Sunday - the day when you have the opportunity to lay in bed all day, be effective as hell or something in between. And about being alone.

Pitkästä aikaa sunnuntaibloggailua, rentoa hengailua ja päivän asu-kuvia - varsin harvinaislaatuista matskua tässä blogissa. Tiedossa on (lisää) pohdintaa parisuhteista, unelmoinnista, yksinolosta ja riippuvaisuudesta. Tervetuloa sunnuntaiajelulle kanssani.

Heräsin tänään aamulla sangen ikävään ääneen: poikaystäväni lähti ohjuksena sängystä klo 7:06 ja hetken kuluttua kuului örvellystä oksennusefektien seuraamana vessasta. Great! Eikä me edes käyty ulkona eilen, vaan vietettiin leppoisaa lauantai-iltaa siivoillen, dataillen ja uunipatonkeja, sekä puolikkaat punkkulasilliset nautiskellen ja vietettiin laatu-parisuhdeiltaa. Se, että herää sunnuntaiaamuna oksennusääniin ei ole mikään ihme tai kumma, mutta mielestäni on sangen epäreilua tehdä niin, jollei edes ole käynyt viihtellä :'D Yritin siinä sitten sulkea (ällöttävimmän äänen jonka tiedän) päästäni ja nukahtaa, mutta siinä onnistumatta. Pari tuntia pyöriskeltyäni päätin sitten luovuttaa ja nousta reippaana tyttönä. Harmitti aivan pirusti, koska viime sunnuntait olen herännyt liki kymmenen tunnin yöunien jälkeen, makoillut pussaillen ja halaillen pitkään ja viettänyt lagaus-aamuja pitkän kaavan mukaan aamupalaa kaikessa rauhassa nautiskellen, ristikoita ratkoen ja Cosmoja lukien rakkaani seurassa. Tänään sain tyytyä reilu 6h yöuniin, radion, uusimman Cosmon, sekä aamupalan seuraan. En kuitenkaan antanut tämän latistaa menoa, vaan tunsin suurta sympatiaa oksentavaa parkaa kohtaan ja tekaisin pannukakun uuniin paistumaan, jotta toisella olisi jotain jolla herkutella kun ruoka alkaisi pysyä sisällä. Siinä omppu-rahka-mysli-comboa mutustellessani totesin, ettei tämänlainen aamunaloitus toisaalta tuntunut yhtään tyhmemmältä vaan oli päinvastoin kivaa vaihtelua. Eihän karkkikaan maistu, jos sitä syö joka päivä; ei makeaa mahan täydeltä, koska silloin arvostus sitä kohtaan laskee ;) Aamupalan jälkeen tiskasin vielä tiskivuoren, siivoilin keittiötä ja pesin koneellisen pyykkiä, ennenkuin oli aika suunnata ulos auringonpaisteeseen. Ulkona oli täydellinen lenkkikeli: 2 astetta pakkasta, kevyt tuuli, auratut (kävely)tiet ja kirkas auringonpaiste. Väsymys kaikkosi kuin itsestään kun lähdin hiljakseen hölkkäämään vailla päämäärää ja nautin täysin rinnoin raikkaasta keväisestä kelistä. Tälläisenä tykkään eritoten pitää sunnuntain urheilut: fiilis pohjaisina, rentoina ja vailla minkäänlaista pakkoa. Mielenkiinnosta pidin toki kännykässä Sportstrackerin käynnissä, mutten katsonut kelloa, liioin sykemittariakaan (noh, sellaista minulla ei edes ollut tänään mukana) enkä suorittanut: nautin vain ja annoin jalkojen viedä. Katselin muun muassa erilaisia taloja ja haaveilin, minkälaisen talon itse joskus haluaisin. Unelmointi on ihanaa: se antaa mahdollisuuden pallotella eri vaihtoehtojen välillä, karata jonnekin kauas ja se on ilmaista. Unelmoida voi missä vain, eikä mikään ole mahdotonta, vaan kaikkein mahdottomimmastakin voi unelmoida eikä kellekään tarvitse kertoa unelmiensa kohteesta, ellei halua. Minusta on hauska huomata, miten makuni on iän (?) myötä muuttunut: ennen unelmoin mansardikattoisesta ja vanhanaikaisesta ok-talosta, mutta nyt huomioni kiinnittyi yhä enemmän modernimman mallisiin kaksikerroksisiin puutaloihin. Huhheijaa, pelonsekaisin sitä päivää, jolloin se oma talomalli pitäisi osata valita, odotellen :D Lenkin (7,72 km hitaaseen 6:46/km-aikaan) jälkeen oli mieli levännyt ja ihmeen virkeä, vaikka väsymys toki painoi lyhyehköjen yöunien jälkeen edelleen. Onneksi on sunnuntai: silloinhan SAA ihan luvalla olla hieman vajaatoimintainen ;)

Yllä mainittu "leivon, tiskaan, pyykkään"-käytös on itselleni aivan tyypillistä jonkun rakkaan sairastaessa: teen askareita toisen puolesta ja osoitan myötätuntoa ja rakkautta teoin. Muistan miten iskä teki samoin meidän sairastaessa pieninä: flunssaiselle karhunpojalle kannettiin kaupan kalleinta vitamiinimehua, lehtiä ja appelsiineja ja päätä siliteltiin aina ohi kävellessä. Lässyn-lässyn-säälipisteitä ei herunut, mutta empatian pystyi aistimaan selvästi. Timantteja tai muuta suurta ja rahallisesti arvokasta ei saatu, mutta rakkautta pienin teoin osoitettiin normaalia enemmän sairastavaa kohtaan. Muistan edelleen kuinka hyvältä se tuntui sohvan pohjalla maatessa ja uskon siksi toimivani samoin aivan luonnostani jonkun rakkaan sairastaessa: haluan osoittaa, että välitän ja rakastan - olevani paikalla - toisen ollessa heikko.

