Instead of suffering and spending money, be proud and get some for free!

Sain kivan yllärilahjan Reddvilleltä (klik) joka liittyy vaivaan asiaan, joka meillä kaikilla hedelmällisessä iässä olevilla naisilla on: kuukautisiin.

Kuinka moni onkaan manannut ja miettinyt tekevänsä lakiehdotuksen sen puolesta, että me naiset saisimme veronpalautusta tai muuta taloudellista tukea kuukautissuojien ostamiseen? Kuukautiset ovat arkipäivää ja merkki siitä, että kroppamme voi ja toimii hyvin. Silti tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että joudumme kuukautisten takia kuluttamaan hurjan määrän (elämämme aikana) rahaa kuukautissuojiin, koska emme yksinkertaisesti pärjää ilman niitä.

Tamponit, Oriflamen käsivoide sekä maskara ja pirtsakat Röhnischin hipsterit

Reddville on tulevaisuuden tamponipalvelu, joka postittaa tamponit ilmaiseksi asiakkailleen, kiitos yhteistyökumppaneiden rahallisen avustuksen. Reddville jakaa samalla infoa yhteistyökumppaneistaan, tietoutta kuukautisista, sekä muista naisten terveyteen liittyvistä asioista.

Miten näihin ilmaisiin tampooneihin pääsee käsiksi? Klikkaamalla tätä linkkiä ja liittymällä ilmaiseksi SheSocial-blogiyhteisöön pääset osallisiksi näihin ilmaisiin tarpeisiin ja saat samalla tietoa erilaisista naisten terveyteen liittyvistä jutuista. Ajankohtaisena aiheena oli tällä kertaa yhteistyökumppanina Roosa Nauha-kampanja, jolle naisten syöpävakuutusta tarjoava AIG-vakuutusyhtiö lahjoittaa ensimmäisen kuukauden liittymismaksun. AIG tarjoaa uudenlaisen, huvittavan mutta samalla hyödyllisen ja nyt jopa ILMAISEN vakuutuksen käsilaukullesi! Vakuutus on ilmainen, voimassa vuoden ajan ja korvaa laukkusi sisältöineen esim. varkauden yhteydessä. Kiinnostuitko? Lue lisää vakuutuksesta ja rekisteröidy tästä.

Mitä vielä aikailet? Saat ilmaisia tamponeita, sekä kasapäin infoa ja Reddvillen yhteistyökumppaneiden tarjoamia kivoja piristyksiä arkipäivääsi täysin ilmaiseksi vain rekisteröitymällä. Itselleni terveydenhuollon ammattilaisena sekä edustajana tällä #ilovemyboobs-kampanja on lähellä sydäntä - onhan rintasyöpä se tavallisin syöpä Suomessa naisten keskuudessa! Ja kyllä myönnän: ilmaiset tamponit otan enemmän kuin mielelläni vastaan ;)

Mens. Alla fertila kvinnor har det och borde vara stolta över det, men ofta känns det ju orättvist att vi "skall ha" mens, men får inte ens något ekonomiskt stöd för att skaffa mensskydd. Hur många har inte funderat på att skriva ett brev till riksdagen för detta? Jag åtminstone.
Well, jag har en god nyhet för en som gärna skulle ta emot tamponger gratis: Reddville. Reddville är ett företag som postar hem gratis tamponger åt sina kunder tackvare sponsorering från samarbetspartners. Förutom att kunden får gratis tamponger, får hon också små överraskningar samt info om samarbetspartners, vilka på sätt eller annat tangerar kvinnohälsa.
Hur får man tag på dessa? Registrera dig till SheSocial-blogggruppen här.
I paketet som jag idag hämtade på posten hittade jag förutom gratis tamponger litet annat smått och gott, samt info om AIG som erbjuder en cancerförsäkring för kvinnor. AIG erbjuder dessutom en kul, men ack så smart, försäkring för din handväska alldeles gratis nu för ett år framöver. Mer info om försäkringen får du här.
Mer info om Reddville får du här. För mig som sjukskötare känns det extra-viktigt att få sprida budet om kvinnorhälsa, men kan inte låta bli att erkänna att gratis tamponger inte åtminstone gör SheSocial-gruppen mindre intressant. 

