Välillä tuntuu, ettei elämään mahdu ja kuulu paljon muuta kuin työn tekoa, ruokaa, ruokaa ja ruokaa, sekä vähän treeniä - varsinkin kun lataa kamerasta kuvia koneelle ja alkaa selaamaan aikaansaannoksiaan: pelkkiä safkakuvia!
Puoltuksekseni sanon kuitenkin, että itse ammennan inspiraatiota omaan ruokaluuni juuri muiden ruokapostauksista ja siksi tykkään kuvailla omiakin annoksia - ehkä joku saa inspiraatiota näistäkin? Vaihtoehtoisesti joku pudistelee päätään ja miettii, kuka hemmetissä syö vapaaehtoisesti tälläisiä ruokia ;) Onneksi makuasioista ei voi kiistellä!
Ärligt talat - ibland funderar jag vad i helsike mitt liv går ut på: jobb, mat, mat, mat och litet träning där vid sidan om. Åtminstone verkar det så när jag pluggar kameran i datorn och laddar upp bilder: matportion efter matportion dyker upp!
Som mitt försvar vill jag påpeka att jag själv blir inspirerad av att kolla in andras mat-bilder, varför jag valt att dela med mig av mina egna i hopp om att nån kanske blir inspirerad. Mer sannolikt är nog att folk tittar på bilderna och skakar på huvudet och undrar vem tusan som frivilligt stoppar i sig sådant här.. ;) Men smaken är som baken, right?
måndag 22 juli 2013
söndag 21 juli 2013
Water for the elephants
Juhliminen on hauskaa. Juhlien jälkeenkin pitäisi olla hauskaa.
Vaan aina ei ole.
Juhlien jälkeisenä päivänä kuulee usein klassisen lauseen "ei koskaan, ei enää ikinä" ja myönnän sortuneeni tähän itsekin (viimeksi pari minuuttia sitten puhuessani siskon kanssa puhelimessa..).
Mutta harmittaako minua? Noei todellakaan! Eilisilta oli enemmän kuin hauska. Naurettiin ja tanssittiin J:n kanssa pilkkuun asti, otettiin teinikuvia kännykän kameralla ja oltiin nuoria ja kauniita. Omalta osaltani juhliminen on ollut niin vähäistä tänä kesänä, ettei huonosta omatunnosta tarvitse kärsiä lainkaan. Itse asiassa olen sitä mieltä, että jos juhlimisen jälkeisenä päivänä on norsun kokoinen morkkis, on siihen todennäköisesti jokin pätevä syy: ehkä sitä on viime aikoina tullut juhlittua vähän liikaa? Tuliko sanottua tai tehtyä jotain ei-niin-fiksua pienessä pöhnässä?
Joo-o, huomaan ettei ajatus eikä tekstikään kulje, joten taidan lopettaa tämän postauksen tähän ja jatkaa päätöntä surffailua ja tankata vettä. Paljon vettä. Ja parannella haavoja ja yrittää päästä turvotuksesta eroon.
Att festa är kul. Dagen efter är sällan kul, även om den borde vara det. Och hur ofta är det inte famous last words "aldrig mera alkohol" som hörs just under dagen efter?
Harmar det mig idag att jag festade igår? Nej, inte alls å har ingen orsak eftersom jag festat så lite i sommar. Jag tycker annars också att något gått snett ifall man lider av en alltför stor morkkis dagen efter..
Hmm.. Helt tydligt löper varken tankar eller text, så jag tror det är bäst att sluta här och fortsätta dricka vatten.
lördag 20 juli 2013
Confidence ain´t for sale - thank God nice clothes are!
Hehkutin jonkin aikaa sitten Vilan myyjiä ja heidän mieletöntä osaamistaan: aina he onnistuvat ylipuhumaan minut ostamaan sovituttamaan minulla vaatekappaleita, joita en itse edes harkitsisi, mutta joista sitten tulee uusia lemppareita! Ja tässä kohtaa puhun kokemuksesta; näin ei ole käynyt yksi, vaan monta kertaa.