jacket Evechic jeans Mango boots UGG Australia bag Michael Kors

Iltapäivällä suuntasin vanhempieni ruokapöydän kautta Porvooseen viettämään pitkästä aikaa sunnuntaipäivää yksinäni. En muista koska viimeksi olisin hengaillut näin pitkään sunnntainpäivänä yksinäni ja myönnän, että se alkuun hirvitti: mitä ihmettä keksisin ajanvietteeksi? Sunnuntait vietän useimmiten aina landella T:n tai jommankumman vanhempien luona hengaillen, eikä tälläinen yksinolo ole kuulunut kuvioihin pitkiin aioihin. Näinhän se usein parisuhteen myötä menee: harvoin vietetään aikaa yksin (harrastuksia ei lasketa!), vaan vapaa-aika menee yhteisiä juttuja tehden, arkea yhdessä pyörittäen ja perheitä tavaten. Olen ties kuinka monta kertaa toitottanut T:lle, kuinka tärkeätä minulle on, että meillä on ne n.s. "omat jutut" ja vietetään aikaa erillämme ja että saan olla yksin - myös kotosalla. Koska emme asu yhdessä, toteutuu tämä yksinolo aivan luonnostaan tällä hetkellä, mutta avoliitossa se vaatii jo hieman järjestelyä. Itselleni toki yksinolo tarkoittaa myös sitä, että saan maata yksinäni makuuhuoneessa ovi kiinni kone nenän edessä ja ettei toinen 20 minuutin välein tule kysymään mitä teen, saako lyöttäytyä seuraan tai koe meidän olevan riidoissa, koska en osoita mielenkiintoa toista kohtaan pariin tuntiin. On siis sangen epäloogista, että jopa jännitin miten pärjäisin yksinäni tämän illan, kun yksinoloa niin suuresti kuitenkin arvostan ja vaadin ja alkusyksystä Porvooseen muuttaessani hengasin monta viikkoa yksinäni - ketään edes kaipaamatta!
Noh, mitä voin todeta: hyvinhän tämä sujuu. Kävin ruokakaupassa, pesin pyykkiä, ripustin verhot, siivoilin ja nyt istun tässä sohvalla bloggaamassa, radiota kuunnellen. Vaikka yksinolo tuntuu hyvältä, on myös kiva huomata, miten toista (tai toisia) kaipaa kun heidän seurassaan ei vähään aikaan ole. Sitä ikään kuin arvostaa toista aivan toisella tapaa, kun ei kokoajan kyhnytä toisen kyljessä kiinni ;)

Kaipa minä jatkan tästä sunnuntai-iltaani. Para-aikaa paistan parsakaali-paprika-munakasta, aion ripustaa pyykit ja katsella TV:tä. Pikkuhiljaa voikin sitten jo alkaa valmistautumaan tulevaan viikkoon käpertymällä peiton alle kivan kirjan kanssa, unelmoida ja todeta, että sitä osittain jo elääkin unelmaansa ;)

Ah, en så chill söndag jag så småningom har bakom mig. Visserligen började min söndag på ett ytterst obehagligt sätt då jag väcktes av ljuden från T som kräktes i badrummet och lyckades inte somna om, trots att jag försökte. Morgonen spenderade jag effektivt genom att pyssla i T:s bostad, laga pannkaka (så att han har något gott att äta när maten äntligen börjar smaka), diska och tvätta byk. Jag minns hur pappa alltid pysslade litet extra om oss då vi var sjuka och hur bra det kändes att veta att någon verkligen brydde sig och tyckte (lite) synd om en. Varken diamanter eller "vvvvooooooiiii vad det är synd om dej"-kommentarer fick man, men vitaminrika juicer, tidningar och klapp på huvuden som tecken och bevis på kärlek och omtanke överöstes den sjuka med och oj så det värmde hjärtat. Jag tycker det är kul att helt spontant och naturligt för denna tradition vidare varje gång någon när och kär är sjuk i form av små ting, som pannkaka eller en klapp på kinden. Efter allt pyntande drog jag ut på en lugn, härlig uppfriskande joggingtur och beundrade nybyggen och drömde och fantiserade om ett eget hus. Jag brydde mig varken om tid, hastighet eller kilometrar och njöt i fulla drag av den vårkänsla som kroppen fylldes av i solskenet. 
Denhär söndagen har i övrigt skiljt sig så totalt från mina sedvanliga söndagar att jag knappt kan tro det är sant. På eftermiddagen fick jag skjuts in till Borgå och hade (nästan) stress för hur jag skulle få eftermiddagen och kvällen att förlöpa då jag efter en otroligt lång paus skulle fira den ensam. Hah, såhär efteråt tänkt (nu när klockan närmar sig 19) är det nästan skrattretande att jag för någon timme sedan var orolig för vad jag skulle hitta på att göra och för att jag skulle känna mig ensam. Jag var till matbutiken och Seppälä, tvättade byk, ordnade saker och fixade allt möjligt smått här i bostaden och satte mig sedan ned för att blogga ett tag. Då jag i början av hösten flyttade till Borgå spenderade jag flera veckor såhär - ensam - och njöt i fulla drag! Ikväll har jag visst njutit av att vara ensam, men också av att inse, att jag saknar de(n) andra då jag inte är i dess (eller deras) sällskap och åter förstått att det gör gott att vara separerade emellanåt; då uppskattar man den andra betydligt mer. Man skall liksom inte få för mycket av det goda ;)
Mmums. Nu skall jag stoppa i mig min broccoli-paprika-omelett och se på TV. Småningom kan jag redan börja förbereda mig inför kommande vecka och krypa in under täcket, läsa en bok och drömma - och inse att jag delvis redan fått några drömmar i uppfyllelse ;)

I want them balls and I want them NOW

Tiedä sitten mikälie pesänrakennus-/sisustuskärpänen minua on purrut, mutta viime aikoina olen himoinnut niin netistä, telkkarista kuin lehdistäkin kaikkea sisustukseen liittyvää. Eilen pyörähdimme "ihan vaan nopsaan" Ikeassa äitin kanssa tarkoituksena hakea tyyliin tuikkuja ja pikku-kivaa, mutta ylläri-pylläri kassalle saavuttuamme kärry pullisteli kuin joulupukin massu konsanaan, eikä auttanut muu kuin vinguttaa Visaa.