My girly, curly lashes: the extended version of them

Instagramin puolella minua seuraavat, sekä eilisiä kuvia tarkkaan tiirailleet ovat varmasti jo huomanneet, että naamaani on ilmaantunut jotakin uutta. Minäkin menin - uskokaa tai älkää - ja laitatin ripsienpidennykset. 

 

Halusin mahdollisimman luonnollisen näköiset ripset, mutta toivoin silti, että "jotakin näkyisi" (vakiofraasini kun käyn kampaajallakin..). Ripset minulle loi tuttavani vaimo, joka on koulutukseltaan m.m. kosmetologi ja joka on tehnyt ripsienpidennyksiä aiemmin jopa kokopäiväisesti. Suurin pelkoni näiden pidennysten kanssa on ollut infektioriski, mutta laittajani onnistui ammattimaisilla otteillaan vakuuttamaan minut siitä, ettei silmätulehduksen riski ole sen suurempi, kuin että joudun lento-onnettomuuteen. Asetuin siis mukavalle hierojan pöydälle, suljin silmäni ja pidin peukkuja: seuraavien 2,5 h aikana en voisi muuta kuin luottaa siihen, että kosmetologini hoitaisi hommat kotiin.

2,5h sujui yllättävän nopeasti ja silmät avattuani en voinut muuta kuin ihailla ammattilaisen kädenjälkeä: V-A-U! Vaikka omat ripseni ovat luonnostaan pitkät ja tummat kaipasin niihin näyttävyyttä, sekä helpotusta arkimeikin tekoon. Ja sitä nämä pidennykset kyllä tuovat; aamuisin meikkaamiseen kuluu korkeintaan minuutti kun levitän kasvoille CC-voiteen ja sipaisen kulmakarvoihin geeliä. Ah, poissa ovat suttuiset maskaran jäljet ympäri kasvoja, turhautumiset yhteenliimautuneiden ripsien kanssa sekä riskaabelit ripsien erottelut nuppineulan kanssa aamupöpperössä.

Olen nyt kosmetologini vinkkien mukaan jättänyt turhat silmien hieromiset, ripsien kastelut sekä mahallaan nukkumiset vähemmälle ja yritän näin pidentää ripsien kestävyyttä mahdollisimman pitkään. Ripsienpidennysten kesto on yksilöllistä, mutta keskimäärin ne kestävät hyvännäköisinä 3-4 viikkoa.

Pahoin pelkään, että saan alkaa nipistämään muista kuluista, jotta voin jatkaa näiden ihanuuksien kanssa. Vaikka laitto ja huolto vie niin aikaa kuin rahaakin, ovat ripsienpidennykset mielestäni kiva pieni luksus arkeen.

Tytöt saavat olla hieman turhamaisia, eikö? ;)

Hallittu kaaos & päivän mukava asu - ei järin nätti, mutta mukava

De som följer mig på Instagram och som kollade noga på bilderna i gårdagens inlägg har kanske märkt att jag gått och fixat förlängningar till ögonfransarna. Förra lördagen lade jag mig på britsen hos en bekants fru (som arbetat som kosmetolog och fixat fransar på heltid tidigare), slöt ögonen för 2,5 h och höll tummarna för att allting skulle gå väl.
2,5h senare fick jag öppna ögonen och kunde inget mer än gapa och dra efter andan: åh så fina de är! Borta är frustrationen med maskara kring ansiktet, ihopklibbade ögonfransar och knappnålar som hjälpmedel för att separera fransarna varje morgon och här finns de finaste bambi-fransarna man kan tänka sig.
Det är individuellt hur länge fransarna hålls fina, men min kosmetolog rådde mig att undvika att gnugga ögonen, sova på mage och blöta ned dem i onödan. Med dessa råd försöker jag nu få mina att hållas så fina som möjligt så länge som möjligt och är illa rädd att jag kommer att få pricka in en tid för service på dessa. Litet ytligt och t.o.m. onödigt kanske, men ack ett så härligt litet lyx i vardagen ;)