Lomani aikana kävin moikkaamassa Porvoon likkoja ja treffit oli sovittu joenrantaan. Sää suosi, aurinko paistoi ja ihmiset olivat ruskettuneita, komeita ja kauniita. Ja tietty iloisia. Kyllä silmä lepäsi ;)
Päälleni valikoitui tämän hetken lempparifarkut H&M:ltä, sekä uusi kaulakoru ja toppi, joista kiitän Vilan myyjää: en olisi ikinä edes sovittanut näitä, ellet olisi yli-innokkaana niitä minulle tuputtanut. Asusteina tuttu ja turvallinen Korsin kello, sekä H&M:n kullanvärinen rannekoru ja potilaalta lahjaksi saatu hopeinen punoskoru. Tykkäsin ja viihdyin :)
Jag kan inget annat än vara förundrad över hur försäljarna i Vila gör det; hur i tusan lyckas de övertala mig att köpa hitta och få mig att testa och slutligen köpa plagg som jag aldrig själv skulle ägna en tanke?
Förra veckan stämde jag träffis med tjejerna i åstranden i Borgå och hade mer än tur: solen sken, kvällen var varm och människorna brunbrända, snygga, stiliga och glada. Skönt för både sinne och öga ;)
På mig valde jag favoritjeansen från H&M samt ett halsband och topp från Vila. På höger arm bar jag klockan från Kors och kring den vänstra handleden hade jag ett guldigt armband från H&M, samt det silvriga som jag fått av en patient som tack. Och var nöjd :)
Lomani aikana kävin moikkaamassa Porvoon likkoja ja treffit oli sovittu joenrantaan. Sää suosi, aurinko paistoi ja ihmiset olivat ruskettuneita, komeita ja kauniita. Ja tietty iloisia. Kyllä silmä lepäsi ;)
Päälleni valikoitui tämän hetken lempparifarkut H&M:ltä, sekä uusi kaulakoru ja toppi, joista kiitän Vilan myyjää: en olisi ikinä edes sovittanut näitä, ellet olisi yli-innokkaana niitä minulle tuputtanut. Asusteina tuttu ja turvallinen Korsin kello, sekä H&M:n kullanvärinen rannekoru ja potilaalta lahjaksi saatu hopeinen punoskoru. Tykkäsin ja viihdyin :)
![]() |
Sateenkaarikynsiä huomioimatta! ;) Glöm inte regnbågsnaglarna! ;) |
Förra veckan stämde jag träffis med tjejerna i åstranden i Borgå och hade mer än tur: solen sken, kvällen var varm och människorna brunbrända, snygga, stiliga och glada. Skönt för både sinne och öga ;)
På mig valde jag favoritjeansen från H&M samt ett halsband och topp från Vila. På höger arm bar jag klockan från Kors och kring den vänstra handleden hade jag ett guldigt armband från H&M, samt det silvriga som jag fått av en patient som tack. Och var nöjd :)
fredag 19 juli 2013
Interior inspo straight from Sweden
Aaahh, mikä sisustusinspis iskeekään kun selailee (eritoten) Ruotsissa myynnissä olevia asuntoja. Kuvia katselemalla olen jo alkanut hahmottaa, mikä on se "minun" tyylini. Mitäs tykkäät?
Åååh, ett sådant sug att inreda jag får när jag bläddrar (speciellt de svenska) bostäder på nätet. Ju mer jag bläddrar, desto mer hittar jag "min" stil. Vad tycker du?
Tässä kylppärissä värit ovat juuri sitä, minkälaiset itsekin valitsisin |
Aah, tarvitseeko edes sanoa sitä ääneen? Lautalattia <3 |
Tässäkin värimaailma on se, joka iskee. Tuolit eivät ole minun tyyliäni, mutta nehän voi vaihtaa ;) |
Hei miten siistiä olisi avata tuollainen ovi vierailleen? |
Hah, meneepä kylppäripainotteiseksi :D Mutta tällekin sanoisin: TAHDON! |
Kaikki kuvat täältä.