Olen jo pitkin syksyä himoinnut erityisesti jo kulttimaisiksi muodostuneita Happy Lights-pallovaloja, mutta harmikseni ne ovat - juuri suuren suosionsa vuoksi - vaikeasti saatavilla tällä hetkellä ja loppu liki kaikista verkkokaupoistakin. Päätin tarttua härkää sarvista ja olenkin nyt laittanut sähköpostia ympäri Suomenmaata ja kysellyt jos jostain päin Suomea joku kiva kauppias suostuisi postittamaan moiset minulle. Tällä hetkellä ainakin Vääksyssä sijaitseva Zoomdesign vastasi nopeasti yhteydenottooni ja on potentiaalinen yhteistyökumppani ;)

Mitä sielä puolen ruutua ollaan mieltä lumipallon näköisistä pallovaloista?

pics from google

 

Jag fattar inte vad det tagit åt mig, men jag har hela hösten lidit av någon grym inspiration att inreda (och bygga bo) och riktigt suger i mig av inspiration och bilder från nätet, tidningar och TV:n. Igår var vi "ett hastigt" varv till Ikea med mamma och skulle främst hämta värmeljus och annat smått, men konstigt nog var kärran smockfull när vi kom till kassan :D

Min nyaste "himo" är Happy Lights-bolljus, vilka många andra också tycks ha förälskat sig i med den följden att de är grymt svåra att få tag på. Men eftersom jag vägrar ge upp allt för lätt, har jag börjat mejla butiker runt om i landet och frågat om någon är villig att posta ett set lampor åt mig, trots att de inte har någon webshop. Åtminstone Zoomdesign som befinner sig i Vääksy svarade fort på mitt mejl och verkar vara en potentiell kandidat.

Vad tycker du om snöbolls-lamporna?

Ssshh.. Don´t tell daddy..

Uskokaa tai älkää, mutta minä - ihminen joka on äly-vanhoillinen, rutiineiden rakastaja ja usein hyvinkin kärkäs mielipiteiltäni - olen muuttanut mieleni ja alkanut silmäilemään..

 

 

..tatuointia.

 

Erityisesti teksti kyljessä kiehtoo minua tällä hetkellä: itselleni merkityksellinen teksti paikassa, jonka saa helposti piiloon, mutta joka näkyy heille, jotka haluan päästää lähelleni - niin ruumiillisesti, kuin henkisestikin.

 

 

Jag - människa som är gammaldags, stenålders och har skarpa åsikter har - hör och häpna - börjat mjukna för något, som jag aldrig tidigare ens drömt om..

..en tatuering.

Speciellt en text i sidan lockar mest: en betydelsefull text på ett ställe som jag enkelt gömmer, men som syns för dem som jag vill visa mig för - både fysiskt och emotionellt.

 

inspiring pics from google.fi & weheartit,com

This small piece of paper made me smile. As long as there's hope, there's believe too

Voi maanantain pieniä iloja - niitä on jo kaivattu! Töissä olin valmis repimään silmät päästäni ja pelihousut tuusan nuuskaksi, mutta kotiin päästyäni, välipalaa ja verkkarit saatuani mieli koheni hieman oitis.

Hetken mielijohteesta nappasin passikoteloni hyllyltä tarkistaakseni passin voimassaoloajan (krhm.. Vanhentunut on jo kauan sitten, eli ex tempore reissuja on nyt turha suunnitella), mutta arvatkaas mikä toinen pieni yllätys passin välissä oli? Joskus alkuvuodesta mainoksesta leikkelemäni unelma. Vaikka tälläiset tulevat pysymään unelmia vielä pitkään, tuli minulle hyvä mieli: ehkä minä vielä joku kaunis päivä löydän miehen, joka uhraut.. Siis keskittää rakkautensa minuun sormuksen muodossa ;)

Tacka gudarna att jag innehar talangen att glädja mig över små ting (speciellt efter en horrordag på jobbet som denna).

Ex tempore plockade jag fram mitt passfodral för att kolla om passet är i kraft. Kröhömm.. Det lär inte bli några ex tempore-resor på ett tag, men kolla va jag hittade mellan passet: ett tidningsurklipp på en dröm som jag hade i början av året. Trots att den drömmen inte kommer att vara aktuell på länge, blev jag varm inombords. Bilden gav på något underligt sätt ett hopp om att jag kanske ännu nångång hittar någon som vill slös.. Alltså investera i mig ;)

I dream, but unfortunately not when I´m supposed to

Mikäköhän mummohulluus muhun on mennyt, kun olen jo pari aamua peräkkäin herännyt varmaan tunnin ennen herätyskelloa soittoa enkä ole saanut unta sen jälkeen. Töissä sinnittelen zombien kaltaisena haamuna, tunnen oloni känniseksi ja jaksan hädin tuskin edes hymähtää työkaverien jutuille. En ole oma itseni :/

Saturday outfit

Faktahan on, kuten eräs lääkärikin töissä mulle totesi, että suurin osa ihmisistä kärsii jossakin vaiheessa elämästään uniongelmista. Olen kelaillut pääni puhki mikä voisi minua näin valvottaa, mutten ole keksinyt mitään oikein pätevää, koska a) minulla ei ole stressiä (paitsi töissä, mutten ajattele työjuttuja kotona), b) makuutilani on viileä ja mukava ja minulla on turvallinen olo kotonani, c) välttelen TV:tä ja koneella istumista ainakin 30 min ennen sänkyyn sukeltamista ja d) menen sänkyyn vasta kun väsyttää. Myönnettäkööt, että näppäilen kännykkää peiton allakin - eritoten Instagramia johon olen koukuttunut 110%! Täytyy tänä iltana yrittää jättää puhelin suosiolla siihen ikkunalaudalle ja sammuttaa kone aiemmin.

Viime päivinä olen sen sijaan harrastanut unelmointia päiväsaikaan. Kohteeni ovat aika turhamaisia, mutta eivätkös unelmat ole juuri sitä varten, että niitä ei ole pakko toteuttaa? ;)

Ripsienpidennykset.
Himpskatin kallis Lancomen maskara - mä sanon vaan! Joka aamu saan olla nuppineula ojossa erottelemassa yhteenliimautuneita ripsiäni ennen töihin lähtöä. Aika riskaabelia näin väsyneenä, mutta minkäs teet.

Koira.
Koiraa olen toivonut koko elämäni ja uskon, että sellaisen aion myös lähivuosina hankkia. Toki se rajoittaa menemistä jonkinverran, mutta uskon myös, että karvaturri antaa niin paljon, että se on sen väärti. Rotuja vaan tuntuu olevan AIVAN liian monta; mistä sitä tietää mikä se "oma" on? Keskikokoinen, mielellään vähän karvaa irtoava (siivoushullu täällä hei..) karvakaveri, joka kulkisi juoksulenkeillä mukana, mutta loikoilisi tarpeen tullen myös mielellään peiton alla. Ehdotuksia?