A grey day´s outfit, tears and assbuilding

Onneksi pidän työstäni -  muuten en kyllä sitä tekisi. Sairaspoissaolot, angiinat, harmaus ja turhat haukkumiset painavat päälle ja aiheuttavat turhautumista niin potilaiden kuin hoitohenkilökunnankin keskuudessa, eikä itku aina ole kaukana. 

shirt Cubus jeans Crocker

Onneksi voi aina ajatella, että huominen voi olla parempi päivä ja hengittää pari kertaa syvään kun oikein alkaa ketuttaa. Sanasta ketuttaa voi vaikka kipittää aasinsiltaa pitkin ajattelemaan tätä alla olevaa Ylviksen biisiä ;) (vaikka faktahan on, että kun ketuttaa niin ketuttaa, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Silloin vanha kunnon kiroilu ja jalan polkeminen helpottaa oloa!)

Työpäivän päätyttyä rojahdin sohvalle hetkeksi ja lappasin hirveällä vauhdilla omppurahkaa kaksin käsin suuhuni ja nautin hiljaisuudesta. Väsymys painoi niin päässä kuin kropassakin, mutta päätin lähteä - harmaudesta huolimatta salila kohti tunnustelemaan fiiliksiä. Usein nimittäin käy niin, että kotona väsyttää mutta kun pääsee pururadalle tai salille vähän lämmittelemään tuntee, miten energiat lähtevät nousuun jälleen. Liikunta on ainakin minulle todella hyvää vastapainoa työlle ja varsinkin jalkatreeni, jonka tein tänään. Kokeilin uusimman Fit-lehden innoittamana lantionnostoa tanko sylissä penkiltä ja auauauuuuuu, I only say: kyllä pyllyä hapotti!

scarf Acne

Illan aion viettää TV:n ääressä ja yritän olla ajattelematta huomista ja sitä kaaosta, mikä työpaikalla saattaa odottaa.

Huomaatteko jotakin uutta naamassa? ;)

Sjukfrånvaron, anginaepidemi och frustration - det är vad vårt hvc idag bestått av. Fy tusan så man har fått håsa på för att hinna med allt och tusan så mycket skit man fått ta! Om det är något som jag anser vara orättvist så är det att bli anklagad i onödan. Grrrr.. När man riktigt blir som bittrast lönar det sig att försöka tänka att morgondagen troligen känns lättare och kanske man t.o.m. via en åsnebrygga kan börja tänka på The Fox-sången och vips bli ens litet gladare ;) (å andra sidan är det ett faktum att det enda som lättar när man är riktigt förbannad är att svära och trampa på stället. Fakta.)
På kvällen körde jag ett sjukt, sjukt, sjukt bra benpass då jag testade en helt ny rörelse inspirerad av den nyaste Fit-tidningen: höftlyft med en stång i famnen och axlarna på bänken. Auuuuh! Ass on fire!
Nu tänker jag bänka mig framför TV:n under resten av kvällen och bara njuta av lugnet. Tack och hej.

My workouts for last week

Muutostani Porvooseen on nyt kulunut pari kuukautta ja olen - kuin ihmeen kaupalla - saanut treenirutiinini sujumaan aika samalla mallilla kuin Porissakin. Täällä olen tosin opetellut kuuntelemaan kroppaani paremmin, eli väsy-päivinä tyydyn kävelyyn tai kevyeen salitreeniiin ja hyvin nukutun yön jälkeen saatan pinkaista pitkiksen sen kummemmin suunnittelematta. 