Åååh, ett sådant sug att inreda jag får när jag bläddrar (speciellt de svenska) bostäder på nätet. Ju mer jag bläddrar, desto mer hittar jag "min" stil. Vad tycker du?
Let me show you: my summervacation 2013
Paluu - ei nyt ihan arkeen, mutta kotikotiin - koitti eilen illalla ja viime aikojen katastrofaalisin liskodisko samoin. Sydän hakkaa sataaviittäkymmentä, ajatukset hyörivät kuin undulaatit pesukoneessa ja fiilikset ajelevat vuoristorataa. Kun tälläinen olo valtaa kropan, on aika vetää syvään henkeä ja tehdä mielikuvitusmatka. Toiset kuvittelevat itsensä kauas aurinkoiselle hiekkarannalle, meren ääreen liplatusta kuuntelemaan tai vaikka baariin tanssahtelemaan. Paikalla tai ajankohdalla ei ole niin väliä, kunhan kuvittelee itsensä jonnekin mahdollisimman mieluisaan paikkaan! Itse yritin eilen palata menneeseen lomaviikkooni, jonka ajattelin jakaa kanssanne (tai noh, osaan siitä: kuvamateriaalia on näköjään vähemmän kuin muistin :D) kuvin:
Loma alkoi kunnon punttitreenillä, jonka jälkeen suuntasin kodin kautta, nappasin bagin olalleni ja läksin lounassalaatille itseni kanssa Cafe Steineriin (lue arvostelut tästä).
Salaatistani löytyi lohta, hunajamelonia, katkarapuja ja kirsikkatomaatteja, sekä kastikkeena oliiviöljyä ja balsamicoa. Öljyä taisi lorahtaa aika reippaasti, mutta tuore patonginpala ja ihana auringonpaiste terassilla pelastivat. Jälkkäriksi hain vielä vanilja-Skyrin ennenkun oli aika suunnata juna-asemalle.
Loman aikana kävin seuraamassa siskonlasten uimakoulua, pyöräilin vapaaehtoisesti kaatosateessa kirjastoon (ihan huvin vuoksi - autojakin olisi ollut tarjolla!) ja fiilistelin vanhaa abi-huppariani ja muistelin menneitä.
Nauroin jo ennen lomalle lähtöä, että nyt alkaisi parin viikon pituinen massakausi ja kyllä sitä tulikin syötyä: kaikkea hyvää ja hyvällä omatunnolla - ruoka on hyvää! :)
Tuhottiin 2 kpl 5 kg laatikollista mansikoita vanhempien kanssa parissa päivässä, eikä tehnyt edes tiukkaa ;)
Käytiin siskonlasten kanssa saaressakin ja hitsinvimpulat miten hyvät kelit osuivat kohdalle: aurinko paistoit kirkkaalta taivaalta koko ajan!
Kirjoja, pikkuautoja, käpyjen heittelyä.. onhan ne muksut kivoja, mutta kyllä hiljaisuus ja tilkka punaviiniä muovimukista maistui kummasti lasten mentyä pehkuihin.
En muista koska olisin ollut yhtä onnellinen ja tuntenut oloni niin rakastetuksi, kuin lauantaiaamuna herätessäni 5½-vuotiaan pikku-W:n silittäessä käsivarttani.
Noh, tuli sitä kaiken syömisen ja hengailun vastapainoksi liikuttuakin: juoksua, kävelyä, sauvakävelyä (!), vähän lihaskuntoa, kuperkeikkoja ja trampoliinilla pomppimista. Kun liikkuu vähän, jaksaa syödä enemmän ;)
Kävin terassilla ihanimpien tyttöjen kanssa, join kahvia ja söin jätskiä toisen kanssa puutarhassa ja jännitin, jännitin, jännitin ja koin lopuksi helpotuksen: asiat järjestyvät näköjään.
