Ibland skulle det vara så mycket bättre - för alla parter - om man tänkte INNAN man öppnade munnen och inte tvärtom. Jag erkänner att detta är en av mina absolut sämsta egenskaper - alltså att jag låter bli att tänka innan jag uttalar mig.
En orsak till att jag talar utan att tänka efter är, åtminstone enligt mina egna funderingar, att jag oftast hittar på lösningar till problem och tankar genom att säga dem högt. Kanske jag borde överväga att tala högt för mig själv i stället, allternativt skaffa ett husdjur att tala med, så skulle jag bespara mina medmänniskor från mina (onödiga) tankar...
 |
| pics from google |
Miksi pitää välillä olla niin vaikeata tajuta, että vaikeneminen olisi puhumista fiksumpaa joskus?
Joskus olisi vaan niin paljon fiksumpaa ajatella ja harkita, ennenkuin avaa suunsa ja möläyttää jotain fiksua eikä päinvastoin.
Osasyy möläyttelyyni on, tai ainakin taitaa olla, se, että pystyn käsittelemään asioita ja ajatuksiani paremmin jos sanon ne ääneen. Toisinaan olen harkinnut, josko minun pitäisi alkaa puhumaan itsekseni ääneen, vaihtoehtoisesti hankkimaan pörröinen kotieläin, jolle voisin jutella ja sillä tavoin säästää lähimmäisteni hermoja.. Useimmiten en nimittäin edes tarvitse vastapuolelta vastausta tai ideaa ongelmani tai ajatukseni ratkaisuun, ainoastaan jonkun tai jonkin joka kuuntelee.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar
Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3