Perjantain asua: pinkkiä Roosa Nauha-päivänä :)

Treenimäärät ovat aika standardit, eli käyn salilla 3 kertaa viikossa (yhdistin selkä ja olkapää-ojentaja-päivät) entisen 4 sijaan, koska koin, että se neljäs kerta oli velvoite - ei nautinto, kuten urheilun kuuluu olla. Loput päivät pyhitän aerobiselle, joko juoksulle tai kävelylle jaksamisesta riippuen ja kilometrit vaihtelevat 4 ja 10 km välillä.

Viime viikkoni oli urheilun osalta todella ihanteellinen, vaikka yksi vapaapäivä esim. perjantain kohdalla olisi tehnyt terää (näin jälkeenpäin todettuna). Kuin ihmeen kaupalla jaksoin sunnuntaina tarpoa viikon toisen (!) pitkiksen, vaikka olin sinnikkäästi liikkunut koko viikon. Oleellista toki on, etteivät salitreenini muistuta crossfit-tappomeininkiä, vaan teen rivakasti ja vuorotellen liikkeitä, mutta panostan tekniikkaan ja lopetan, jos päässä alkaa hyöriä tai jokin tuntuu pahalta.

Muitta mutkitta aasinsiltaa pitkin viime viikon liikuntoihin:

Maanantai sali: jalat

Tiistai sali: rinta-hauis (kevyt)

Keskiviikko juoksu 10 km (1:06)

Torstai sali: olkapää-ojentaja

Perjantai juoksu n 5 km

Lauantai sali: selkä

Sunnuntai juoksu 10 km (1:04)

Det är nu ett par månader sedan jag flyttade till Borgå och nu har jag så småningom fått upp mina träningsrutiner igen. Till skillnaden från träningen i Björneborg satsar jag på att lyssna på kroppen och träna enligt dess ork mer nu än då. I medeltal går jag på gymmet 3 gånger i veckan (4 gånger känns som "en för mycket") och satsar på aerob träning under resten av veckan antingen i form av att jogga eller promenera - beroende på orket.

Förra veckan tränade jag så gott som idealt - kolla bara listan här under! Visst skulle en pausdag ha passat in t.ex. på fredagen då benen kändes som betong, men underligt nog orkade jag ta en veckans andra långa joggingtur på söndagen efter all träning under den gångna veckan.

Måndag gymmet: benen

Tisdag gymmet: biceps-bröst (lätt pass)

Onsdag jogga 10 km (10:06)

Torsdag gymmet: axel-triceps

Fredag jogga ca 5 km

Lördag gymmet: ryggen

Söndag jogga 10 km (1:04) 

 

Honey, you´re the sugar on my bun

Olen viime aikoina miettinyt (monien muiden bloggarien ohella) hyvinvointia, sen vaikutusta ja merkitystä itseeni ja omaan elämääni.

Kuka sanoi, etteikö tuikkua voisi polttaa myös aamupalapöydässä?

Hyvinvointi on minulle elintärkeätä, enkä mistään hinnasta suostu luopumaan sen vaalimisesta. Välillä huomaan kuitenkin miettiväni hyvinvointiin panostamista liian kaavamaisesti, enkä esimerkiksi tee asioita kovin spontaanisti, vaan mietin, emmin ja harkitsen.

Eilisilta on loistava esimerkki moisesta empimisestä: meinasin nimittäin jäädä kotiin lojumaan yksinäni, vaikka ns "pikkusiskoni" ilmoitti tulostaan Porvooseen ja suunnitelmissa oli käydä yksillä. Vatvoin, emmin, mietin, hakkasin päätä seinään ja harkitsin taas: lähteäkö vaiko ei? Soudettuani ja huovattuani pitkän aikaa potkaisin lopulta itseni ylös sängyn pohjalta, söin ja laittauduin pikaisesti ja pyöräilin lähikuppilaan.

Spelttipuuroa, mustikoita, mansikoita raejuustolla ryyditettynä. Ja maitokahvia.