Ja tukka vaaleni auringossa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös loma lähenee loppuaan ja oli aika suunnata junalla takaisin Poriin. Jazzit ovat vallanneet kaupungin ja odotan jo innolla huomista, jolloin suuntaan ihanan J:n kanssa rrradalle - vaan toivon mukaan ei samanlaisisa topeissa ;) (inside-avaus: olemme toisistamme tietämättöminä ostaneet Vilasta tasan samanlaiset topit :D)
Loman aikana tein päätöksiä, jotka tulevat mullistamaan elämääni jälleen kerran aika lailla.
Oivalsin kuitenkin, että minulla toden totta on maailman paras perhe ja ihanimmat kaverit, jotka tukevat minua tässä ja ovat minua vastassa. Valehtelematta voin kertoa, etten ole osannut aavistaakaan miten hienoja ihmisiä lähipiirissäni on, ennenkuin hätä oli suuri ja he kaikki olivat minua vastassa avosylin.
Allt har sin tid, så även semestern som småningom börjar lida mot sitt slut. Förra natten sov jag sämre än på långa, långa tider och hade massor med tankar i huvudet. Trots att jag vet att problemen nog löser sig, fortsätter jag att oroa mig då mörkret faller och det är dags att sova. Ett tips för sådana oroliga stunder är att göra en tidsresa till en plats där man känner sig trygg. Själv försökte jag fantisera mig tillbaks till veckorna hemma på landet. Samlade ihop bilder som jag knäppt under semestern och dem kan ni se här ovan: voilá, såhär firade jag sommarens bästa 1½ vecka:
Semestern började med gymträning, lunch på Cafe Steiner och sol. På landet njöt jag 110% och åt gott, tränade i lagom mängder, åkte till stugan med föräldrarna och syskonbarnen, blev varmare än någonsin om hjärtat då jag väcktes av en liten 5½-åring som smekte min arm, läste, drack litervis med kaffe, träffade härliga kompisar och teckande avtal. Stora förändringar är på kommande, men det känns tryggt att veta att jag har världens bästa familj och finaste kompisar som stöder mig i det.
Igår kväll åkte jag upp till Björneborg och väntar REDAN på morgondagen, då jag skall ut och fira Jazzen med J ;)
Loma alkoi kunnon punttitreenillä, jonka jälkeen suuntasin kodin kautta, nappasin bagin olalleni ja läksin lounassalaatille itseni kanssa Cafe Steineriin (lue arvostelut tästä).
Salaatistani löytyi lohta, hunajamelonia, katkarapuja ja kirsikkatomaatteja, sekä kastikkeena oliiviöljyä ja balsamicoa. Öljyä taisi lorahtaa aika reippaasti, mutta tuore patonginpala ja ihana auringonpaiste terassilla pelastivat. Jälkkäriksi hain vielä vanilja-Skyrin ennenkun oli aika suunnata juna-asemalle.
Loman aikana kävin seuraamassa siskonlasten uimakoulua, pyöräilin vapaaehtoisesti kaatosateessa kirjastoon (ihan huvin vuoksi - autojakin olisi ollut tarjolla!) ja fiilistelin vanhaa abi-huppariani ja muistelin menneitä.
Hah ja ajoin autoa ja annoin laulun raikaa. Ilme 10! ;)
Nauroin jo ennen lomalle lähtöä, että nyt alkaisi parin viikon pituinen massakausi ja kyllä sitä tulikin syötyä: kaikkea hyvää ja hyvällä omatunnolla - ruoka on hyvää! :)
Tuhottiin 2 kpl 5 kg laatikollista mansikoita vanhempien kanssa parissa päivässä, eikä tehnyt edes tiukkaa ;)
Käytiin siskonlasten kanssa saaressakin ja hitsinvimpulat miten hyvät kelit osuivat kohdalle: aurinko paistoit kirkkaalta taivaalta koko ajan!
Kirjoja, pikkuautoja, käpyjen heittelyä.. onhan ne muksut kivoja, mutta kyllä hiljaisuus ja tilkka punaviiniä muovimukista maistui kummasti lasten mentyä pehkuihin.
