Non-normal activity

Mot alla mina vanor om att vara aktiv, sporta, träna och springa, sitter jag fortfarande inomhus och vägrar att gå ut. Min hjärna inbillar sig visserligen att den skulle behöva litet frisk luft och syre, men kroppen stretar emot som en katt som behöver badas: vill inte!

Vädret är regnigt, kallt och ruskigt - vem tusan går ens ut ifall den inte har en synnerligen bra orsak? Skulle jag ha vattentäta joggingskor, byxor och rock (vilket jag ju i själva verket har!) skulle jag kunna fundera en gång till, men utan dessa blir jag ju genomvåt direkt. Av erfarenhet vet jag nog att en joggingtur i regn bara känns uppfriskande och skön (speciellt efteråt), men idag tvekar jag - skall jag verkligen pina mig själv ut i rusket?

Att sitta inomhus framför datorn eller en tidning lockar betydligt mer, speciellt i sällskap av en hög hembakta pepparkakor eller chokladkonfekter. Tyvärr vet jag att mitt eviga mumsande så småningom kommer att resultera i ett grymt dåligt samvete och då MÅSTE jag helt enkelt ut. Kanske jag borde gå ut i alla fall, sådär i morkkis-förebyggande syfte? Hmm. Vinden som viner i knutarna känns fortfarande inte lockande över huvudtaget...

Kaikkia mun periaatteita ja tapojani vastaan, istun EDELLEEN sisällä ja ulkona olen hädintuskin käväissytkään. Ulkona sataa, on kylmää ja tuulee ja ajatuksissa pyörii että kuka ihme sinne ylipäätään edes menee ilman törkeän hyvää syytä? Mun pääni yrittää ylipuhua mua ja kehittelee ihmeellisiä ajatuksia siitä, miten hyvän fiiliksen sitä saakaan kun käy sateessa juoksemassa (tai no, se fiilis jälkeenpäin on kyllä se kivoin juttu) kun mun kroppa samaan aikaan yrittää epätoivoisesti kiljua ettei sen tee mieli lähteä ulos palelemaan. No, jos multa nyt edes löytyisi kunnolliset täysin vedenpitävät kengät, housut ja takki (joka itseasiassa löytyykin), voisin edes harkita ulosmenoa, mutta jotenkin tämä sisällä koneen tai lehden ääressä istuminen nyt maistuu paremmalta. Istumiseen yhdistänkin mielelläni ison kasan äidin leipomia piparkakkuja tai aimo annoksen suklaakonvehteja, joita hetken syötyäni saan valtavan morkkiksen, jonka seurauksena JOUDUN lähtemään ulos. Pitäisikö siis lähteä jo morkkista ennaltaehkäisevästi ulos? Buaah, tuuli joka vinkuu nurkissa ei tosin tee tästä lähtemisestä yhtään helpompaa...

bilderna från weheartit