 

Perjantaikukka, jonka tuoksu tuntuu ylellisenä koko kämpässä, sekä Hullareiden kuvasto ja uusin Fit

Harmittiko lähtö jälkikäteen? No ei tippaakaan! En muista koska olisin viimeksi nauranut niin sydämeni pohjasta; nauranut niin että vatsalihaksiin sattuu ja tuntenut itseni ymmärretyksi, onnelliseksi ja kiitolliseksi moisesta ystävästä. Pari tuntia kului kuin siivillä kuulumisia vaihdellen, sinkkuutta pohtien ja Happy Joe:ta siemaillen.

Tänä aamuna heräsin arkiaamujen kaavoihin kangistuneena jo ennen puolta 7 vatsan kurinaan ja päätin, ettei minua harmita vaikken saanutkaan enää unta. Vaikka riittävä uni on minulle elintärkeää, olen iloinen, että uhrasin osan unestani eilisiltana ystävälleni; hyvinvointiin kun sattumoisin kuuluu myös ihmissuhteiden vaaliminen ja nauru - varsinkin sellainen tirskunta, joka eilen raikasi meidän pöydästämme ;)

Ja lauantaiaamupalan jälkkäriä: tuoretta ananasta ;)

Jag har på sistone funderat (likt många andra bloggare) om hälsans och välmåendet betydelse för mig själv och mitt liv.
Hälsa är livsviktigt för mig och jag är väldigt mån om att upprätthålla den - ibland så mån att jag är svår att övertala att frångå mina rutiner, vilka jag följer rätt punkltligt eftersom jag vet att jag mår bra av dem. Ibland gör det ändå gott att skippa rutinerna, vilket jag fick erfara igårkväll, då min "lillasyster" kom på besök till Borgå.
Fy så jag skäms såhär efteråt tänkt, då jag nästan höll på att inhibera vår träff eftersom jag kände mig så otrolgit trött! Efter att ha funderat, grubblat och bankat huvudet i väggen ett tag bestämde jag mig för att skärpa mig, åt och klädde hastigt på mig och cyklade iväg till Amarillo. Harmar det efteråt? Nej, inte ett dugg! Jag minns inte när jag senast skulle ha skrattat sådär mycket - så att magmusklerna krampar och tårarna rinner!
Trots att nattsömnen blev aningen kortare (vadå vem vaknar före halv 7 på lördagsmorgonen eftersom magen murrar?) är jag mer än lycklig att jag spenderade dedär 2 timmarna i sällskap av "syrran" och en Happy Joe: en god hälsa innebär också att upprätthålla sociala kontakter och skratt, vilket ingen kunde undgå då de passerade vårt bord åtminstone ;) 

Thoughts about food and health. Lots of them. Too much of them.

Mitä on hyvinvointi?

 Liikuntaa, ruokaa, lepoa, stressin minimointia ja naurua sopivissa määrin vastaisi moni - itseni mukaan lukien. Mutta mitä tehdä kun näidenkin noudattaminen aiheuttaakin stressiä, paineita, unettomuutta ja harmaita hiuksia? Heittää hanskat tiskiin ja porautua sohvalle sipsipussin kera, katsoa jännäriä (jotta pulssi varmana pysyy korkealla) ja miettiä kaikkia tekemättömiä asioita, joita to do-lista pullistelee?

En taustaltani eroa paljoakaan monesta nuoresta suomalaisnaisesta koskien suhdettani liikuntaan ja ruokailuun - valitettavasti. Ajoittain osaan suhtautua näihin n.s. "terveellisesti" ja liikkua ja syödä vointini ja fiilikseni mukaan, mutta aina välillä yllätän itseni stressaamasta näiden takia, mikä on idiooteinta ikinä varsinkin niinä aikoina kun stressiä on esim. töissä normaalia enemmän.

