When too much is too much

Känner du igen situationen: du känner sig stressad, osäker, litet rädd och minst i världen. Du förväntar dig någonting och går och väntar och väntar, men ingenting händer, så du bestämmer dig en mörk onsdagsmorgon för att göra någonting åt saken.

Efteråt ångrar du dig att du någonsin öppnat munnen och troligen försagt dig. Kroppen darrar, tankarna flyter omkring som en oljeplatta på havsytan och innehållet i magen verkar åka bergochdalbana. Fan en så dålig början på dagen.

Jag ångrar. Djupt.

 

“The weak can never forgive. Forgiveness is the attribute of the strong.”

Mahatma Gandhi

Tunnistatko tilanteen: olet stressaantunut, odotuksesi ovat korkealla. Samaan aikaan täriset pelosta kuin pikkuorava etkä pysty keskittymään mihinkään - odotat vain. Kun mitään ei tapahdu, päätät ottaa ohjat käsiisi ja tehdä jotakin asialle.
Myöhemmin kadut päätöstäsi: miksi hemmetissä pitikään mennä avaamaan suunsa? 
Kädet tärisevät kahta kauheammin, ajatukset poukkoilevat kuin pähkinät pesukoneessa ja sisuskalusi ajelevat Tornadolla pitkin vatsalaukkuasi. Oksettaa. Paskin mahdollinen aamu pimeälle keskiviikkoaamulle - ikinä.