Vaatteet ja syyskengät.
No, kuka nainen nyt ei vaatteista unelmoisi? Niitä ei vaan koskaan voi olla liikaa, eikä pieni uudistus vaatekaappiin olisi pahitteeksi.
Syysmonoja olet sovitellut pitkin syksyä, selaillut nettikauppoja ja turhautunut: miksi ne täydellisimmät bootsit ja bikerit ovat kaikkein kalleimpia? HÖH.

Syli.
Myönnän, häpeän hieman ja myönnän jälleen: toki lämmin käsi josta voisi pitää kiinni ja syli johon voisi sujahtaa olisi kiva. Onneksi minulla on maailman ihanin perhe, jota suukotella ja halia. Olen onnellinen siitä, että perheemme on muuttunut lapsuuden ajoistani entistä läheisemmäksi ja osoitamme hellyyttä avoimesti. Se tuntuu hyvältä.

Jag undrar vad det riktigt är föl fel på mig då jag vaknat redan två morgnar i rad typ 1h före väckarklockan och kan inte somna om. Jag känner mig trygg, stressar enbart på jobbet, undivker TV och dator minst 30 min innan jag lägger mig och söker mig till sängs först då jag är trött. Suck. Hoppas jag börjar sova normalt snart igen, eftersom det är sjukt jobbigt att vandra omkring som en zombie på jobbet och gymmet. Har inget ork i kroppen.
I stället har jag på sistone drömt på dagarna. Om vad?
Förlängingar till ögonfransarna: jäklar anamma och skitdyra Lancome-maskara - tack vare den får jag varje morgon stå och separera mina one-lash med en knappnål.
En hund: har jag drömt om så länge jag kommer ihåg, men vet inte när och en hurdan jag skulle skaffa. En medelstor, en som löser litet päls och som hänger med då jag joggar, men som också är nöjd med att ligga inne under täcket ibland.
Kläder och höstskor: varfööööör ska de mest perfekta bootsen vara de dyraste? Suck.
En famn: visst erkänner jag att det vore skönt att ha en varm hand att hålla och en famn som man kunde krypa upp i. Thank God har jag min underbara familj, där vi öppet kramas och pussas. Det känns bra.

As the autumn comes I start dreaming..

Syksy, viileä tuuli, syystakki ja kaulahuivi - ne kuuluvat yhteen! 

Tänä syksynä himoitsen Mulberryn huivia, mutten osaa valita kummasta pitäisin enemmän.. Epäilen pahoin, että kukkaroni nyörit eivät tänä syksynä voi antaa tälläiselle hankinnalle myöden, mutta unelmoidahan aina saa - sehän on ilmaista! Ja kuka ties, vaikka Lotto-voitto osuisi kohdalle! 

 Pitäisi varmaan vain aloittaa se lottoaminen ensin, jotta voitto olisi mahdollinen.. ;)

Hösten, en bitande vind, höstjackor och.. halsdukar - de hör helt enkelt ihop! 

I höst drömmer jag om en halsduk från Mulberry. Tyvärr misstänker jag att min plånbok i höst inte kommer att tillåta dylika inköp, men drömma kan man ju alltid! Och vem vet - kanske en lottovinst väntar bakom knuten; den skulle möjliggöra ett köp direkt. Men jag borde väl börja med att lotta först.. ;) 

pics from here 

Dreaming, wishing and hoping for it all. Childish or whatever, but still dreaming

Monissa naistenlehdissä kehotetaan tekemään unelmakartta ja (mielellään) kiinnittämään se jääkaapin oveen, jotta voi tasaisin väliajoin muistutella itseään unelmistaan ja tehdä töitä niiden eteen. Yritin itse samaa eilen, mutten kokenut sen suurempaa "onnistumisen hetkeä" tai huojennusta siitä, että tiedostaisin mitä haluaisin - päinvastoin! Listani oli yhtä naurettavan lyhyt kuin lehmän häntä (onhan se aika lyhyt?) ja sisälsi lähinnä materialistisia toiveita, eli ei aivan samaa kuin mitä ne naistenlehdet toitottavat, m.m. kasvua ja kehittymistä ihmisenä, etenemistä uralla tms. Merkki siitä, etten ole intohimoinen ihminen vai siitä, että olen lapsellinen?

Tällä hetkellä (sekä tietty tulevaisuudessakin) unelmoin turvallisesta, onnellisesta ja tasapainoisesta parisuhteesta. Eräs bloggari kirjoitti ihanasti pari päivää sitten siitä, miten hänestä tuntui hyvältä kun on käsi josta pitää kiinni, ja jonka tietää suojelevan.

Uneksin työpaikasta, joka tarjoaisi sopivasti haastetta, antaisi minulle mahdollisuuden osoittaa osaamistani, mutta jossa saisin työskennellä suurimman osan aikaa tiimissä. Aiemmin kuvittelin olevani parhaimmillani yksinäni, mutta olen osastotyöskentelyn jälkeen todennut, että yhteisössä työskentely on mukavaa: toisia voi konsultoida ja samalla on aina seuraa kahvitauoilla ;)

Unelmoin myös löytäväni tasapainon itseni kanssa: haluaisin olla tyytyväinen itseeni, tekemiseeni ja tyytyä siihen mitä minulla on ja lopettaa iänkaikkinen suorittaminen.

Unelmakarttani jäi harmillisen lyhyeksi, mikä aiheutti minulle pientä murheenkryyniä: lehdissähän kehotetaan tekemään pitkä lista kaikesta, mistä unelmoi ja mihin pyrkii - ja miltä listani näyttikään? Pari hassua ranskalaista viivaa, joista suurin osa oli materialistisia toiveita (häät: keltakultaa, talo: puuta jne) - olenko epäonnistunut ihmisenä, kun en unelmoidakaan osaa? Tarvitseeko unelmia olla miljoonittain? "Saako" tyytyä hieman vähempään ja olla liki tyytyväinen siihen mitä on? Uskon, toivon ja unelmoin, että näin on. Muuten listani tarvitsee vielä jatkoa. Pitkään.. ;)

I många kvinnotidningar uppmanas vi att göra upp drömkartor och helst av allt hänga upp dem på kylskåpsdörren så att vi kan påminnas varje dag om våra mål.
Mina egna målsättningar är få och handlar främst om materialistiska drömmar, s.s. guldringar, egnahemshus och sådant. Kvinnotidningarna ger en uppfattning att våra drömmar borde handla om att utveckla oss själva, göra karriär och sådant, så gissa hur liten, naiv och outvecklad jag kände mig, då jag knappt kunde hitta på ett enda mål, som handlade om annat än små, obetydliga saker.
På min drömkarta hittar man drömmen om ett tryggt, harmoniskt parförhållande, en arbetsplats som erbjuder passligt med "challenge", men där jag har en trygg arbetsgemenskap och bra arbetskompisar, samt hitta en balans inom och med mig själv.
Måste man ha miljontals drömmar eller är det okej att "nöja sig" med mindre? Är det okej att nöja sig med det man har och inte sträva så högt?