Oma ongelmani on iltasyöminen, joka on aivan liian raskasta. Usein syön päivällistä vasta klo 20 ja ne ketkä minut tuntevat, tietävät etteivät annoskokoni ole aivan pienimmästä päästä :D Joka kerta kun käyn uuden ihmisen kanssa syömässä esim. työpaikalla saan selitellä "miten näin pienikokoinen tyttö voi syödä noin järkyttävän paljon". Nojoo. Viime yönä nukuin vihdoinkin hyvin (parin unettoman yön jälkeen), mutta jouduin valvomaan kovien vatsakipujen vuoksi, jotka taas johtuivat jäätävän kokoisesta lohisalaattiannoksestani.

Päätin tänään aamulla, että tähän tulee nyt muutos: minun on kerta kaikkiaan pienenettävä annoskokoa iltaisin, koska on ääliömäistä syödä itsensä jumiin vain siksi, että saisi kaikki "ravitsemussuositukset täytettyä". Fiksumpaa olisi syömään sitä mikä maistuu, nauttia siitä, eikä stressata. Itse en onneksi juuri herkkuja himoitse (tai himoitsen, mutta voin vastustaa niitä) enkä siksi pelkää sortuvani ilta-herkkuperseilyyn esim. munkkien ja suklaan muodossa, eikä minun näin ollen tarvitse pelätä turhaa lihomistakaan. Toisten mielestä pieni lihominen ei minun varressani olisi pahitteeksi, mutta itse olen tyytyväinen näin ja haluan pysyä tälläisenä.

Huh, menipäs tämä henkilökohtaiseksi, mutta ehkä joku muu tunnistaa itsensä tästä ja voi tuntea jonkin sortin vertaistukea tästä. Tai sitten voitte vain nauraa ääneen ja päin naamaakin moisille ajatuksille - yli kaksikymppisen naisen suusta!

Att definiera hälsa är inte entydigt. De flesta nämner åtminstone mat, skratt, motion och vila i passliga mängder. Men hur många stressar inte för dessa och känner press på sig då de inte lyckas leva upp till 110% till alla dessa för att "leva så stressfritt som möjligt"?
Jag har redan tidigare nämnt att mitt förhållande till mat och motion inte alltid varit det smartaste, vilket en stor del av de unga finska kvinnorna kan känna sig igen vid.
Jag har på sistone igen märkt hur jag stressat onödigt mycket för hur jag skall hinna leva "det perfekta livet" då vi haft mycket stress på jobbet. Att sressa för att hinna leva stressfritt - logiskt right?
Mitt största problem har nu på sistone varit maten, speciellt kvällstid: jag äter för mycket. Igår kväll t.ex. kunde jag inte somna eftersom jag hade så otroligt ont i magen efter att ha stoppat i mig en jädrans laxsallad. Visst är det knasigt att typ äta ihjäl sig bara för att leva upp till näringsrekommendationerna? Jag bestämde mig därför imorse för att nu satsa på att äta mindre portioner, njuta av dem och äta det jag gillar med gott samvete och bry mig katten i rekommendationerna. Jag hör - som tur - inte till dem som äter munk och choklad om kvällarna, så jag behöver knappast vara orolig för att gå upp i vikt (vilket många tycker jag gärna kunde göra, men iom att jag är nöjd med mig själv såhär nöjer jag mig såhär).
Oj, det blev ganska privat, men förhoppningsvis kan någon känna igen sig i dethär och göra en förändring - precis som jag också vill och tänker försöka göra.

I dream, but unfortunately not when I´m supposed to

Mikäköhän mummohulluus muhun on mennyt, kun olen jo pari aamua peräkkäin herännyt varmaan tunnin ennen herätyskelloa soittoa enkä ole saanut unta sen jälkeen. Töissä sinnittelen zombien kaltaisena haamuna, tunnen oloni känniseksi ja jaksan hädin tuskin edes hymähtää työkaverien jutuille. En ole oma itseni :/

Saturday outfit

Faktahan on, kuten eräs lääkärikin töissä mulle totesi, että suurin osa ihmisistä kärsii jossakin vaiheessa elämästään uniongelmista. Olen kelaillut pääni puhki mikä voisi minua näin valvottaa, mutten ole keksinyt mitään oikein pätevää, koska a) minulla ei ole stressiä (paitsi töissä, mutten ajattele työjuttuja kotona), b) makuutilani on viileä ja mukava ja minulla on turvallinen olo kotonani, c) välttelen TV:tä ja koneella istumista ainakin 30 min ennen sänkyyn sukeltamista ja d) menen sänkyyn vasta kun väsyttää. Myönnettäkööt, että näppäilen kännykkää peiton allakin - eritoten Instagramia johon olen koukuttunut 110%! Täytyy tänä iltana yrittää jättää puhelin suosiolla siihen ikkunalaudalle ja sammuttaa kone aiemmin.

