efter ett par timmar kom min kära kompis K och efter att ha babblar bajs en stund, tog vi varsin glass och tog sedan en promenad. 
I stället för att nöja oss med den sedvanliga rutten styrde vi stegen mot Kirjurinluodon siirtolapuutarha. Där bland alla små söta stugor, perfekta små trädgårdar hördes barns glada skratt i solnedgången - aahhh! Perfekt! 
Vi skrattade högt med K medan vi prisade stunden om stunden var SÅ perfekt - bara en karl ännu skulle ha gått vid ens sida! Som tur hade vi ändå varann.
Romantik behöver nödvändigtvis inte vara pussar, choklad och rosor. Romantik finns i naturen, tystnaden och vänner - bara man öppnar ögonen för den. 

Coconut + strawberries = 10!

Välipala/herkkuvinkki, jota para-aikaa mussutan, ja jonka haluan ehdottomasti jakaa muillekin on seuraava:

Ota sopivan kokoinen (lue: riittävän iso, tätä haluat syödä PALJON!) kulho. Sekoita maitorahkaa, mansikoita, hieman makeutusainetta (sokeria/hunajaa/steviaa) sekä kookoshiutaleita. Ota mukava asento ja lusikoi - nam!

pic from weheartit

Här följer ett tips på ett s-j-u-k-t gott mellanmål/dessert: blanda kvarg, jordgubbar, sötningsmedel (av valfri sort) och kokosflingor. Sätt dig ned och n-j-u-t!

You have to! Or.. do you?

Moni bloggaaja on jo ehtinyt puida loma ja herkuttelu-aihetta, avata salaisuuksiensa kammareita, tulla kaapeistansa tai todeta, ettei arki ja loma heidän kohdallaan eroa toisistaan juuri lainkaan - mitä nyt lomalla nukkuu todennäköisesti vähän pidempään. Harkitsin ensin jättäväni tämän aiheen kokonaan syrjään omasta blogistani, mutten voinut vastustaa kiusausta, tasapainoteltuani ajatuksella "hakisinko jätskiä pakkasesta, ihan vain loman kunniaksi, vaikkei edes mieli tee?".

Olen kuluneen vuoden aikana onnistunut harrastamaan todella paljon ja vaihtelevasti liikuntaa ja ollut tyytyväinen niin itseeni kuin oloonikin. Pidettyäni aivan liian pitkää taukoa saleilusta on ollut mukavaa huomata, miten nopsaan lihakset (ja voimat!) saa hankittua takaisin, kunhan jaksaa säännöllisesti ja välillä hampaita kiristellen tehdä niiden eteen töitä. En nyt toki pidä itseäni minään varsinaisena lihaskimppu-punttimimminä, mutta verratessani itseäni lähtökohtaan 6 kk sitten, voin taputtaa itseäni aavistuksen lihaksikkaammalle olkapäälle ja todeta "hyvä minä - edes jotakin on tapahtunut".



Arkistojen aatelia: pikku-lenkkeilijä vm 2011

Olen nyt viettänyt viikon kesälomaa täällä koti-kotona, jossa elämä ja arki eroaa Pori-kodista täysin mitä tulee ruokailuun ja treeneihin.

 

Ruokaa tulee vedeltyä liki kaksin käsin jo ihan siitä syystä, että valikoima on monipuolisempi ja ihme kyllä, äidin kaapeista ruoka maistuu paljon paremmalta ;) Mitä arvostan kaikkein eniten on kuitenkin yhdessä ruokailu: vaikkei kukaan sanoisi sanaakaan (mikä ei kyllä ainakaan tässä taloudessa tapahdu..) ruokapöydässä, on ihanaa syödä toisten seurassa. Ruokapöydässä tulee kuin luonnostaan vaihdettua niin kuulumiset kuin ihmetykset ja ajatuksetkin, ilman että kiusallisia tuijottamisia tai hiljentymisiä syntyisi.

Saleilut paistavat täällä "maalla" ollessa poissaolollaan, koska en viitsi hankkia ylihinnoiteltua korttia minimaalisen kokoiselle lähisalille viikon-parin ajaksi. Treenit hoituvat (siis KUN hoituvat..) siis lähinnä lenkkeillen ja hyötyliikkuen. Koska liikun niin paljon muutoin (eli Porissa) en ole täällä kotikotona jaksa ottaa stressiä liikkumisistani, vaan harrastan sitä silloin kun jaksan ja ehdin - täällä kun haluan pääasiassa nauttia rakkaiden seurasta!