Never give up dreaming - no matter how many lemons life keeps trowing at you!

 1. Kylpytynnyri osoittautui jo viime kesänä loistavaksi kesäkuuman viilentäjäksi ja fiiliksen nostattajaksi

Badtunna för heta sommardagar, samt höjdare för sommarens fester ;)

2. An eternal love

3. Loma. Kesäloma Suomessa ja syksymmällä tai talvella ulkomaille, kiitos!

Semester. Sommarlov i Finland och senare nånstans utomlands, tack!

4. Lumene Raspberry Lip Sorbet

5. Kesäkukkia pihalle ja pöytää piristämään!

Sommarblommor utomhus, samt några inne på bordet

6. Kuulunee yhteen 2. kohdan kanssa.. Sitten joskus.

Hänger ihop med punkt 2. Sen nångång..

7. Michael Kors Oversized Watch

8. Pirtsakat väriset lenkkikengät

Ett par joggingskor i en pigg färg

9. Yhteensopivat shortsit ;)

Matchande shorts

pics from google.fi, lumene.fi, hm.com

 

When you don´t like it no longer - recycle it!

Thihi. Tänk ett sådant fynd jag lyckades göra på en Facebook-sida, där folk säljer grejer second hand: någonting som jag länge längtat efter, men inte hittat:

ett par perfekta konjaksbruna stövlar!

 Idag cyklade jag efter arbetsdagen till skomakaren för att avhämta stövlarna. Skomakaren hade fixat den slitna klacken och ersatt den med en ny, samt putsat stövlarna ordentligt.

Tänk hur en sak som någon annan tröttnat på, kan glädja någon annan så mycket? 

Nu måste jag bara vänta på att snön skall smälta, så skall vi gå ut på promenad - jag och mina nya finheter!

PS: gissa bara hur fint en guldfärgad Michael Kors-klocka skulle matcha med dessa? ;)

Voi minkä löydön teinkään paikallisen Facebook-sivuston, jossa ihmiset myyvät käytettyjä tavaroitaan, kautta - jotakin jota olen metsästänyt jo pitkään: täydelliset konjakinruskeat saappaat!

Kävin tänään työpäivän päätyttyä noutamassa uudet ihastukseni suutarilta, joka oli korjannut jo kuluneen koron, vaihdattanut korkolaput ja plankannut saappaat kiiltäviksi.

Miten paljon iloa tavara, jota joku muu ei enää tarvitse, voikaan antaa vielä toiselle!

Nyt täytyy vain odottaa kevättä ja lumien sulamista, jotta voimme lähteä yhdessä ulkoilemaan - minä ja uudet kauniit saappaani! 

ps. kuvittelen jo, miten hyvältä kullanvärinen Michael Kors-kello näyttäisikään näiden kanssa ;)

What a great, great, great start on my Monday-morning!

Jag har på sistone varit litet orolig över att jag inte har fått något beslut från Skatteverket om förra årets beskattning, d.v.s. om jag kommer att få en positiv överraskning den 3.12 eller om jag kommer att tvingas betala skatteåterbäring. Därför tog jag ett djupt antedag och ringde till Skatteverket imorse och fick ett mycket, mycket positivt svar: återbäring på en 3-siffrig summa! Hell yeah!

Direkt klickade jag mig in på Keskisen Kello (klik!) och letade efter något som jag drömt om.. Nämligen en guldfärgad Michael Kors-klocka!

MK 8077 - purr, purr Kitty cat..

Jag vet, jag vet.. Visst borde jag spara återbäringspengarna och t.ex. köpa något "smart" till mitt (krhm. VÅRT) nya hem, men visst skulle det vara lockande att unna sig själv någonting glittrande och vackert?

Pelonsekaisin tuntein olen odotellut kirjekuorta Verotoimistosta ja olen siis tähän päivään asti elänyt epätiedossa: saanko joululahjan jo 3.12 vai joudunko maksamaan hurjia summia veronpalautusta. Tänään aamusta vedin syvään henkeä, näppäilin verotoimiston numeron ja soitin ja tarkistin asian.. Ja. Sain TODELLA hyviä uutisia: tililleni rapsahtaa peräti 3-numeroisen summa joulukuun alussa! Jiiiihaa! Samantien surffasin Keskisen kelloon (klik!) ihailemaan kullanvärisiä, iiiiiihanampaakin ihania Michael Korsin kelloja. Juujuu, tiedän että olisi fiksumpaa investoida veronpalautusrahat esim. uuteen kotiin (huom! MEIDÄN koti), mutten voi vastustaa kiusausta, etteikö tuollainen ihana kimalteleva kapistus himottaisi..

Cheer up!

Ett positivt tankesätt gör under. Ett leende kräver mindre muskler än nedåtriktade mungipor. Livet känns lättare om man ser det goda framom det onda. Kan man vara glad åt litet, har man mycket att vara glad åt.

Mitt (kommer att ta en tid för mig att lära mig säga vårt..) kommande hem är betydligt större än min nuvarande bostad. Huset är byggt på 1930-talet, men är nyrenoverat år 2008. Ni kan bara gissa hur inspirerad jag är på att äntligen få inreda påriktigt. I mina två tidigare lägenheter gar jag inte satsat allt för mycket på inredningen, eftersom jag egentligen inte spenderat så mycket tid i dem. Now it´s time for change.. Eftersom den kommande bostaden är belägen så långt ifrån mitt barndomshem, kommer jag att spendera allt mer tid där, varför jag nu verkligen vill skapa ett hem där. Hemmet är en plats som man trivs på, som man gärna kommer till och som också gäster känner sig välkomna i. Hemmet är en trygg och mysig plats och det får gärna se ut "som om någon bor där" och skall varken se kliniskt eller stelt ut.