Viime päivinä olen sen sijaan harrastanut unelmointia päiväsaikaan. Kohteeni ovat aika turhamaisia, mutta eivätkös unelmat ole juuri sitä varten, että niitä ei ole pakko toteuttaa? ;)

Ripsienpidennykset.
Himpskatin kallis Lancomen maskara - mä sanon vaan! Joka aamu saan olla nuppineula ojossa erottelemassa yhteenliimautuneita ripsiäni ennen töihin lähtöä. Aika riskaabelia näin väsyneenä, mutta minkäs teet.

Koira.
Koiraa olen toivonut koko elämäni ja uskon, että sellaisen aion myös lähivuosina hankkia. Toki se rajoittaa menemistä jonkinverran, mutta uskon myös, että karvaturri antaa niin paljon, että se on sen väärti. Rotuja vaan tuntuu olevan AIVAN liian monta; mistä sitä tietää mikä se "oma" on? Keskikokoinen, mielellään vähän karvaa irtoava (siivoushullu täällä hei..) karvakaveri, joka kulkisi juoksulenkeillä mukana, mutta loikoilisi tarpeen tullen myös mielellään peiton alla. Ehdotuksia?

Vaatteet ja syyskengät.
No, kuka nainen nyt ei vaatteista unelmoisi? Niitä ei vaan koskaan voi olla liikaa, eikä pieni uudistus vaatekaappiin olisi pahitteeksi.
Syysmonoja olet sovitellut pitkin syksyä, selaillut nettikauppoja ja turhautunut: miksi ne täydellisimmät bootsit ja bikerit ovat kaikkein kalleimpia? HÖH.

Syli.
Myönnän, häpeän hieman ja myönnän jälleen: toki lämmin käsi josta voisi pitää kiinni ja syli johon voisi sujahtaa olisi kiva. Onneksi minulla on maailman ihanin perhe, jota suukotella ja halia. Olen onnellinen siitä, että perheemme on muuttunut lapsuuden ajoistani entistä läheisemmäksi ja osoitamme hellyyttä avoimesti. Se tuntuu hyvältä.

Jag undrar vad det riktigt är föl fel på mig då jag vaknat redan två morgnar i rad typ 1h före väckarklockan och kan inte somna om. Jag känner mig trygg, stressar enbart på jobbet, undivker TV och dator minst 30 min innan jag lägger mig och söker mig till sängs först då jag är trött. Suck. Hoppas jag börjar sova normalt snart igen, eftersom det är sjukt jobbigt att vandra omkring som en zombie på jobbet och gymmet. Har inget ork i kroppen.
I stället har jag på sistone drömt på dagarna. Om vad?
Förlängingar till ögonfransarna: jäklar anamma och skitdyra Lancome-maskara - tack vare den får jag varje morgon stå och separera mina one-lash med en knappnål.
En hund: har jag drömt om så länge jag kommer ihåg, men vet inte när och en hurdan jag skulle skaffa. En medelstor, en som löser litet päls och som hänger med då jag joggar, men som också är nöjd med att ligga inne under täcket ibland.
Kläder och höstskor: varfööööör ska de mest perfekta bootsen vara de dyraste? Suck.
En famn: visst erkänner jag att det vore skönt att ha en varm hand att hålla och en famn som man kunde krypa upp i. Thank God har jag min underbara familj, där vi öppet kramas och pussas. Det känns bra.