Mutta tosiaan, aihe josta halusin ilmaista oman mielipiteeni on herkuttelu ja liikkuminen lomalla - hot or not. Koska liikkumiseni on viimeisen vuoden aikana ollut niinkin aktiivista ja tuottanut minulle niin hyvän olon, olen todennut, etten suinkaan halua ja aio viettää lomaani täysin makoillen vain koska "niin kuuluu tehdä lomalla" - kuka hemmetti niin sanoo? Liikun mieluusti joka päivä lomallakin jollakin tapaa, mutta hoidan sen astetta rennommin ja jätän (toki tilanteen pakottamana) saleilut pois. Entiseen verrattuna harrastan enemmän hyötyliikuntaa valitsemalla pyörän auton sijaan ja nautin tästäkin: saan raitista ilmaa, ilmaista liikuntaa ja saanpas aurinkoakin samalla ;) Uskokaa tai älkää, mutta huomaan itse asiassa kaipaavani saleilua kun en sinne pariin päivään pääse! Toki kotonakin voisin matolla punnertaa ja tehdä ties mitä kiertoharjoittelua, mutta myönnän olevani niin patalaiska, että tyydyn harrastamaan sitä ajattelutasolla :D Eli jonkin sortin hölläämistä liikunnan suhteen näin kesäaikana on havaittavissa, mutta täysin ilman liikuntaa en suostu enkä pysty olemaan.

Herkkujen kanssa sama juttu: napostelen tuoreita mansikoita ja hedelmiä arkipäiviin verrattuna enemmän ja useammin, syön välillä jätskiä ja nappaan pari palaa lakua kulhosta mikäli mieli tekee - en niinkään, "koska lomalla kuuluu herkutella". Toisaalta kysyn itseltäni joka kerta kun mieleni tekee suunnata pakkaselle: haluanko todella jätskiä vai onko se vain hetken päähänpistos? Jos totean haluavani jätskiä, niin taatusti otan sitä. Ja paljon. Mutta jos huomaan, että minulla onkin nälkä, suuntaan kaapille tekemään ruisvoikkarin juustolla - herkkua sekin! Herkuttelua kun on niin monenmoista, niin kyllä, minäkin herkuttelen lomalla, mutta omalla kohdallani se tarkoittaa usein esim. toisenlaista juustoa kuin arkena tai viittä kuppia kahvia päivän aikana, kun normaalisti tyytyisin kolmeen.

Näillä eväillä minä nautin lomastani (joka ei näköjään paljon siitä arjesta eroa näin tiukkaan analysoiden ;)) täysin vatsoin ja siemauksin :) Entä siellä?

 

pic from weheartit

Ett aktuellt ämne som många redan hunnit blogga om, men som jag också vill föra min åsikt fram om är kost och motion under semestern (hur officiellt låter inte det?)

Jag har under det senaste året motionerat mer varierat än någonsin tidigare, har varit nöjd med mina framsteg och mått mer än bra och varit nöjd med min kropp. Nej, jag anser mig inte vara någon fit for fight-girl, men känner mig sund i min kropp och med min livsstil.

Här hem-hemma har jag nu spenderat en av mina två semesterveckor och märker en tydlig skillnad när det gäller mat och motion jämfört med livet hemma i Björneborg.

För det första smakar maten bättre här hemma, då utbudet är större och sällskapet vid matbordet garanterat ;) Jag gillar samhörigheten man automatiskt får då man sätter sig vid matbordet och äter tillsammans, trots att man inte ens alla gånger pratar. Sötsuget tycks också vara större här (speciellt under semestern) hem-hemma och visst äter jag någonting gott typ dagligen - om jag så vill. Varje gång jag tänker gå till frysen för att hämta glass brukar jag ändå först fråga mig själv: "vill jag verkligen ha glass eller är jag hungrig?". Vill jag ha glass, så tar jag. Annars gör jag en rågsmörgås med ost i stället - gott det med!

Motionerandet begränsas till aerob motion, då jag inte ids betala för ett gymkort till det minimalt lilla lokala gymmet för en så kort tid. Däremot cyklar, joggar och promenerar jag varje dag och njuter av friska luften och naturen. Trots att jag inte måste, VILL jag verkligen röra på mig dagligen, eftersom det får mig att må så bra. Tro mig: efter att ha märkt hur positiv inverkan motion har på mitt humör och hela mig efter att ha börjat träna mer aktivt efter en alltför lång paus vill och kan jag inte vara utan!

