Vet ni den där känslan som man drabbas av när man plötsligt har 1,5 biljoner tankar och frågor i huvudet och det känns slutligen som om man åkt bergochdalbana baklänges när man inte lyckas få någon kontroll på det hela?
En sådan känsla hade jag idag då jag kom hem efter jobbet. Efter att ha pratat med mamma en stund, druckit en stor kopp kaffe på terassen och ätit min nyaste passion (gröt med kvarg, blåbär och honung) drog jag joggingskorna på mig för att komma ut och lufta tankarna.
Trots att joggandet inte löser problemen, får det mig att på något vis glömma allting för en stund. That's why I run. Löpandet gick dessutom bra, vilket jag anar beror på den totala noll-ställaren och vilan jag fått under helgen, samt faktumet att jag börjat äta mer kolhydrater.
Dagens slutsats: jogging - en billig, enkel och naturvänlig terapiform.
Tiedättekö tunteen, kun on sellainen fiilis että päässä surisee 1,5 biljoonaa kysymystä ja ajatusta ja kun lopuksi ne kaikki sekoittuvat kuin blenderissä pään sisässä niin ettei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei?
Sellainen tunne minulma oli tänään kotiin päästyäni. Onneksi onnistuin rauhoittumaan ja saamaan jotain tolkkua asiaan, juteltuani äidin kanssa terassilla puurolautasen ja kahvikupposen kera.
Viimeisen silauksen loin vetämällä lenkkarit jalkaan ja lähtemällä ulos. Viikonlopun totaali-nollaamisen jälkeen juoksu sujui kevyesti (toki hiilarien lisääminen ruokavaliooni voi myös olla vaikuttava osatekijä..) ja lenkin jälkeen olo oli entistä parempi, vaikkei se juokseminen sinänsä mitään ongelmia ratkaise.
Päivän motto on silti se, että juoksu on halpa, helppo ja toimiva terapiamuoto, koska sen avulla pystyy (tai ainakin minä pystyn) hetkeksi unohtamaan sen aikana kaiken muun. Suosittelen!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar
Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3