Själv föredrar jag ljusa, harmoniska färger, men kan inte t.ex. tänka mig ha en vit soffa eller inreda i en typisk dansk - all white - stil. Att hemmet skall se ut "som om någon bor där" betyder för mig att det får finnas saker här och var, men det får absolut inte vara smutsigt eller total-kaotiskt (famous last words misstänker jag..).

Julen är den perfekta tiden för inredning: butikerna fylls av mysiga filtar, lampor, skålar och burkar, värmeljushållare - allt som krävs för att skapa mysig stämning! Jag samlade här under några detaljer från Sokoksen verkkokauppa , med vilka jag tycker att man skapar en sådan stämning som jag vill att mitt (suck.. fortfarande vårt) hem skall göra: värme, välkomnande - hem.

En hurdan inredare är du då?

 

 

 

Hymyily vaatii mutrunaamaa vähemmän lihasvoimaa. Elämä tuntuu helpommalta, jos sitä katselee sen valoisemmalta puolelta. Jos osaa arvostaa pieniäkin asioita huomaa pian, että elämässä on paljon asioita joista iloita.
Eli ei kun uuteen nousuun vain. Vaikka muutto jännittääkin, huomaan tulevani heti hyvälle tuulelle kun pääsen suunnittelemaan tulevaa sisustusta: ensimmäistä kertaa elämässäni pääsen oikeasti sisustamaan kotia! Entisissä kämpissäni en juuri sisustukseen ole panostanut, koska en ole niissä pidempiä aikoja edes viettänyt - käynyt nukkumassa ja syömässä ja viettämättä etkoja, mutten pidempiä aikoja oikein viihtyen. Syy on selvä: kämpät eivät ole tuntuneet kodeilta. Tuleva asuntoni (koskakohan opin sanomaan asuntoMME) on entistä huomattavasti isompi, mikä mahdollistaa perusteellisen sisustamisen: pientä parin neliön koppia kun on mielestäni aika hankala sisustaa kunnolla kun seinät tulevat heti vastaan. Tuleva kämppä on rakennettu 30-luvulla, mutta täysin uusittu 2008 ja arvatkaa vaan kuinka innoissani olen kun pääsen siihen pian näppini iskemään ;)
Haluaisin onnistua sisustamaan asunnon niin, että se todella tuntuu kodilta, joka minulle siis merkitsee paikkaa jonne on kiva mennä, jossa on kiva hengailla pidempäänkin ja jossa vieraatkin viihtyvät ja tuntevat itsensä tervetulleiksi. Pidän aika neutraalista, mutten täysin valkoisesta sisustuksesta (ei valkoista sohvaa minulle). Koti ei saa olla liian kliinisen puhdas, mutta pidän toki järjestyksestä ja muruja ja likaa en siedä lainkaan! Elämää saa olla, muttei likaista. Piste.
Joulu on mitä otollisinta aikaa sisustamiselle kun kaupat pursuavat yksityiskohtia, joilla voi helposti luoda kodinomaisen tunnelman: vilttejä, purnukoita, tuikkuja, lyhtyjä..
Keräsin tähän ylle pari juttua paikasta, joka viime viikkoina on ollut kovassa käytössä koneellani, eli Sokoksen verkkokauppa , joiden avulla pystyisi luomaan sellaisen kodinomaisen tunnelman, jota havittelen.

Minkäslainen sisustaja sinä olet?

*innehåller reklamlänk/sisältää mainoslinkin

So childish that I even get embarrassed

Varför skall jag alltid planera så mycket? Ingen skillnad om det är frågan om en fest, arbetsdag, julklappar eller följande måltid är jag fixerad vid att planera och skapa visioner om det kommande, vilket resulterar i ledsna ögon, djupa suckar och löften om att jag aldrig mer skall planera så mycket i förtid - risken att bli besviken då drömmarna inte går i uppfyllelse är så mycket större då, än om man låtit bli att planera. Pessimister kommer lättare undan, eftersom de alltid ställer sig in på att allt går åt pipsvängen - eller? Nej tack. Jag vägrar bli pessimist (vilket jag nog i viss mån är, speciellt under de dagar då självförtroendet av någon aning är på bottnen..), eftersom den naiva romantikern inom mig håller upp hoppet om att allting ändå fixar sig till slut och att det goda vinner.

Gosh, det låter ju som om jag varit med om en enorm motgång! Ärligt talat måste jag säga att skammen över det egna beteendet och barnsligheten förvandlas till allt mer tydliga bevis om att jag är omogen och naiv - seriously. Bakgrunden till detta inlägg är nämligen att mina höga förväntningar om souveniren föll i kras: parfymen jag önskat mig hade inte funnits till salu på flygfältet. Crash, boom ,bang. En djup suck, ledsna ögon och tanken hmpf, jag får väl ta och skaffa parfymen själv då drog över mig och fick mig en stund senare att bli alldeles röd i ansiktet: hur naiv är jag egentligen? Det är ju bara frågan om en parfym som jag drömt om och som jag kommer att kunna önska mig senare och som jag absolut inte JUST nu i denna stund behöver. Men jag hade redan hunnit planera, drömma och fantisera om den..
Suck. Ibland funderar jag nog över vad definitionen för vuxen är, samt när jag skall uppnå den och mogna - ens en aning.  

Without desires and dreams, your thoughts do not matter and you can think whatever you want to.” 

― Stephen Richards, Think Your way to Success: Let Your Dreams Run Free

Miksi minun pitää suunnitella niin paljon? Oli sitten kyseessä juhlat, joululahjaostokset, seuraava työpäivä tai ylihuomisen lounas, tykkään suunitella ja haaveilla. Kaltaiseni suunnittelija-haaveilijat tunnistavat varmasti myös sen pettymyksen tunteen, kun pilvilinnat kaatuvat eivätkä toiveet käy toteen: surulliset silmät, syvät huokaukset ja taas jälleen lupaus itselle siitä, että lopettaisi moiset haaveilun ja alkaisi realistiksi. Tai ehkä pessimistiksi? Pessimisteillä on varmasti helpompaa: he eivät koskaan pety, koska he eivät myöskään elättele toiveita mistään. Ei! En suostu. Sisäinen lapsellinen romantikkoni haluaa edelleen uskoa, että hyvä voittaa pahan ja että kaikki päättyy lopuksi hyvin.
No huh-huh, kuulostaa ihan siltä, kuin minua olisi kohdannut suurempikin vastoinkäyminen ja nyt kyllä nolottaa aivan toden teolla paljastaa, mikä tämän kirjoitukseni taustatekijä on: pettymys siitä, että tulijaisiksi pyytämääni hajuvettä ei ollut löytynyt lentokentältä, enkä siis saanut sitä. Sinne rojahtivat pilvilinnat, syvät huokaukset valtasivat olohuoneen ja saman tien uhmaikäinen sisäinen ääneni ilmoitti, että hankin vaikka tuoksun itse - minä haluan sen! 
Naurettavinta tässä on se, etten edes juuri nyt tällä hetkellä tarvitse koko hajuvettä - olin vain jo ehtinyt suunnitella ja unelmoida hetkistä, jolloin voisin sitä käyttää.
Koskakohan aikuisuus ja kypsyys saavutetaan? Minulla taitaa nimittäin vielä olla pitkä matka edessäni, jos meno jatkuu näin..

pics from weheartit

Having too many shoes is impossible, right?