Det finns så många sätt att njuta av sin semester och detta är mitt sätt. Hurdant är ditt? :)



Sugar sweet

Olen herkkuperse ja myönnän sen. Linjojeni onneksi omaan aika kovan itsekurin ja pystyn kieltäytymään herkuista. Välillä olen noudattanut jopa nollatoleranssia namien suhteen, mutta olen onnekseni onnistunut hölläämään hieman ja nautiskelen nykyään useamman kerran viikossa jostakin makeasta. Toisaalta minulle herkuttelu voi merkitä myös sitkeää ruisleipää voilla tai fetajuustomuruja salaatissa. Aahh!

Kun herkkuja alkaa tekemään mieli, sujahdan usein leivontablogien kuolattavaan maailmaan ja ihailen toisten tekeleitä. Hyvin harvoin alan leipomaan mitään itse (koska itsekurini pettää 100% varmuudella kun eteeni kannetaan tuoreita leivonnaisia!) ja tyydyn esim. jäätelöön tai pariin palaseen tummaa suklaata (mieluiten Fazerin tummaa, jossa seassa mantelia ja päärynää, nam!). Löysin Kakkumonsterin blogista (klik) todella herkullisen näköisen ja yllättävän helppotekoisen jäätelöohjeen (tästä). Tuosta ei kyllä jäätelön teko voi enää helpottua - sitä kun ei kuulemma tarvitse edes käydä sekoittamassa pakastuksen aikana!

Kysymys kuuluu vain, kestääkö itsekurini peräti 6 h odottelun? Voin jo kuvitella itseni istuvan pakastimen edessä kuola valuen sekuntikello kädessä :D

Jag är en riktig gottegris, men har - thank God - en ganska hård självdisciplin, vilket innebär att jag både kan tacka ja och nej när det bjuds på nånting gott. I dagens läge njuter jag någonting gott flera gånger i veckan, men orkar sällan baka, trots att jag älskar att bläddra kakbloggar. 
Råkade hitta på Kakkumonsteris blogg (här) ett recept på självgjord glass (här), som verkade både enkelt och snabbt - man behöver inte ens vispa massan medan den ligger i frysen! Enda frågan är om min självdiscplin orkar hålla mitt huvud kallt i 6 h medan massan kyls. Kan just tänka mig själv sitta framför frysen med drägglet hängandes :D

pics from google

As Kirppu was running in the pouring rain

Se on tiättekste taas perjantai. TAAS. Kuulostaapa taakkamaiselta, mutta ah niin todelta: aika kuluu kuin siivillä!

Pääsin tänään lähtemään töistä jo vaille kolmea ja haaveilin koko kotimatkan makoilusta terassilla upouusissa bikineissäni - vaan kuinka kävikään? Aurinko menikin pilveen ja vettä alkoi ripotella taivaalta ja haaveeni huuhtoutuivat pois. Päätin olla masentumatta ja vetäisinkin lenkkikamat ylleni (lue: pienimmät kaapista löytämäni shortsit ja H&M:n ohuen ohut treenitoppi) ja lähteä juoksulenkille ennenkuin uhkaavan tummat pilvet tyhjentyisivät täysin. 

Post-running: onneksi ei maskarat valunu :D

Juoksu oli alkuun toooodella tahmeaa, koska mahassani hölskyi jätti-lasillinen kuplamehua, jonka olin kaatanut kitaani ennen lähtöä (note for oneself: älä juo - varsinkaan kuplajuomaa - ennen lenkille lähtöä) ja harkitsin jo kotiin kääntymistä. Päätin kuitenkin jatkaa sitkeästi ja vaikka ukkonen jyrisikin taustalla, annoin jalkojeni viedä ja tunsin, miten fiilis muuttui yhä paremmaksi, mitä pidemmälle pääsin: kroppa ilmiselvästi tottui juoksuun. 

Outfit for 30.5

Ollessani kaikkein kauimpana kotoa, repesi taivas ja vettä tuli kuin aisaa ja saavista ja ties mistä Esteristä. Ja mitä tein minä? No nautin ja lisäsin vauhtia! Pientä hulluutta taisi olla ilmassa, mutta for real tuntui TODELLA hyvältä painella kuin aropupu hiekkapolulla sateen ryöpytessä niskaan ja kuran lentäessä sääriä pitkin. Ainoa huolenaiheeni oli, että rakas pieni iPodini kastuisi. Shuffle on osoittautunut loisto-motivaattoriksi niin salilla kuin juoksulenkilläkin, enkä enää osaakaan olla ilman sitä. Pitäisi vaan jaksaa päivittää ja ladata uutta musiikkia siihen, koska alan jo osata biisit ulkoa ;)

Lenkin jälkeen oli ihanaa sujahtaa lämpimään suihkuun, väsätä kunnon sörsseli-salaatti ja nautiskella vaniljajätskiä kinuskikastikkeen kera jälkkäriksi. Tässä kirjoitellessani olen yhtä hymyä, sillä löysin joululta (!) jääneitä konvehteja kaapista :) 

Mukavaa viikonloppua! Itse vietän sen - kuinkas mukavaa ja yllättävää - töissä.