En muista koska olisin ollut yhtä onnellinen ja tuntenut oloni niin rakastetuksi, kuin lauantaiaamuna herätessäni 5½-vuotiaan pikku-W:n silittäessä käsivarttani.
Noh, tuli sitä kaiken syömisen ja hengailun vastapainoksi liikuttuakin: juoksua, kävelyä, sauvakävelyä (!), vähän lihaskuntoa, kuperkeikkoja ja trampoliinilla pomppimista. Kun liikkuu vähän, jaksaa syödä enemmän ;)
Kävin terassilla ihanimpien tyttöjen kanssa, join kahvia ja söin jätskiä toisen kanssa puutarhassa ja jännitin, jännitin, jännitin ja koin lopuksi helpotuksen: asiat järjestyvät näköjään.
Ja tukka vaaleni auringossa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös loma lähenee loppuaan ja oli aika suunnata junalla takaisin Poriin. Jazzit ovat vallanneet kaupungin ja odotan jo innolla huomista, jolloin suuntaan ihanan J:n kanssa rrradalle - vaan toivon mukaan ei samanlaisisa topeissa ;) (inside-avaus: olemme toisistamme tietämättöminä ostaneet Vilasta tasan samanlaiset topit :D)
Loman aikana tein päätöksiä, jotka tulevat mullistamaan elämääni jälleen kerran aika lailla.
Oivalsin kuitenkin, että minulla toden totta on maailman paras perhe ja ihanimmat kaverit, jotka tukevat minua tässä ja ovat minua vastassa. Valehtelematta voin kertoa, etten ole osannut aavistaakaan miten hienoja ihmisiä lähipiirissäni on, ennenkuin hätä oli suuri ja he kaikki olivat minua vastassa avosylin.
Että sellainen loma ;)
Allt har sin tid, så även semestern som småningom börjar lida mot sitt slut. Förra natten sov jag sämre än på långa, långa tider och hade massor med tankar i huvudet. Trots att jag vet att problemen nog löser sig, fortsätter jag att oroa mig då mörkret faller och det är dags att sova. Ett tips för sådana oroliga stunder är att göra en tidsresa till en plats där man känner sig trygg. Själv försökte jag fantisera mig tillbaks till veckorna hemma på landet. Samlade ihop bilder som jag knäppt under semestern och dem kan ni se här ovan: voilá, såhär firade jag sommarens bästa 1½ vecka:
Semestern började med gymträning, lunch på Cafe Steiner och sol. På landet njöt jag 110% och åt gott, tränade i lagom mängder, åkte till stugan med föräldrarna och syskonbarnen, blev varmare än någonsin om hjärtat då jag väcktes av en liten 5½-åring som smekte min arm, läste, drack litervis med kaffe, träffade härliga kompisar och teckande avtal. Stora förändringar är på kommande, men det känns tryggt att veta att jag har världens bästa familj och finaste kompisar som stöder mig i det.
Igår kväll åkte jag upp till Björneborg och väntar REDAN på morgondagen, då jag skall ut och fira Jazzen med J ;)
torsdag 18 juli 2013
The day when I didn´t feel like running
Tänään se tapahtui: päivä, jolloin ei tehnyt mieli juosta. Aamupäivän vietin koneen ääressä puhelin kourassa ja manasin byrokratiaa. Soita sinne, kirjoitakin sähköposti tänne, raavi päätäsi, hengitä syvään ja laske kymmeneen: kyllä kaikki vielä hyväksi kääntyy ja muuttuu. Kai.
Tälläisiä elämäntapamuutoksia (tai miksi tätä nyt voisi kutsua?) en kyllä suosittele kellekään täysjärkiselle, mutta tilanteisiin on vain mukauduttava ja yritettävä nähdä niiden yli.
