torsdag 31 oktober 2013

Was it worth having a rest-week?

Monet bloggaajat - minut mukaan lukien - postailevat (vaihtelevan) usein koosteen viikon treenikerroistaan. Katsellessani toisten urheilusuorituksia saan usein ikään kuin potkun persuksiin ja löydän motivaatiota lähteä salille tai lenkille, vaikkei alunperin huvittanutkaan, mutta toisaalta tunnen myös pientä morkkista: pitäisihän minunkin jaksaa kun nuo muut.. Hep! Tässä kohtaa pitäisi jo herätysvaroituskellojen soida päässä: mikä ihmeen pakko minun on liikkua ja harrastaa liikuntaa 20h/viikko vaikka joku muu niin tekee, jos ei minun tee mieli tai jos en jaksa?


Säännöllisen liikunnan tärkeydestä ei jaksa nyt paasata - senhän tiedostavat kaikki (eritoten istumatyöläiset..) - mutta säännöllisen levon tärkeys sysätään usein mielestäni taka-alalle, vaikka se on aivan yhtä tärkeätä. Yhtälö on nimittäin niin helppo, että jos ei lepää välillä, ei jaksa liikkua

Joka viikko kirjoittaessani sairaslomatodistuksia flunssaisille ihmisille avovastaanotolla, muistutan heitä levon tärkeydestä. Kerron usein, että me suomalaiset kun satumme olemaan niin pirunmoisia suorittajia, me pidennämme usein flunssiemme kestoa sinnittelemällä töissä ja käymällä jokaviikkoisella spinningtunnilla, vaikka voisimme jo pari lepopäivällä parantua nopeammin. Joka kerta kun lausun potilaalle nuo maagiset sanat, heidän silmiinsä ilmestyy tietty valo ja koko keho ikään kuin väsähtää; olkapäät laskevat ja kasvojen tiukka lihaksisto rentoutuu: nyt on lupa rauhoittua - lupa vain olla. Potilaat usein jopa kiittävät minua oikein ääneen: "kiitos kun sanoit noin - nyt kehtaan maata sohvalla hyvällä omalla tunnolla". Hassua, miten noinkin helppo ja itsestään selvä asia ja oikeus ei sitä olekaan.


Nooh, minä ja sairaushistoriani olemme äärettömän hyvä esimerkki siitä, miten EI pidä tehdä. Kertauksena siis vielä: kipeänä saa PITÄÄ maata reporankana ja viisveisata treeneistä ja keskittyä itsensä parantamiseen.

Mutta onko ihmisen pakko hankkia flunssa, jotta olisi OK viettää paussia treeneistä? Onko OK feidata treenitreffit kaverin kanssa, jos syynä on se, että sinua väsyttää ja töissä oli rankkaa? Näin pitäisi olla ja tasan samasta syystä, kuni flunssassa: väsyneenä et jaksa, etkä pysty yhtä hyviin suorituksiin, kuin levänneenä ja energisenä.

Itse koin tämän viime viikolla, jolloin minua väsytti aivan älyttömästi, enkä yksinkertaisesti jaksanut kiinnostua salille lähdöstä. Päätin KERRANKIN kuunnella kroppaani ja lähdin suosiolla ulos raittiiseen ulkoilmaan ja kävin salilla vain kerran (silloinkin tekemässä maailmankaikkeuden turhimman pullamössö-jalkatreenin). Viime viikon liikunnat olivat siis juoksupainotteisia ja taivalsin 11,19 km, 4,33 km, 10,43 km sekä 4,21 km pitkät juoksulenkit. Viimeinen lenkki tuntui jo hieman vastenmieliseltä ja makasin sunnuntai-iltana pelonsekaisin tuntein sängyssä ja mietin, kuinka ihmeessä jaksaisin treenata tulevalla viikolla, kun treenit olivat olleet niin aerobispainotteisia - olisiko sali-innostus kaikonnut kuin tuhka tuuleen?


No ei kyllä ollut! Tällä viikolla olen sen sijaan ollut energisempi kuin pitkiin aikoihin (jos ei eilistä lasketa, mutta nukuin huonosti) ja olen huhkinut salilla kuin lapsi Stockan lelusoastolla ja jopa heittänyt tiistaina sateessa reilu 10 km reippaan juoksulenkin hymyssä suin.

Summa summarum: lepoviikko kannattaa ja tekee hyvää. Seuraavalla (tai sitä seuraavalla) viikolla treenit sujuvat entistä paremmin ja kroppa kiittää :)


Flera bloggar innehåller s.k träningsscheman där folk redogör för hur de motionerat under den gångna veckan. Själv blir jag både motiverad och ångestfylld av dessa: okej om hon orkar så orkar jag väl också - men måste jag, om jag inte orkar?
En av mina arbetsuppgifter på hvc är att skriva sjukintyg. Varje gång brukar jag påminna mina flunsiga (eller annars bara hängiga) patienter om hur viktigt det är att vila. Det är ju faktiskt så enkelt att kroppen inte har energi att träna och prestera, om den inte får vila emellanåt - det vet ju (väl?) alla. Men varför är det så svårt att begripa och förverkliga? Varje gång som jag påminner en patient om att komma ihåg att vila och med gott samvete ligga på soffan, tänds en gnista i deras ögon och man riktigt ser hur kroppen slappnar av. Samtidigt uttalar de (alla faktiskt) de magiska orden "Tack för att du säger så. Nu täcks jag verkligen ligga på soffan med gott samvete".
Varför i hela fridens namn skall det vara så svårt att förverkliga en så simpel och självklar sak som att vila då man är trött?
Jag är ett tusans bra exempel på hur det kan gå om man INTE vilar då man är sjuk. Så snacka om att vara nöjd över mig själv, då jag under förra veckan för en gångs skull (!) lyssnade på min kropp och lät bli att gymträna (förutom på måndag då jag drog världens löjligaste wnb-benpass) och satsade på frisk luft i stället. Totalt avverkade jag knappt 29 km springandes och var skit-skraj för hur den kommande veckan skulle bli: skulle jag ha någon gym-motivation alls längre?
Wohoo, vetni! Denhär veckan har jag vari mer energisk än på långa tider och orkat träna mångsidigt och dragit otroligt lyckade pass på gymmet också! 
Vad lär vi oss av detta? Vila när det känns att det behövs - det återbetalar sig i längden!


 

 

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3