Ainakin mä yritän ;)

Att springa i regnet - det är (tillsvidare) en av dagens höjdpunkter för mig idag. Det är underligt hur joggingen i början kan kännas motig, tung och trist, men bara man fortsätter lunka på, blir steget lättare och plötsligt märker man hur knappt en timme gått. Speciellt fort går tiden då man springer i ösregn, vilket jag (ofrivilligt dock) gjorde idag då åskmolnen bestämde sig för att tömma sig exakt ovanför mitt huvud. Med drypande hår och kläder, men med ett leende på läpparna avverkade jag en ca 9 km lång rutt på ca 50 minuter.
Efteråt var det härligt att ta en varm dusch, fixa en riktig dunder-mössö-sallad och gotta sig med vaniljglass och tjinuskisås, samt konfekter från julen (!) till dessert. Nice, nice, nice!

Ha en skön helg! Själv skall jag - surpriiiiiise- jobba.

Things which make my life whole and the one I really am: at home

Tässä (sekava) kuvapläjäys viime viikon minilomasta koti-kotona: lenkkeilyä, rauhallisia aamuja, rakkaimpia ihmisiä - perhettä ja kavereita, kahvia, leivonnaisia sekä mökkiä. 

Silvous plaits - här följer bilder från min minisemester i huvudstadsregionen från förra veckan. Veckan bestod av nära och kära, kaffe, lugna morgnar, stuga, god mat och jogging.

I have feelings too. I am still human. All I want is to be loved, for myself and for my talent. Marilyn Monroe.

Aamupäiväisen lenkin jälkeisiä fiiliksiä terdellä ;)

Uskollinen lenkkikaverini iPod Shuffle

Porvooseen lähdössä tytsyjä moikkaamaan

Junassa ja bussissakin tuli vietettyä aikaa Pori-Helsinki-akselilla

Lounas Kampin Barbeque House:ssa ja Frozen Youghurtia Espalla auringonpaisteessa..

..kera rakkaan ystävän - fy så jag saknar dig T! (uskoisitteko, että meitä on luultu kaksosiksi?)

Helsingin sykkeestä metrolla kera isosisko A:n mökille. Punaviiniä, täytettyjä kesäkurpitsoita, Splash-ohjelmaa sekä lauantaiaamuna talviturkin heitto aamu-uinnin muodossa - hrr!

Porvoon rantabulevardia - perfection!

Takapenkillä istuskelua matkalle Espooseen siskonlapsia ja isosisko E:tä katsomaan

Isi taisi kaataa puunkin siskon pihasta. On se hurja mies tuo isukki ;)

Pitkästä aikaa koirien rapsuttelua. Kuvassa siskon käppänä Ylva ja pinkit varpaankynnet

Pelattiin tabletilla eläinpelejä (tai Felix lähinnä opetti minua, kuinka niitä pelejä pelataan ;))

Ja hyvillä mielin herkuttelua: mummin marjapiirakkaa ja siskon tekemää raparperipiirakkaa jätskin kera

kaalilaatikkoa kotiterassilla ja yli-äly-hyvä kanasalaatti Kampin Barbeque Housessa

Mummisfillarointia auringossa. Mummi totesi, että "juu näin että joku puolialaston tyttö sieltä tuli" ;)

Viime hetken suukotteluja siskontyttö W:n kanssa, ennen kyyneleiden nielemistä ja palaamista Poriin sunnuntai-iltana

 

Uusimmassa Cosmossa kehotettiin tekemään glitteri-tipit kynsiin ja tittidii - arvatkaas kuka oli sellaiset itselleen juuri väsännyt, artikkelista tietämättömänä? Ehkä minussa sittenkin asuu pieni tyylilyyli ;)

Back on track & workouts for week 20

Lähes puolen viikon mittainen miniloma pk-seudulla lapsuudenkodissa kaikkien rakkaiden ympäröimänä teki kyllä terää ja sen myötä blogikin sai jäädä pienelle paussille. Nautin täysin siemauksin siitä, että ehdin rauhassa tavata kaikkia rakkaita, lenkkeilin, join litroittain kahvia ja herkuttelin leivonnaisilla. Kuvamateriaalia löytyy kerrankin (!) aika runsahasti, mutta onnistuin unohtamaan kameran usb-piuhan äitin hoiviin, joten kuvamatskua on tulossa mutta pienellä viiveellä. Onneksi muistin nappailla kuvia myös kännykällä (edelleen sitä mieltä, että Lumia 900-kännykässäni on yllättävän hyvä kamera!) ja niitä tulette täällä nyt näkemään :)

Tässä viime viikon liikunnat, joissa olennaisimpina eroina, että selkä-treeni jäi väliin ja lenkkeilin ilman SportsTrackeria, jolloin matkat ovat noin-arvoja.