Iltaisin istun aivan liian kauan koneella ja selailen sivustoja aina tori.fi:stä Pinterestiin, juttelen siinä välissä mukavia Facebookissa ja kuolaan uutuuksia hm.com:ssa ja murehdin ja suunnittelen tulevaa - ei kyllä ole ihme, ettei iltaisin tule uni! Eheei, sen sijaan nousen joka ilta (lue: yö, n klo 00:30) tassuttelemaan hetkeksi ja mietiskelemään, jotteivät murheet ainakaan jäisi asustelemaan sänkyyni. Hetken kuluttua palaan vuoteeseen ja nukahdan kuin nappia painamalla.
Byrokratian seurassa vietetyn aamupäivän jälkeen mieleni teki raitista ulkoilmaa, muttei lenkkiä - ei kävelyn eikä juoksunkaan (!) muodossa. Urheasti kiskoin lenkkikamoja ylle, mutta mieli oli maassa: tiesin jo etukäteen, ettei minulla ollut pätkääkään motivaatiota tallustella yksinäni tietä pitkin, eikä juoksukaan kulkisi eilisen reippaan 10 km repäisyn jälkeen. Eikä liioin olisi reilua kroppaakaan kohtaan lähteä jälleen juoksemaan, kun olen maalla vietetyn 1,5 viikon aikana juossut tai kävellyt JOKA päivä.
Päästyäni pihalle sain idean: trampoliini! Isosiskoni pihassa seisoo lasten rakastama, hervoton trampoliini! A:n miehen luvalla pompiskelin innoissani trampalla, tein kuperkeikkoja ja vedin jopa kuntopiiriä ja olin yhtä Naantalin aurinkoa kun vihdoin lopetin ja läksin takaisin sisälle.
Välillä tekee näköjään hyvää poiketa rutiineistaan täysin ja tehdä sitä, mitä mieli tekee! :) Saas nähdä kellä on etureidet jumissa huomenna ;)
PS: Löysin, Kotivinkki-lehden jutusta vinkkaamana, loistavan, täysin minun tyyliseni nettikaupan, josta tulen ammentamaan niin inspiraatiota, kuin konkreettista tavaraakin (kunhan kukkaro antaa myöden, nimim. sanoin tänään heipat 2000 eurolle..)
Idag kom dagen jag än inte upplevt: dagen då jag inte ville springa.
Efter att ha suttit hela förmiddagen och skött papperskrig och byrokrati ville jag ha frisk luft och gick ut, trots att jag varken kände för att jogga eller promenera. Under min 1½ vecka här på landet har jag joggat eller gått VARJE dag och är trött på att göra det längre. Dessutom känns det fel att inte låta kroppen vila och ge den mer varierad träning, vilket jag i vanliga fall håller på med i Björneborg. Efter min 10 km jogging igår behöver kroppen få vila.
Motvilligt drog jag på mig träningskläderna och gick ut och fick en riktig snilleblixt: syskonbarnens trampolin! Med N:s lov studsade jag glatt omkring på trampolinen, övade muskelstyrka och gjorde kulllerbyttor. Med världens bredaste leende gick jag sedan hem och kände mig gladast i världen.
Och vad lär vi (och jag) oss av detta? Ibland skall man inte göra det man tänkt, utan det som känns bäst!
ps. Jag hittade en härlig nätbutik HELT i min stil, varifrån jag tänker få både inspiration, samt skaffa grejer (bara nu plånboken tillåter, hälsar den som idag pungade ut med 2000 euro..)
Tälläisiä elämäntapamuutoksia (tai miksi tätä nyt voisi kutsua?) en kyllä suosittele kellekään täysjärkiselle, mutta tilanteisiin on vain mukauduttava ja yritettävä nähdä niiden yli.
Iltaisin istun aivan liian kauan koneella ja selailen sivustoja aina tori.fi:stä Pinterestiin, juttelen siinä välissä mukavia Facebookissa ja kuolaan uutuuksia hm.com:ssa ja murehdin ja suunnittelen tulevaa - ei kyllä ole ihme, ettei iltaisin tule uni! Eheei, sen sijaan nousen joka ilta (lue: yö, n klo 00:30) tassuttelemaan hetkeksi ja mietiskelemään, jotteivät murheet ainakaan jäisi asustelemaan sänkyyni. Hetken kuluttua palaan vuoteeseen ja nukahdan kuin nappia painamalla.