Det kommer knappast som en nyhet för någon att jag (fortfarande) drömmer om en konjaksfärgad Michael Kors Hamilton Satchel-väska?

pic from here

Jag har ett problem: när jag någon gång kommer att ha möjlighet att köpa väskan kommer jag att mötas av nästa problem: min garderob matchar ett par matchande skor! Trots att flera försäljare försäkrat mig om att det är okej att kombinera svarta skor med en brun väska, kommer jag inte undan faktumet att jag tycker att det ser snyggare ut om man kan matcha skor och väska. Punkt. Dessutom skulle jag då ha ett ypperligt tillfälle att skaffa ett par konjaksbruna stövlar då jag (någon gång) får/köper väskan ;)

Efter ett varv på webben hittade jag ett par perfekta stövlar här - vad tycks?

On tuskin mikään uutuus, että unelmoin (edelleen) Michael Korsin konjakinvärisestä Hamilton Satchelista? Aivan, sitä aavistinkin.
Minulla on vain pienoinen ongelma: sitten joskus kun saan laukun koristamaan garderoobiani, joudun kyllä hankkimaan ruskeat saappaatkin. Monen monet myyjät ovat kyllä kertoneet minulle, että on sallittua yhdistää mustaa ja ruskeata, mutta mielestäni on kaikkein parhaimman näköistä jos laukku ja kengät ovat saman väriset.
Hahaa, laukun hankkiminen olisi siis loistava syy saada uudet saappaatkin - ruskeat saappaat kun kokoelmastani vielä uupuvat ;)
Selattuani hetken nettiä ympäri-ämpäri löysin aikas kivat yksilöt täältä - mitäs tykkäätte?

innehåller en reklamlänk/sisältää mainoslinkin

Turning a new page in my life - again

I´m so excited.. And I just can´t hide it.. Wihii! Under veckoslutet säkerställdes ÄNTLIGEN en grej som jag gått omkring och grubblat över sedan slutet av sommaren och jag är så.. jag menar SÅ ivrig!

Det bästa med att svänga ett nytt blad i sitt liv är definitivt att det innebär en ny möjlighet och liksom en ny början. Och vad kunde vara en bättre inledning på en ny början än en liten uppiffning och litet glam? Plötsligt känns inte snön, mörkret och rusket alls så motvilligt mer, utan snarare som en härlig orsak att få tända levande ljus, bläddra igenom inredningsbloggar och -tidningar i jakt på inspiration för en själv, samt hemliga tankar om julen och julklappar.. Jag, jultomten själv, riktigt väntar på att tidningshyllorna skall börja fyllas med jultidningar - ni vet, dedär tidningarna som är fyllda med bilder på härligt mysiga och stämningsfullt inredda hem, recept på bakverk till julen och olika varianter av glögg.. Wihii! How happy can one be?

Blomster ljusstake/kynttilänjalka IKEA

Skimmer ljusstakar/kynttilänjalat IKEA

Härlig julfiilis - precis så här vill jag ha det till jul! (frånsett texten på textilierna..) (sakerna härifrån)
Ihana joulufiilis - juuri tälläisestä joulusisustuksesta haaveilen! (ainoastaan tuo tekstipräntti hieman häiritsee..) (linkki yllä)

Nej ännu bättre! Vänta bara jag har lönedag.. (länk nedan)
Vielä paranee! Odottakaas vaan kunhan minulla koittaa tilipäivä.. (tavarat täältä)

Jihuu! Viikonloppuna teimme VIHDOINKIN kauan (itse asiassa mieltä jo loppukesästä asti kaivaneesta) suuren, ihanan päätöksen ja elämä tuntuu hymyilevän kuin Naantalin aurinko! Olen intoa täynnä, eikä talvi, tuiske, räntä, vesisade ja synkkä pimeys tällä hetkellä pysty masentamaan minua läheskään yhtä paljon, kuin ennen päätöksen tekoa. Syksyn synkkyys tuo sen sijaan loistavan mahdollisuuden suunnitella tulevaa sisustusta, unelmoida ja selata inspiroivia sisustusblogeja ja -lehtiä, sekä sytytellä kynttilöitä. Odotan kuin kuuta nousevaa, että kauppojen hyllyille ilmestyisi jokavuotiset joulun teemalehdet.. Tiedättehän, ne lehdet jotka pursuavat inspiroivia, tunnelmallisesti sisustettuja koteja, uusia glögi- ja leivonnaisohjeita, sekä hyvää mieltä ja joulufiilistä. Tonttu mikä tonttu, mutta takuuvarma jouluihminen ;)

kuvat ikea.fi, ellos.fi

Dreaming of my (hopefully) future nest

Som jag redan tidigare konstaterat trivs jag allt mer inomhus på soffan då kvällarna blivit mörkare och vädret ruskigare. Visserligen satsar jag på att motionera varje dag så att jag ens går ut och promenerar 30 minuter dagligen (både för min fysiska och psykiska hälsa - ni skulle bara veta hur viktigt det känns att få andas in frisk luft efter en tuff arbetsdag som igår.. Då joggade jag i rask takt 6,55 km på 40 minuter (inkl. alla röda ljus som jag tvignades vänta i..) och njöt t.o.m. av motvinden!) och var på betydligt bättre humör då jag kom hem, än innan.