Monday gym: jalat/benen

Tuesday gym: hauis + rinta/biceps + bröst

Wednesday gym: olkapää + ojentaja/axel + biceps

Thursday running ~8 km

Friday running ~4 km

Saturday running ~4 km

Sunday running ~6,6 km

 Ah, min en halv vecka långa mini-semester hemma i huvudstadsregionen gjorde SÅ gott! Jag hann träffa alla nära och kära, njuta av deras sällskap, dricka litervis med kaffe, jogga och äta massor med bakverk ;)

För en gångs skull kom jag t.o.m. ihåg att fota en hel del, men lyckades glömma usb-sladden hemma, så fotona kommer efteråt ;) Som tur kom jag ändå ihåg telefonen och måste än en gång konstatera att man får underligt bra bilder med min Lumia 900 :)

Här ovan ser ni hur jag motionerat förra veckan. Den största skillnaden är att jag skippade gympasset för ryggen och sprang desto mer. Skönt med variation ;) 

Suihkunraikas lenkkeilijä aamupuuroa odotellessa ;)

Listen up all ya fitness-ladies and other sugarasses: Fast Pudding is in the house

Proteiinihaukat, treenipirkot, laihduttajat ja muut herkkuperseet - hoi ja huomio! Tässä teille loistovinkki välipalaksi sekä hemmotteluhetkiin: Fast Pudding!

Fast Pudding on erityisesti treenajien ja laihduttajien suosima herkku, johon tutustuin alunperin PT:ni Pian suosituksesta.
Annoksessa "vanukasta" on reilu 20 g proteiinia, mutta vaivaiset 0,9-2,2 g hiilareita (riippuen mausta). Valmistus on helppoa kuin heinän teko ja nopeaakin kaiken lisäksi: 30 g jauhetta sekoitetaan 1,5-2 dl kylmää maitoa, ravistetaan ja annetaan levätä vähintään 5 minuuttia. Löysin eilen Pakkiksesta (klik)   keskustelun kyseisestä tuotteesta, sekä vinkin sekoittaa jauhe maitoon kannellisessa pakasterasiassa. Näin ollen ei edes ylimääräistä tiskiä synny, koska vanukkaan voi lusikoida suuhunsa suoraan purkista!

Kävin tänään kotiuttamassa oman Pudding-pussini valkosuklaisena versiona (muina vaihtoehtoina oli suklaa, minttusuklaa sekä toffee) paikallisesta marketista hintaan 22,90€, eli ihan kohtuuhintaan.
Entäs se makuelämys?

Itse olin niin malttamaton maistamaan vanukasta, että se ehti "tasaantua" jääkaapissa vaivaiset 5 minuuttia. Koostumus oli tuolloin yllättäen kupliva, jotenkin ilmava ja hieman jauhoinen. Lisäsin puruvastuksen vuoksi pari pilkottua mantelia sekaan ja lusikoin sangen hyvällä vauhdilla suuhuni kahvin kera - hyvää se nimittäni oli! Seuraavalla kerralla aion malttaa mieleni ja antaa vanukkaan tekeytyä hieman pidempään, koska uskon, että koostumuksesta tulee tuolloin tasaisempi.

Oletko sinä kokeillut vastaavia tuotteita? Pian lähden värikuulasotimaan, eli hauskaa viikonloppua! :)

Min PT Pia rekommenderade denna Protein Pudding från Fast och nyfiken som jag är kunde jag inte motstå att köpa en påse och prova själv. Visst låter det lockande att med gott samvete få sleva i sig pudding med smak av choklad, mintchoklad, vitchoklad eller toffee och få i sig dryga 20g protein, men enbart 0,9-2,2g kolhydrater? Enkelt, snabbt och behändigt är det dessutom att tillaga denna delikatess: blanda 30g pulver i 1,5-2dl kall mjölk, shake-shake och låt den vila i kylen i åtminstone 5 minuter. 

Själv var jag så otålig att jag redan smakade efter 5 minuter, vilket ledde till att puddingen fortfarande var aningen mjölig och fluffig, men underligt god i smaken. Nästa gång skall jag låta den vila litet längre och kolla om det har någon effekt.
Nu skall jag snart iväg och spela paintball, så trevlig helg! :)