Byrokratian seurassa vietetyn aamupäivän jälkeen mieleni teki raitista ulkoilmaa, muttei lenkkiä - ei kävelyn eikä juoksunkaan (!) muodossa. Urheasti kiskoin lenkkikamoja ylle, mutta mieli oli maassa: tiesin jo etukäteen, ettei minulla ollut pätkääkään motivaatiota tallustella yksinäni tietä pitkin, eikä juoksukaan kulkisi eilisen reippaan 10 km repäisyn jälkeen. Eikä liioin olisi reilua kroppaakaan kohtaan lähteä jälleen juoksemaan, kun olen maalla vietetyn 1,5 viikon aikana juossut tai kävellyt JOKA päivä.
Päästyäni pihalle sain idean: trampoliini! Isosiskoni pihassa seisoo lasten rakastama, hervoton trampoliini! A:n miehen luvalla pompiskelin innoissani trampalla, tein kuperkeikkoja ja vedin jopa kuntopiiriä ja olin yhtä Naantalin aurinkoa kun vihdoin lopetin ja läksin takaisin sisälle.
Välillä tekee näköjään hyvää poiketa rutiineistaan täysin ja tehdä sitä, mitä mieli tekee! :) Saas nähdä kellä on etureidet jumissa huomenna ;)
PS: Löysin, Kotivinkki-lehden jutusta vinkkaamana, loistavan, täysin minun tyyliseni nettikaupan, josta tulen ammentamaan niin inspiraatiota, kuin konkreettista tavaraakin (kunhan kukkaro antaa myöden, nimim. sanoin tänään heipat 2000 eurolle..)
![]() |
pic from weheartit |
Efter att ha suttit hela förmiddagen och skött papperskrig och byrokrati ville jag ha frisk luft och gick ut, trots att jag varken kände för att jogga eller promenera. Under min 1½ vecka här på landet har jag joggat eller gått VARJE dag och är trött på att göra det längre. Dessutom känns det fel att inte låta kroppen vila och ge den mer varierad träning, vilket jag i vanliga fall håller på med i Björneborg. Efter min 10 km jogging igår behöver kroppen få vila.
Motvilligt drog jag på mig träningskläderna och gick ut och fick en riktig snilleblixt: syskonbarnens trampolin! Med N:s lov studsade jag glatt omkring på trampolinen, övade muskelstyrka och gjorde kulllerbyttor. Med världens bredaste leende gick jag sedan hem och kände mig gladast i världen.
Och vad lär vi (och jag) oss av detta? Ibland skall man inte göra det man tänkt, utan det som känns bäst!
ps. Jag hittade en härlig nätbutik HELT i min stil, varifrån jag tänker få både inspiration, samt skaffa grejer (bara nu plånboken tillåter, hälsar den som idag pungade ut med 2000 euro..)
onsdag 17 juli 2013
Coconut + strawberries = 10!
Välipala/herkkuvinkki, jota para-aikaa mussutan, ja jonka haluan ehdottomasti jakaa muillekin on seuraava:
Ota sopivan kokoinen (lue: riittävän iso, tätä haluat syödä PALJON!) kulho. Sekoita maitorahkaa, mansikoita, hieman makeutusainetta (sokeria/hunajaa/steviaa) sekä kookoshiutaleita. Ota mukava asento ja lusikoi - nam!
Här följer ett tips på ett s-j-u-k-t gott mellanmål/dessert: blanda kvarg, jordgubbar, sötningsmedel (av valfri sort) och kokosflingor. Sätt dig ned och n-j-u-t!
Ota sopivan kokoinen (lue: riittävän iso, tätä haluat syödä PALJON!) kulho. Sekoita maitorahkaa, mansikoita, hieman makeutusainetta (sokeria/hunajaa/steviaa) sekä kookoshiutaleita. Ota mukava asento ja lusikoi - nam!
![]() |
pic from weheartit |
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)