Ju mer tid jag spenderar hemma och inomhus, desto viktigare känns det att hemmet är trivsamt och snyggt ut och jag anar starkt att jag absolut inte är den enda som blivit biten av inredningsflugan: åtminstone varannant reklamblad som droppar ned i postlådan gör reklam för mysiga soffor, tjocka filtar, murriga färger och ljus och andra små detaljer - grejer med vilka man enkelt kan piffa upp hemmet oberoende budget!




Härlig lykta från Stockmann 26,90e (för stamkunder 21,90e)
Ihana lyhty Stockalta 26,90e (kantiksille 21,90e)




Aalto-skål för värmeljus 19,90e på Stocka (15,90e för stamkunder)
Aalto-tuikkukuppi 19,90e Stockalla (15,90e kantiksille) 



En perfekt mysig filt - vill ha! 59,90e på Stocka (47,90e för stamkunder)
Täydellisen pehmoinen huopa-  tahdon! Stockalla 59,90e (47,90e kantiksille)

Själv drömmer jag om en mysig belysning, lyktor, ljus och mysiga filtar. Däremot avksyr jag små dekorationsföremål: de samlar damm och får helt enkelt helheten att se rörig ut. Igår kväll hade jag riktigt lust att borra ned mig i en stor pösig soffa med en stor filt på fötterna och titta på en romantisk komedi eller ett drama, helst i sällskap av någon som jag håller kär, men fick nöja mig med min 2-personers soffa (vilken är helt för kort för att ligga på!), belysning från golvlampan, mitt eget sällskap och filmen Marley and Me som kom på TV. Drömmen och verkligheten stämde inte riktigt överens, men de påminde ju åtminstone om varann ;)
Kramar till alla som lider av mörkret - kämpa på!

En dekorativ ställning för värmeljus - so me! från Pentik 32e
Koristeellinen ja juuri minun makuuni sopiva tuikkuteline Pentikiltä 32e

Mitä pimeämmäksi ajat muuttuvat, sitä enemmän viihdyn kotona ja sisätiloissa - kuten jo eilen (ja monta kertaa aiemmin) totesin. Tosin pyrin ulkoilemaan päivittäin edes 30 minuuttia, niin henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin vuoksi. Eilen kävin illalla juoksemassa reippaasti 6,55 km aikaan 40 min (sis. kaikki punaiset valot, joissa joudun odottamaan.. hitsin liikennevalot!) ja voi että miten tuntui hyvältä hengittää raitista ilmaa kun takana oli niin rankka ja v-mäinen työpäivä.
Mutta mitä enemmän aikaa vietän sisätiloissa, sitä enemmän kiinnitän myös huomiota kotini sisustukseen: haluan kotini olevan siisti ja viihtyisä, enkä taida olla ainoa joka reagoi ja ajattelee näin syksyisin: vähintään joka toinen mainos joka tipahtaa postiluukusta mainostaa muhkeita peittoja, tyynyjä, tuikkuja ja kippoja ja kuppeja  - eli jotain sisustukseen liittyvää, budjetista riippumatta! Itse unelmoin pehmoisista asioista, kuten viltistä ja sohvasta, mutta pienet koriste-esineet jätän suosiolla muille: en voi sietää niitä, koska ne keräävät mielestäni vain pölyä ja saavat kokonaisuuden näyttämään sekavalta.
Eilen illalla unelmoni muhkeasta isosta sohvasta jossa voisin maata pehmoisen viltin alla, mielellään hyvässä seurassa ja katsella romanttisia komedioita tai draamaa. Hmpf, todellisuus vain oli valitettavasti toinen: röhnötin 2-hengen Ikea-sohvallani (jolle ei siis mahdu oikaisemaan itseään..) yksikseni ja katselin Marley and Me-leffaa joka tuli sopivasti TV:stä. Todellisuus ja unelmat eivät nyt oikein natsanneet, mutta aika likihän ne menivät, eikö? ;)
Haleja kaikille, jotka kärsivät pimeydestä - kyllä tää tästä!

pics from stockmann.com, pentik.com, pinterest.com

I´d like to go..

...utomlands. Jag har under de senaste veckorna drömt om en utlandsresa, men absolut inte till en varm strand (oroväckande med tanke på hur asigt vädret här i Finland för tillfället är: grått, ruskigt, vått, kallt..) utan till en stad.

Jag har egentligen aldrig varit på en s.k. stadsresa (fi: kaupunkiloma låter så mycket bättre!) och har över lag rest väldigt lite under min livstid: Azorerna, Tyskland, Dubai, Sverige, Danmark, Norge och Estland. That´s it.

Jag vet inte varför, men jag tycker att det skulle vara allra roligast att bekanta sig med en ny stad just på hösten. Kanske det beror på att hösten är en så mysig årstid: litet melankolisk och dyster, men mysig då man tänder värmeljus och njuter av ett glas gott rött vin eller en stor kopp te kaffe i en stor mjuk soffa.



Berlin



Litet klichéaktigt kanske, men Paris..
Ehkä hieman kliseistä, mutta Pariisi

För tillfället får jag nog bara nöja mig med att drömma: min ekonomi livssituation (inkl. arbete) tillåter helt enkelt inga resor - ens förlängda veckoslut - just nu. Men alltid kan man ju drömma..




London

Dublin

Vilken stad skulle du rekommendera? Tips med tanke på framtiden tas gärna emot! ;)

...ulkomaille. Olen viime viikkoina unelmoinut ulkomaanmatkasta. Mikä tekee unelmointieni kohteista hassun on se, etten suinkaan unelmoi mistään rantalomasta, vaan kaupunkilomasta! Vaikka sää täällä Suomessa on tyypillisen syksyinen, eli harmaa, melankolinen ja hieman ankea, näen itseni kävelevän pitkin kosteita katuja, tutustuen uuteen kaupunkiin, haistellen ja maistellen sen antia ja syksyä. Oikeastaan pidän syksystä, varsinkin jos siitä saa nauttia sytytellen tuikkuja ja nautiskellen lasillisen hyvää punaviiniä tai jätti-kupillisen teetä kahvia (sori, olen parantumaton kofeiiniaddikti..) upoten ison pehmeän sohvan syliin.
Valitettava totuus on vaan se, ettei lompakkoni elämäntilanteeni tällä hetkellä salli lomailua - edes pidennettyä viikonloppua, mutta ainahan sitä saa ja voi unelmoida!
Onko sinulla jotain kaupunkia, jota suosittelisit? Tulevaisuutta varten otan mielelläni vinkkejä vastaan ;)

pics from google